Jos ajatellaan:
Sinulle putoaa 100 euroa ilmasta. Mietit: Mitä tekisit sillä? Jos sanotaan että päätät sen laittaa spr:lle
Laitoit rahan hyvään ja jos sanotaan että teit jotain hyvää.
Niin tuli mietittyä teitkö tämän kumminkin itsesi takia?
Jos haluat lopettaa kärsimyksiä jossain afrikassa. Niin näet sen uutisissa, SINULLE tulee siitä hyvä mieli.
Joten kysyn teitkö sen silti itsellesi?
Joten ajattelin että sehän on silloin itsekkyyttä.
Vai onko?
Ajatellaan että itsekkyys on pahasta niin silloin teit hyvää ja pahaa. Tuleeko tästä silloin neutraalia?
hyvä paha= on mitä (neutraalia?)
Joten onko hyvää ja pahaa. On vain tekoja. Ja Mikään ei muutu, pahasta teosta tulee joskus hyvä ja hyvästä joskus paha. Eli onko kaikki ihan samaa?
Eihän siinä olisi mitään järkeä että kaikki olisi ihan samaa? Eli onko kaikki ihan samaa?
Sinulle putoaa 100 euroa ilmasta. Mietit: Mitä tekisit sillä? Jos sanotaan että päätät sen laittaa spr:lle
Laitoit rahan hyvään ja jos sanotaan että teit jotain hyvää.
Niin tuli mietittyä teitkö tämän kumminkin itsesi takia?
Jos haluat lopettaa kärsimyksiä jossain afrikassa. Niin näet sen uutisissa, SINULLE tulee siitä hyvä mieli.
Joten kysyn teitkö sen silti itsellesi?
Joten ajattelin että sehän on silloin itsekkyyttä.
Vai onko?
Ajatellaan että itsekkyys on pahasta niin silloin teit hyvää ja pahaa. Tuleeko tästä silloin neutraalia?
hyvä paha= on mitä (neutraalia?)
Joten onko hyvää ja pahaa. On vain tekoja. Ja Mikään ei muutu, pahasta teosta tulee joskus hyvä ja hyvästä joskus paha. Eli onko kaikki ihan samaa?
Eihän siinä olisi mitään järkeä että kaikki olisi ihan samaa? Eli onko kaikki ihan samaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole hyvää ja pahaa, on vaa niiden suhde. Ja tuo suhde määrittyy subjektiivisena kokemuksena. Eli kuinka koet jonkin toiminnan.
Ei voida ajatella että kaikki olisi ihan samaa, koska luonnollisestikki tunnet eritavalla toimiessasi joko niin tai näin. Tunteita on hyvä seurailla...
Arvoit tuossa tekstissäsi tuota itsekkyys juttua.
Veit itsesi SINUN loogisella päättelykyvyllä ristiriitaiseen tilanteeseen. Itse esim. näkisin näin: Jos kokisin että haluaisin antaa nälkää näkeville apua, niin en tekisi sitä itseni takia, vaan heidän takia. Vaikka sinä voisitkin tulkita sen "itsekkääksi" teoksi, kun siitä mielihyvää tulee, niin mulle se ei henk. koht merkitse mitään.
Eli en lähtisi edes rakentelemaan ristiriitaa, koska sellaisen onnistuu rakentamaan oikeastaan asiasta kun asiasta. Kun kumarrat, nii perse näyttää toiseen suuntaa. Nii se vain on. Eli ei "turhia" ristiriitoja. Etiikka meinaa on sellanen pallo, että sieltä et ittees pois saa muuten ku tekemällä päätöksen, joka TUNTUU mielekkäämmältä.
Mielekkäin vaihtoehto ja piste.
ei ollut tarkoitus muuttaa kenenkään ajatuksia ei tuputtaa tota ajatusta vaan tulipahan mietittyä.
Ymmärsin kyllä pointtisi. Ja otin sen vain esimerkiksi näkemykseeni.
Loogisia päätelmiä voi lähteä viemään moneen suuntaan. Tuo oli sinun, eikä siinä mitään väärää ollut. Pyrin vain antamaan OMAN näkemykseni asiasta, joka perustui MINUN loogiseen ajattelukykyyn.
onko maailman rauhan toivominen itsekkyyttä? On jos motiivina on oman nahkansa menetyksen pelko, tai jokin muu itsekäs motiivi. kuten oman puhdassydämmisyytensä todistaminen muille ja siten saaden puhdassydämmisyyttä arvostavien arvostus. Ehkä myös jotkut saavat aikamoisen endorfiinihumalan "hyvistä ajatuksista" ja teoista.
Raamatullinen pahuus perkele on sitten umpikiero kaveri. kun raamatun ohjeita noudattaa, ei sitten koskaan ole hyvin, koska onnelliseksi et voi tulla. Onni on itsekästä ja hyväänsä tavoitellessaan aina tulee tehtyä pahaa.
Tämä ksymyksenasettelu lähtee liikkeelle ns. sokean individualismin perusjäsennyksestä. Otetaan lähtökohdaksi se että oma hyvä ja toisten hyvä olisivat jotenkin alusta alkaen vastakkaisia virityksiä.
Oma minä on kuitenkin sellainen kooste kaikkien ihmisten olemassaoloa, että se ei voi oikein hyvin jos sen lähellä joku toinen voi huonosti. Siksi oman minän hyvään pyrkimynen voi tapahtua myös sitä kautta että pyrkii toisen hyvään. Kun nämä eivät oikeastaan ole vastakkain, vaan ikään kuin ovat samaa yhteistä olemassaolon piiriä, ei tuota kysymyksenasetteluakaan oikeasti synny.
Ihminen on alausta alkaen sosiaalinen olento. Oma minä muodostuu vasta kun ja jos ihminen ihan ensi kertaa silmiään avatessaan saa vastaansa toisen ihmisen kasvot. Kun vauva vastaa hymyllä hymyileviin kasvoihin, on syntynyt uusi ihminen. Oma minä syntyy siis vain jos on olemassa ensin joku "sinä". Koska ihminen on tälla tavoin alusta alkaen sosiaalinen, ei kannata tehdä keinotekoista eturistiriitaa oman itsen ja muiden väliin.
Hyvän tekeminen on ihan normaalia ja luonnollista. Outoa jos se tarvitsee jonkin erityisen perustelun. Yksittäisissä epäitsekkäissä ratkaisuissa saa olla mukana hyvän tekemisestä nauttiva näennäisen egoismin komponentti. Ei siinä ole mitään vikaa. Ei se ole ongelma.
Paitsi tietysti joillekuille, joille heidän oma paha tahtonsa on ongelma. Sellaisia ihmisiä on, esimerkiksi ne jotka tunnustavat ultraindividualistisia liberalistisia oppeja. He haluavat että kaikki muutkin kyseenalaistavat hyvän tekemisen, koska heillä itsellään on helpompaa olla paha, jos ihmiset yleensä kokevat ajavansa vain omaa etuaan. Kunnon liberalisti ei myy mitään ilmaiseksi. Ehkä he vielä hinnoittelevat sen vauvalle annetun ensimmäisen hyminkin hinnan.
"Kunnon liberalisti ei myy mitään ilmaiseksi. Ehkä he vielä hinnoittelevat sen vauvalle annetun ensimmäisen hyminkin hinnan."
Kerrotko jotain esimerkkejä tästä? Oletko kenties perehtynyt Locken kirjaan Tutkielma hallitusvallasta?
"Oma minä on kuitenkin sellainen kooste kaikkien ihmisten olemassaoloa, että se ei voi oikein hyvin jos sen lähellä joku toinen voi huonosti. Siksi oman minän hyvään pyrkimynen voi tapahtua myös sitä kautta että pyrkii toisen hyvään. Kun nämä eivät oikeastaan ole vastakkain, vaan ikään kuin ovat samaa yhteistä olemassaolon piiriä, ei tuota kysymyksenasetteluakaan oikeasti synny."
Voi, voi, kyllä ihmisten täytyy välillä purkaa tunteitakin. Ja valitettava tosiasia on se, että ihmisillä on olemassa negatiivisia tunteita toisista ihmisistä. Resursseja on niukasti, joten totta kai jokainen puolustaa omaa ja perheensä osuutta muitten kustannuksella vaikeassa tilanteessa.
Ei sinun pidä luulla ettenkö olisi Lockeani, Berkeleytäni, Humeani tai empirismin historiaa yleensä, ynnä Benthamia, Milliä, jne, lukenut, tai ollut perehtymättä brittiläisen sosiologian alkuperiin. Sinä olet lukenut Lockesi uskoen hänen viisaisiin sanoihinsa, etkä ole tunnistanut siinä tapahtuvaa ajatushistoriallista anakronismia.
Kuka on kertonut sinne että "tunteita täytyy purkaa"? Mitä tämä purkaminen on? Mitä ne "negatiiviset tunteet" ovat? Mikä ihmeen "valitettava tosiasia" ne ovat? Kuka ja missä valittelee? Mitä ihmeen resursseja on "niukasti"? Kenellä ja miksi? Miten niin "totta kai" jokainen "puolustaa omaansa" -- mitä tai ketä vastaan, ja miksi?
Tässä ilmaistaan vain asennetta. Tässä ei ilmoiteta mitään konkreettista. Tämä on sitä minkä nimesit. Olkiukkoilua.
osapuoli on halukas myös ymmärtämään toista osapuolta, koska uskoo, että ei itse omaa vielä kaikkea maailman tietoa ja taitoa. Mutta sellainen taho, joka ei kykene millään tasolla tulemaan vastaan toisen keskustelijan ajatuksia, vaan tuomitsee ne täydellisesti, ei ole rakentava keskustelija, vaan propagandisti.
"Sinä olet lukenut Lockesi uskoen hänen viisaisiin sanoihinsa, etkä ole tunnistanut siinä tapahtuvaa ajatushistoriallista anakronismia."
Älä ihmeessä salaile viisauksiasi, vaan kerro meille tyhmemmille, mikä se ajatushistoriallinen anakronismi sitten on!
"Tässä ilmaistaan vain asennetta."
Ilman asennetta on aika vaikea elää, ehkä sinunkin kannattaisi harjoittaa itsekritiikkiä ja itsensä peilaamista ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka oletkin maailman itsevarmin ihminen.
"Tässä ei ilmoiteta mitään konkreettista."
Itse et kykene muodostamaan ideologian tosielämän välille siltaa, tavalliselta tallaajalta ei toki voi olettaa kykyä jäsentää asioita selkeisiin kategorioihin, mutta noin lukeneelta ja viksulta sellaista voisi jo olettaa.
"Tämä on sitä minkä nimesit. Olkiukkoilua."
Jos katsotaan historiaa, niin siellä ei kovinkaan paljon sinunlaisiasi mielipiteitä tai tekoja löydy. Sinun maailmankuvasi tuntuu olevan sellainen, että siellä ei tiettyjä elementtejä saa olla ja uskot, että sellainen maailma on täysin mahdollinen, jossa näitä tiettyjä elementtejä ei ole lainkaan.
""Ihminen on alausta alkaen sosiaalinen olento. Oma minä muodostuu vasta kun ja jos ihminen ihan ensi kertaa silmiään avatessaan saa vastaansa toisen ihmisen kasvot. Kun vauva vastaa hymyllä hymyileviin kasvoihin, on syntynyt uusi ihminen. Oma minä syntyy siis vain jos on olemassa ensin joku "sinä". Koska ihminen on tälla tavoin alusta alkaen sosiaalinen, ei kannata tehdä keinotekoista eturistiriitaa oman itsen ja muiden väliin. ""
Kerrotko hiukan tarkemmin kuinka tuo johtopäätös tehtiin noista premisseistä? Aika pitkä matka...
Ei ole vain niin että ihmisen itseidentiteetti, siis "minä", muodostuu peilikuvana kanssakäymisessä toisen ihmisyksilön kanssa, vaan hänen koko tiedollinen maailmansa, myös ne ajattelun perusrakenteet, jotka toimivat esim. empirismin ja luonnontieteitten perustana, rakentuvat samanlaisessa peilikuva-asetelmassa, tutkivassa törmäämisessä orastavan itsetietoisuuden ja ulkomaailman välillä.
Hyvää lisäluettavaa: Ernst Mach: Erkenntnis und Irrtum.
Eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriassa seurasivat toisiaan humanismi, individualismi, demokratia ja liberalismi. Individualisaatio on se suuri kantoaalto, jonka yhtenä seurannaisena korostui tuo Machinkin spekuloima ulkomaailman objektivoiminen, joka taas mahdollisti empirian ja luonnontieteet. Niiden suhteen kehitystä tapahtui jättiläisaskelin, liberalismin suhteen ei. Se jäi elämään lähinnä talousteorioissa, joissa valistuajan harhaiselle ihmiskuvalle perustuva mielikuva "vapaan" taloustoimijan "vapaasti" sopimasta kaupasta jähmettyi paradigmaksi.
Sopivaa lisäluettavaa esim.: Charles Taylor: Sources of the Self.
aivan vapaasti. Liberalismi kuvaa tällaista kauppaa teoreettisesti, jossa vapaa toimija käy vapaasti kauppaa. Ulkoisia tekijöitä ovat tietysti sellaiset, jotka vaikuttavat kauppaan jotenkin muuten kuin itse kontraktin kautta. Roomassahan ei sinänsä ollut erityisen tiukkoja lakeja, vaan jokainen sai toimia täysin vapaasti, kunhan vain ei ärsyttänäyt vääriä tahoja. Tämä siis ihan vain esimerkkinä siitä, että kauppaa on käyty ennenkin ja se on ihan normaalia. Vielä normaalimpana voidaan pitää pyrkimystä ymmärtää markkinoiden toimintaa teoreettisesti. Mutta sinä kuvaat tätä ymmäryksen tapaa kehittymättömäksi, vaikka ajattelulla on tapana erikoistua ja keskittyä tiettyyn aiheeseen ja sitä kautta saavuttaa järkeviä tuloksia siltä alueelta. Se ei tarkoita, etteikö asia voisi olla sopisoinnussa suuremman kokonaisuuden kanssa.
On aika helppoa muodostaa omassa mielessänsä jokin viholliskuva ja sitten hyökätä sitä vastaan, mutta siitä kuvasta tulee helposti irvikuva ja siten lähinnä sisäisten tunteiden pelikuva eikä niin toisen osapuolen argumenttien kokoelma.
Sinulla on ongelmia "hyökkäyksesi" kohdistamisessa. Kuka on sanonut, missä ja mitä?
Et myöskään ole missään osoittanut asioita konkreettisin esimerkein, eri aikakausiin olisi helppo viitata, jos esittää niistä jotain implisiittisiä oletuksia.
Roomassa käytiin nukkumaankin, mutta eivät ihmiset kuitenkaan ole oleet historian varrella samanlaisia. Aikakausien varrella on ajateltu niin eri tavoin, ettei sitä liberalisti oikein voi tajutakaan.
Seneca rikkoi kauniit ruukkunsa ennen viivytetyn itsemurhansa täydellistymistä, jotteivät muut olisi päässeet hänen rahoilleen. Hän ei sallinut sijaisnautintoa sijaiskärsimyksen maailmassa. Keskiajalla ei peritty korkoa eikä mielletty elimistöä orgaaniksi. Raha ei masinoinut taloutta. Vasta uudella ajalla maallistumisen myötä pohjimmiltaan uskonnollisluonteinen kaikkivoipaisuuskuvitelma kiinnittyi rahaan. Taloudellinen liberalismi on kooste valistusajan harhaista ihmiskuvaa ja rahaan silloin liitettyjä uskonnollisia ominaisuuksia.
Mutta miksi minun täytyisi näitä sinulle selittää? Voit itse lukea kirjat, selvittää itsellesi valistusajan ihmiskuvan ja talousliberalismin historiallisen kontekstin. Esimerkiksi mainittu Charler Taylorin kirja on hyvä.
En muuten kohdistele mitään hyökkäyksiä minnekään. Kas, minulla on täällä mustassa säkissäni Meduusan pää, mutta en näytä sitä sinulle. Sen nähtyäsi nimittäin jähmettyisit juuri niihin uskomuksiin jotka sillä hetkellä olisivat päässäsi. Totuus ei ole tällainen leimalla varustettu oppi: liberalismi. Totuus on että ihminen on ollut paljon muuttuvaisempi kuin opillisten yleistysten läpi näyttäytyy. Ja historiaan perehtymällä oppii parhaimmillaan sen mistä on tähän tultu ja missä nyt mennään. Ja siinä katsannossa on valistusajan harhoja jatkuvasti talousajattelussamme elättävä liberalismi nykyajan pahiten vääristynyt harha.
Jos löydät 100 euroa ja päätät antaa sen hyväntekeväisyyteen, niin mun logiikan mukaan teet siinä kaksi hyvää tekoa ja yhden pahan.
Annat jollekkin apua=hyvä, saavutat itsellesi hyvän mielen joka on mielestäni hyvä teko, muuten sekoais nuppi, jos joskus ei tekis ittelleen hyvää mieltä.
Jollekkin sivulliselle tulee pahamieli, kun ajattelee kuinka itsekäs olet = paha teko.
Nämä kun laskee yhteen 1 1-1=1, joten teet hyvänteon.
Juu, tätä olen itsekin miettinyt.
Ihmisen tärkein päämäärä on oma onnellisuus (hengissä pysymisen ohella). Itsekkyys ei ole pahaa, vaan luonnollista. Ihminen laittaa rahaa hyvään, vain kun tulee itse laittamisesta tyytyväiseksi, tai kun rahaa on niin paljon, ettei sen menettäminen haittaa.
Evoluutio on meille muokannut kyvyn tulla onnellisiksi, kun muut lajitoverit ovat onnellisia myös. Se ominaisuus on auttanut meitä tulemaan paremmin toimeen ryhmänä. Se ominaisuus laittaa meidät joskus antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen.
Kuvaamaasi altruismia vastaan on joskus todettu että toisen ihmisen (hädän) käyttäminen enimäkseen omien päämäärien VÄLINEENÄ on moraalisesta näkökulmasta aina ja joka paikassa väärin ja itsekästä (huom. moraali ei yhtä kuin moralismi).
Esimerkiksi henkilö joka antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ainoastaan jotta hän kokisi itsensä hyväksi ihmiseksi (egoismi) tekee väärin.
Psykologisesta näkökulmasta, erotuksena edellisestä kuvauksesta,voitaneen kuitenkin todeta että auttamisen kokemuksella (mitä tällä ikinä tarkoitetaankin) voi olla tärkeä ja motivoiva rooli auttaessa.
Käytännöllisestä näkökulmasta voitaneen puolestaan todeta, että henkilö joka antoi
rahan hyväntekeväisyyteen uskoi rahan menevän hyvään tarkoitukseen,eikä hänellä ole mitään
rationaalista syytä epäillä että raha ei olisi
mennyt hyvään tarkoitukseen.