Nuoret hoi! Me kustaan omaan kuppiin sillä kun teemme ylitöitä! Nyt saadaan rahaa ylitöistä, mutta sahaamme oksaa altamme, koska kohta ei ole enää töitä, sillä ylityömme tulee niin kalliiksi! Muutenkin työnantaja tottuu joustavuuteemme, vaikka se onkin tappiollista jokaiselle osapuolelle, ja kaikkia ihmisiä ei kiinnosta liiallinen sitoutuminen työhön oman elämän hallinnan sijaan, eli he jäävät siksi työttömiksi.
Ahneella on paskainen loppu, ajatelkaa asiaaa!!!
Ahneella on paskainen loppu, ajatelkaa asiaaa!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
...ja tuplabonarit.
haluaa, ettei kukaan vaan vahingossakaan suostuisi edes ruuhkahuippuina ylitöihin, jotta työnantajan olisi pakko rekrytoida firmaan mahdollisimman monta uutta työntekijää, sehän tietää liitolle uusia nöyriä ay-jäsenmaksun maksajia. Ja mitä köyhempinä ja epävarmempina he pysyvät, sen kivempaa ay-mafian mielestä, eiks jee? Ja jos firma ei hoipu konkurssin partaalla, on ay-liike epäonnistunut tehtävässään, vai mitä?
Mutta minäpä en kuulu liittoon vaan Loimaan kassaan ja teen aina ylityökiintiön täyteen, ettäs tiedätte!
Palkattomat ylityöt osoittautuivat muuannessakin tutkimuksessa hyvin yleisiksi. Jatka samaan malliin, ja ennenpitkää pääset kenties osallisiksi niistäkin.
Työttömyyden pääsyyksi on myös havaittu se, että ihmistyötarpeen määrä on automatisaation ja globalisaation vuoksi huimasti laskenut. Viitisen vuotta sitten laskettiin, että jos virallinen työaika laskettaisiin neljään päivään/viikko, vallitsisi täystyöllisyys. Tuolloin työttömyyden vaatima verorasitus poistuisi ja palkkamaltista (suomeksi: palkkauksen suhteellisesta laskusta) jouduttaisiin luopumaan. Työnantajat joutuisivat siirtämään taas enemmän voitoistaan työläisten palkkoihin. Lopputulemana olisi siis osapuilleen sama elintaso, tasa-arvoinen yhteiskunta ja kaikille lisääntyvä vapaa-aika.
Mikähän mahtaisi olla keskimääräinen työtarve nykytuottavuuden mukaan? Kolme päivää/viikko, kenties?
Mutta teepä sinä uutterasti niitä ylitöitä. Muista samalla haukkua ja parjata työttömiä, kun nämä eivät mene töihin!
vuosikymmen sitten laskettiin, että viime vuosituhannen loppupuolella kaikki kadut peittyvät sillä kehitysvauhdilla hevosenpaskaan.
Sinun selvityksesi on samaa tasoa.
Perustotuus on, että enempää ei voida maksaa palkkoina ulos kun rahaa saadaan tuottavuudesta sisään.
Tehdään vaan vaikkka yksi päivä töitä, mutta tyydytään sitten siihen mitä sillä tuottavuudella voidaan maksaa.
Jo Kekkonen varoitteli aikanaan liiasta vetelyydestä.
"Pitää olla ahne työlle" oli hänen sanomansa.
Se sukupolvi nosti Suomen ja tarjosi tulevaisuuden haihattelijoille.
Miten niin minun selvitykseni? Se on Osmo Soininvaaran kirjasta.
Mutta ei siihen mitään kirjoja tarvita. Eikö tuottavuuden nousu ja sen seuraukset ole nyt ihan normaalijärjellä ymmärrettäviä? Jos koneet kaksinkertaistavat tuotannon, tuotantoa on silloin kaksi kertaa enemmän.
Näin on käynyt: Suomen teollisuustuotanto on kaksinkertaistunut noin 15:ssä vuodessa. Tämä siitä huolimatta, että teollisuudesta on kadonnut satoja tuhansia työpaikkoja. Tuotannon kasvu tietää tulojen kasvua. Niinpä (suur)yritysten voitot ovat kuusinkertaistuneet.
Voisin hyvin tyytyä yhden päivänkin tuottavuuden palkkaan, jos se jaettaisiin työntekijöille ja yhteiskunnalle vanhaan malliin. Nythän tuottavuuden kasvu siirtyy enenevästi omistajaluokalle. Vanhan jaon tyyliin valtion budjetti olisi nyt yli 50 miljardia, jos se suhteutettaisiin tuottavuuden nousuun. Se on kuitenkin kymmenisen miljardia pienempi, ja niinpä yhteiskuntasektorin täytyy säästää vaikka vauraus nousee.
Kyllä kyllä. Kekkosen aikaan oli eri systeemit. Jatkuva työn glorifioiminen sen itsensä vuoksi on loistojuttu rikkaille - kukaan ei kyseenalaista työntekoa, kun se on niin jaloa. Ikävä juttu tässä on se, että tätä käytetään hyväksi: siinä missä uurastus ennen todellakin auttoi yhteiskuntaa, auttaa se nyt rikkauden kasaamisessa. Superrikkaiden tulot ovatkin kasvaneet yli 122%.
Katujen täyttyminen hevosenpaskaan oli varmaan oikein laskettu. Mutta tuli muutos olosuhteisiin, eikä niin käynyt. Kuinka hyvin laskelmat toteutuvat riippuu siitä, mitä teemme ja miten niiden antamaan informaatioon suhtaudumme.
se tuottavuuden nousu on jaettu elintason nousuna.
Yhden päivän työllä saadaan yhden päivän tuottavuutta vastaava elintaso.
Vaikka kaikki yritysten voitot jaettaisiin tasaisesti palkkoina jokaiselle, ei se paljoakaan nostaisi ansioita.
Mutta kehitys pysähtyisi ja taantuisi.
Valtaosa yritysten voitoista jää niille toiminnan kehittämiseen.
Millä luulet että nykyinen kehitys on saavutettu?
Ilman yritysten keräämiä pääomia?
Ei vain ole mahdollista.
Tyypillinen sosialidemokraattinen ajattelu lähtee jakamisesta. Ihan niinkuin sinunkin ajattelusi.
Porvarillinen ajattelu lähtee siitä, että ensin on luotava se varallisuus mitä jaetaan.
Paljonko muuten elintaso on noussut tuona 15 vuoden aikana?
Et kai väitä ettei kasvusta mitään ole jaettu työntekijöille?
Tärkempää kuin määrällinen kasvu on tuottavuuden kasvu.
Siitä pystytään jakamaan enemmän.
Rautalangasta vääntäen voidaan todeta, että vaikka tekisimme kymmenkertaisen määrän tavaraa, ei jaettavaa riitä yhtään ellei tekeminen ole tuottavaa.
Tuottavuus on kaiken taloudellisen toimeliaisuuden elinehto.
Muutamalla superrikkaalla ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Superrikaskin on tulonsa ansainnut jos on pystynyt luomaan tuhansia työpaikkoja.
Itse en ole ainakaan yhtään kateellinen menestyjille.
Vieläkin on hyviä esimerkkejä ahkerista ja viisaista henkilöistä jotka ovat omalla osaamisellaan luoneet vaurautensa.
Elintason ja ostovoiman noston suurin este on meidän sosialidemokraattinen korkea verotus.
Nettopalkan euron nosta kun maksaa 3-4 euroa tuotantokustannuksissa.
Tämähän näkyy siinä, että julkinen sekstori on ottanut suuren osan tuosta mainitsemastasi kasvusta.
Mitä se tuottaa ?
Kyllä jopa demarien ajattelu lähtee siitä, että julkiset palvelut ovat "palkanlisää" ja siis elintason nousua.
Nyt vain niissäkin on tullut monissa kohdin pää vetävän käteen kun tuo tuottavuus julkisella sektorilla on niin huono.
Monelle tärkeintä on se, että palvelut ovat yhteiskunnan toimittamia kuin se, mikä on niiden laatu ja hinta.
osaa keksiä itselleen muuta mieleskästä tekemistä kuin rahan perässä juokseminen.
>se tuottavuuden nousu on jaettu elintason nousuna.
Ihanko totta? Kappas kun en ole huomannut. Teollisuuden "ulkomaistamisesta" huolimatta maamme kokonaistuotanto eli BKT on noussut parissakymmenessä vuodessa yli 50%. Se tarkoittaa, että meillä pitäisi olla puolet enemmän jokaikiselle sektorille ja kansalaiselle.
No, onko? Miksi julkista sektoria alasajetaan ja säästöjä huudetaan terveyskeskuksissa ja päiväkodeissa, kouluissa ja pelastustoimessa? Palkansaajien reaaliostovoima on hivenen noussut, mutta kun ottaa huomioon että sadat tuhannet on siirretty pois palkkatyön parista (Sailaksenkin mukaan todellinen työttömyysprosentti on noin 16), merkitsee se palkkauksen romahtamista. Palkkoihinkin toteutetaan palkkamalttia, eli ne eivät nouse tuottavuuden kasvun mukaisesti.
Kerrotko tarkemmin, miten tuottavuuden nousu näkyy yleisen elintason nousuna?
>Valtaosa yritysten voitoista jää niille toiminnan kehittämiseen.
No, miten on kehitetty? KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkäsen tutkimuksen: “Mihin katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla” mukaan yritysten investoinnit Suomessa olivat pääasiassa korvausinvestointeja (automaatioon ja teknologiaan, ei uuteen tuotantoon). Pääasiassa “investoinnit” suuntautuivat ulkomaille ja olivat yritysostoja, joilla kaapattiin kilpailija pois markkinoilta ja lisättiin markkinaosuutta. Osalla “investointirahaa” ostettiin yrityksen omia osakkeita, jotta yritysjohtajat saivat keinotekoisesti nostatetuksi yrityksensä pörssikursseja ja siten varmistetuksi optionsa ja bonuksensa.
>Tyypillinen sosialidemokraattinen ajattelu lähtee jakamisesta. Ihan niinkuin sinunkin ajattelusi. Porvarillinen ajattelu lähtee siitä, että ensin on luotava se varallisuus mitä jaetaan.
Tietysti se lähtee jakamisesta. Työnteon tarkoituksenahan on tuottaa yhteisesti tarvitsemamme. Idea on jakaa työ ja sen tuotto parhaalla mahdollisella tavalla. Mikähän sinusta sitten on työnteon perimmäinen syy? Rikkauksien kasaaminen joillekin, vai?
Varallisuus on jo luotu. BKT:n nousu, teollisuustuotannon kaksinkertaistuminen, viennin kolminkertaistuminen, yhä paisuvat optiot, yritysveron lasku 26:een prosenttiin (EU:n keskiarvo 33), orjatyölaki, (suur)yritysten voittojen kuusinkertaistuminen, yritysten kokonaisverokannan putoaminen 50:stä 31:een prosenttiin, palkkamaltti, työn ulkoistaminen globaalisti, automatisointi ja robotiikka, yritystuet ja monet muut seikat ovat syitä ja seurauksia varallisuuksien huimaan kasvuun.
Eikö näitä pitäisi joskus alkaa jakaakin, siis yhteiskunnalle ja kansalaisille? Edes vanhaan malliin - sen mukaanhan valtion budjetin siis pitäisi olla yli 50 miljardia. Vai onko siis sinun mielestäsi oikein, että meidän pitäisi uurastaa ja puurtaa yhä kovemmin, olla edelleen "ahneita työlle", ja antaa sen hedelmien valua yhä enenevästi yhä harvemmille?
>Paljonko muuten elintaso on noussut tuona 15 vuoden aikana?
Riippuu siitä, keiden elintasosta puhutaan. Vuonna 1990 ylimmän prosentin tuloista 60 prosenttia oli palkkaa ja vain 14 prosenttia pääomatuloja. Vuonna 2002 palkkojen osuus oli pudonnut 40 prosenttiin ja pääomatulojen osuus noussut 52 prosenttiin. Tutkimuksesta lainattua: "Funktionaalisessa tulonjaossa on tapahtunut Suomen historian suurin siirtymä palkansaajilta pääomansaajien hyväksi. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 bruttokansantuote kasvoi 500 miljardista markasta 800 miljardiin, ja kasvu meni melkein kokonaan 20 000 rikkaimman suomalaisen taskuun. Sieltä se ei ohjautunut kulutuskysyntään, vaan kasvattamaan vuoden 2000 pörssikuplaa." Korkeimmin verotettujen yrittäjätulojen osuus on kutistunut lähes olemattomiin.
Mitä tulee nk. tavallisen kansan elintasoon, katsotaan 1990-luvun kehitystä - suunta lienee 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä kiihtymään päin. Kotitalouksien käytettävissä oleva palkkasumma oli 38,9 miljardia euroa vuonna 1990. 2000-luvulle siirryttäessä se oli 49,4 miljardia. Inflaatiotarkistettu ostovoiman kasvu oli 0,5 prosenttia.
>Tärkempää kuin määrällinen kasvu on tuottavuuden kasvu. Siitä pystytään jakamaan enemmän. Rautalangasta vääntäen voidaan todeta, että vaikka tekisimme kymmenkertaisen määrän tavaraa, ei jaettavaa riitä yhtään ellei tekeminen ole tuottavaa.
Väännäpä vielä uudestaan rautalangasta, en oikein pysy perässä. Minä luulin, että tuottavuuden kasvu merkitsee määrällistä kasvua.
>Tämähän näkyy siinä, että julkinen sekstori on ottanut suuren osan tuosta mainitsemastasi kasvusta.
Onko? Tuoreimpien Tilastokeskuksen tilastojen mukaan sosiaalisektorin osuus BKT:sta oli 1995 31,4 %, 2003 se olikin laskenut jo 26,9:ään.
Tietysti jotkut aina onnistuvat, missä olosuhteissa hyvänsä. Onnistujia onkin sitten hyvä käyttää esimerkkinä kansalle: katsokaa nyt, kuinka systeemi pelaa. Porukat saadaan taipumaan palkkamalttiin, piiskattua yhä kovempaan vauhtiin, kenkäistyä pellolle, kurmuuttaa työttöminä, pätkä-ja osa-aikatyöllistää nälkäpalkoilla, kilpailemaan keskenään ja suostumaan yhteiskuntasektorin huonontamiseen nostamalla esiin aina muutama sellainen sankari, joka on onnistunut rikastumaan nykymenon lainelautailijana.
Ei tässä ole tämän kummoisemmasta kyse: milloin työtä ja sen tuottoa aletaan jakaa inhimillisesti? Toistan vielä, että minun mielestäni työnteon syy on yhteisen hyvän rakentaminen, ei eriarvoistumisen kasvu. Jos meidän oletetaan hyväksyvän nykymeno, sen pitää alkaa jo nopeasti näkyä kansalaisten hyvinvoinnin kasvuna.
Teoriat sikseen, anna käytännön neuvo miten järjestät elämän alle 400€/kk pääkaupunkiseudulla? Porvarithan pitää tuommoista summaa jo laiskotteluun kannustavana (jaa-a), vaikka palkka onkin. Kyseessä normaali ja toimintakykyinen, oikea elävä henkilö.
Et kyllä järjestä elämää mitennkään 400 eurolla kk, jos maksat sillä asuntomenot pääkaupunkiseudulla, ruuan ja laskut. Kuinkahan suuri määrä näitä uusköyhiä Suomessa on?
Tämä tilanne täytyisi korjata ja epäilemättä tilanne käy jossain vaiheessa sietämättömäksi ja ei enää tyydytä purnaamaan pelkästään keskustelupalstoilla.
demarit ovat olleet viime vuosikymmenet hallituksessa eivätkä saannet tässäkään mitään aikaiseksi?
Miksi sak ei ole ollenkaan kiinnostunut muista kuin huippupalkkaisista jäsenistään>?
Kysehän ei ole palkasta, vaan sosiaalietuuksista.
Pääkaupunkiseudullakin on pilvin pimein työpaikkoja vapaana.
Valitse niistä.
Kouluttaudu niille aloille joilla on työvoimapulaa.
Vai oletko itse sotkenut asiasi niin ettei sinua huolita minnekään?
Katso vaikka täältä noita vapaita paikkoja.
Miksi et ole saanut töitä?
Kerros nyt rehellisesti.
Alka jo todella kyllästyttää nämä "töitä löytyy" jankkaajat.
Jos on asiallisia avoimia paikkoja, työkkäri lähettää työttömälle osoituksen. Jos työtön ei ota paikkaa vastaan, lakkautetaan työttömyystuki.
Orjatyölaki merkitsee sitä, että työttömiä sijoitetaan paikkoihin edellämainitulla uhkaillen jopa palkatta. Miksi helvetissä kukaan menisi sitten töihin palkatta, jos vaihtoehtona olisi palkallinenkin duuni?
Sosiaaliturva on nyt huomattavasti pienempi kuin 1980-luvulla, jolloin vallitsi käytännössä täystyöllisyys. Jos silloinen parempi turva ei aiheuttanut suurtyöttömyyttä, miksi tämä paljon heikompi nykyinen sitten?
Kouluttautuminen työvoimapulapaikoille voi kestää vuosia. Kursseille pääsy on vaikeaa. Vaikka kurssitarjonta lisääntyi monikymmenkertaiseksi, voi valmistuttua jo alalla ollakin työttömyys.
MOL:lin sivuilla on työllisyyskatsaukset. Käypä sieltä kuikuilemassa työttömien ja työpaikkojen suhteita.
Koettakaa ajatella ja ottaa edes perusasioista selvää, ennenkuin latelette kirkasotsaisia julistuksianne. Yrittäkää edes.
mitä osaat niin minä puolestani kerron mistä löytyy töitä.
Ja jos vielä olet hyvä jollain alalla niin kerro sekin.
Eikä siihen tarvita työkkäriä.
No OK. Printtimediaahan tässä on tullut väännettyä jo hyvinkin pitkään. Hallinnassa alan digitaalisia taitto-, vektorigrafiikka- ja kuvankäsittelysoftia - nettipuoli vielä aika hakusessa. Studiovalokuvauksesta pitkä ammattikokemus, myös oheistoimista eli vedostuksesta, diaduplikoinnista ja sen sellaisesta. Copywriteriksi en kehtaa vielä itseäni kutsua, joskin sanasäiläilystäkin on liksaa herunut.
Alojen kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja on jokunen plakaatti pläjähtänyt mainospuolelta.
Mainittakoon, että hakemiini duuneihin on yleensä ollut jopa satoja muitakin hakijoita.