Lähes kaikissa tietokonepeleissä tapetaan ihmisiä, miksi?
Miksi kaikki tietokonepelit ovat tappopelejä?
pohtiva isä
11566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinkertainen juoni houkuttelee pelaamaan. Lapsena sitä kuolemaa ei ota tietokonepeleissä vakavasti. Siinä vastustaja heittää veivinsä ja silloin ollaan voittajia. Saattaa olla, että tulee tyytyväinen ja iloinen olo kun saa päävastustajan hengiltä. Siinä tapauksessa ei ensimmäisenä juolahda mieleen mitkään moraaliset asiat ja ehkä on hyvä niin. Peleissä voi elää omassa fantasiamaailmassa, johon kuuluu mukaan myös vihollisten tappaminen. Tämä asia taas ei kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen muulloin kuin sotatilanteessa. Muussa tapauksessa se luokitellaan rikokseksi.
Lapsena ei ota tietokonepeleissä kuolemaa yleensä vakavasti, mutta eipä sitä ota aikuisenakaan pelatessa. Jäi tuossa edellisessä viestissä vähän vajaaksi tämän asian aikuisiin liittyvä puoli.
Saattaa olla sulle suuri yllätys, mutta tietokonepelien ostajista ja pelaajista hyvin suuri osa on ihan aikuisia eikä mitään lapsia.
Sitäpaitsi kyse ei niinkään ole siitä, että yksinkertanen juoni houkuttelee, vaan rehellisesti sanoen siitä, että ihmisluonnolle on valitettavasti tyypilistä se, että on hauskaa lahdata jotain örkkejä. Muun väittäminen on silkkaa valhetta ja itsepetosta.
Kaikissa ihmisissä on tiettyä agressiivisuutta ja sota tietyllä tavalla kiehtoo. Ihan samaanhan esim Tuntematon sotilas leffan suosio perustuu. Ei sitä leffaa katottas vuodesta toiseen jos se ei kiehtos, kuka muuten haluis katsoa toisten tappamista? Tai yhtä ja samaa leffaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Vaikka kuinka sota on kauheaa ja Suomikin sai siitä kärsiä, niin silti se sota kiehtoo ihmistä. Niin se nyt vaan valitettavasti on. Ihminen nyt vaan on sellanen.
Samasta syystä monet inttiä käymättömät nuoret miehet on innoissaan inttiin menosta. Ei se sitä ole että oltas innostuneita harjotteleen muiden tappamista tai suomen puolustusta. Siitä siinä on pohjimmiltaan kyse, että se kiehtoo kun pääsee räiskimään siellä metsässä ja leikkimään sotaa. Se on kuin peliä, oikea sotiminen onkin sitten ihan asia erikseen sitä ei halua kukaan terve ihminen.
Tottakai varusmiehillä on maanpuolustushalua, mutta ei intin käymisen jälkeen kerrotut inttijutut siihen perustu. Ei kukaan selitä kuinka innoissan oli kun sai tehdä velvollisuutensa ja suojella suomen valtiota, vaan sitä kuinka siistiä oli mennä rynkky kourassa keskellä kunnon räiskettä ja antaa palaa.
Terve ihminen kohdistaa siviilissä agressionsa tietokonepeliin eikä halua oikeasti ketään vahingoittaa. Vai olisko sitten parempi olla pelaamatta ja purkaa agressionsa oikeisiin ihmisiin? Ihmisen luontainen agressiivisuus ei mihinkään katoa, vaikka kaikki pelit ja elokuvat kiellettäs.
Minulla ei ole tuohon mitään lisättävää, erinomaisesti pohdiskeltu. =)
Jostain syystä väkivalta myy hyvin. Sitä on hankala selittää. On myös selvitetty, että usein väkivaltapelien pelaaminen voi tehdä lapsista agressiivisempia. Jos haluat estää tämän, suosittelen, että puhut lapsille pelien epärealistisuudesta. Tutkimusten mukaan se ehkäisee väkivaltaista käyttäytymistä.....tai sitten et osta lapsillesi väkivaltapelejä. Se on yleensä helpompaa!
Ei pelit tee kenestäkään terveestä ihmisestä agressiivisempaa, ei edes lapsista. Jos niin käy niin sitten on päässä jo muutenkin vikaa. Ihminen on luonnostaan agressiivinen, toiset vaan osaa olla purkamatta sitä toisiin oikeisiin ihmisiin, toiset ei.
Ihmiset on aina ollu agressiivisia ja väkivaltasia, jo kauan ennenkuin tietokoneita ja elokuvia oli edes keksitty. Niin on ollu aina, ei se ole mikään nykyajan ilmiö.
Jo pikkulapset osaa olla agressiivisia toisiaan kohtaan mikä valitettavasti näkyy kiusaamisena. Myöskin ympäristön otukset saa siitä osansa. Jos pikkujätkä löytää jonkun kiinnostavan ötökän, niin mitä se tekee? No ensin se tietty vangitsee ötökän. Kovin klauan ei jaksa kinnostaa purkissa oleva ötökkä ja sitten aletaankin tutkia mitä tapahtuu kun sitltä revitään koivet tai siivet irti tai jos sitä poltetaan polttolasilla. Lopuksi kituvaa ötökkää lyödään nyrkillä, niin että se lässähtää. Sotimista leikitään myöskin työntämällä papatteja tai kiinari muurahaispesään :), tai pistämällä kaksi erilaista ötökkää purkkiin ja toivomalla että ne tappaa toisensa.
On sitä itsekin tommosta tehty pikkusena 70-luvulla :-) Ja sillon kotitietokoneita ei vielä juuri ollu.
Varsinkin muurahaissodat, käärmeiden tappaminen ja muurahaispesään heittäminen, joidenkin ötököiden vangitseminen tulitikkuaskiin ja leikkiminen että se on partakone jne...
Muurahaispesää yritettiin hukuttaa päästämällä sinne vettä, välillä jopa kuumaa vettä... Kaivon kannella tuli vietettyä aikaa tappamalla muistaaksseni vasaralla muurahaisia jotka siihen eksyivät. Olenpa tainnut syödäkin muurahaisia. Yksittäisen muurahaisen kanssa tuli leikittyä hukuttamisleikkejä ja sitten kun muurahainen oli melkein kuollut, niin se "pelastettiin".
Mikäli muurahainen selviytyi hukuttamisleikistä hengissä, niin se oli pelastunut ellei sitten tullut mieleen jatkoleikkejä...
niimpä. hirsipuukin on aivan hirvittävä peli. paljon kivenpi olisi pelata sellaista "hirsipuuta", missä väärin arvatusta kirjaimesta piirrettäisiin yksi kukkaniitty siellä kirmaavine iloisine eläimineen lisää maan pinnalle, ja pelin voittaisi arvaamalla sanan oikein ennen kuin maapallo täyttyy kukista ja iloisista eläimistä, mutta lopuksi kuitenkin maapallo piirrettäisiin täyteen kukkia ja söpöjä eläimiä, koska se on kaunista, eikä maapalloa suinkaan vähäkukkaiseksi viitsisi jättää.
...kirjoissa, televisiosarjoissa, sarjakuvissa, oopperoissa yms. tapetaan ihmisiä, voidaan jatkaa pohtivan isän listaa. Ihmistä kiehtoo kuolema, koska kukaan ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Kuolema on mysteeri, siksi kaikissa korkea- ja populaarikulttuurin eri muodoissa sitä kuvataan jo Antiikin Kreikan ajoista lähtien.
Tietokonepelit eivät ole tästä mikään poikkeus, ja myös samalla tavalla kuin on vähemmän väkivaltaisia kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia, niin on myös sellaisia pelejä. Esimerkiksi Metal Gear Solid 2:n voi pelata läpi tappamatta ketään. Metal Gear Solid 3:ssa taas pelaajaa palkitaan tappamatta jättämisestä: painajaiskohtaus pelissä on sitä lyhyempi, mitä vähemmän olet porukkaa lahdannut. Vain välipomot tulevat siitäkin huolimatta, vaikka käytin nukutuspistoolia. The Sims-peleissä ei tapeta, vaan korkeintaan läpsitään toista. Final Fantasy -sarjan osassa X ja X-2 kyllä tapetaan, mutta lähinnä örkkejä, jotka nekään eivät varsinaisesti kuole, vaan niiden sielut vapautuvat. (Lisäksi näissä molemmissa on hyvin kaunis ja opettavainen tarina höystettynä Romeo & Julia -teemalla.) Edelleen Gran Turismo -autopeleissä ei tapeta. Splinter Cell 3: Chaos Theoryssä on tehtäviä, jossa nimenomaan kielletään tappamasta ketään, muuten tehtävä epäonnistuu.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Edellä esitetyt esimerkit ovat kaikki Playstation2-konsolin pelien parhaimmistoa. Eiköhän sekin siis vaikuta, minkälaisia pelejä ostaa, sillä moraalisiakin pelejä on tarjolla - ja hyviä sellaisia! Luokittelen Metal Gear Solid 2:n ja 3. Jopa pelien korkeakulttuuriksi, siksi hyvä käsikirjoitus ja kuvakerronta niissä on.
Mielestäni peliala on ihan viime vuosina ottanut vakavasti ne puheet, joissa sitä on kritikoitu (täysin aiheetta)liiasta väkivallasta. Tästä kielii tappamisen sijaan tainnuttamisen mahdollisuus yhä useammassa pelissä. Tiedän kuitenkin, että monia vanhempia yököttää, kun he näkevät oman kullannuppunsa ampuvan jonkun kuoliaaksi pelissä. On kuitenkin muistettettava, että missään pelissä ei tappamista kuvata realistisesti. Jos nyt olet ollut niin vastuuton, että annat alaikäisen lapsesi pelata Grand Theft Autoa, niin totean vain, että jos hän puukottaa pelissä jonkun viattoman kadullakulkijan, tappo ei todellisuudessa ole niin yksinkertainen juttu, kuin miten se pelissä kuvataan (Tarkoitan kuolinanimaatiota). Oletetaan, että hän iskee puukolla uhria maksaan. Tällöin uhri ei todellisuudessa kuole heti siinä paikassa, vaan kaatuu hiljaa voihkien ja valittaen maahan ja alkaa kuolla hitaasti verenvuotoon, mihin kuluu vamman laadusta riippuen 10-20 minuuttia. Näin ollen se, että vanhemmat eivät tiedä, miltä todellinen kuolema näyttää ja tuntuu, vaikuttaa heidän näkemykseensä siitä, miten järkyttävä tapahtuma se oli, kun heidän lapsensa tappoi pikselihahmon. Uskon ja väitän vahvasti, että yksikään alaikäinen ei pelaisi GTA:ta, (ja mitään muutakaan peliä) jos tappaminen olisi niissä esitetty täysin realistisesti. Näin olisi varmasti, jos peli vielä pakottaisi heidät seuraamaan oman tekonsa seuraukset ja silmästä silmään katsomaan uhrinsa kuolinkamppailua. Muistan myös erään amerikkalaisen sotaveteraanin kertomuksen, kun hän arvioi erästä panssarivaunupeliä. Hänen mukaansa panssarivaunulla ampuminen ja sota yleensäkin on jo äänimaailmaltaankin aivan erilaista kuin sitä kuvaavassa pelisimulaatiossa. Olen aivan varma, että kukaan ei haluaisi pelata liian realistista sotapeliä.
Sinänsä joissakin peleissä on realismia. Aikuispelaajana kaipaankin sitä, sillä vasta Socom 3:sta pelanneena ärsyttää se, että päähän ammutun kudin jälkeen terroristi vain vähän aikaa ihmettelee ja jo kohta tulittaa taas tarmokkaasti. Kaikkein paras kuolinanimaatio on em. Splinter Cellissä, jossa päähän osunut laukaus pudottaa tyypin heti. Se ei jää jäykistelemään ja vääntelehtimään kuten Socomissa ja monissa muissa peleissä, vaan lysähtää maahan kuin märkä säkki. Sellaista se on todellisuudessakin. Itse asiassa jo jalkaan ammuttu laukaus pudottaa oikeassa elämässä miehen kuin miehen, se on nähty poliisi-tv:ssäkin. Peleissä kuitenkaan tähän ei voida mennä, sillä niitä myydään massoille, jotka eivät tiedä, mitä oikea tappaminen on. Tästä syystä kuolemasta on niissä tehty hauskaa tai hahmoista lähes luodinkestäviä.