hei! Kyse on erittäin vilkkaasta pojasta, jolla tosin keskittymiskykyä löytyy vaadittaessa aika hyvinkin. Säännöt kotona ovat ja jäähyt käytössä. Kiinnostunut enemmän aikuisten asioista kun muiden lasten seurasta-->pikkuvanha, ei kunnioita aikuisten rajoja vaan luulee ettei koske itseä.
Hakee jatkuvaa huomiota, vaikeimpia hetkiä ovat aikuisten kahdenkeskiset juttutuokiot. Luulee, ettei hänestä pidetä/rakasteta, ellei kokoajan joku katso/kuuntele häntä.
Nolostuu helposti, kun aikuinen ohjaa tai neuvoo, ei kestä kiitosta, haukkuu itseään herkästi tyhmäksi ja haluaa olla tuhma. Kiitoksen saa joka kerta kun on kiltti, mutta tyhmäksi häntä ei ole haukuttu koskaan, ainakaan tahallaan, vaan aina korostettu, että poika on hyvä, mutta teko typerä.
Tulkitsee jatkuvasti esim. äidin ilmeitä tai ääntä ja huolestuu ellei hymy ole jatkuvasti naamalla, "kysyy herkästi mikä sulla on?" vaikka todellisuudessa ei mikään edes vaivaa.
Kykenee leikkimään yksin, mutta siihen pitää todella melkein pakottaa, ja itkun jälkeen leikit sujuu hyvin. Koskaan ei ole yksin jätetty, mutta sitä tuntuu pelkäävän enemmän kuin ruttoa. Mainitsen vielä, että perheessä lämmin tunnelma, ainut lapsi, saa huomiota.
Tuli pitkä ja sekava teksti, jos jollain samankaltaisia juttuja, olisi kiva kuulla mihin tällanen voi viitata.
Se rasittava lapsi
13
7901
Vastaukset
- cheetah.grrr
Minulle tulee kuvauksestasi mieleen ADHD (lähinnä ylivilkkauden osalta) yhdistettynä aspergerin oireyhtymään. Itselläni on asperger-poika, ja kuulosti kovin tutulta. Toki kyseessä voi olla muutakin, mutta kannattaa vähän lueskelle aspergerista, niin voit itse miettiä kuulostaako yhtään tutulta.
- sindi
minulla aivan samanlaista.poikani on yhdeksän vuotias.ja vaatii kaiken huomion,ei kestä edes syödessä paikallaan.kun vieraita tulee kylään,joudun laittamaan pojan pihalle leikkimään,jotta saa hetken jutella rauhassa aikuisten asioita.tietokoneella hän viihtyisi vaikka koko päivän,mutta en anna kuin tunnin päivässä pelata.
olemme käyneet vuoden verran perheneuvolassa.hän suuttuessaan saa myös raivareita ja ei kestä minkäänlaisia pettymyksiä.adhd,asberger,kaikki mahdolliset tutkittu.mutta ei löydy mitään vikaa.
poikani on erittäin lahjakas ja hyvä koulussa.ja aivan ihana poika kun hänen kanssaan tekee ja touhuaa ja on aikaa jutustella ja pelailla.mutta siihen kun ei ole aina ja harvoin mahdollisuus,perheessämme on vauva ja koirakin joka vie aikaa ja mies paljon töissä.
joten ei aina tarvitse löytyä jotain vikaa,lapset vaan ovat erilaisia ja pakko vaan kestää.
luulen että meillä vaikuttaa aika paljolti pojan käytökseen oman isän lähtö.hän häipyi pojan ollessa vuoden ja uusi mieheni asunut meillä kolme vuotta.eli olin pojan kanssa kahden viisi vuotta ja hän sai kaiken huomion ja nyt tilanne toinen ja vaikeaa sopeutua.eli meillä iän myötä käytös on pahentunut.tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.toivottavasti sait selvää.
voimia sinulle :)- cheetah.grrr
Onko poikaasi tutkittu jossain muualla kuin perheneuvolassa? Nimittäin siellä usein sanotaan ettei ole mitään oikeaa diagnoosia. Tiedän useita lapsia, jotka ovat jääneet vaille riittävää apua, juuri perheneuvolan lausuntojen takia ja neuvolassa ollut jopa lastenneurologi. Vanhemmat ovat sitten hankkineet lähetteen sairaalaan (joskus yksityisen lääkärin kautta) ja on tullut yllättäviäkin diagnooseja.
Joku voi pitää minua diagnoosihöyrypäänä, mutta haluan jakaa sen, mitä olen kokenut (sekä itse että työssäni) Tietenkin usein helpottaa kuulla että lapsella ei ole "mitään", mutta sitten arki kun käy liian raskaaksi, voi vain luottaa omiin tuntemuksiin ja mennä eteenpäin.
- monta x äiti
meillä. Kertomus oli kuin meiltä kerrottu muutama aika sitten.Nyt asiat ovat hieman helpottuneet,että jotain on sentään tapahtunut parempaan suuntaan.
Minun lapsistani yksi oli aina kaiken ulkopuolella.Ei leikkinyt toisten kanssa ja jutteli yksistään mielikuvituskaverille-juttelee kyllä edelleenkin, eikä ystäviä pahemmin ole nytkään.Lapseni ovat aina olleet yksin leikeissään ja leikki ei ole sujunut kuin opettamalla.Lelua yleensä vain pidettiin kädessä, mutta sillä ei osattu kunnolla leikkiä ja mielikuvitusta ei löytynyt.Lapsilla oli hauskaa juostessaan ja tehdessään jotain kiellettyä kuten sohvalla hyppiminen.Lasten mennessä yhdessä ulos tulee yksi kohta takaisin, jotta saisi minun kaiken huomion ja minun ajaessa häntä takaisin ulos on se hänelle suuri pettymys ja ulos mennään vastentahtoisesti jalkoja laahaten suupielet mutrussa kädet sivuilla veltosti roikkuen .Lapseni eivät osaa pitää ystäviään ja sosiaaliset taidot ovat erittäin huonot.Heille tulee riitaa pienestäkin asiasta.Sen huomasin, että tarkka järjestys asioilla ja tarkka aika päivän rytmissä oli hyväksi.Myös viikonloppuisin heräsimme samaan aikaan kuin viikolla.
Neuvolan lähetteellä tutkimuksiin ei päästy, vaan täytyi neuvolasta saada lähete erityisneuvolaan ja sitä kautta asiat alkoivat sujua.Siihen kaikkeen odottamiseen meni noin vuosi. Sairaalassa tutkittiin useita kertoja milloin milläkin puolella ja lopulta tuli diagnoosit.Toisilla oli useampi ja toisilla vain kaksi diagnoosia.Heillä oli ADHD,dysfasiaa, autismia,tarkkaavaisuushäiriötä ja jälkeenjääneisyyttä.Lopulta, kun saatiin lausunnot, niin avautuivat tarhapaikat- aina yksi kahden paikalle.Esikoulua käytiin kaksi vuotta ja siitä erityiskouluun.Tuli paljon erilaisia terapioita, joissa käytiin kahdessa aina kerrallaan 1x viikko periaatteella:puheterapia-menossa jo viides vuosi, toimintaterapia -6kk,psykiatrinen lastenryhmä -1 vuosi,koppahoito -2,5v ja muita pienempiä juttuja aina välillä.
Lapset ovat edistyneet mielstäni hyvin, mutta sosiaalisia taitoja on edelleen opeteltava.Nyt sentään tulee kutsuja toisten syntymäpäiville, mitä aikaisemmin ei tullut.Ystäviäkin on alkanut löytyä, mutta sellaista parasta ystävää ei ole kenelläkään.
Tulevaisuudessa luulen, että lapseni pärjäävät tässä yhteiskunnassa, mutta paljon tarvitsee vielä opetella ja tulevat ammatit suunnitella tarkasti. - selvää
Voi vitsit, tämähän oli ilmiselvä kuvaus Asperger lapsesta :)! (Aikuisena usein samanlainen) Oletko kuullut aspergista? Se on juuri näin kun kirjoitit. Olen ollut paljon tekemisissä tallaisten lapsien kanssa, ja itseni ;)
- pellekaija
Moi!
Minulla on 2 erityislasta 11v AS-poika ja 9v ADHD-tytär. Kerroit elävästi lapsestasi ja se oli aivan kuin olisit kertonut tästä AS-pojastamme! Olisin varmaan kuvaillessani omaa poikaa muutama vuosi sitten, kertonut juuri tuolla tavalla hänestä! Hänellä on paljon ongelmia tunteiden, ilmeiden ja eleiden tulkinnassa. Niitä on harjoitettu kotona ja terapiassa ja nyt on jo vähän helpompaa ettei aina "tulkitse väärin" ja saa aikaan sekaannuksia. Kuitenkin tätä asiaa pitää jatkuvasti "treenata". Tsemppiä kaikille, jotka elävät erityislasten(ja aikuisten) perheessä, vaikka elämä on haastavaa, mutta kuitenkin hyvin antoisaa! Olen itse koulunkäyntiavustajana ja teen työkseni lähes "samaa" kuin teen kotona, tunnen että nämä lapset ovat lähellä sydäntäni! :) - ap..
että oppiiko as-lapsi tavallisia pelisääntöjä kotiopetuksena, eli jos selkeästi sanotaan, että muiden aikana ei puhuta, niin onko toivoa, että sen oppii, eli oppisi odottamaan omaa vuoroaan ymm?
- cheetah.grrr
As-lapsi oppii monia asioita, mutta ei hetkessä. Vaikeat asiat vaativat sitkeää opettelua ja aikuisen kärsivällisyyttä. Monesti kuvalliset ohjeet auttavat. Sekä palkintojärjestelmät. Esim. kun lapsi jaksaa odottaa puheenvuoroa tietyn aikaa (aluksi tosi pieni aika), häntä kehutaan ja annetaan vaikka hymy naama tai tarra. Viiden tarran jälkeen seuraa joku pieni palkinto. Kehutaan aina kun lapsi on vähänkin malttanut odottaa. Yritetään mahdollisimman vähän antaa negatiivista palautetta. Apuna voi olla selkeä kuva, joka on merkkinä, milloin pitää odottaa. Positiivisen palautteen apuna voi olla liikennevalokortit. Vihreää kortti näytetään, kun on osattu olla hetki hiljaa ja keltaista, kun pitää pysähtyä ja miettiä..
Toivoa siis on, mutta vaatii paljon vanhemmalta työpäivän jälkeen osata rauhallisesti ohjata. Meidän 9v asperger poika on kolmen vuoden aikana kuntoutunut paljon, mutta edelleen arki on jatkuvaa kuntoutusta. Mutta missään nimessä ei kannata luovuttaa, koska tavalliset elämän pelisäännöt pitää kaikkien ihmisten oppia.
- Nimetön
Voisitteko vielä kuvailla lyhyesti päiväänne (mikäli jaksaisitte) niin mun olis helpompi todentaa että mistä kyse, tuon oman versionihan laitoin jo. Kiinnostuin tuosta aspergerista, samanlisuuksiahan siinä on meidän lapsen käytökseen, mutta kerran kun otin asian esille pk:ssa, tai siis ehdotin, että jos pojalla onkin lievempi autismi, niin sanoivat, ettei mahdollista, koska on niin ulospäin suuntautunut, olkoonkin niin, että sosiaaliset taidot eivät aina muiden mieltä lämmitä! Ja kiitos kaikille viesteistänne!
- -cheetah-
Tuokin kuulostaa tutulta, mitä päiväkodissa on sanottu (kaikella kunnioituksella päiväkotia kohtaan) Tai siis eskarissa ihmeteltiin, miksi minä olen laittanut pojan tutkimuksiin, kun hänessä ei ole mitään "vikaa". Olen sitä mieltä, että aspergerista on vielä liian vähän tietoa ja kokemusta. Sitähän on Suomessa diagnosoitu vasta vuodesta -97, joten ei mikään ihme. As-lapsi voi olla (ja usein onkin) erittäin ulospäinsuuntautunut, mutta sosiaaliset taidot ovat kuitenkin aika puutteelliset.
Jokainen as-lapsi on oma yksilö ja heidän välillään on suuria eroja. Suosittelen, että menet aspalstalle (mun galleria sivulla ainakin on linkki) ja luet sieltä vanhempien esittelyä. Siellä on paljon kuvauksia eri tapauksista.
Meidän as-lapsi pelkää mitä eriskummallisempia asioita. Ja on pakkomielteisiä kiinnostuksen kohteita. Hän jumittuu asioihin ja jankuttaa samoja kysymyksiä, joihin on saanut jo vastauksen. Jos päivän aikatauluun tulee muutos, mitä aikaisemmin ei ole tiedetty, menee päivä ihan sekaisin. Hän puhuu paljon ja haluaisi olla aina kertomassa omista mielenkiinnon kohteista kaikille. Pienempänä hän puhui kaikille ohikulkijoille ihan kuin vanhoille tutuilleen...
Tälläisiä esimerkkejä, joita olisi vaikka kuinka paljon ;) - pellekaija
-cheetah- kirjoitti:
Tuokin kuulostaa tutulta, mitä päiväkodissa on sanottu (kaikella kunnioituksella päiväkotia kohtaan) Tai siis eskarissa ihmeteltiin, miksi minä olen laittanut pojan tutkimuksiin, kun hänessä ei ole mitään "vikaa". Olen sitä mieltä, että aspergerista on vielä liian vähän tietoa ja kokemusta. Sitähän on Suomessa diagnosoitu vasta vuodesta -97, joten ei mikään ihme. As-lapsi voi olla (ja usein onkin) erittäin ulospäinsuuntautunut, mutta sosiaaliset taidot ovat kuitenkin aika puutteelliset.
Jokainen as-lapsi on oma yksilö ja heidän välillään on suuria eroja. Suosittelen, että menet aspalstalle (mun galleria sivulla ainakin on linkki) ja luet sieltä vanhempien esittelyä. Siellä on paljon kuvauksia eri tapauksista.
Meidän as-lapsi pelkää mitä eriskummallisempia asioita. Ja on pakkomielteisiä kiinnostuksen kohteita. Hän jumittuu asioihin ja jankuttaa samoja kysymyksiä, joihin on saanut jo vastauksen. Jos päivän aikatauluun tulee muutos, mitä aikaisemmin ei ole tiedetty, menee päivä ihan sekaisin. Hän puhuu paljon ja haluaisi olla aina kertomassa omista mielenkiinnon kohteista kaikille. Pienempänä hän puhui kaikille ohikulkijoille ihan kuin vanhoille tutuilleen...
Tälläisiä esimerkkejä, joita olisi vaikka kuinka paljon ;)Meillä poika on myös omalla tavallaan "sosiaalinen" vaikka on as. Hän juttelee omista kiinnostuksen kohteista usein, eikä älyä lopettaa vaikka toiset eivät jaksaisi kuunnella. Hänellä on onneksi suhteellisen "normaalit" kiinnostuksen kohteet, kuten jääkiekon tulosten seuraaminen tarkasti, hän muistaa vuosia vanhojakin tuloksia ja kannattaa Jokereita. Tietää tosi paljon niistä.
Juuttuu asioihin, vaikea saada irti esim. teksti-tv:n sivuilta ja kaikki nopeat muutokset elämässä saa aikaan kapinaa, pienempänä isojakin raivareita. On valikoiva ruuan suhteen, joskin se on hieman lievittynyt viime vuosina. Koulun alkaessa 7-vuotiaana, kulki opettajan perässä, pelkäsi erilaisia asioita koulussa, ei oikein osannut lähestyä toisia lapsia eikä leikit olleet "tavallisia". Osasi kaikupuheena ulkoa tv:n mainoksia yms.
Poika tarvii myös tosi paljon enemmän toistoja oppiakseen jotain tapoja yms. verrattuna toisiin lapsiin, mutta kun kerran jonkin asian oppii, toimii sitten (liiankin tarkasti) sen mukaan.
Nyt on reilut 11-vuotias ja esimurkkuikä alkanut, on hieman erilaista kuin muutama vuosi sitten. Peseytyminen on ollut hankalaa opetella, mennään laidasta laitaan. Siis joko ei peseydytä ollenkaan kuin pakottamalla tai sitten seisotaan suihkussa tuntikaupalla.
Muutenkin poika on joko täysillä asiassa mukana tai ei ollenkaan, siltä väliltä ei löydy mitään vaihtoehtoa.
Kuitenkin asseja on erilaisia ja paljon hyviä puolia löytyy myös kuten kaikista ihmisistä. Erilaisuus on rikkaus, vanha mutta ajankohtainen lause! :) - ap..
pellekaija kirjoitti:
Meillä poika on myös omalla tavallaan "sosiaalinen" vaikka on as. Hän juttelee omista kiinnostuksen kohteista usein, eikä älyä lopettaa vaikka toiset eivät jaksaisi kuunnella. Hänellä on onneksi suhteellisen "normaalit" kiinnostuksen kohteet, kuten jääkiekon tulosten seuraaminen tarkasti, hän muistaa vuosia vanhojakin tuloksia ja kannattaa Jokereita. Tietää tosi paljon niistä.
Juuttuu asioihin, vaikea saada irti esim. teksti-tv:n sivuilta ja kaikki nopeat muutokset elämässä saa aikaan kapinaa, pienempänä isojakin raivareita. On valikoiva ruuan suhteen, joskin se on hieman lievittynyt viime vuosina. Koulun alkaessa 7-vuotiaana, kulki opettajan perässä, pelkäsi erilaisia asioita koulussa, ei oikein osannut lähestyä toisia lapsia eikä leikit olleet "tavallisia". Osasi kaikupuheena ulkoa tv:n mainoksia yms.
Poika tarvii myös tosi paljon enemmän toistoja oppiakseen jotain tapoja yms. verrattuna toisiin lapsiin, mutta kun kerran jonkin asian oppii, toimii sitten (liiankin tarkasti) sen mukaan.
Nyt on reilut 11-vuotias ja esimurkkuikä alkanut, on hieman erilaista kuin muutama vuosi sitten. Peseytyminen on ollut hankalaa opetella, mennään laidasta laitaan. Siis joko ei peseydytä ollenkaan kuin pakottamalla tai sitten seisotaan suihkussa tuntikaupalla.
Muutenkin poika on joko täysillä asiassa mukana tai ei ollenkaan, siltä väliltä ei löydy mitään vaihtoehtoa.
Kuitenkin asseja on erilaisia ja paljon hyviä puolia löytyy myös kuten kaikista ihmisistä. Erilaisuus on rikkaus, vanha mutta ajankohtainen lause! :)mitä haittaa siitä as sitten on? Nyt olen ollut kotona muutaman kuukauden ja tuntuu että sinne palloon on alkanut mennä paljonkin asioita. olen huomannut, että hän on kyllä kiinnostunut asioista, mutta mielestäni ei sillätavalla pikkutarkasti, eli tekee siis inhimillisiä huolimattomuusvirheitä, ei kuitenkaan ole ns hutilo. Ymmärtää annetut ohjeet ja pyytää apua tarvittaessa.
Ennen oli sellanen, että päivä oli pilalla, jos tunnelma meni hetkeksikin alas esim häntä komentaessa, mutta nyt pääsee ns. yli paremmin jo.
Tuntuu, että on paremmin alkanut hyväksyä niitä rajoja joita hälle kerrotaan. Rikkoo niitä tosin, mutta maailma ei kaadu siihen. En tiedä sitten...
- Anonyymi
Aivan kuin lukisin kuvausta omasta tyttärestäni. Käytös on meidän 8 vuotiaalla aivan samanlaista.. Mikä neuvoisin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404411- 902094
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152061Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi721841Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541512Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421512VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041375- 751306
- 991248
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201099