Olisiko kenelläkään hyviä linkkejä tai kirjavihjeitä ongelmaani. Yritän ymmärtää sitä miten nykyhetki käyttäytyy aikajanalla. Siis onko missään hyviä määrittelyjä siitä miten aika oikein kulkee ja mikä nykyhetki oikein on?
Aikaongelma
ggggggg.
171336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nykyhetki on ainoa hetki joka on varsinaisesti olemassa.
Menneisyys ja oletus tulevaisuudesta on visio ihmisaivoissa ja ajantaju on ihmisellä tietoinen ja evoluution kehittämä ilmiö. Fysikaalisessa maailmassa on vain nykyhetki, joka on tapahtumien ketjussa kulloinkin vuorossa oleva tapahtuma. Hyvin alkeellisen eliön toiminnassa ajan taju saattaa olla täysin tarpeeton sikäli kunhan se vain osaa raogoida oikealla tavalla saamiinsa impulsseihin.
Ketju etenee pääasiassa siten, että tapahtumat käynnistävät uusia tapahtumia ja niiden eteneminen on peruuttamatonta. Jos yksittäinen tapahtuma olisikin peruutettavissa, niin sen käynnistämä seuraava tapahtuma on jo alkanut. Kyseessä on siis "mekanismi", joka toimii samalla tavalla kaikkialla universumissa samoissa olosuhteissa.
Mielenkiintoista, joskaan ei ehkä niinkään fysiikan vaan filosofian kannalta, on että nykyhetkeä ei voi havaita. Kaikki havaitsemamme on jo tapahtunut, sillä valon nopeus on äärellinen, kuten myös tajunnan.
?? Ajan voi jakaa aina vaan pienempiin hetkiin ja nämä hetket taas aina pienempiin jne. Miten siis mitata yksittäinen (nyky)hetki ? Ja kuinka pitkä se on ? Se on äärettömän lyhyt. Onko sitä siis olemassa ollenkaan ? Onko aikaa olemassa ?
Tässä ollaan lähellä ongelmaani. Kaipaisin siis vastauksia lähinnä kosmologian alueelta ja filosofinen puoli ei juuri nyt auta asiaa.
Taitaapi oikea aika olla melko eri juttu kuin se jonka me koemme emmekä oikeaa aikaa kykenekään kokemaan.
Jos joku matkustaa melkein valonnopeudella hänelle aika kuluu hitaammin kuin meille, matkustajan nykyhetki on pidempi.
Hedelmäkärpäsellä on luultavasti lyhyempi nykyhetki kuin ihmisellä.
Joten nykyhetki on suhteellinen ja riippuu havainnoitsijan nopeudesta maailmankaikkeuden leviämisnopeuteen nähden (oli pakko laittaa jokin nollapiste josta nopeutta aletaan määrittämään koska avaruudessa mikään ei pysy paikkallaan, itsekkin istun tuolilla toimistossa ja viuhdon satojen kilometrien tuntinopeudella pitkin avaruutta) ja odotettavasta eliniästä.
En tiedä minkä "tasoista" kirjallisuutta tai linkkejä haet mutta hyvä ja helppolukuinen perusteos on mun mielestä esim. tämä: Jim Al-Khalili, "Madonreikiä, mustia aukkoja ja aikakoneita". (Toi otsikko voi olla ei järjestyksessäkin. )
Vinkistä. Tarkastan teoksen, mutta epäilen että jos se on helppolukuinen niin siitä ei ehkä ole apua. Kehittelen siis suhteellisuusteorian laajennusta eräälle alueelle, jota ei vielä ole juuri tutkittu. Perusasiat on siis kahlattu läpi, mutta asiaa auttaisi jos luen muutamia aikaparadokseja käsitteleviä teoksia, joissa on mieluummin spekuloitu ilmiöiden teoreettinen puoli jo hiukan valmiiksi (kuitenkin mieluummin ilman kaavoihin juuttumista).
Siis suurin ongelmani on se että tämä ajatus ei näytä jättävän minua rauhaan ja näyttää siltä että pääsen siitä vain jos ajattelen asian loppuun asti.
Kirjan "About time" mukaan aika on kvantittunut, eli aikaa ei voi loputtomiin jakaa pienempiin osiin.
Aika ei ole. Asian ymmärtää intuitiivisesti kun lukee suppeamman suhteellisusteorian.
Nykyhetki on sama kuin tämä hetki, eli nykyhetkeä ei voi ajatella empiirisenä todennäköisyytenä, tai sen ilmentymänä. Sitä paitsi tämän palstan sheriffi elikäs (joku adrolites) loevittää alaikäisten poikien kuvia. Voin todistaa tämän, koska kaverini onnistrui lukemaan sen paskaläjän henk.kohtaiseltas koneelta sellasista todistusaineistoa. Olen myös ollut yhdeydessä poliisiin. Heidän mielestään esimerkiksi tämä keskustelupalsta on mitä on. Olen samaa mieltä, eikä näillä artikkeleilla ole mitään tekemistä varsinaisen TIETEEN kanssa. Mutta nyt olisi tärkeämpää saada aerfoliten pää vadille teoistaan. Yhtykää toverit tähän vaateeseen, niin toivottavasti saadaan se kusipää vastaamaan teoistaan.
Stephen Hawkingin kirja "Ajan lyhyt historia".
Hawking on ehkä tunnetuin ajan olemuksen tuntija
sitten Einsteinin.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-24821-5&cat=&sub=8&main=5
ja pidin kovasti. Olen ajatellut kirjoittavani hänelle ajatuksestani, mutta hän ehkä saa muutenkin runsaasti postia. Muutama fyysikkokaverini eivät osanneet sanoa asiaan mitään, kun vähän kyselin, joten sikäli olisi tietysti järkevää kysyä siltä joka voisi oikeasti ymmärtää asian. Katsotaan nyt sitten, mutta ensin pitäisi ainakin saada koko juttu loogiseen malliin jotta sen voisi esitellä.
Laajennukseni koskee paikallista aikaa ja sen käyttäytymistä.
Sattuisiko kukaan muistamaan linkkejä niihin kokeisiin, joissa lähtevä hiukkanen näyttää tietävän mihin se tulee myöhemmin osumaan?
Muita samankaltaisia ilmiöitä saa myös esittää.
monista hyllyistäni luuraa kuin
"atomien haamu".
Ei satu nyt äkkiä löytymään enkä muista
kirjoittajaa. Siinä noista määrätietoisista
hiukkasista muistaakseni kerrottiin.
Feynman ja hänen diagramminsa ovat ainakin heti mieleentuleva seikka, kun puhutaan ajassa "väärinpäin" matkustavista hiukkasista. Faynman'in mukaan hiukkaset liikkuvat ajassa miten haluavat, eivätkä edes välitä valon nopeuden rajoituksista (ainakin tilastollisesti).
http://www2.slac.stanford.edu/vvc/theory/feynman.html
Lueppa seuraava artikkeli: http://www.iep.utm.edu/t/time.htm
Siinä pohdiskellaan ajan olemusta aika monesta näkökulmasta.
Olen itsekkin päätynyt tuohon aikaa ei ole johtopäätökseen.
Kaikki mitä me kutsumme ajaksi on liikettä. Aika ilmenee liikkäänä ja yllätys yllätys me mittaamme ajan liikkeestä. Koska aika on ihmisen keksimä termi voidaan sitä siis jakaa loputtomasti.
Ei ole myöskään nykyhetkeä sillä sekin on vai tapa ilmaista juuri tällä hetkellä kuluvaa aikaa.
Aika kuin me sen ymmärämme ei ole mitään muuta kuin yksikkö jolla kuvaamme liikettä