Mikä saa miehen ajattelemaan että millään muulla ei ole väliä kunhan sais naisen. Opiskelukin ei mee hyvin sen takia. Tuntuu ettei maailmassa kiinosta enää mikään. Olen haaveillut että olen seksikäs pelimies joka kaataa joka naisen. Olen kateellinen niille ketkä pystyy siihen. Mikä tekee sen että ei pysty ajattelemaan mitään muuta. Rahakaan ei kiinnosta vaikka sitä ei paljon olekkaan. Elämä tuntuu jotenkin tyhjältä, mitä teen etten jää luuseriksi
Kellään muilla samanlaisia ajatuksia
ah123444
71347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tosiaankaan ainoa.
Et saa naista ennen kuin saat muut puolet itsestäsi ja elämästäsi kuntoon. Opettele ensin tuntemaan itsesi, ennen kuin yrität saada naisia. Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on paljon puoleensa vetävämpi kuin tuo, jollaiseksi itseäsi tällä hetkellä kuvailet. Se paistaa ulos päin.
Mua ärsyttää se kun esim. täällä palstoillakin joku puhuu seksistä kun se on sille itsestäänselvyys että harrastaa seksiä aina naisten kanssa. Itse en oo koskaan saanu iskettyä naista kenen kanssa harrastaa seksiä. Olen kateellinen toisille ihmisille koska ne voi harrastaa seksiä aina jonkun naisen kanssa. Omalle ulkonäölle ja luonteelle ei voi mitään joten pakko tyytyä kohtaloon. Mitä hyötyä on työstä opiskelusta harrastuksista jne jossei ole suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa
Itselläni huono opiskelu- ja naismenestys jotenkin nakersivat itsetuntoa myös. Opiskelu tuntui hieman turhaltakin kun ei oikein ollut mitään määränpäätä. Nykyään olen sitten ajatellut hoitaa opiskelut loppuun kunnolla ja parantaa elämääni hieman. Ehkä itsetuntokin paranee mikä vaikuttaa naistilanteeseen. Ikuisesti ei tähänkään pisteeseen voi jäädä, voi mennä joko alas - tai ylöspäin. Yritän ylös.
Minustakin on pitkään (n. 1 v.) tuntunut siltä, että mikään muu ei minua kiinnosta kun miehen löytäminen. Lähinnä siis aviomiehen/poikaystävän. Kyllä minä usein tapaan miehiä nettitreffeillä ja baareissa, mutta en ketään sellaista, jonka kanssa olisi molemminpuolista kiinnostusta. Eli kun minä olen kiinnostunut niin mies ei ole ja kun mies on kinnostunut niin minä en ole. Tai joskus harvemmin käy jopa niin ettei kumpikaan ole kiinnostunut. Niinpä olen edelleen yksin kovasta yrityksestä huolimatta. Opiskelu ei ole kiinnostanut, harrastukset eivät ole kiinnostaneet (vaikka olen aloitellut uusiakin), kaikki on tuntunut tylsältä. Paitsi miesten metsästys, mutta sekin on jo ruvennut todella tympimään, joten lopetan nyt senkin sitten. Olen miettinyt mikä minussa oli erilaista esim. kuusi vuotta sitten kun "elämä oli vielä edessäpäin" = ylioppilas. En etsinytkään miestä, vaan olin innostunut elämästä, tulevasta urastani, opiskelemaan pääsemisestä, harrstuksessani edistymisestä, siitä että saan olla oma itseni ja totetuttaa itseäni... Se antoi minulle valtavasti energiaa ja olin todella onnellinen. Miksi en enää ole samoista asioista kiinnostunut? Miksi mikään ei tunnu enää miltään? Tässä kait se tärkein kohta onkin, että pitää löytää onni omasta itsestään, sisimmästään, ennen kuin voi ruveta rakentamaan onnea jonkun toisen ihmisen kanssa. Kun on onnellinen omassa itsessään ei edes tarvitse toista ihmistä rinnalleen, sillä on joka tapauksessa onnellinen. Ei siinä ole tilaisuutta ruveta kaipaamaan onnea ulkopuolta. Ja miehet kiinnostuvat naisesta, joka on onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Jos vain on avoin tapaamaan uusia ihmisiä niin voi jonkun löytääkin. Itse olin niin ujo aikaisemmin, etten uskaltanut katsoa miehiä silmiin. Nyt uskallan, mutta en ole enää samassa onnellisessa elämäntilanteessa, joten miestäkään ei löydy (ehkä sen takia). Olen nyt niin lopen kyllästynyt miehen etsintään, että sitä pursuaa jo joka tuutista. Aion nyt keskittyä olemaan oma itseni ja toteuttamaan itseäni, muistelemaan menneitä ja todennäköisesti löydän vielä onnen itsestäni eikä minun tarvitse etsiä sitä ulkopuolelta. En tee sitä löytääkseni miestä, mutta uskon että se mieskin voi tupsahtaa elämääni sen myötä.
Tsemppiä teille kaikille!
Kumppanin etsintään voi jäädä "kiinni", joko ajatuksissaan tai käytännössä. Tyypillisiä addiktion oireita on juuri tuo, ettei mikään muu enää kiinnosta. Yksi asia saa suhteettoman merkityksen ja vain sen tarpeen tyydyttämisellä on väliä.
Tietysti kyse voi olla myös yksinäisyydestä ja oikeasta kaipuusta toisen ihmisen lähelle, mutta näin nettiaikana moni jää deittailuun ja ikuiseen etsimiseen koukkuun.
Miten sitten eteenpäin? Se onkin jo vaikeampi juttu. Ensin pitäisi myöntää itselle se, ettei tilanne ole ihan terve. Ehkä jopa jutella jonkun kanssa asiasta. Sitten täytyy vieroittua jatkuvasta palstojen selaamisesta ja alkaa tehdä muita asioita. Helpointa olisi aloittaa niistä, joista tietää saavansa mielihyvää (liikunta, elokuvat, kirjastokäynnit...)
Kumppanin tai seksin saaminen ei ole elämän päätarkoitus, vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Eikä vakisuhteessa eläväkään harrasta seksiä joka päivä! Mitä taas näihin tulee näihin "pelimiehiin" , jotka kaatavat naisen kuin naisen...voivat olla todella surullisia, narsistisia ihmisiä. Ja kärsiä jopa seksiaddiktiosta, joten heitä ei kannata kadehtia.
Voimia kaikille ja uutta suuntaa elämälle!
Mielenkiintoista, en ollut tullut ajatelleeksikaan tuolta kantilta. Oma teoriani voisi olla että olen ehkä masentunut, jotenkin vieraantunut itsestäni jne. Monimutkaisia asioita. Addiktiosta en usko että on kyse, enhän ole koskaan seurustellutkaan. Itse etsiminen ei ole enää hauskaa, se vain tympii, joten en jaksa enää vastata netti-ilmoituksiin tai käydä baareissa. Tietenkin haluaisin löytää kumppanin ja rakkauden, mutta se tapahtuu sitten kun on tapahtuakseen. En aio enää nähdä vaivaa asian eteen, mutta pidän silmät avoinna. Minulla ei ole mitään kiirettä naimisiin, sillä olen vasta 25-vuotias. Mutta ymmärtäähän sen, että mielellään jo seurustelisi jos on ollut koko elämänsä sinkkuna. Ensimmäiset suudelmani vaihdoin vasta puoli vuotta sitten... :)Ja neitsyt olen edelleen. En sen vuoksi ettenkö miestä löytäisi, mutta koska en ole löytänyt ketään sopivaa miestä.