Haihtuuko vesi avaruuteen

Vuosisadan loppuun mennessä ainakin etelärannikolla veden pinnan nousu ylittää maan nousemisen. Ihan äkkiä ei Porin satamaa tarvitse Ulvilaan siirtää. Ja ainakin Haistilassa taisi olla korkeaakin kohtaa, jos en väärin muista.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosisadan loppuun mennessä ainakin etelärannikolla veden pinnan nousu ylittää maan nousemisen. Ihan äkkiä ei Porin satamaa tarvitse Ulvilaan siirtää. Ja ainakin Haistilassa taisi olla korkeaakin kohtaa, jos en väärin muista.

Näin on jos kerran lehdissä niin kirjoitellaan. Jos vielä olisi jotkut Hymylehdet voimissaan niin sitten tosiasia olisi että jo ensi vuonna nousee haikalat kauppatorille.

Veden merkittävä haihtuminen avaruuteen tarkoittaisi todella merkittäviä muutoksia ilmakehässä itsessään, niiden agenttien toimesta, jotka ilmakehään ja Maan pintalämpötilaan vaikuttavat. Ilmakehän lämpeneminen mahdollistaa pakoreitti ja kiertää itseasiassa mekanismiin, jonka kerroit estävän suurien vesimäärien pakenemisen.

Mainitsemasi "kylmäloukku" on noin ilmakehän "puolessavälissä", ja saa tosiaan aikaan sen, että sinne saakka päätyvästä vedestä suurimmasta osasta muodostuu lumihiutalekiteitä ja painovoiman avustamana sataa hiljalleen takaisin maahan.

Jos ilmakehä lämpenee tarpeeksi siten, että kesäaikaan kyseistä "kylmäloukkua" ei enää olekaan, vedellä on reitti ylempään ilmakehään, josta se ei enää sada maahan, vaan päätyy avaruuteen.

Kesäaika vaihtelee tunnetusti vuodenaikojen mukaan, joten Maapallolla se tarkoittaisi kuitenkin ympärivuotista haihtumista.

Tämä on mekanismi, joka kuivattaa Marsia tällä hetkellä. Marsin ilmakehä on kuitenkin niin ohut ja painovoima pienempi, että vuodenajan vaihtelut vaikuttavat siihen todella paljon, koska kriittinen alue koskien "kylmäloukkua" on paljon lähempänä Marsin pintaa verrattuna Maan vastaavaan, vaikka Marsin positio onkin kauempana Auringosta, kuin Maan, ja täten itse Auringon kaasukehää lämmittävä säteilyteho per neliömetri on huomattavasti pienempi, kuin Maassa.

Tämä on myös skenaario koskien Maata kaukaisessa tulevaisuudessa, kun Auringon elinkaari muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, jolloin lämpötilat Maapallolla muuttuvat radikaalisti Auringon muutosten takia. Tai aiemmin, jos joku kemikaaliyhdistelmä tai muu ilmiö saa aikaan samanlaisen "kylmäloukkuun" vaikuttavan efektin ilmakehässä. Ensiksimainittu on peruuttamaton, jälkimmäinen on ehkä väliaikainen ja siihen voitaneen vaikuttaa itsekin.

--planeetta

Anonyymi kirjoitti:

Veden merkittävä haihtuminen avaruuteen tarkoittaisi todella merkittäviä muutoksia ilmakehässä itsessään, niiden agenttien toimesta, jotka ilmakehään ja Maan pintalämpötilaan vaikuttavat. Ilmakehän lämpeneminen mahdollistaa pakoreitti ja kiertää itseasiassa mekanismiin, jonka kerroit estävän suurien vesimäärien pakenemisen.

Mainitsemasi "kylmäloukku" on noin ilmakehän "puolessavälissä", ja saa tosiaan aikaan sen, että sinne saakka päätyvästä vedestä suurimmasta osasta muodostuu lumihiutalekiteitä ja painovoiman avustamana sataa hiljalleen takaisin maahan.

Jos ilmakehä lämpenee tarpeeksi siten, että kesäaikaan kyseistä "kylmäloukkua" ei enää olekaan, vedellä on reitti ylempään ilmakehään, josta se ei enää sada maahan, vaan päätyy avaruuteen.

Kesäaika vaihtelee tunnetusti vuodenaikojen mukaan, joten Maapallolla se tarkoittaisi kuitenkin ympärivuotista haihtumista.

Tämä on mekanismi, joka kuivattaa Marsia tällä hetkellä. Marsin ilmakehä on kuitenkin niin ohut ja painovoima pienempi, että vuodenajan vaihtelut vaikuttavat siihen todella paljon, koska kriittinen alue koskien "kylmäloukkua" on paljon lähempänä Marsin pintaa verrattuna Maan vastaavaan, vaikka Marsin positio onkin kauempana Auringosta, kuin Maan, ja täten itse Auringon kaasukehää lämmittävä säteilyteho per neliömetri on huomattavasti pienempi, kuin Maassa.

Tämä on myös skenaario koskien Maata kaukaisessa tulevaisuudessa, kun Auringon elinkaari muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, jolloin lämpötilat Maapallolla muuttuvat radikaalisti Auringon muutosten takia. Tai aiemmin, jos joku kemikaaliyhdistelmä tai muu ilmiö saa aikaan samanlaisen "kylmäloukkuun" vaikuttavan efektin ilmakehässä. Ensiksimainittu on peruuttamaton, jälkimmäinen on ehkä väliaikainen ja siihen voitaneen vaikuttaa itsekin.

--planeetta

Ps. Ennen kuin joku irvileuka keksii, että "kesäaikaan ei siis kannata vaihtaa, koska se aiheuttaa Maapallon kuivumista", en tarkoittanut kesäajalla (vs. talviaika) kellonaikojen veivauksia vaan vuodenaikoja :-)
--planeetta

Anonyymi kirjoitti:

Veden merkittävä haihtuminen avaruuteen tarkoittaisi todella merkittäviä muutoksia ilmakehässä itsessään, niiden agenttien toimesta, jotka ilmakehään ja Maan pintalämpötilaan vaikuttavat. Ilmakehän lämpeneminen mahdollistaa pakoreitti ja kiertää itseasiassa mekanismiin, jonka kerroit estävän suurien vesimäärien pakenemisen.

Mainitsemasi "kylmäloukku" on noin ilmakehän "puolessavälissä", ja saa tosiaan aikaan sen, että sinne saakka päätyvästä vedestä suurimmasta osasta muodostuu lumihiutalekiteitä ja painovoiman avustamana sataa hiljalleen takaisin maahan.

Jos ilmakehä lämpenee tarpeeksi siten, että kesäaikaan kyseistä "kylmäloukkua" ei enää olekaan, vedellä on reitti ylempään ilmakehään, josta se ei enää sada maahan, vaan päätyy avaruuteen.

Kesäaika vaihtelee tunnetusti vuodenaikojen mukaan, joten Maapallolla se tarkoittaisi kuitenkin ympärivuotista haihtumista.

Tämä on mekanismi, joka kuivattaa Marsia tällä hetkellä. Marsin ilmakehä on kuitenkin niin ohut ja painovoima pienempi, että vuodenajan vaihtelut vaikuttavat siihen todella paljon, koska kriittinen alue koskien "kylmäloukkua" on paljon lähempänä Marsin pintaa verrattuna Maan vastaavaan, vaikka Marsin positio onkin kauempana Auringosta, kuin Maan, ja täten itse Auringon kaasukehää lämmittävä säteilyteho per neliömetri on huomattavasti pienempi, kuin Maassa.

Tämä on myös skenaario koskien Maata kaukaisessa tulevaisuudessa, kun Auringon elinkaari muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, jolloin lämpötilat Maapallolla muuttuvat radikaalisti Auringon muutosten takia. Tai aiemmin, jos joku kemikaaliyhdistelmä tai muu ilmiö saa aikaan samanlaisen "kylmäloukkuun" vaikuttavan efektin ilmakehässä. Ensiksimainittu on peruuttamaton, jälkimmäinen on ehkä väliaikainen ja siihen voitaneen vaikuttaa itsekin.

--planeetta

Aikaisemmin näkemys maan tulevaisuudesta oli Marsin tyylinen.
Auringon koko kasvaa, se kuumentaa maan kuoren ja meret.
Lämpötilan noustessa maa menettää ilmakehänsä ja muuttuu
Marsin tapaiseksi kuivaksi koppuraksi, kunnes Aurinko kasvaa
tarpeeksi isoksi ja nielaisee maan.

Nyt teoria on muuttunut. Auringon koko kasvaa.
Lämpötila nousee ja kuumentaa maan ja meret.

Vesihöyry ei pääse avaruuteen vaan jää loukkuun inversiokerrokseen,
n. 15km korkeuteen.
Meret kiehuvat ja vesihöyry muodostaa kaasukehän, lopuksi vesihöyry
kuumenee 900 C, maan kuoren kivet sulavat kuuman vesihöyrykerroksen
alla.
Maa tulee Venuksen kaltaiseksi superkasvihuonekaasu planeetaksi, kunnes
Aurinko nielaisee maan.

Maalla ja Venuksella on alimman kaasukehän ja seuraavan kerroksen
rajapintana inversiokerros joka estää kaasuja pakenemasta, vain kevyet
kaasut, vety ja Venuksen tapauksessa happi pääsevät inversiokerroksen
toiselle puolelle.

Maan tapauksessa suuret tulivuoren purkaukset ja erittäin voimakkaat
räjähdykset, atomi-vetypommi, pystyy läpäisemään inversiokerrosen,
kaasujen suurella nousunopeudella.

Anonyymi kirjoitti:

Aikaisemmin näkemys maan tulevaisuudesta oli Marsin tyylinen.
Auringon koko kasvaa, se kuumentaa maan kuoren ja meret.
Lämpötilan noustessa maa menettää ilmakehänsä ja muuttuu
Marsin tapaiseksi kuivaksi koppuraksi, kunnes Aurinko kasvaa
tarpeeksi isoksi ja nielaisee maan.

Nyt teoria on muuttunut. Auringon koko kasvaa.
Lämpötila nousee ja kuumentaa maan ja meret.

Vesihöyry ei pääse avaruuteen vaan jää loukkuun inversiokerrokseen,
n. 15km korkeuteen.
Meret kiehuvat ja vesihöyry muodostaa kaasukehän, lopuksi vesihöyry
kuumenee 900 C, maan kuoren kivet sulavat kuuman vesihöyrykerroksen
alla.
Maa tulee Venuksen kaltaiseksi superkasvihuonekaasu planeetaksi, kunnes
Aurinko nielaisee maan.

Maalla ja Venuksella on alimman kaasukehän ja seuraavan kerroksen
rajapintana inversiokerros joka estää kaasuja pakenemasta, vain kevyet
kaasut, vety ja Venuksen tapauksessa happi pääsevät inversiokerroksen
toiselle puolelle.

Maan tapauksessa suuret tulivuoren purkaukset ja erittäin voimakkaat
räjähdykset, atomi-vetypommi, pystyy läpäisemään inversiokerrosen,
kaasujen suurella nousunopeudella.

Tämä mainitsemasi on tosiaan toinen mahdollinen skenaario, ja koskee toista tapausta, josta mainitsin. Sinun esittelemäsi skenaario on "Lopullinen Kohtalo" siis, jossa Auringon ja Maapallon elinkaaret yhdistyvät, miljardien vuosien päästä. Kivilajista riippuen, lämpötila 900C riittäisi tosiaan pitämään suuren osan magmaa juoksevana.

Tuo toinen maalailemani käyttötapaus eli skenaario, spekuloin sen mahdollisuutta toteutua jo paljon ennen elinkaaren loppua. Toki massiivinen äkillinen katastrofi saa aikaan nopeita muutoksia, viittasin hitaampaan kehitykseen ilmakehässä itsessään, joka tyypillisesti tapahtuu varkain.

Olkoonkin, että haihdutettavaa vettä on melkoisia määriä, mutta jatkua pieni muutos on toisaalta voimakas vaikuttaja. Ja siinä mielessä salakavala, että tyypillisesti se ajankohta, kun tällaiset hitaat muuttajat huomataan, prosessi on ollut päällä jo kauan.

--planeetta

Anonyymi kirjoitti:

Tämä mainitsemasi on tosiaan toinen mahdollinen skenaario, ja koskee toista tapausta, josta mainitsin. Sinun esittelemäsi skenaario on "Lopullinen Kohtalo" siis, jossa Auringon ja Maapallon elinkaaret yhdistyvät, miljardien vuosien päästä. Kivilajista riippuen, lämpötila 900C riittäisi tosiaan pitämään suuren osan magmaa juoksevana.

Tuo toinen maalailemani käyttötapaus eli skenaario, spekuloin sen mahdollisuutta toteutua jo paljon ennen elinkaaren loppua. Toki massiivinen äkillinen katastrofi saa aikaan nopeita muutoksia, viittasin hitaampaan kehitykseen ilmakehässä itsessään, joka tyypillisesti tapahtuu varkain.

Olkoonkin, että haihdutettavaa vettä on melkoisia määriä, mutta jatkua pieni muutos on toisaalta voimakas vaikuttaja. Ja siinä mielessä salakavala, että tyypillisesti se ajankohta, kun tällaiset hitaat muuttajat huomataan, prosessi on ollut päällä jo kauan.

--planeetta

Maapallon kohtalo on varmaankin ensiksi inbersioverison mukainen. Auringon kuumeneminen aiheuttaa voimakkaan kasvihuoneilmiön.

Mutta se ei jää siihen, vaan kohti loppuaan auringon kuumeneminen jatkuu ja siinä vaiheessa mikään ilmakehä ei ole mahdollinen Maan kaltaiselle kiviplaneetalle. Ilmakehä palaa, haihtuu tai mitä nyt sitten tapahtuukin. Lopulta Maa on hiiltyvä magmakasa, jonka aurinko nielaisee.

Anonyymi kirjoitti:

Maapallon kohtalo on varmaankin ensiksi inbersioverison mukainen. Auringon kuumeneminen aiheuttaa voimakkaan kasvihuoneilmiön.

Mutta se ei jää siihen, vaan kohti loppuaan auringon kuumeneminen jatkuu ja siinä vaiheessa mikään ilmakehä ei ole mahdollinen Maan kaltaiselle kiviplaneetalle. Ilmakehä palaa, haihtuu tai mitä nyt sitten tapahtuukin. Lopulta Maa on hiiltyvä magmakasa, jonka aurinko nielaisee.

No, olipa hauska kirjoitusvirhe: inbersioverison ---> inversioversio