Hei! Kaipaisin vinkkejä uhmaikäisen syömiseen. (Luullakseni tämä syömättömyys on uhmaa.) Ennen lapseni söi tyytyväisenä itse lusikalla sitä mitä eteen tuotiin. Nyt kohta kolmevuotias poika ei syö sitä tai tätä "se on pahaa", sanoo, vaikkei ole edes maistanut. Se mikä on hyvää, meneekin sitten mukisematta. (Lähinnä jauheliha, ruisleipä ja suklaakeksit.) Muuten itketään, maanitellaan, syötetään ja ollaan syömättä. Poika on aivan uskomattoman ronkeli. Mitään uutta ei maista, vaikka kuinka yritän houkutella uusien makuelämyksien pariin. Paino kuitenkin on pysynyt ihan hyvänä, ihmeekseni poika edelleen kasvaa. Tätä on jatkunut nyt pari kolme kuukautta. Tilanne tuntuu kuitenkin pahenevan koko ajan. Neuvokaa nyt tyhmää äitiä: miten pojan saa syömään??
lapsi ei syö
.......
71114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta mun pieni 7,5 kk teki saman pari vkoa sit, siihen asti syönyt kaiken, nyt aterioita jää väliin ja annokset piennennyt, naama kaventunut. Mutta muuten reipas, joten uskon, että itse tietää, mitä tarvii. Kasvuvauhti hidastunut ja vauvan pyöreys kadonnut, ei tarvi niin paljoa kuin ennen. Mutta en anna vain herkkuruokia, vaan pysyn sitkeästi monipuolisessa ruoassa. Kun on tarpeeksi nälkä, lapsi syö.
3-vuotiaan kohdalla sanoisin, että saako lapsi ruoka-aikojen välillä paljon juomaa, mussutettavaa. Jos koko ajan jotain suussa, nälkää ei tule. Voit vedota siihen vanhaan tuttuun, muuten ei kasva isoksi... Älä anna lapselle välipaloja tai korvikeruokia aterioiden välillä. Meillä jouduttiin hedelmäsoseet välillä jättään kokonaan pois, kun poika meinasi, ettei syö muuta kuin makeaa. Sitten kun peruna alkoi taas kelvata, palattiin hedelmiin. Ennen kaikkea näytä omalla esimerkillä, että olet avoin uusille makuelämyksille ja maistelkaa yhdessä. Tietenkään kaikki eivät koskaan opi syömään kaikkea, mutta koita saada edes pikkulusikallinen uutta makua suuhun, vaikka muuten söisikin sitten jauhelihaa. Säännöksi, että maistaa täytyy, mutta tykätä ei ole pakko.
Ota se 3-vuotias keittiön pikku apuriksi. Anna sille pikku tehtäviä taitojen mukaan, voi laittaa salaattiainekset kulhoon, perunankuoret roskiin, auttaa pöydän kattamisessa, leipoa itse sämpylää (ei haittaa, vaikka rumia). Uusia hommia taitojen kasvaessa. Muista kehua vuolaasti. Ruoanhan on pakko maistua hyvältä, kun on itse osannut tehdä! Luulisi tepsivän.
jos lapsesi ei halua syödä, niin pyydä hänet poistumaan keittiöstä ja ruokailutilasta ja kerro hänelle, ettei muuta ruokaa ole ja muut syövät tätä ja se on hyvää. Kyllä se nälkä porsaan kotiin ajaa ja älä anna periksi.
Söi n. 2-vuotiaaksi saakka normaalisti, mutta sitten alkoi alamäki. Nykyään on tosi vaikeaa. Harvassa on ne ruoat mitä suostuu syömään. Ja niitäkin vain vähän. Sanoo, että masu tuli jo täyteen tai en jaksa enempää. Jos yrittää, että ota nyt vielä vähän jne. tai maista edes niin saattaa oksentaa. Herkut kyllä kelpaa, mutta niitä nyt on karsittu, että vain kylässä niitä syödään tai jos meillä on vieraita. Lääkärille ollaan puhuttu, mutta eipä juurikaan olla apua saatu. Jotkut nyt vain ovat sellaisia, sanoi hän. Hoidostakin ihmettelevät, kun ei juurikaan syö. Ollaan nyt sit vaan tyydytty tilanteeseen.
Jos lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti (paino nousee), niin ei silloin kai ole minkäänlaista huolta syömättömyydestä.
Meillä ensimmäinen söi kuin hevonen, kaikki meni alas vaikka mitä olisi laittanut. Toinen taas tonki ja sorkki ruokaansa ja oli lähes syömättä pitkiäkin aikoja tai saattoi vaikka vain syödä aamupalan ja jättää kaikki muut ruokailut väliin ja sitten taas syödä iltapalan. Tätä jatkui useamman vuoden ja päiväkodillakin aina raportoivat päivittäin huolissaan että "ei ole taaskaan oikein syönyt". Itse olin ja olen sitä mieltä, että kun ei kuitenkaan tarjota karkkeja ja herkkuja joka päivä ja juomana maidon lisäksi on vain vesi, niin kyllä ne lapset alkaa syömään kun nälkä on.
Varsinkaan asiasta ei kannata tehdä mitään erikoista numeroa. Meillä huonoruokainen oli kuitenkin aina pöydässä kuten muutkin ruoka-aikaan ja kehoitettiin maistamaan, ei koskaan tietenkään pakotettu, mutta houkuteltiin hienovaraisesti. Joskus tehosi, yleensä ei. Otti päähän toisten (vieraiden tai sukulaisten) päivittelyt ja siunailut että "no voi voi, eikö se nyt syö mitään, nyt et sitten kasva ja sairastut ja blaa blaa..." Harmitti kun näki ettei toinen vai syö ja sillä siisti, pahoitti aina mielensä ja "kivettyi" lukkoon toisten paapomisesta.
Nyt on poika kohta 7 v ja on alkanut ruoka jos toinenkin maittamaan vähitellen. Periaate mielestäni on se, ettei aina voi tehdä niitä kahta - kolme ruokaa mitä yksi lapsi suostuu syömään jos perheessä on muitakin lapsia. Ruokaa tehtiin ja tehdään edelleen monipuolisesti.
Pikkaen samanlaisia oireita myös täällä(tyttö 2,5v)... Kaikki on pahaa, myös sellainen mikä oli eilen herkkua, ja syömisestä on tullut lähinnä taistelua... Palapelien avulla saan sentää aamu- ja iltapuurot uppoamaan... eli tarpeeksi mielnkiintoinen palapeli pöydälle ja tyttö unohtaa syömisen ja samaan aikaan itse mätän ruokaa likan suuhun... ei edes kiinnitä huomiota koko syömiseen vaan aukoo nätisti suuta.. aikasemmin käytin kirjoja, mutta niistä katosi jo hohto...
Ja sitten jos tuo konsti ei tepsi, niin ollaan syömättä, kun nälkä tulee niin kummasti ruoka maistuu... kerran on eletty yksi päivä pelkällä vedellä ja puolikkaalla ruisleivällä... Olen ottanut kannan että ruokaa on aina tarjolla jos nälkä on mutta väkisin en kurkusta sitä alas työnnä...;) Ei auta muu kuin odottaa jos tuo uhma tuosta hellittäisi...:)
On huojentavaa huomata, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Ihan vielä en ole valmis luovuttamaan, eli syömättä poika ei saa olla, vaikkei ruoka niin mieleistä olisikaan. Voi olla että parin viikon päästä rauhoitun tämän ruokataistelun tiimoilta, mutta päiväkotiin menonkin takia olisi hyvä saada jonkinlaista otetta pojan temppuiluun.
Kiitän kaikkia viestiini vastanneita. Kiitos neuvoista ja tuesta. Eiköhän tässä sitten mekin pärjäillä, kun tekin pärjäätte.