Sellainen henkilö joka on aloittanut veganismin, niin jaksaako hän pitää siitä veganismistä kiinni läpi elämän, vai kyllästyykö hän jossain vaiheessa jatkuvaan tuotteiden tutkimiseen. Tuntuis että siinä vaiheessa kun tulee perhettä, niin ei jaksa (pitää enää kiinni veganismista). Kertokaa omista takinkäännöksistä. Itse olen seka(va)ruokainen enkä edes ole koskaan harkinnut mitään erikoisruoka-juttuu.
Kiinnostaa
tietää
4645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin omalla kohdalla. Niinkuin muutkin ihmiset, vegaaneja on moneksi. Ja sitten taas on olemassa nk. wannabe-vegaaneja, jotka eivät kauaa jaksa ruokavaliotaan noudattaa. Nämä henkilöt sitten levittävät sellaisia älykkäitä "joo olen ollut vegaani, ihan kauheaa, melkein kuolin nälkää" tyyppisiä kommentteja vaikka eivät edes tiedä puoliakaan vegaaniravitsemuksesta.
Tällä hetkellä en kutsu itseäni vegaaniksi mutta suurimman osan ajasta syön vegaanisesti. Tällä hetkellä tämä järjestely tuntuu oikealta. Välillä ottaa päähän kun en tunne ketään muuta vegaania henk. koht., kaikki ystäväni ja sukulaiseni ovat sekasyöjiä.
Eihän sitä ikinä tiedä tulevaisuudesta, mutta lihan syöminen vaikuttaa kyllä aika etäiseltä asialta.
Vegaani on vegaani yleensä uskonnollisista, eettisistä tai terveydellisistä syistä, eikä sen ruokavalion noudattaminen silloin ole ollenkaan vaikeaa, kun on sitoutunut veganismiin täydellisesti. Ne einekset ja ruokatarvikkeet oppii kyllä tunnistamaan nopeasti, mitä voi syödä ja kun tekee ruuan itse, tietää mitä syö.
Olen vegetaristi perheenäiti siten, että syön kalaa, mutta en muita eläinperäisiä tuotteita, lapsista yksi on vegaani. Ruuanlaitto on helppoa, kun mausteet yms lisukkeet on valittu vegaanin mukaan, jolloin esim. kaikki voi syödä samoja kastikkeita, lihat laitetaan erikseen. Lihanpurijat eivät edes huomaa esim., että olen käyttänyt maidon tilalla kaura-, riisi- tai soijamaitoa.
Itse en ainakaan usko että pystyisin koskaan palaamaan sekaruokavalioon. Tämä tuntuu niin omalta.
Ei vegaanin kauppareissu kulu tuotteiden tutkimiseen. Oikeastaan niitä E-koodeja sun muita pitää käydä läpi ehkä ensimmäiset viikot kunnes oppii vegaaniset tuotteet ja ostokset alkavat sujua kuin itsestään.
niin kauan kun olen järjissäni ja sydän on paikallaan, en kuollutta eläintä syö. tiukin veganismi saattaisi jäädä pois, eli esim. että ei jaksaisi katsoa kaikkia lisäaineita, yms. mutta en usko että koskaan tulen maitoa tai lihaa syömään. ainakaan niin kauan kuin on valta valita.
kyse ei ole jaksamisesta tai kyllästymisestä, vaan moraalista. oma moraali johdattelee toimintaa, eikä siihen voi kyllästyä. toki voi muuttua kyyniseksi ja unohtaa oman moraalin, mutta vaikea nähdä miten se voisi tapahtua, korkeintaan hyvin vaikean trauman tms. kautta. mutta onko sellaine kyyninen ja mistään välittämätön elämä sitten elämisen arvoista? en tiedä.