Minulla on pian neljävuotias tyttö ja nelikuinen poika. Olen siitä onnellisessa asemassa tai kivan ainaanvaihdunnan omaava, että olen yleensä saanut syödä "mitä vaan" eikä ole kilojen kanssa tarvinnut tapella. Tietysti niitä nyt iän myötä (28v) alkaa helpommin kertyä. Esikoisen aikana jumppasin parikin kertaa päivässä, kuljin pitkiä kävelylenkkejä jne. Kun oli aikaa vaikka millä mitalla itselle. En älyttömästi herkutellut, painoa kertyi silti "liikaa", lähes 20kg. No, 2kk synnytyksestä kaikki oli lähtenyt, vuoden päästä painoin 7 kg vähemmän kuin silloin kun aloin odottamaan. Laihduttamatta, kuntoilukin oli jäänyt kun tyttö oli niin vaativa ja valvotti yöt, ei viihtynyt rattaissa jne. Mutta silti näytin paremmalta kuin koskaan! Painoin 51 kg, vaatekoko 36 (pituutta 163,5 cm).
Kunto kyllä katosi, kun koskaan ei ollut aikaa kuntoilla, vaikka haluja olisi ollut. Kaikki kotityöt lapsenhoidon ohella kun kaatuivat minun kontolleni, yritin siinä vielä opiskellakin ja tehdä töitä samalla...
No, nyt sitten pojalta kertyikin kiloja 28! Maha varsinkin oli valtava, poika painoikin 4,5 kg ja lapsivettä oli runsaasti. Enpä juuri raskausaikana lenkille kyennyt, kun issias alkoi heti vihoitella alusta asti, jalat oli mennä alta useasti.
Kilot ovat kyllä lähteneet melkein kaikki, olen kyllä syönyt herkkujakin...kolme kiloa vain vaaka näyttää olevan enää jäljellä. Mutta silti entiset vaatteet eivät mahdu päälle lähellekään! Maha on vieläkin aivan kamala roikkomaha, heti kun syö yhtään mitään, se turpoaa entisestään. ja löysää ihoa on ihan älyttömästi. Neljä vuotta sitten se katosi ihan itsestään parissa kuukaudessa, nyt iho ei enää olekaan palautunut. sama takapuolen ja reisien kanssa. Joka päivä päätän aloittaa kuntoilun ym. kun tiedän, että se ei olisi kuin muutaman viikon projekti, kun olisin tiukka. Mutta ei. Ja ei yhtään helpota, että mies kantaa JOKA ILTA kotiin joko grilliruokaa, sipsipussin tai suklaata. Vaikka sanon, että älä tuo mitään, kun tiedän, etten pysty kuivin suin katsomaan vierestä. Ihan kuin tahallaan tekisi. En minä halua jäädä roikkovatsaiseksi lopun ikääni, mutta tuntuu, kuin hän haluaisi että jään!
Mutta se nyt ei ole se ongelma, vaan miten ihmeessä saisin motivaatiota vaikka vain kuukaudeksi kuntoiluun ja tuohon syömisen rajoittamiseen? Käyn kyllä pojan kanssa kävelyllä muutaman kerran viikossa, mutta päämäärätöntä lenkkeilya ei tahdo jaksaa, kun ei ole kaveriakaan (muutimme vuosi sitten ja kaikki kaverit jäivät sinne, enkä ole tutustunut täällä oikein kehenkään).
Ja vinkkejä myös muilta äideiltä, jos olette onnistuneet omissa "projekteissanne"!
Kunto kyllä katosi, kun koskaan ei ollut aikaa kuntoilla, vaikka haluja olisi ollut. Kaikki kotityöt lapsenhoidon ohella kun kaatuivat minun kontolleni, yritin siinä vielä opiskellakin ja tehdä töitä samalla...
No, nyt sitten pojalta kertyikin kiloja 28! Maha varsinkin oli valtava, poika painoikin 4,5 kg ja lapsivettä oli runsaasti. Enpä juuri raskausaikana lenkille kyennyt, kun issias alkoi heti vihoitella alusta asti, jalat oli mennä alta useasti.
Kilot ovat kyllä lähteneet melkein kaikki, olen kyllä syönyt herkkujakin...kolme kiloa vain vaaka näyttää olevan enää jäljellä. Mutta silti entiset vaatteet eivät mahdu päälle lähellekään! Maha on vieläkin aivan kamala roikkomaha, heti kun syö yhtään mitään, se turpoaa entisestään. ja löysää ihoa on ihan älyttömästi. Neljä vuotta sitten se katosi ihan itsestään parissa kuukaudessa, nyt iho ei enää olekaan palautunut. sama takapuolen ja reisien kanssa. Joka päivä päätän aloittaa kuntoilun ym. kun tiedän, että se ei olisi kuin muutaman viikon projekti, kun olisin tiukka. Mutta ei. Ja ei yhtään helpota, että mies kantaa JOKA ILTA kotiin joko grilliruokaa, sipsipussin tai suklaata. Vaikka sanon, että älä tuo mitään, kun tiedän, etten pysty kuivin suin katsomaan vierestä. Ihan kuin tahallaan tekisi. En minä halua jäädä roikkovatsaiseksi lopun ikääni, mutta tuntuu, kuin hän haluaisi että jään!
Mutta se nyt ei ole se ongelma, vaan miten ihmeessä saisin motivaatiota vaikka vain kuukaudeksi kuntoiluun ja tuohon syömisen rajoittamiseen? Käyn kyllä pojan kanssa kävelyllä muutaman kerran viikossa, mutta päämäärätöntä lenkkeilya ei tahdo jaksaa, kun ei ole kaveriakaan (muutimme vuosi sitten ja kaikki kaverit jäivät sinne, enkä ole tutustunut täällä oikein kehenkään).
Ja vinkkejä myös muilta äideiltä, jos olette onnistuneet omissa "projekteissanne"!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja uhkaile vaikka puukolla että jos on pakko ostaa roskaruokaa niin syö ne jossain muualla.
En ole äiti, mutta vastaanpa kuiteski. :) Hyvä tapa motivaation löytämiseksi vois olla jokin uusi harrastus. Voisit mennä vaikka johonkin ohjattuun liikuntaan. Esim. kuntonyrkkeilyyn tai johonkin kuntosalilla pidettävään lajiin (bodypump yms.) Näissä ohjatuissa treeneissä on se hyvä puoli että kunhan vain saat vaivauduttua sinne treenipaikalle asti niin ohjaaja huolehtii sitten lopusta. Ei tartte ite vaivaa päätään paljoa että mitähän tekis. Treenikavereita siellä on useita ja voit saada vaikka uusia kavereita kunhan tutustut.
Tärkeintä olis päästä alkuun, kyllä se liikunnan ilo vie sitten mennessään. Reilu treeni ja terveellinen ruokavalio vähentää myös noita mässyhaluja. Kysy mieheltäs voisko se syödä mässynsä muualla kuin kotona, tai hanki itsellesi jotain vähäkalorista naposteltavaa jota voit syödä kun miehes syö niitä sipsejään esim. marjoja. Tai Voit rakentaa ruokavaliosi niin että viimeinen ateria tulee siihen aikaan kun miehesi mässää. Tsemppiä! =)
melkeimpä miun kertomukselta (tosin oon aina ollu taipuvainen lihomaan);) Mie oon kans aina herkutellu ku mies kuskaa roskaa kotio,mut nykyisin tilaan mäkistä salaatin ja jos kaupasta ostaa jtn,pyydän mansikoita/ananasta ja rahkaa..namnam;) Välillä toki syön suklaa patukan tai jäden:) Mie oon motivaation löytäny ihan niin että kirjailen syömiset ja liikunnat kalorilaskuriin ( www.kalorilaskuri.fi ) ja kun nään silmieni edessä kertyneet kalorit,rupee sitä väkiste miettimään mitä suuhun lykkää;) Nyt pari kk oon "dietannu" ja vasta 3kg lähteny..tosin juhlia on ollu 2vkon välein:/ Kyllä se siitä..tsemppiä;)