Haluaisin aloittaa suht. aktiivisen lenkkeilyn, mutta tuntuu, että kynnys on liian korkea. Lähinnä kanssaihmisten takia. Asun alueella, jossa asuu monia lapsia ja nuoria, ja jotenkin pelkää törmääväni tuttuihin ihmisiin, jotka sitten jotenkin nauraisivat. Vaikka tiedän, ettei ketään kiinnosta käynkö lenkillä vai en, niin silti "pelkään" lähteä. Toinen esto on nämä vanhemmat juoksijat. Tunnen itseni erittäin idiootiksi ja avuttomaksi oman lähes kävelyvauhtia olevan hölkän kanssa, kun kunnon spurttari kiitää ohi, tai pehempaa, tulee vastaan. Mitä ajatuksia siis kannattaa laittaa päähän, että uskaltaudun lenkille. Olisiko jäkevää mennä niin myöhään, ettei paljoa ihmisiä ole liikenteessä? Aamuisin, en jaksa nousta tarpeeksi aikasin lähteäkseni.
Miten kynnyksen yli?
jiiiks
221682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan samoja ajatuksia oli mullakin aikoinaan. Työnsin ne ajatukset kuitenkin taka-alalle. Perhana naurakoot jos siitä maailma pelastuu.
En enää vaihtaisi juoksua mistään hinnasta pois.
Juoksu ja liikunta ylipäätään on järkevää, joten miksi luulet tuttujen nauravan?
Minkä "vahingon ilosta"?
Itse asiassa sinun pitäisi nauraa heille kun ovat sellaisia vetelyksiä kun eivät itse viitsi kuntoilla.
Älä hyvä mies/nainen ajattele tuollaisia!
liikkeelle! Aloitin juoksuharrastuksen maaliskuun lopussa,ja alussa köpöttelin todellista lyllerrysvauhtia. Välillä reippaimmat sauvakävelijätkin porhalsivat ohi, mutten antanut sen häiritä, mistä olen nyt hyvin iloinen.
Jos kynnys tuntuu äärettömän korkealta, hakeudu juoksemaan johonkin sellaiseen paikkaan, jossa on mahdollisimman vähän ihmisiä. Kuumilla keleillä myös myöhäiset illat ovat sopivia harjoittelulle paitsi viileytensä myös rauhallisuutensa vuoksi.
Muista myös, että joka tapauksessa kuntosi kohoaa varsin nopeasti, joten ongelmasikin katoaa nopeasti.
Pari viikkoa sitten puolimaraton taittui mulla aikaan 1,45, vaikka takana oli vain noin neljän kukauden harjoittelu,jonka aloitin käytännössä tyhjästä.
siltä varalta että joku elämänsä ensimmäisellä lenkillä käynyt kuvittelee että neljän kuukauden kuluttua pitäisi puolimaraton mennä aikaan 1:45 niin tarkennettakoon että normaalia olisi tuon lähtötason ja harjoittelun jälkeen pystyä juoksemaan 10km lenkki yhtäjaksoisesti...
Taisit jättää ilmeisesti yhtä sun toistakin kertomatta iästä ja peruskunnosta jos tuollaisiin aikoihin pääset....
Ehkäpä itse olet vaan niin huonokuntoinen.
En itse aikaisemmin juurikaan urheillut muuta kuin punttisalilla tod. harvoin (noin 3krt/kk tai vähemmän). Aloitin 2kk sitten treenaamisen maratonia varten ja nyt tavoitteena helsinki city marathon alle 4:30. reilun 30km:n lenkki menee aikaan 2.55, kymppi noin 45-50 minuuttiin. Ja kaikki tulokset oikeasti saavutettu nyt kesällä, aikaisemmin oli ihme jos jaksoin juosta 7km yhtäjaksoisesti
Pelkäsin aluksi aivan samalla tavalla. Pelko oli kuitenkin aivan turhaa ja nyt puolen vuoden aktiivisen harrastamisen jälkeen ei itselleni tulisi mieleenkään nähdessäni lenkkien varrella "kohtalotovereita" muuta kuin nostaa hattua heille jotka ottavat saman "elämänohjeen" käyttöön. Itse olen saanut aivan uutta pontta elämään ja olen laihtunut 20 kg ja menossa parin viikon päästä maratonille, eli rohkeasti vain lenkkeilemään.
Itse kunnioitan suuresti niitä lenkkeilijöitä, jotka vääntävät joka solullaan ilmeisen ensimmäisiä lenkkejään teillä ja pururadoilla. Tuska on hirveä, mutta periksi ei anneta. Monilla on ylimääräisiä kilojakin. Mahtavan näköistä taistelua, jolle nostan aina olemattoman hattuni lenkillä.
Niin, kun aloittaisin lenkin 3 2minuuteilla,niin mitenkähän parhaiten voisi arvioida aikaa, kun en omista rannekelloa, enkä viitsi kännykkää raahata mukana. Saan sykemittarin, joskus tässä kuukaudessa, näyttääkö se minuutteja? Entäs ennen sitä, lyhdypylväillä laskua?
katso kartasta vaikka tuollainen 5km reitti tai mene pururadalle mitä alempana ehdotin.
Lähde liikkeelle kävelyllä ja kun paikat alkavat lämmetä lähde juoksemaan ja lenkkeile niin pitkään että alkaa tuntua siltä että nyt pitää kävellä. Ja sitten vaan kävellään taas kunnes jaksaa juosta uudestaan.
Tärkeintä on se että olet ulkona ja todella liikut sen koko matkan kävellen tai lenkkeillen ja se että joka lenkillä juokset aina vähän pidemmän matkan kunnes lopulta jaksat lenkkeillä koko radan.
Motivaation kannalta tärkeintä on se että liikunta tuntuu hyvältä joten älä missään nimessä lähde juoksemaan veren maku suussa väkisin jonkun kellon tai metrimitan perässä. Sitä voi harrastaa sitten ensi kesänä kun tänä vuonna ja talvella on hankittu peruskunto.
Ota auto tai fillari alle ja aja paikalliselle pururadalle. Siellä pyörii kyllä jos jonkinnäköistä tossunkuluttajaa ja ensikertalaista eivätkä sivulliset ole tuijottelemassa kun paikalla on vain kuntoilijoita.
Sitä paitsi lenkkeily on paljon motivoivampaa luonnon keskellä kulkevalla radalla kuin jossain autojen keskellä jalkakäytävillä. Vasta-aloittajalle vieläkin tärkeämpää on se ettei hajota paikkojaan kovalla asfaltilla vaan juoksee pehmeällä alustalla.
Tässä ihan kävelymatkan päässä on pikkuinen lampi, jota ympäröi hiekkatie, pituutta tosin vain n. 1km. Sen ajattelin kiertää ja jatkaa matkaa läheiselle pururadalle. Tämä koko matka on siis hiekkatietä, ja yhteensä 2,5km, eli aika olematon. Sitä pikkupururataa ajattelin sitten vetää useampaa kierrosta.
Kiitos tosiaan vinkeistä, nyt paljon paremmalla mielellä lähden tästä lenkkeilemään.
Mietihän tilannettasi toisinpäin. Kun kuljet ulkona, kyttäätkö tuntitolkulla katujen varsilla mahdollisesti vastaantulevia juoksijoita? Pidätkö heitä heti automaattisesti säälittävinä, naurettavina ja huonokuntoisina? Miten paljon yleensäkään kiinnität huomiota kaduilla vastaan tuleviin ihmisiin vai oletko sittenkin useimmiten ihan omisssa ajatuksissasi?
Katkaise heti alkuunsa sellainen ajattelu, että "kaikki vain tuijottavat minua", koska sehän ei ole totta, eihän? Tämä on huolestuttavasti sukua sillekin luulolle, että "jos jossain kaksi ihmistä nauraa keskenään, niin ne totta kai nauravat minulle!" Huomaat varmasti itsekin, että ei ole mitään tarvetta suhtautua muihin ihmisiin tällä tavoin.
Kannattaa mennä ekoille lenkeille vaikka aika myöhään illalla, jolloin liikkeellä on usein vain muita lenkkeilijöitä ja koiranpissattajia. Jokainen lenkkeilijä on aloittanut joskus itsekin, ei kukaan ole heti paikalla viilettänyt poluilla tuhatta ja sataa hikoilematta ja puuskuttamatta.
Ja jos mietit että joku saattaa juosta kovempaa kuin sinä, niin AINA löytyy joku joka juoksee kovempaa kuin sinä. Tuolla perustelulla et voisi siis koskaan lähteä lenkille.
Tarkoitukseni ei ollut saarnata vaan osoittaa, että kannattaa muistaa, että muu maailma on loppujen lopuksi varsin vähän kiinnostunut sinusta ulkona liikkujana. Jokainen astelee omissa mietteisään! Nyt ei muuta kuin rohkeasti ulos illalla kokeilemaan juoksua, vielä kun illat ovat onneksi valoisia ja lämpimiä.
Jaksamista treeneihin!
En vain vielä jaksanut ottaa ensimmäisiä juoksuaskelia, kun lämpömittari näyttää 25 astetta ja jo melko ripeä käveleminenkin sai hien virtaamaan. Johtuu ehkä säästä, mutta yhtäkään lenkkeilijää ei tullut vastaan, kun kiersin lammen ympäri. Ainoat vastaantulijat olivat pari rattaita työntävää äitiä, yksi mummeli koiran kanssa ja yksi 50-vuotias kävelijä (joka tuli kyllä 2 kertaa vastaan). Tuo pikkuinen kävelylenkki sai tosiaan innostuksen pintaan, kun en ajatellut niin kovin, mitä muut ajattelevat minut nähdessään. Kokeilen vielä illalla pidempää lenkkiä ja siihen otan mukaan myös hökkäosuudet.
Tuo on täsmälleen oikea tapa aloittaa! Kaunis sää ja mukava kävelylenkki luonnon keskellä niin että liikunta tuntuu mukavalta. Tämä keli muuten on liian kuumaa lenkkeilyyn minullekin. Käyn lenkillä vasta tuossa kahdeksan jälkeen illalla kun ilma on viilentynyt.
Seuraavalla kerralla päätät välillä että juoksenpa nyt ainakin tuohon mutkaan saakka ja jos siellä tuntuu vielä hyvältä niin sitten seuraavaan jne.
Älä missään nimessä pilaa liikunnan iloa sillä että lenkkeily tuntuu hirveältä pakkopullalta ja revit väkisin paikat kipeiksi jonkin ohjelman mukaan ja lopetat ulkoilun kokonaan siihen koska ajatuskin rääkin uusimisesta tuntuu vastenmieliseltä.
Usko tai älä, mutta muutaman viikon päästä pääset jo siihen kuntoon että jaksat juosta ainakin sen 5km lenkin ja nimenomaan *haluat* ja jaksat lenkkeillä sen koko matkan vaikka antaisit itsellesi luvan pysähtyä kävelemään heti kun tuntuu epämiellyttävältä.
Hyvä hyvä! Siitä se lähtee!
Illalla kannattaa tosiaan odotella jonnekin yhdeksään asti, niin ulkona alkaa olla sopivan "viileätä". Hien virtaamista ei kyllä kannata miettiä. Kun urheilee niin silloin saa ja pitääkin hikoilla. Tiedät, että elimistösi se siellä vain töitä tekee ja että ilman hikoilua voisit menehtyä lämpöhalvaukseen.
Onko sulla esimerkiksi kannettavaa miniradiota tai korvalappustereoita tai vastaavia jotka voisit ottaa mukaan lenkille? Musiikkia kuunnellessa kun saa ajatukset helposti pois vastaantulijoiden tarkkailusta ja samalla myös uskomattoman paljon virtaa juoksuun.
Jatka vain urheasti samaan malliin ja lakkaa tsiigailemasta niitä vastaantulijoita!
Muistathan juoda kunnolla vettä ennen ja jälkeen lenkkisi!
Joo, löytyy mp3-soitin, jonka saa juuri sopivasti trikoiden kuminauhan väliin. Se tosiaan auttaa paljon, ja oikeilla lauluilla innostus lisääntyy entisestään :)
En itse kyllä kiinnitä juuri huomiota muihin lenkkeilijöihin, menivät he mitä vauhtia tahansa. Tai ainakaan muista heitä kovin pitkään. Saatika, että nauraisin jollekin. Luulen, että tarkkailet itseäsi eri tavalla, kuin muut sinua.
Jos joku tuttukin tulisi vastaan niin en kyllä nauraisi, päinvastoin sehän on vain hienoa! Ja ymmärrän kyllä, että alussa juostaan hitaasti. Ja mistä tiedän kuinka pitkää matkaa joku on juoksemassa? Eikä edes kiinnosta.
Eiköhän se kerro enemmän siitä naurajasta, jos joku niin hölmö olisi... Mutta tuskin on, ei kun vaan juoksemaan! Ja siinä vaiheessa kun kunto on selkeästi kasvanut tuntuu tosi hyvältä!
Ei siinä ole mitään naurettavaa, että aloittaa kuntoilun. Parempi se on kuin olla aloittamatta! Ja mieti sitäkin, että moni hyväkuntoinen on voinut olla joskus huonossa kunnossa. Eli samassa tilanteessa kuin sinä!
Kiinnostava aihe ja vastauksenne auttoi minuakin lenkkeilyn alkuun! Olen aikaisemmin harrastanut aktiivisesti yleisurheilua n.10 vuotta, mutta kun sen lopetin (n.6 vuotta sitten) en ole urheillut pätkääkään...mikä todella harmittaa! Jospa sitä taas saisi itseään niskasta kiinni ja ovet poliisikouluun avautuisivat.. :)
Kiitos ja hyvät kesän jatkot!!
Osa järkevää liikuntaa on se, että keskittyy siihen mitä tekee ja kuuntelee omaa kehoaan oikein. Juokseminen on parhaimmillaan meditaation laji, jossa ympärillä oleva maailma pysähtyy. Jos ihmisten joukossa keskittyminen on vaikeaa, aja jonnekin metsän reunaan ja ryntäile kankailla eestakaisin, kävele ja lepää välillä. Epätasaisessa maastossa juoksu on muuten hyvä nilkoille ja polville.
Kunto nousee sitä paitsi paljon nopeammin kuin pystyt kuvittelemaan.
Tiedän, että kasvot punoittavat liikunnasta, mutta tultuani nyt lenkiltä kasvot ovat aivan punaiset, kauttaaltaan. Ihan kun olisi palaneet. Onko siis normaalia näin voimakas punoitus vasta-alkajaltakin?
Nyt kannattaa hei ottaa ihan löysin rantein toi juoksuharrastus kuule!!! Kun lopetat muitten ja itsesi tarkkailemisen, niin alkaa luistaa juoksu ja voit nauttia liikkumisesta! Oletko ollenkaan siis harrastanut liikuntaa aiemmin, kun tulit kysyneeksi naaman punoituksesta? Totta kai punaisuus on ihan normaalia. Jotkut menevät maidonkalpeiksi eivätkä hikoile ollenkaan, toiset taas punottavat kuin hillonuijat ja hiki valuu vuolaana. Ja kaikki on ihan täysin normaalia, koska ihmisiähän tässä ollaan.
Onko sulla muuten jotakuta ystävää, jota voisit pyytää mukaan juoksemaan? Toisen kanssa juostessa vauhti yleensä pysyy kohtuullisena ja ajatuksia vaihtaessa lenkkikin sujuu jouhevammin!
Olen ihmisenä hieman analyyttinen, mutta yritän kyllä olla olematta. Harrastin jalkapalloa periaatteessa koko peruskoulun, sen jälkeen kävin rullaluistelemassa melko heikosti parina kesänä, ja nyt olen menossa lukion viimmeiselle. Koskaan en vain juoksua/hölkkää ole harrastanut säännöllisesti. Tuo kaveri on muuten hyvä, mutta sitä on tullut kokeiltua jo miljoona kertaa aikaisemmin, ja se on aina kuivunut kasaan. On paljon helpompaa lähteä yksin lenkille, kun ei tarvitse odotella kaveria sovittuun paikkaan jne. :) Niin ja sain eilen sykemittarin, jonka kanssa lähden huomenna kokeilemaan. Sen kanssa on sitten helpompi katsoa, ettei vauhti ole liian kova.