Onko akateemisia opintoja suorittavan ihmisen vaikeampi löytää "se oikea" kuin muiden ihmisten?
Kertokaa mielipiteennne.
Kertokaa mielipiteennne.
Yliopisto-opiskelijat ja sinkkuus
Jenny
492748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jokaisessa seuranhakuilmoituksessa etsitään akateemista...
Kai se nyt ihmisestä on kiinni, eikä siitä onko vasenkätinen tms.
On vaikeampaa, sillä akateemiselle ihmiselle
"niitä oikeita" on olemassa vähemmän. Johtuu
siitä sillä rima on henkisten ominaisuuksien
suhteen korkeammalla. Tai ei välttämättä
korkeammalla, mutta sitä vaan on tietyllä tavalla
valikoivampi.
Esim: Jos menen ravintolaan amiskaverini kanssa,
niin 5 minuutissa tämä kaverini on hoitanut jonkun
ensimmäisenä vastaan tulleen naisen itselleen.
Itse taas en tunne aitoa kiinnostusta suurimpaan
osaan raflan naisista, joten poistun loppuillasta
yksin kotiin nukkumaan.
Tämä oli minun mielipiteeni.
Se, että on rima korkealla ei mun mielestä johdu siitä onko koulutettu vai ei. Se on persoonallisuus kysymys!
Itse en ole akateemisesti koulutettu, vain vaivainen opistotason koulutus takana, ja silti vaadin ihmisiltä tiettyä henkistä kypsyyttä. Ja oon joskus ihmetellykkin, että onko mussa jotain vikaa, kun on tosi harvassa ihmiset, joihin tunnen todellista kiinnostusta sekä fyysisessä että henkisessä mielessä. Kovin helposti en kenenkään mukaan raflasta lähtisi. Joskus oon ajatellu, että huoliiko ihmiset kenet tahansa vierelleen, vaikka eihän välttämättä siitä oo kysymys. Ihmiset vaan on niin erilaisia :)
...mitenkään akateemisuudestasi. Olet vain saamaton tai tylsä ihminen. Kyllä minulla ainakin flaksi käy, vaikka akateeminen olenkin. Ettet vain luulisi liikaa itsestäsi?
Kyllä akateeminen osaa irtiottoja tehdä siinä missä muutkin; " - - eipä jätkä siihen hommaan naisen päätä tarvi - - ". Sen Oikean löytäminen on varmaankin kaikille yhtä vaikeaa ja tuskastuttavaa. Toisaalta ihmiset, jotka vaativat itseltään paljon, vaativat paljon myös toisilta. Siten heidän on vaikeampi löytää paria. Ketkä sitten ovat niitä, jotka paljon vaativat?
Voisinpa melkein väittää, että on vaikeampi löytää rakkautta, jos vaatimukset ovat enemmänkin henkisiä, maailmankatsomuksellisia kuin, jos ne ovat ulkoisia ulkonäköön tai perhetaustaan liittyviä.
Toden totta, että vaikeampi löytää rakkautta, jos vaatimukset ovat enemmänkin henkisiä ja maailmankatsomuksellisia. Sitten lisäksi vielä pitäisi oikeasti tunteakin ihmistä kohtaan rakkautta. Luulin kauan ettei semmoista miestä löydy mistään, mutta olin väärässä =).
Piti minunkin monta kokeilla ennen kuin löytyi se oikea. Hitaasti, niin kovin hitaasti valkenee toisen maailma näille silmille. Ja sydämelle.
rahakkaana voit ostaa naisen itselleen 100 eurolla
älykkyys yhdistyy liian usein ilkeyteen ja se pahentaa seurahakua
akateemisen pitää päästä ilkeydestä eroon ja tulla suureksi persoonaksi
kyllä korkeasti sivistynyt voi olla mega luokan hyvä ihminen
mutta joukossa sitäkin enemmän ilkeitä, katkeria ja pahoja
akateemisen pitää hankkia sivistymätön nainen
no, sekin on maku kysymys, mutta kaksi samanlaista sivistynyttä luo kaaoksen
ja nainen ei kestä ja lähtee
ota jostakin alhaalta ja liitto voi pysyä
Akateemisen on vaikeampi löytää itselleen paria, koska akateemisia ihmisiä on vähemmän kuin "keskivertoihmisiä".
Jos olet koulutukseltasi keskivertoihminen, tykkäät Kauniista ja rohkeista ja kuuntelet Radio Novaa, niin sinun on helppo löytää toinen samanlainen. Parithan ovat yleensä samanlaisia monissa asioissa.
Mutta jos olet kiinnostunut maailmanpolitiikasta ja jazzista ja haluaisit keskustella asioista syvällisemminkin eikä sinua action-elokuvat kiinnosta, niin jo onkin parin löytäminen vaikeampaa. Olen sen itse huomannut.
Heh... aikamoista selittelyä. Ei akateemisuus tarkoita sitä, että olisit jotenkin henkisesti ylivertainen tai yli-ihminen. Kyllä henkilö voi olla kiinnostunut asioista, vaikka ei maisteri tai DI olisikaan. Paria voi olla vaikea löytää, jos asettaa itsensä toisten yläpuolelle vain koulutuspohjan perusteella. Ylimielisistä tylsimyksistä ei pidä kukaan.
Hah! Tykkään jazzista, en kauniista ja rohkeista, olen kokenut elämässäni paljon,tehnyt töitä ja bailannut iloisesti todella paljon, mutta kumppania ei ole löytynyt.
Itse olen kypsä ikäisekseni, mutten 50 vee äijääkään huoli vielä vierelleni 30 iässä.
Akateemisilla taitaa olla turhat luulot ittestään. On niitä rimoja keskiverto-opiskelleillakin.
Kun rahaa ei oo enempää opiskella eikä välttämättä näillä lainoillakaan, mitä maksaa tällä hetkellä, niin minusta ei tule akateemista.
Ja sitä paitsi akateemisissakin on todella idiootteja tyyppejä, kun ovat olleet vain nenä kii kirjoissaan ja maailmankuva on todella itsekäs ja yksipuolinen.
Tosi on. Yksi koulukunta mikä saa karvani pystyyn ovat inssit. Yksinkertasia äijiä!
korkeasti sivistyneen on pakko nussia kakkoseen
se tässä liitossa on mätää
koska kakkosesta ei synny yhtä hyvää kuin ykkösestä
kun muuttaa nimen AKATEEMINEN uudeksi nimeksi AKKATEEMINEN niin voi tärpätä paremmin
et selvinnyt älystäsi, kultsi?
et tiedä kuinka sitä käyttää vuosikymmenienkään jälkeen!!
tiede on uutta alkoi 1800 luvulla
ja kestää tuhansia vuosia
kali yugakin alkoi vasta joitakin tuhansia vuosia sitten
älykkäistä tulee tiedon vankeja
ja ulospääsy vie aikaa oppia kuinka olla normaali
siis toimittaa perustarpeita
tulevaisuudessa voi sanoa, seksi ei ole tarpeellinen asia tieteenkin kannalta
Tuskinpa vain. Sen sijaan yliopisto-opiskelijoilla voi olla parempaa tekemistä kuin sen oikean etsiminen. Elämän täyttää kaikenlainen puuhastelu. Tietysti on erityisiä ryhmiä, jotka jäävät täysin tuon toisen puolikkaan etsimisen ulkopuolelle. Nörtit ovat yksi ryhmä, heille se oikean löytäminen on erittäin vaikeaa, koska naarasnörttejä on hyvin vähän uroksiin verrattuna, ja kilpailu on kovaa.
On kuitenkin muitakin ryhmiä, kuten himo-opiskelijat ja -harrastajat. Näitä näkee joskus. Heillä on kalenteri buukattu kahteen kertaan päällekkäin. Useimmiten naispuolisia.
Mutta toisaalta hörhöjä on kaikissa ihmisryhmissä.
akateeminen ei ole vielä puolet asiasta, koska TEKNILLISEN KORKEAKOULUSTA valmistuneilla on sitäkin pahemmat oltavat
Heh, enpä tiedä. Mistä tuli päähäsi tälläistä.
Vai onko akateemisesti opiskelevat jotenkin tylsiä? En minä ainakaan mielestäni ihan haukotus ole :(
Tietenkin jos ehdottaa että "Pystytetään teltta olkkariin, juodaan punkkua ja pelataan alasti Kimbleä siellä!" ja humanisti vastaa että "Alkoholin nauttiminen tähän aikaan ei sovi maailmankatsomukseeni, vaikka juuri tässä punaviinissä onkin pikantteja nyansseja. Teltan pystyttäminen olohuoneeseen kuvastaa anarkiaa, siihen emme voi lähteä. Ylikansallisen riistofirman valmistama Kimble on viimeinen peli mitä tässä talossa aletaan pelaamaan."
Niin sitten vois sanoa, että akateeminen on tylsä ja samalla vastaus kysymykseen miksei löydy oikeaa.
uusi trendi on tietenkin extream urheilu kuten kalliosta hyppääminen jos ei kusee alle
Kaksi asiaa tulee mieleen tuosta aiheesta kun miettii omia kokemuksia ystäväpiirissä ja lukee noita mielipiteitä:
1. Akateemisia opintoja suorittavilla ihmisillä ei ole todellakaan niin paljon aikaa seurusteluun ja kumppanin etsimiseen.
2. Näitä akateemisia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta ihmisiin tutustuminen kännisten täyttämässä baarissa diskojumputuksen kuuluessa taustalla.
Kertokaa omia näkemyksiänne, akateemiset.
Opiskelen yliopistossa ja voisin sanoa että kohdat 1 ja kaksi ovat suurimpia syitä ainakin itselläni miksi en aikaisemmin ole löytänyt sopivaa elämän kumppania. Itse en vaadi että elämäni mies olisi akateeminen, vaan edellytän muita ominaisuuksia mieheltäni. Muut ominaisuudet ovat persoonallisuus ja se että minulla on tunteita miestä kohtaan. Jälkimmäinen on useinmiten osoittautunut vaikeammaksi kohdaksi toteuttaa.
Nyt kuitenkin olen seurustellut vajaa vuoden miekkosen kanssa, jonka kanssa kaikki palat tuntuvat loksahtelevan. Häneen tutustuin harrastukseni parissa ja hän ei ole akateeminen. Kaikki aikaisemmat pelkoni siitä etten löydä sopivaa miestä on poissa. Tapanani ei ole ollut seurustella vaan seurustelun vuoksi.
Ei pidä ollenkaan paikkaansa! Monesti akateemisilla opiskelijoilla on enemmän vapaa-aikaa kuin vaikka AMK-laisilla, koska pakollisia kursseja on aika vähän (huom. puhun nyt humanistin suulla ja tiedän että esim. lääkiksessä on tiukka lukujärjestys) eikä kotonakaan kaikkia iltoja itsenäiseen opiskeluun käytä. Kaukana siitä.
Toiseksi, minua ainakin kiinnostaa kaikenlainen bilettäminen ja muuten - ei missään ole niin paljon kännisiä ihmisiä kuin ainejärjestöjen omissa bileissä...
Itse uskoisin suurimman syyn sinkkuiluun olevan sen, että akateeminen nainen (miehistä en tiedä) ei välttämättä koe tarvitsevansa miestä rinnalleen eikä näe kovasti vaivaa sellaisen löytämiseen. Toisaalta tältä mieheltä vaaditaankin aikas paljon että edes vaikutuksen tekisi...
pessimismi on elämän filosofia
tahtoisi jäädä työttömäksi tekemättä mitään
nainen kun syö paljon tietoa, ei enää synnytä koska ei kykene
psykologinen tietäminen lopetti munasolun tuotannon kokonaan
koska nainen näki totuuden mikä elämässä on jumalallisen väärin
(nainen voi kääntää asiat päälaelleen ja pakottaa miestä synnyttää lapsia itse)
naisen paras koulutus on ilotyttöys
2000 luvun akateemisen päihteet kasvavat globaalisiksi huumeiksi
kovaksi keitetty akateemikko nainen kaipaa vain raiskaamista
oinaan pitää tulla pimeällä kujalla ja raiskata
itse nainen ei kykene mihinkään
tärkeitä ovat oppimaton talebani maahanmuuttaja on akateemisesti koulutettu suomalainen nainen
En ota kantaa varsinaiseen kysymykseen, koska en vastausta tiedä, en uskalla lähteä arvailemaan, enkä omaa kokemusta kuin toisesta ihmisryhmästä.
Tuli heti vaan mieleen, että yliopisto-opiskelijoidenkin pariutumispotentiaalia nostaa suuresti törmäily suuressa opiskelijamassassa, jossa ihmisillä on ainakin yksi yhteinen kiinnostuksenkohde ja luonteva jutustelunaihe. Pienet ja sukupuolijakaumaltaan vinoutuneet opinahjot eivät kuulu tähän joukkoon, mutta niissäkin monessa järjestetään rajoja ylittävä yhteistyötä (esim. teekkaribileiden tiedotus toimii yleensä hyvin naisrikkaisiin mestoihin).
Urasuuntautuneisuus voi haitata Sen oikean etsintää, mutta yliopistoissakin on monenlaista taapertajaa ja voihan sitä olla ura-, harrastus, -tms suuntautunut muillakin aloilla. Akateemiset opiskelijat ehkä useammin ovat jo etukäteen asennoituneet siihen, että perheen perustamisen aika on myöhemmin, joten siksi ei ehkä seurustella ja etsitä niin tosissaan opiskelujen aikana.
Mutta loppupeleissä kyse on varmaan yksilön halusta löytää Se oikea, halusta panostaa seurusteluun ja vähän niistä persoonallisistakin ominaisuuksista.
Voima lehden vanavedessä ylioppiasliitot pyrkivät siihen, että kansat sekoittuvat ryhmäpanoon
se on kokematta 2000 luvulla sateenkaaren aikaan
vasta sen jälkeen voi syntyä lapsia
luulevat olevansa älykkäitä. kuka sellasta jaksaa?
Ei tavallinen duunari viitsi näyttää akateemiselle naiselleen jokapäivä älyllistä ylemmyyttään...
Ei akateemisuus/akateemittomuus ole suhteen perusta. Mutta tietenkin jokainen etsii omanlaista ihmistä omille perusteilla. Sinullakin taitaa olla esteenä naisen akateemisuus. Niin sitä onkin sanottu että miehellä pitää olla itsetuntoa jos seurustelee itseään koulutetumman kanssa. En koskaan ole tajunnut tuota lausetta, mutta nyt ehkä tajuankin.
Minä en pidä raja akateemisuuden ja akateemittomuuden välillä. Seurustelenkin hyvän, tunneälykkään miehen kanssa joka ei ole akateeminen.
duunarin juoppous on tarpeellista vasta seuraaville sukupolville
alkoholi ja tupakka avartavat ihmiskuvaa aivojen deformoitumisella
itse alkoholisti ei hyödy siitä paljoakaan
mutta lapsenlapset voivat hyötyä kun heistä tulee entistä herkimpiä yksilöitä
Akateemisuus on elämäntapa. Itse opiskelen yliopistossa ja työskentelen täyspäiväisesti firmassa, jossa kaikki työntekijät ovat vähintään insinööri-tasoisia hiihtäjiä. Kaveripiirissäni lähes kaikki ovat hyvin kouluttautuneita.
Vuosien mittaan ajatusmaailmani on muuttunut tässä ympäristössä sellaiseksi, ettei turhanpäiväisen paskan jauhaminen ja salaisista kansioista keskusteleminen enää jaksa kiinnosta minua. Tämä taas on muodostunut ongelmaksi, kun olen yrittänyt etsiä itselleni pitempiaikaista seuraa.
Mitä huonommin koulutettuja ja huonommissa hommissa työskenteleviä naisia olen tavannut, sitä huonommin meillä on synkannut. Molempia kiinnostavat keskustelunaiheet ovat yleensä loppuneet parin tunnin jälkeen lähihoitaja-tasoisten naisten kanssa. Ei siis ole mitään snobismia, jos akateeminen etsii itselleen akateemista seuraa.
Sanottakoon, ettei henkevyys ja älykkyys välttämättä edellytä akateemisuutta. Kaikki riippuu oikeastaan siitä, millaisessa seurassa ihminen aikansa viettää ja millaisista ihmisistä vaikutteita imetään.
onko siis totta kun sosiaalityöntekijä ja matemaatikko yhtyvät
tai professori 50 v ja kahvilan tarjoilija 20 v
kun saa insinöörin paperit niin peli on pelattu
insinööri on mielenlaatu ja ikuisesti huono sosiaalisesti
insinöörillä on tarjota sen sijaan vakaa palkka naiselleen
insinöörin tunne elämä on kafe lattea
ja insinöörin nainen voi olla tietoinen valinnastaan
Eihän se ole kuin luonteesta kiinni. Ei kaikki akateemiset ole tuppisuita tai nössöjä, jotka eivät liiku muualla kuin koulussa
..rakkauden ominaisuuksista kaikki on kyse....
lisäkseen TAITEESTA
kun suvussa on taiteilijoiden ohella insinöörejä
niin insinöörillä on entistä enemmän chansseja
elämässä menestyä YLEISPIIRTEISESTI
vaikka insinööriys vaatii täsmällisyyttä
ja taide ei ole liiallista täsmällisyyttä
mutta objektiivista yleisyyttä ja ulospääsyä
niin insinööri hyötyy taiteesta yleisesti elämässään
koska löytää ulospääsyä insinöörien umpikujista
insinööri ei ole itsenäinen usein vaikka hyvin looginen
logiikka jumittaa
ehkä jälleen kerran vain työn kautta insinööri pääsee eteenpäin
korkea sivistys on jotenkin velvoittavaa
ja tekniikko on ansaitsevaa, että tehoja hänellä on paljon antaa koko ajan
mutta kun saa työpaikan Dubaista niin maailmankuva avartuu rajusti
huonosti käy jos insinööri ei ole horoskoopissa kovin työläs, työtä pelkäämätön
silloin insinööri näivettyy ajoissa
mutta kun insinööri on härkä ja kauris, niin töitä puskitaan kolmessa vuorossa
ja mannaa tuuppaa
mutta joskus on parempi luopua ajoissa siis hävitä
kuin seistä viimeiseen mieheen kannattamattoman asian puolesta
2000 LUVUN INSINÖÖRIN HUONOSTI TULEE KÄYMÄÄN
KOSKA HÄN JA POLITIIKKO OVAT TAPPANEET TAITEILIJAN
EIKÄ YHTEISKUNNASSA ENÄÄ LÖYDY ULOSPÄÄSYÄ ONGELMISTA
---------------------------------------------------------------------------------------
LOOGISUUDESSAAN HE TAPPOIVAT TAITEILIJAN
mutta ei hätää taide ei kuole, mutta insinöörille syntyy kuvataiteilija lapsia
kärsimään maailmaan ja kuolemaan nuorina insinöörien vihaisuuteen
palkaton taide vie insinöörit mennessään
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010075925.html
Tämä Prahan ampujasta nyt tiedetään
Poliisin mukaan ampuja oli opiskelija. Poliisi uskoo ampujan surmanneen kaksi ihmistä viime viikolla Prahan lähettyvillä.
Ampuminen tapahtui Kaarlen yliopiston humanistisen tiedekunnan rakennuksessa, joka sijaitsee Jan Palachin aukiolla.
BBC:n mukaan viranomaiset kertoivat ampujan olevan 24-vuotias ja kyseisen tiedekunnan opiskelija.
VIRANOMAISTEN mukaan ampujalla ei ole aiempaa rikosrekisteriä. Poliisi kertoi uskovansa, että tämä on valinnut uhrinsa sattumanvaraisesti.
Poliisi kertoi myös löytäneensä Kaarlen yliopiston tiloista suuren määrän aseita. Poliisi sanoi tiedotustilaisuudessa, että uhriluku olisi voinut olla paljon suurempikin ilman poliisin nopeaa toimintaa.
BBC:n tietojen mukaan ampuja olisi opiskellut humanistisen tiedekunnan maailman historian instituutissa.
Kanavan tietojen mukaan samanniminen ihminen voitti Prahan instituutin palkinnon kandidaatintutkielmastaan, joka käsitteli 1840-luvun poliittisia tapahtumia.
Poliisin mukaan ampujalla olisi ollut luento yliopiston eri rakennuksessa Celetna-kadulla, muutaman minuutin kävelymatkan päässä rakennuksesta, jossa tämä lopulta ampui.
BBC kertoo poliisien etsineen ampujaa tuosta rakennuksesta ennen kuin tämä avasi tulen humanistisen tiedekunnan rakennuksessa.
Tshekkiläissivusto Idnesin mukaan epäilty ampuja oli kirjoittanut aiemmin torstaina viestipalvelu Telegramissa vihaavansa maailmaa ja haluavansa jättää jälkeen niin paljon tuskaa kuin mahdollista.
Ampuja oli kertonut inspiroituneensa Venäjän Brjanskissa kaksi viikkoa sitten tapahtuneesta kouluampumisesta, jossa 14-vuotias tyttö ampui koulutoverinsa ja itsensä.
Tschekki on lähellä Euroopan keskustaa...ja ristipaineet ovat kovat
tämä vähän niin kuin suomalaiset romaanit, jotka kieltävät alkuperänsä Intiassa ja eivät löydä sijaintinsa Suomessa
kuka tahtoo olla vainottu ikuisesti, jokainen tahtoo tasa arvoa, mutta ei saa
koska romaani on intialainen
siksi identiteettinsa kieltäminen on itsemurhaa
niin kuin virolaiset suomessa jotka eivät tahdo olla virolaisia
tai suomalaiset jotka eivät ole siperiasta kotoisin, mutta marokkosta ja valistevat kristittyä sari essayahia presidentiksi
vielä kymmeniä vuosia sitten oli yleisempää, että 20+ vuotiaat nuoret akateemikko oppilaat elävät opiskelija kämpässä mies ja nainen ja synnyttävät lapsia
enää sellaista ei ajatella mahdolliseksi, koska pitää olla vapaata aikaa
Työttömän on vaikea löytää.