Pakko kirjoittaa tänne, että saan rähistä edes jonnekin ja ehkä kuulla jotain neuvoja?
Olen 22-vuotias opiskelija, kesätöissä isohkossa yrityksessä toimistohommissa. Käytävälläni työskentelee noin 50-vuotias perheellinen mies, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja. Alusta alkaen hän on katsellut minua kummallisesti, mutta emme ensin jutelleet erityisemmin, mitä nyt tervehdittiin.
Parin viikon jälkeen mies alkoi kyselemään minua kahvitauoille, vaikka minulla oli jo "vakiintunut" kahviporukka ja hän varsin hyvin tiesi sen. Vanhempi naispuolinen työkaverini kertoi, että miehellä on tapana viedä osaston nuoria tyttöjä kahville ja tarjota heille pullat, mutta ei siinä kuulemma mitään ihmeellistä pitäisi olla. Noin kuukauden mankumisen jälkeen loipulta suostuin kahville työpaikkamme kahvioon, ja siinä sitten istuin lähes tunnin kuuntelemassa miehen kehuskelua saavutuksillaan niin työssä kuin urheilussa... Kohteliaana sitten kuuntelin ja olin keskustelussa mukana, koska en viitsinyt heittäytyä töykeäksi. No, pelastus koitti viimein kun kahvio meni kiinni ja palasimme töiden pariin. Mies antoi vielä työkännykkänsä numeron (päivystysnumero, joka on asiakkaita varten), jos vaikka sattuisin tarvitsemaan hänen apuaan yllättäen. Aika outoa sinänsä, koska teemme aivan eri tehtäviä, eikä hän ole esimieheni tms. Niin ja lisäsi vielä, että saa siihen muutenkin soitella. Nauroi päälle. YÖK!!
No, kiitin kohteliaasti vaikka yrjö meinasi lentää. Kerroin työkamuilleni, ja he olivat aikas yllättyneitä. Yhdessä kuitenkin ajalteltiin, ettei siinä olisi aihetta suurempaan halooseen. Pari viikkoa meni sitten niin, että mies välillä ohikulkiessaan käveli huoneeseeni kuulumisia kyselemään. Ja jumitti aina lähes puoli tuntia! Yritä siinä sitten tehdä töitä. Kun hienovaraisesti siirsin katsetta takaisin tietsikkaan, niin se vain naureskeli, etteä etkö pysty silmiin katsomaan.
Eilen mies tuli taas pyytämään kahville. Sanoin, että minulla oli jo muuta kahviseuraa. Äijän naama meni ruttuun, ja sanoin sitten kohteliaasti, että hänkin voisi liittyä seuraamme. Tuskin edes kuunteli mitä sanoin, totesi vain että "eihän vanhaa poikaa kukaan huoli"... Voi kuinka säälittävää! Ja ukko on naimisissa ja sillä on kaksi mun ikäistä lasta. Niistä se ei tosin ole puhunut mulle mitään.
Työkaverit lupasivat viedä asiaa eteenpäin, mutta kielsin, koska en halua itselleni mitään harmia kun enää on kuukausi töitä. Mies on kuitenkin suht vaikutusvaltainen yrityksessä. Toisaalta kuitenkin sapettaa ja lujaa, että alistuu tuollaiselle epämiellyttävälle käytökselle, vaikka mitään varsinaista (fyysistä) ahdistelua ei ole tapahtunut. Sitä miettii, että onko liian nipo jne. Yleensä ottaen mulla on hyvä huumorintaju ja kestän alapäähuumoriakin, mutta en silloin, jos sitä viljelee itseäni 30 vuotta vanhempi miespuolinen työkaveri!
Olen 22-vuotias opiskelija, kesätöissä isohkossa yrityksessä toimistohommissa. Käytävälläni työskentelee noin 50-vuotias perheellinen mies, joka kuvittelee itsestään vähän liikoja. Alusta alkaen hän on katsellut minua kummallisesti, mutta emme ensin jutelleet erityisemmin, mitä nyt tervehdittiin.
Parin viikon jälkeen mies alkoi kyselemään minua kahvitauoille, vaikka minulla oli jo "vakiintunut" kahviporukka ja hän varsin hyvin tiesi sen. Vanhempi naispuolinen työkaverini kertoi, että miehellä on tapana viedä osaston nuoria tyttöjä kahville ja tarjota heille pullat, mutta ei siinä kuulemma mitään ihmeellistä pitäisi olla. Noin kuukauden mankumisen jälkeen loipulta suostuin kahville työpaikkamme kahvioon, ja siinä sitten istuin lähes tunnin kuuntelemassa miehen kehuskelua saavutuksillaan niin työssä kuin urheilussa... Kohteliaana sitten kuuntelin ja olin keskustelussa mukana, koska en viitsinyt heittäytyä töykeäksi. No, pelastus koitti viimein kun kahvio meni kiinni ja palasimme töiden pariin. Mies antoi vielä työkännykkänsä numeron (päivystysnumero, joka on asiakkaita varten), jos vaikka sattuisin tarvitsemaan hänen apuaan yllättäen. Aika outoa sinänsä, koska teemme aivan eri tehtäviä, eikä hän ole esimieheni tms. Niin ja lisäsi vielä, että saa siihen muutenkin soitella. Nauroi päälle. YÖK!!
No, kiitin kohteliaasti vaikka yrjö meinasi lentää. Kerroin työkamuilleni, ja he olivat aikas yllättyneitä. Yhdessä kuitenkin ajalteltiin, ettei siinä olisi aihetta suurempaan halooseen. Pari viikkoa meni sitten niin, että mies välillä ohikulkiessaan käveli huoneeseeni kuulumisia kyselemään. Ja jumitti aina lähes puoli tuntia! Yritä siinä sitten tehdä töitä. Kun hienovaraisesti siirsin katsetta takaisin tietsikkaan, niin se vain naureskeli, etteä etkö pysty silmiin katsomaan.
Eilen mies tuli taas pyytämään kahville. Sanoin, että minulla oli jo muuta kahviseuraa. Äijän naama meni ruttuun, ja sanoin sitten kohteliaasti, että hänkin voisi liittyä seuraamme. Tuskin edes kuunteli mitä sanoin, totesi vain että "eihän vanhaa poikaa kukaan huoli"... Voi kuinka säälittävää! Ja ukko on naimisissa ja sillä on kaksi mun ikäistä lasta. Niistä se ei tosin ole puhunut mulle mitään.
Työkaverit lupasivat viedä asiaa eteenpäin, mutta kielsin, koska en halua itselleni mitään harmia kun enää on kuukausi töitä. Mies on kuitenkin suht vaikutusvaltainen yrityksessä. Toisaalta kuitenkin sapettaa ja lujaa, että alistuu tuollaiselle epämiellyttävälle käytökselle, vaikka mitään varsinaista (fyysistä) ahdistelua ei ole tapahtunut. Sitä miettii, että onko liian nipo jne. Yleensä ottaen mulla on hyvä huumorintaju ja kestän alapäähuumoriakin, mutta en silloin, jos sitä viljelee itseäni 30 vuotta vanhempi miespuolinen työkaveri!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä nariset. Kesätytöt on aina kuuluneet joka firman piristykseksi. Parit kaffit jos vielä ilmaiseksi saa niin mitä outoa siinä on?
Sitäpaitsi kundihan vaikutti kovin herrasmieheltä, ei ees ehdotellut mitään, eikä laahannut siivouskomeroon sekstailemaan. Toisekseen konttorin ämmät juoruaa mitä sattuu. Ne on nääs kateellisia nuoremmilleen.
"Tyhmä ei ole se joka yrittää vaan se joka jättää sen tekemättä"- sanonta jonka ösken juuri keksin :D
Kommenttisi kuulostaa juuri sellaiselta kuin vaan voi olettaa miehen sanovan! Anteeksi jos olen väärässä. Piristystä työpaikalle... No joo. Itselleni sattui vähän saman tyyppinen juttu kaksi vuotta sitten ja voin yhtyä keskustelun aloittajan tuntemuksiin... Ei todella ollut kivaa. Mutta ne on olleita ja menneitä. By the way, keksimäsi sanonta on hauska, mutta itse käytän sitä toisenlaisissa tilanteissa! :)
Miehellä on päällä viidenkympin villitys, joka eräissä tapauksissa jatkuu eläkeikään saakka. Nämä limaiset tyypit herättävät kammoa työtovereiden keskuudessa, sukupuolesta riippumatta. Hyvä, että sait sanottua miehelle suorat sanat.
Jep, mielenkiintoista aina huomata, että miesten viidenkympin villitys ilmenee nuorten naisten/tyttöjen kyttäämisenä. Harvemmin kuulee saman ikäisten naisten ahdistelevan työpaikan kollipoikia. Jotain arvostelukykyä kyllä odottaisi mieheltä, mutta eihän kaikelle mahda mitään. Jos ukosta on vielä harmia, täytyy ottaa käyttöön järeämmät keinot...
Niin kaikki ymmärtävät mistä puhutaan...
"SUKUPUOLINEN HÄIRINTÄ TAI AHDISTELU
Sukupuolinen häirintä voi olla esimerkiksi:
- sukupuolisesti vihjailevia eleitä tai ilmeitä
vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevia huomautuksia tai kysymyksiä
- härskejä puheita, vihjauksia tai ehdotuksia
- seksuaalisesti värittyneitä kirjeitä tai puhelinsoittoja
- fyysistä lähentelyä ja koskettelua
- sukupuolista kanssakäymistä koskevia vaatimuksia tai ehdotuksia
- äärimmäisessä tapauksessa raiskaus tai sen yritys
Olennaista on, että toiminta on yksipuolista ja ei-toivottua, ja se aiheuttaa uhrille kielteisiä seurauksia ja tuntemuksia
Ohjeita häirinnän uhrille:
- Älä syyllistä itseäsi.
- Puhu tilanteesta jollekin luotettavalle työyhteisöön kuuluvalle henkilölle, joka voi olla työterveyshoitaja, työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies tai työpaikan esimies.
- Kerro ahdistelijalle, että et hyväksy hänen toimintaansa. Voit tehdä sen kirjallisesti. Jätä itsellesi kirjeen kopio.
- Kirjaa tapahtumat muistiin. Ota selvää, onko tilanteilla ollut silminnäkijöitä. Ota myös selvää, onko muitakin työpaikallasi häiritty.
- Ota yhteys esimerkiksi työsuojelupiiriin, raiskaustapauksessa poliisiin.
Pyri välttämään tilanteita, joissa olet kahden kesken ahdistelijan kanssa.
Keskeistä on muistaa, että sukupuolinen häirintä ei ole yksilön syy tai henkilökohtainen ongelma. Se on työyhteisön ongelma, johon ei pidä alistua, ja johon on mahdollista saada apua.
Häirintää koskevia neuvoja saa tasa-arvovaltuutetun toimistosta.
Lähteet: Tasa-arvovaltuutettu 2004 ja STTK."
Viestisi oli täyttä asiaa.
Tekstisi perustuu oletukselle, että normaali kanssakäyminen tai pieni flirtti on yököttävää seksuaalista häirintää. Vaikket sitä ehkä ajanut takaa.
Jos työkaverisi olisi ikäisesi nuori komea kundi, joka olisi tullut kanssasi yhtä aikaa samaan työpaikkaan kesätöihin. Sanoisitko tästä kohteliaasta, ystävällisestä ja komeasta pojasta samoin? Kun hän pyytäisi sinua kanssaan kahville tai tarjoaisi puhelinnumeroaan... Sekö olisi ällöttävää ja etenkin seksuaalista ahdistelua, josta olisi tehtävä valitus yläkertaan?
Mutta kun kyseessä on vanhempi perheellinen mies, niin asia onkin muka toisin. Miksi? Voit kokea sen ällöttävänä tai vastenmielisenä, mutta ei tekijä muuta itse tekoa. Mietis vielä kerran!!
Mies tekee väärin perheelleen tms. mutta se on kokonaan oma keskustelunsa. Kohtelias kieltäytyminen kahvikutsusta riittäisi. Miksi haluaisit nolata miehen, joka on vain osoittanut kohteliaisuutta sinua kohtaan.
Tuolla logiikalla kaikki varikset tulisi tappaa ja pikkulinnut jättää henkiin. "Kun ne varikset nyt näyttää omista silmistä niin rumilta".
All same, all equal...
Olen kyllä täysin samaa mieltä tuossa asiassa. Ihan turhaa alkaa puhumaan työkavereiden kesken ja viedä tuollaista tyhjän päivästä asiaa minnekkään "eteenpäin".
Varmasti törmäät aika useassa paikassa vielä samanlaisiin keski-ikäisiin miehiin ja minusta tämä sinun juttusi mies on kohteliaasti ja inhimillisellä tavalla sinua lähestynyt.
Se olisi jo toinen juttu jos mies alkaisi ehdottelemaan jotain pervouksia jne.
Kiitos kommenteista, hyviä pointteja sekä Nimettömällä että Anulla.
Totta on, etten kiusaantuisi lähempänä omaa ikääni olevan miehen kahvikutsuista. Mutta siinähän se vitsi piileekin! 50-vee miehillä ja 22-vee naisilla on niin erilaiset intressit, etten voin käsittää, minkätakia sen ikäinen mies päivästä toiseen ruinaa nuorta kahviseuraa. Paitsi siksi, että haluaa tehdä vaikutuksen hölmöillä jutuillaan ja siinä samalla kehuskella naisen saavutuksia. Että pääsisi naisen suosioon. Muhun ei todellakaan uppoa tuollainen.
Voi tietty olla, että musta on tullut jo vähän vainoharhainenkin, kun jokaisessa aiemmassa työpaikassa olen törmännyt vastaavaan. Ja kaikista nuorista naisista MINÄ olen aina joutunut pahimman jallituksen kohteeksi. Enkä itse todellakaan ole myötävaikuttanut asiaan. Kaiken huippu oli pari vuotta sitten edellisen työpaikan pikkujouluissa, jolloin 45-vuotias esimieheni yritti suudella minua, kun olin nukahtanut jatkopaikan sohvalle. No joo, nyt varmaan päästään siihen, että ei kannattaisi nukahtaa pikkujouluissa... Mutta jotenkin tuntuu väärältä olla kännäämättä sen takia, että tarvitsee pelätä miespuolisten työkavereitten ahdistelua!
Aika jännää lukea, että useiden mielestä on normaalia, jos viiskymppinen pyytelee kahville parikymppisiä. Taka-ajatuksiahan sillä äijällä tietysti on. Ensin pyydetään kahville ja heitetään vielä, että 'saa siihen puhelinnumeroon soittaa muutenkin'. Osasit kieltäytyä kutsusta, mutta kaikki eivät sitä tee, seikkailunhaluisia löytyy aina joukosta ja sitä se mies hakee: pikku kesäromanssia nuoren pimun kanssa ja syksyn tullessa tiet erkanevat. Sitä äijää hiveli jo se, että istuit hänen seurassaan kahvilassa niin, että muutkin näkivät.
Ihmettelen ihan samaa. Osa keskusteluun osallistuneista tuntuu ajattelevan, että on tosiaan ihan normaalia käytöstä viiskymppiseltä mieheltä. Ja se pitäisi vain hyväksyä! No, tietysti omasta mielipiteestäni eroavat kommentit ovat yhtä tervetulleita.
Joo, oli kieltämättä aika kiusallinen olo istua kahvipöydässä, kun osa työkavereistani istui melkein viereisessä pöydässä ja kuuntelivat mitä se äijä mulle sönköttää. Mieshän oli tietty vain mielissään, kuten totesit!