...

... kirjoitti:

Mikähän siinä on että no mua on kiusattu niin henkisesti kui fyysisestikkin ja syrkitty, mut luulen et mulle on jäännyt sieltä jälkioireita, mul on lievää masennusta, on jokseenkin heikko itsetunto, en ole itsevarma, on liika jännitys eli siksi en osaa olla isoissa porukoissa, mut eniten kärsin siitä ongelmasta että luulen itelläni olevan ns. pelkotila ja pelkotila siksi koska mua on haukuttu selän takana ja päin naamaa inhoon sävyyn, levitetty ilkeitä ja perättömiä juoruja ympäri pikkukaupunkia, ja nyt sit musta tuntuu koko ajan että tai luulen kuvittelevan että mulle naurettais vaik ei siihhe olis aihettakaan ja kuitenkin sisimmässä tiijän et ne jotkut eivät voi nauraa mulle, no enää en kuitenkaan asu siellä pikkukaupungissa, onneks, mut tääl citissä, se oire on vasta alkanutkin. Mä olin aika tosikko ihminen yläaste aikana, eli otin sillonkaiken itteenni ja loukkaannuinkin ehk siitä, ja sitte sanat olivat jäänneet soimaan päähäni, olin niin kummajainen, kuin ihmeellinen ja tyhmä; mut ehkä mä olinkin vain hitaasti kehittyvä, enkä sillon ymmärtänyt asioita ja olin tosi sinisilmäinenkin ja erilainen. Mä vaa haluisin tietää miten tästä oireesta pääsis eroon, koska mä kärsin siitä yli kaiken muun? Se ahdistaa, ja estää mua menemästä vaikkapa juhliin, ku tulee tunne et kaikki naurais mulle. Mul ei oo itseluottamustakaan. Onko kellään toisella samanlaista fiilistä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä