...lasten koti säilytettäisiin. Vanhemmilla eron jälkeen olisi omat kotinsa, mutta vuoropäivin tai -viikoin olisivat lastensa luona. Lasten osoite pysyisi samana, he voisivat pitää lemmikkejään entiseen tapaan ja olisivat vuorovaikutuksessa tasapuolisesti molempiin vanhempiinsa.
Homma tietysti maksaa jotakin, mutta jos sen saa toimimaan, on se hyvä.
Odotan mielipiteitä.
Homma tietysti maksaa jotakin, mutta jos sen saa toimimaan, on se hyvä.
Odotan mielipiteitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tarkotitko, että vanhemmat kävisivät vuorotellen sielä, missä lasten koti on? Siis noin niinku päinvastoin siihen nähden ku yleensä että lapset liikkuvat kodin väliä.
No thanks..en haluais asua vuoroin exäni kämpässä.
Lapsilla tulisi olla YKSI oma, koti ja sitten se koti missä vieraillaan.
lapsetkin ovat YKSIKOTISIA:
Vanhemmat tekevät lapsille kodin - ja tuossa mallissahan lapset asuvat keskenään ja aikuiset vierailevat. Koti pikkuhiljaa rapistuu kun kukaan aikuinen ei enää vastaa siitä - ja lapset kokevat turvattomuutta. Lyhyeksi ylimenovaiheeksi ihan hyvä ratkaisu kunnes äiti ja isä ovat saaneet omat kodit lapsille.
Jos kodit ovat lähellä toisiaan ja vanhempien yhteistyö pelaa erolapsi voi säilyttää läheiset välit kumpaankin vanhempaansa. Erovanhemmuuden haasteet on ihan muualla kuin siinä fyysisessä asunnossa ...
Useinhan noin käykin ... toinen vanhemmista lunastaa entisen yhteisen kodin. Se voi olla lähivanhempi tai etä.
Mutta ettäkö vanhemmat alkaisisivat jatkamaan yhteiseloaan ehdottamallasi tavalla on vähintäänkin "outo". Jos erotaan, eikä yhteinen elämä toiminut ... niin kuinka sitä voitaisiin "tekohengittää" edes lasten vuoksi kuten ehdotit ... vamasti olisi paha paikka vanhemmille, mikä heijastuisi lapsiin enemmän kuin mahdolliset hyvät asiat ko. järjestelystä.
Niin kuin Jannan yllä totesi ... lähi- ja etävanhemmuuden haasteet tulevat aivan muualta kuin niistä vanhan kodin seinistä ... ja tiedän mistä puhun.
...toiseen määräajoin ja ehkä on parempi, että toinen vanhemmista muuttaa pitemmälle asumaan ja vaikeuttaa siten lasten oikeutta tavata isäänsä, tai äitiänsä. Olin varmaan väärässä.
Laritsa
Ei kyse ole "riepottamisesta" kahden kodin välillä, vaan siitä että lapsella on kaksi kotia.
Kyllä, siihen liittyy kuluja (tupla vaatteet, lelut, huone, jne.) ... mutta onpahan kahden kodin välillä kulkeminen helpompaa. Ja tietenkin vuoroviikkoasuminen edellyttää että molemmat asuvat kohtuullisen lähellä toisiaan (koulu) ja että vanhemmat ovat hyvissä "puheväleissä".
Valitettavasti "kiusan tekeminen" lasten tapaamisten suhteen helppoa, mutta hyvin vastuutonta toimintaa vanhemmilta jos sille tielle lähtevät (eniten loppupelissä lärsii oma lapsi) -- eikä se toiminta välttämättä rajoitu asumisjärjestelyyn ... tai niillä esty.
Ehkäpä se useimmiten ei voi onnistua.
Kun ryhtyy lapsia tekemään, pitäisi ajatella etukäteen vähän nenäänsä pitemmälle. Avioerossa lapset aina kärsivät.
Laritsa
..tämä on jo kohtuullisen yleinen käytäntö. Asiasta keskusteltiin soskussa kun oltiin exän kanssa sopimassa lapsen huoltajuudesta. Kuulemma erittäin toimiva käytäntö jos vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja molemmat suostuvaisia käytäntöön.
ratkaisu niin kauan, kun vanhemmat ovat sinkkuja ja hyvissä väleissä. Mutta entä jos jompi kumpi vanhemmista menee uuteen parisuhteeseen ja saa perheenlisäystä?
Ideahan on sinällään ihan hyvä. Lasten elinympäristö säilyisi ennallaan, mutta... Kukahan sitä lasten kotia siivoaisi, pyykkäisi jne. Omassa liitossani kaikki lasten sotkut ja vaatehuolto on minun kontollani. Jos leluja on herralle sopimattomassa paikassa kuulemme kiroilua ja huutoa siitä, miten kaikki on taas jätetty pitkin ja poikin. Potkiskelee korkeintaan leluja mennessään. Herran motto on että "hän ei siivoa sitä mitä ei ole sotkenutkaan". Eli omien(kolmen) lasten huolto ei kuulu siis isälle. Eli jos lapsilla olisi pysyvä koti missä me vanhemmat asuisimme vuoroviikoin, niin minulla olisi siis kaksi huushollia joista huolehtia, eli omani ja lasten. Kiitos ei!
...huusholli olisi hoidettu tasapuolisesti. Se edellyttäisi aikuisten kypsyyttä tshdä lapsen parhaaksi. Eronneet tuntuvat tekevän kiusaa toisilleen lastakin hyväksi käyttäen kaikessa missä suinkin voi. Ajatus on paras haudata.
Laritsa
me kokeiltiin tätä melkein kaksi kuukautta,vuoroviikoin minun kodissani(entisessä yhteisessä).. eka viikko tuntui ihanalta lomalta, sen jälkeen joka pvä kun lähdin väliaikaiskämppään tuska ja ikävä repi sisintä,kun tunsin meneväni ihan väärään suuntaan,enkä lasteni luo. lisäksi viikon jälkeen sopimuksesta huolimatta koti oli kuin pommin jäljiltä (soitin sitten siivoojan paikalle miehen laskuun). isä ei osannut pitää kuria lapsille ja oli lyönyt ja raivonnut heille. yhteisestä sopimuksesta päätimmekin sitten, että pojat ovat pääsääntöisesti minulla. joka toinen vkl ja pari iltaa vkossa hänen luonaan.