Mitä arvot ovat? Arvot ovat tekojemme peli, eli tekomme kuvastavat arvojamme. Arvot ovat toimintaamme ohjaavia ajatuksia. Miten arvot syntyvät? Vai onko kysymys paradoksi itsessänsä? Jos arvot voisivat syntyä, niin miten ne voisivat olla arvoja? Eivätkö arvot ole määritelmänsä mukaisesti ikuisia, koska ne kertovat vain omien tekojemme motiiveja eli toimintaamme ohjaavia ajatuksia.
Arvot muuttuvat, vaikka arvojen määritelmä on, se, että ne ovat ja eivät muutu. Jos puhumme arvoista ja vetoamme niihin, näitä tulee noudattaa, mutta seuraavassa käänteessä me olemmekin jo puhumassa uusien arvojen puolesta. Niin eikö silloin synny ristiriita aikaisempien ja uusien arvojen välille? Vanhat arvot hylätään uusien arvojen vuoksi, jolloin vanhat arvot kielletään, koska ne korvataan uusilla.
Antiikin Kreikassa arvoilla tarkoitettiin aika yksiselitteisesti hyvän elämän tavoittelua. Tässä tapauksessa voimme selventää millaisia ajatuksia arvot ovat, ne kuvaavat koko elämän kattavia ohjeistuksia, joita olisi tarkoitus noudattaa koko elämä. Siksi arvot ovat ikuisia, koko ihmiselämän mittaisia. Elämää ei voi elää uudestaan, vaan elinaikamme sulaa kuten optioiden aika-arvo, sillä on erääntymispäivä. Täten arvoja voi olla vain yhdet, kaksia arvoja kun on vaikea kohdistaa yhteen elämään.
Arvojen uudistajat voivat ehkä perustella muutosta sillä, että aikaisempien eläneiden ihmisten kertomien kokemuksien perusteella he ovat havainneet virheitä aikaisemmissa arvoissa ja siten näitä vanhempia tapoja voidaan uudistaa. Eli toisin sanoen vanhaa ei hylätä kokonaan, vaan sitä parannellaan, mutta suurin osa säilytetään ennallaan. Eli tavallaan itse vanha päämäärä, vaikkapa hyvän elämän tavoittelu säilyy, mutta keinoja sen saavuttamiseksi uusitaan tai parannellaan.
Mutta onko keinojen parantaminen arvojen uudistamista? Eikö se ole vain yksi tapa toteuttaa lopullisia arvoja? Tosin sanoen, jotain joka sisältyy jo lopullisiin arvoihin implisiittisesti.
Arvojen synty. Syntyvätkö arvomme samalla kun me synnymme vai onko meillä voimaa vaikuttaa arvoihimme? Jos voisimme itse vaikuttaa arvoihimme, niin eikö silloin tahtomme vaikuttaa omiin arvoihimme olisi jo sinänsä arvo ja mitään todellista muutosta ei voisi tässä suhteessa tapahtua? Jos me emme itse voisi vaikuttaa omiin arvoihimme, niin olisiko meillä silloin vapaata tahtoa?
Arvot muuttuvat, vaikka arvojen määritelmä on, se, että ne ovat ja eivät muutu. Jos puhumme arvoista ja vetoamme niihin, näitä tulee noudattaa, mutta seuraavassa käänteessä me olemmekin jo puhumassa uusien arvojen puolesta. Niin eikö silloin synny ristiriita aikaisempien ja uusien arvojen välille? Vanhat arvot hylätään uusien arvojen vuoksi, jolloin vanhat arvot kielletään, koska ne korvataan uusilla.
Antiikin Kreikassa arvoilla tarkoitettiin aika yksiselitteisesti hyvän elämän tavoittelua. Tässä tapauksessa voimme selventää millaisia ajatuksia arvot ovat, ne kuvaavat koko elämän kattavia ohjeistuksia, joita olisi tarkoitus noudattaa koko elämä. Siksi arvot ovat ikuisia, koko ihmiselämän mittaisia. Elämää ei voi elää uudestaan, vaan elinaikamme sulaa kuten optioiden aika-arvo, sillä on erääntymispäivä. Täten arvoja voi olla vain yhdet, kaksia arvoja kun on vaikea kohdistaa yhteen elämään.
Arvojen uudistajat voivat ehkä perustella muutosta sillä, että aikaisempien eläneiden ihmisten kertomien kokemuksien perusteella he ovat havainneet virheitä aikaisemmissa arvoissa ja siten näitä vanhempia tapoja voidaan uudistaa. Eli toisin sanoen vanhaa ei hylätä kokonaan, vaan sitä parannellaan, mutta suurin osa säilytetään ennallaan. Eli tavallaan itse vanha päämäärä, vaikkapa hyvän elämän tavoittelu säilyy, mutta keinoja sen saavuttamiseksi uusitaan tai parannellaan.
Mutta onko keinojen parantaminen arvojen uudistamista? Eikö se ole vain yksi tapa toteuttaa lopullisia arvoja? Tosin sanoen, jotain joka sisältyy jo lopullisiin arvoihin implisiittisesti.
Arvojen synty. Syntyvätkö arvomme samalla kun me synnymme vai onko meillä voimaa vaikuttaa arvoihimme? Jos voisimme itse vaikuttaa arvoihimme, niin eikö silloin tahtomme vaikuttaa omiin arvoihimme olisi jo sinänsä arvo ja mitään todellista muutosta ei voisi tässä suhteessa tapahtua? Jos me emme itse voisi vaikuttaa omiin arvoihimme, niin olisiko meillä silloin vapaata tahtoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ole hyvä akateeminen pikkuporvari eli
hyödyllinen idiootti.
Ennen rahavaltaa oli vain kannibalismia ja
orjuutta.
Sen sijaan nykyään on lähinnä rahanarvoa ja
palkkaorjuutta.