Kun kaksi varattua ihmistä kohtaa ja rakastuu silmittömästi toisiinsa ja kun aika, paikka, tilanne ja olosuhteet ovat tällaiselle täysin väärät, siitä ei voi syntyä kun sydänsurua, kyyneleitä ja tunnetasoista kovettumista puolin ja toisin. Sellainen voi tehdä ihmisestä tunnevaurioisen, vaikkei ihminen muutoin sellainen olisi ollut. Kaikki unelmat, avoimuus, elämänilo ja usko katoaa, kun tietää joka päivä rakastavansa jotakin, joka sisimmässään rakastaa sinua yhtä syvästi ja silti koskaan ei tule tilaisuutta olla yhdessä. Se on tuskaa...
Pettämättä jättäminenkin voi olla tuskaisaa
kokenut
121230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen naimisissa oleva mies. Kohatasin vuosi sitten naisen ja ihastuin. Laitoin mailin vain sanoakseni, että hän teki vaikutuksen. Koska välimatkamme on niin pitkä, kuvittelin, että se siitä, mutta tulipahan sanottua. Kuitenkin tapasimme työn merkeissä ja se oli menoa. Oli sekoitus kauneutta ja kiihkoa. Olemme vuoden aikana treffanneet lähes kerran kuukaudessa. Pahinta on se, että ei se aina tunnu pahalta, vaan on oma pikkumaailmansa, jossa meillä on omat lait ja säännöt ja moraalikäsitykset. KAIKKI ON VÄÄRIN tiedän sen, mutta ikään kuin vaivihkaan saatoimme itsemme tilanteeseen, että on pahuksen vaikeaa päästää irti. Kaikki elää niin voimakkaalla tunnetasolla toista kohden. Saa heittää ensimmäisen kiven. Halusin vain kertoa, kun tässä häntä mietin.
Kuulosti tosi riipaisevalta lukea kirjoitustasi, jos nyt saan antaa vinkkiä tai neuvoa, niin sanoisin, että kuuntele sydämesi ääntä. Elämä on seikkailua kaikki, riskinottoa ja ennenkaikkea arvaamatonta. Vaikka tästä rakkaudesta ei tulisikaan elämänpituista suhdetta, on se ollut silti arvokas sellaisenaan; rakkaus itsessään on niin ihmeellistä. Minusta suhteen onnistumista ei mitata sen pituuden suhteen, ovathan monet naimisissa vuosikymmeniä onnettomasti. Eikä myöskään elämässä menestymistä mitata sillä onko pitkä avioliitto tms. Ja onko se lopulta reilua puolisoa kohtaan, jos on hänen kanssaan vaikka rakastaa toista? Itse en ainakaan haluaisi sellaista, mielummin päästäisin irti, koska suhde ilman rakkautta ja rakastuneena aivan toiseen on tavallaan itsensä ja toisen huijaamista. Eli ihan totta, joskus pettämättä jättäminen voi olla pahempaa kuin pettäminen. Tulee mieleen elokuva "Walk the Line", Johnny Cashin ja June Carterin rakkaustarina, hehän rakastuivat toisiinsa vaikka olivat tahoillaan naimisissa, mutta lopulta vaikeuksien jälkeen saivat toisensa. Suosittelen katsottavaksi...
Kaikkea hyvää.
vastaukseni
Tuosta en voi kyllä olla samaa mieltä. Omia tunteitaan pitää kuunnella, ja kohtuudella noudattaakin (jos ryntää jokaisen ihastuksen perään, on pitkä suhde mahdoton), mutta se ei tarkoita että pettää pitäisi. Mielummin hoitaa ensin edellisen suhteen kunnialla loppuun. Vaikkei sekään ole miellyttävää, on se varmasti reilumpaa, ja ainakin rehellistä.
Kiitos asiallisista kommenteista. Kivi ei lentänyt! Tiedän kyllä mikä on väärin ja oikein, olen kait kuitenkin aikuinen. Kuten kirjoitin, kaikki meni eteenpäin "vahingossa". Se että laitoin ensimmäisen mailin, oli tarkoitus olla se kliimaksi, jolloin saan purettua ulos sen fiiliksen, että "olen vähän ihastunut" ja loppu. Olen pahis tässä stoorissa, mutta olen myös heikko rakkaudelle.
Miksi aina lähdetään siitä kuvitelmasta, että vakisuhde pitäisi lopettaa ennenkuin uutta aloitellaan?? JOS asia olisi niin yksiselitteinen, ei kukaan pettäisi.
Vaikken ihan hirveä materialisti olekaan, niin otanpa esimerkin autosta... Auto valitaan käytön mukaan; voi olla työsuhdeautoja, sporttiauto vapaa-ajalle, avoauto, arkiauto, vuokra/leasing/oma auto jne.. ihan samoin menee ihmissuhteet; ne valitaan käytön mukaan ;). Melkein väitän, että ihminen valehtelee, mikäli sanoo aina luopuvansa seksi- ja/tai rakkaussuhteista vain sen takia, ettei kumppani niitä kestäisi. Että pystyy hillitsemään itsensä. Reilumpaa olisi olla rehellinen itselleen ja myöntää, ettei koskaan vain ole ollut sellaisessa tilanteessa, että todella olisi halunnut jotakuta toista "vietävästi". Ja se, ettei itse ole ollut sellaisessa tilanteessa ei tietenkään estä sitä, etteikö kumppani olisi.
epäreilujen touhua. Kerro sille puolisolle miten asiat on niin hän voi omalta osaltaan päättää mitä tekee. Voi hyvinkin olla ,että hän olisi jonkun toisen kannssa onnellinen ja sinun kanssasi onneton vaikka ei sitä kerro.
On reilua antaa hänellekkin mahdollisuus siihen onneen ,jota itse tunnet kokevasi tosin vain noina hetkinä ,jotka ovat täyttä juhlaa ja kaukana arkielämästä, jota elät puolisosi kanssa.
Sinun olisi pitänyt kertoa asiasta jo aivan suhteen alussa niin olisi vältetty paljolta tuskalta. Olet melkoinen vellihousu kun salaa puolison seläntakana touhuilet kuin pahainen kakara vanhempiensa silmän välttäessä.
Tiedän että sinulla on seli, seli, seli, mutta kun tässä ei selitykset auta.
Sinä kirjoitat: Kerro sille puolisolle miten asiat on niin hän voi omalta osaltaan päättää mitä tekee. Voi hyvinkin olla ,että hän olisi jonkun toisen kannssa onnellinen ja sinun kanssasi onneton vaikka ei sitä kerro.
Miksei puoliso sitten voi ottaa vastuuta samalla tavalla ja kertoa, ettei ole onnellinen?
sinusta tulee siitä johtuen tunnevaurioinen olet ollut sitä jo valmiiksi. Stoorisi perusteella olet aika kehittymätön. Omasta kokemuksesta tiedän, että ei se pettämättä jättäminen tunnevaurioiseksi tee, myöhemmin vain olin tyytyväinen etten rikkonut perhettäni mokoman ihastuksenhuuman takia.
Kyllä se ihastus ohi meni ilman , että vaurioitti minua. Paremminkin säilytin itsekunnioituksen, jota on vaikea takaisin saada, jos on sen menettänyt omalla toiminnallaan.
jos hetken huuma, ihastus, tunne joka saa tuntemaan itsensä taas ihan teiniksi menee oman suhteen edelle niin kyllä on jo valmiiksi tunnevaurioinen..
mieheni pelkää jatkuvasti minun lähtevän, tai pettävän häntä, vaikka niin en tekisi. mielessä on käynyt, mutta niin en tee.
olen kertonut sen hänelle, mutta kuitenkin hän pelkää koska niin on hänelle aikaisemmin tehty.
se on raukkamaista, tosi paskamaista, säälin niitä ihmisiä jotka sellaisen kohteeksi joutuvat ja vihaan niitä jotka niin tekevät.
yksinkertaisesti inhoan valehtelijoita.
suhde joka perustuu valheeseen päätyy myös sellaiseen.Olen niitä ihmisiä jotka uskovat karman lakiin ja tiedän ettei suhde tulisi jatkumaan...kuinka voisit luottaa, uskoa, jos suhde olisi alkanut tavallanne. ja pettäjät, turha selitellä syitä.
totta. jos tahtoo pettää niin lopettakoon suhteen ennenkuin satuttaa toista/muita.
ei tarvitse leikkiä muiden tunteilla. itselleen voi tehdä mitä tahtoo mutta muiden satuttaminen on väärin.
eläkääpä siinä sitten omatuntonne kanssa, pettäjät.