Kotiopetus ainoa vaihtoehto?

Emmätiiä

Hän on hoitanut yhden kouluvuoden tenttimällä ja se sujui todella huonosti. Hän pärjäsi paljon paremmin kuin koulussa ja oli rennompi, hymyilevämpi ja muuta.

Hän menestyisi, mutta poissaolot häiritsevät hänen koulumenestystään. Ei tässä ole mistään valtapelistä kyse. Vaikeaahan tämä on, kun ei tyttö itsekään osaa sanoa, miksi koulu on niin vaikeaa. Niin avoin tyttäreni on, että varmasti olisi jo maininnut kiusaamisesta.

Mutta näin ei tämä voi jatkua. Nyt ollaan terveydenhoitajien, koulukuraattoreiden&koulupsykologien ja opettajien kesken tytölle paukutettu pakko, pakko pakko, velvollisuus, velvollisuus... Mikään ei auta. Hän on itse närkästyneenä todennut minulle, ettei kyse ole mistään kapinoimisesta tai diivailusta, koulu vain ahdistaa.

Minusta tuntuu vaan niin pahalta laittaa lapsi vasten tahtoaan kouluun, huonostinukutun yön jälkeen. Hän on kesäloman loputtua ollut todella huonotuulinen, stressaa jo perjantai-iltana, että maanantaina se koulu taas jatkuu. En haluaisi jatkaa tätä rataa, kun tiettyä itsetuhoisuutta (viiltelyä) on jo esiintynyt.

ep.toiv. äiti kirjoitti:

Hän on hoitanut yhden kouluvuoden tenttimällä ja se sujui todella huonosti. Hän pärjäsi paljon paremmin kuin koulussa ja oli rennompi, hymyilevämpi ja muuta.

Hän menestyisi, mutta poissaolot häiritsevät hänen koulumenestystään. Ei tässä ole mistään valtapelistä kyse. Vaikeaahan tämä on, kun ei tyttö itsekään osaa sanoa, miksi koulu on niin vaikeaa. Niin avoin tyttäreni on, että varmasti olisi jo maininnut kiusaamisesta.

Mutta näin ei tämä voi jatkua. Nyt ollaan terveydenhoitajien, koulukuraattoreiden&koulupsykologien ja opettajien kesken tytölle paukutettu pakko, pakko pakko, velvollisuus, velvollisuus... Mikään ei auta. Hän on itse närkästyneenä todennut minulle, ettei kyse ole mistään kapinoimisesta tai diivailusta, koulu vain ahdistaa.

Minusta tuntuu vaan niin pahalta laittaa lapsi vasten tahtoaan kouluun, huonostinukutun yön jälkeen. Hän on kesäloman loputtua ollut todella huonotuulinen, stressaa jo perjantai-iltana, että maanantaina se koulu taas jatkuu. En haluaisi jatkaa tätä rataa, kun tiettyä itsetuhoisuutta (viiltelyä) on jo esiintynyt.

Lue lisää

Kirjoitusvirhe, siis hienosti.

ep.toiv. äiti kirjoitti:

Hän on hoitanut yhden kouluvuoden tenttimällä ja se sujui todella huonosti. Hän pärjäsi paljon paremmin kuin koulussa ja oli rennompi, hymyilevämpi ja muuta.

Hän menestyisi, mutta poissaolot häiritsevät hänen koulumenestystään. Ei tässä ole mistään valtapelistä kyse. Vaikeaahan tämä on, kun ei tyttö itsekään osaa sanoa, miksi koulu on niin vaikeaa. Niin avoin tyttäreni on, että varmasti olisi jo maininnut kiusaamisesta.

Mutta näin ei tämä voi jatkua. Nyt ollaan terveydenhoitajien, koulukuraattoreiden&koulupsykologien ja opettajien kesken tytölle paukutettu pakko, pakko pakko, velvollisuus, velvollisuus... Mikään ei auta. Hän on itse närkästyneenä todennut minulle, ettei kyse ole mistään kapinoimisesta tai diivailusta, koulu vain ahdistaa.

Minusta tuntuu vaan niin pahalta laittaa lapsi vasten tahtoaan kouluun, huonostinukutun yön jälkeen. Hän on kesäloman loputtua ollut todella huonotuulinen, stressaa jo perjantai-iltana, että maanantaina se koulu taas jatkuu. En haluaisi jatkaa tätä rataa, kun tiettyä itsetuhoisuutta (viiltelyä) on jo esiintynyt.

Lue lisää

Ymmärrän tytärtäsi, itselleni koulu oli täyttä helvettiä, mua ei varsinaisesti kiusattu koulussa, mutta olin todella ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä pelkäsin aivan kaikkea.
Kotona ja tuttavien luona olin taas kuin eri ihminen iloinen ja avoin. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän mikä mulla oli, mummot pitivät laiskana, opettaja huonosti kasvatettuna pinnarina.
En osannut enkä kehdannut kertoa, että tunsin vaan itseni täysin mitättömäksi luuseriksi joka ei saa edes suutaan auki koulussa.

Koko kouluajan mulla oli mielettömästi poissaoloja ja kuudennen, kahdeksannen ja yhdeksännen kävin sitten keväällä tenttimässä (koulussa kävin vain muutamia päiviä-2kk syksyllä) ja pääsin kuin pääsinkin peruskoulusta läpi, vaikken kotonakaan pistänyt tikkua ristiin opiskelun vuoksi, en siksi ettenkö olisi pitänyt uuden oppimisesta, vaan siksi, että ne oppikirjat saivat muistot esiin ja tutun ahdistuksen.

En varsinaisesti ollut kotiopetuksessa, kunhan kieltäydyin menemästä kouluun ja kyllähän siinä uhkailtiin huostaanotoilla ym. onneksi kuitenkin jäi vain uhkailuiksi.

Kannattaisi ehkä tytär viedä terveyskeskukseen ja sitä kautta jos saisi lähetteen mielenterveystoimistoon, sillä jotain vaikuttaisi olevan pahasti pielestä, kukaan ei viillä itseään aivan huvikseen.
Itse myös pahimpina ahdistuskausina viiltelin itseäni ja hakkasin nyrkein itseäni ym. yritin satuttaa itseäni.
Oli helpompi kestää fyysinen kipu kuin henkinen.

Yrittäkää nyt saada aluksi tytär sairaslomalle ja katsokaa sitten rauhassa miten toimitte jatkossa.

Ahdistunut ja masentunut nuori voi nähdä tilanteen niin toivottomana, että harkitsee tai jopa toteuttaa sen viimeisen vaihtoehdon.

Älä pakota tytärtäsi kouluun, kenenkään ei kuulu kärsiä.

Voimia tyttärellesi ja sinulle.

ep.toiv. äiti kirjoitti:

Hän on hoitanut yhden kouluvuoden tenttimällä ja se sujui todella huonosti. Hän pärjäsi paljon paremmin kuin koulussa ja oli rennompi, hymyilevämpi ja muuta.

Hän menestyisi, mutta poissaolot häiritsevät hänen koulumenestystään. Ei tässä ole mistään valtapelistä kyse. Vaikeaahan tämä on, kun ei tyttö itsekään osaa sanoa, miksi koulu on niin vaikeaa. Niin avoin tyttäreni on, että varmasti olisi jo maininnut kiusaamisesta.

Mutta näin ei tämä voi jatkua. Nyt ollaan terveydenhoitajien, koulukuraattoreiden&koulupsykologien ja opettajien kesken tytölle paukutettu pakko, pakko pakko, velvollisuus, velvollisuus... Mikään ei auta. Hän on itse närkästyneenä todennut minulle, ettei kyse ole mistään kapinoimisesta tai diivailusta, koulu vain ahdistaa.

Minusta tuntuu vaan niin pahalta laittaa lapsi vasten tahtoaan kouluun, huonostinukutun yön jälkeen. Hän on kesäloman loputtua ollut todella huonotuulinen, stressaa jo perjantai-iltana, että maanantaina se koulu taas jatkuu. En haluaisi jatkaa tätä rataa, kun tiettyä itsetuhoisuutta (viiltelyä) on jo esiintynyt.

Lue lisää

Minut ainakin säikäyttäisi tuo viiltely pahemman kerran hakemaan kaikkea mahdollista tietoa ja viisautta. Jos ei itse tiedä, niin aiheeseen perehtyneet tietävät. Onko esim. terveydenhoitaja tietoinen viiltelystä? Muuten hän ei voi tietää ahdistuksen vakavuutta ja tehdä oikeita hoitoonohjaamispäätöksiä (lääkärin avulla tietenkin).

Nyt pitäisi löytää kiireesti ne tarkemmat syyt, mikä siellä koulussa kaihertaa. Ei sillä ole niinkään merkitystä, meneekö kouluun vai ei, mutta se pitää saada selville, mikä tyttöä vaivaa. Kyllä se koulu jotenkin hoituu (varsinkin, kun tyttö kuitenkin oppii helposti - ei hätää sen puoleen), nyt pitää ahdistus saada kaikkoamaan ja siihen tarvitaan ilmiselvästi apujoukkoja sitä selvittämään ja auttamaan.

Puhelu terveyskeskukseen, aika lääkärille ja lähete nuorten psykiatrian asiantuntijoille.

Tytön viiltäminen jäi pariin kertaan. Siitä ollaan puhuttu koulupsykologin kanssa, joka tapasi tyttöäni viimevuonna, kun poissaoloja alkoi esiintyä. Tyttö oli kertonut ahdistuksesta ja muusta, ja juuri tämän ahdistuksen takia hän saikin tenttiä loppuvuoden. Koko ajan kyllä painotettiin, että tenttiä hän saa vain seiskan loppuun, ja sitten pitää ryhdistäytyä. Häntä kammotti jo kesälomalla syksyllä alkava koulu.

Tämäkin päivä on jo ollut yhtä helvettiä, tyttö oksentelee jo nyt, kun miettii huomista koulua. Ollaan puhuttu koulusta ja häntä kuulemma ahdistaa koko luokkatilanne, koulun porteista sisään astuminen, tunnit, opettajat... Koulupsykologi puhui kerran koulufobiasta. Minulle on tullut mieleen, josko tyttäreni kärsisi siitä.

En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Minä haluaisin kovasti, että hän alkaisi opiskella kotona. Olisin valmis vaikka palkkaamaan kotiopettajan sellaisiin aineisiin, joihin hän sitä tarvitsee. Näin tämä ei voi jatkua. Pakottaa en tyttöä halua, mutta mitä muutakaan voin, kun sosiaaliviranomaiset kolkuttelee ovelle. Ei tunnu ymmärtävän, ettei tämä ongelma tästä helpota, vaikka tyttö vaihtaisikin kotia.

Sääli, että se tenttiminen tuntuu olevan niin mahdotonta. Kotiopetus olisi tässä aika lailla ratkaisu kaikkiiin ongelmiin. Oppimista hän ei kammoa, lähinnä vaan sitä luokkatilannetta.

Jännitän jo itsekin huomista. Kyllä äidin sydäntä särkee laittaa itkevä, masentunut ja huonovointinen tyttö kouluun väkisin.

ep.toiv.äiti kirjoitti:

Tytön viiltäminen jäi pariin kertaan. Siitä ollaan puhuttu koulupsykologin kanssa, joka tapasi tyttöäni viimevuonna, kun poissaoloja alkoi esiintyä. Tyttö oli kertonut ahdistuksesta ja muusta, ja juuri tämän ahdistuksen takia hän saikin tenttiä loppuvuoden. Koko ajan kyllä painotettiin, että tenttiä hän saa vain seiskan loppuun, ja sitten pitää ryhdistäytyä. Häntä kammotti jo kesälomalla syksyllä alkava koulu.

Tämäkin päivä on jo ollut yhtä helvettiä, tyttö oksentelee jo nyt, kun miettii huomista koulua. Ollaan puhuttu koulusta ja häntä kuulemma ahdistaa koko luokkatilanne, koulun porteista sisään astuminen, tunnit, opettajat... Koulupsykologi puhui kerran koulufobiasta. Minulle on tullut mieleen, josko tyttäreni kärsisi siitä.

En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Minä haluaisin kovasti, että hän alkaisi opiskella kotona. Olisin valmis vaikka palkkaamaan kotiopettajan sellaisiin aineisiin, joihin hän sitä tarvitsee. Näin tämä ei voi jatkua. Pakottaa en tyttöä halua, mutta mitä muutakaan voin, kun sosiaaliviranomaiset kolkuttelee ovelle. Ei tunnu ymmärtävän, ettei tämä ongelma tästä helpota, vaikka tyttö vaihtaisikin kotia.

Sääli, että se tenttiminen tuntuu olevan niin mahdotonta. Kotiopetus olisi tässä aika lailla ratkaisu kaikkiiin ongelmiin. Oppimista hän ei kammoa, lähinnä vaan sitä luokkatilannetta.

Jännitän jo itsekin huomista. Kyllä äidin sydäntä särkee laittaa itkevä, masentunut ja huonovointinen tyttö kouluun väkisin.

Lue lisää

Koulu voi tosiaan olla helvettiä, vaikkei kiusaamista tai varsinaisia oppimisongelmia esiintyisikään. Itse kärsin hirveästi koulun alkamisesta ja peruskoulun viimeisiä vuosia kohti se kävi yhä vaikeammaksi. Kiusaaminen oli minulle sitä paitsi arkipäivää.

Olen ujo, varautunut ja vihaan toisten tuijottamista ja kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä. En osaa olla toisten kanssa yhtään, ja koulu oli niin arvaamatonta, että koskaan ei voinut tietää, mitä tuleman pitää. Minulla alkoivat yleensä myös ennen tuntien alkamista hirveät fyysiset oireet: vatsaa koski ja meni löysäksi. Kaikista vastenmielisintä koulussa oli se, kun joutui suljettuun tilaan toisten oppilaiden ja opettajien kanssa ja tiesi, että tämä on kuin vankila, josta ei pääse ennen määräaikaa ulos. Vielä nykyisin yliopistossakin minua ahdistaa hirveästi etenkin pienryhmäluennot. Pari-ja ryhmätyöt ovat piinaa, mutta olen niistä aina pakottanut itseni selviämään. Jostain velvollisuudentunnosta sain aina mentyä kouluun ja menestyinkin hyvin opintojeni kannalta, mutta siihen tarvittiin todella paljon henkistä psyykkausta kotoa käsin. Lukemattomia kertoja olisin vain jäänyt sänkyyn. Lisää ongelmia toi se, että koulu yritti pistää kiusaamisen minun syyksi ja hommata minut sairaalakouluun. Yläasteen seitsemäsluokka meni täysin tapellessa koulun johtoa vastaan.

On vaikea sanoa, mistä tyttäresi ongelmat johtuvat, jos ei ole tutkittu. Mutta varmasti pakottamisella ei saavuteta mitään hyvää :(
Jos oireet jatkuvat noin voimakkaina ennen koulupäivän alkamista, niin anna vain periksi.
Ketään ei saa kiduttaa. Kotiopetus olisi varmaan helpotus hänelle. Yritä taistella asian puolesta, mutta tärkeää on hakeutua kunnollisiin mielenterveystutkimuksiin. Sielläkin on omat viidakkonsa.

ep.toiv.äiti kirjoitti:

Tytön viiltäminen jäi pariin kertaan. Siitä ollaan puhuttu koulupsykologin kanssa, joka tapasi tyttöäni viimevuonna, kun poissaoloja alkoi esiintyä. Tyttö oli kertonut ahdistuksesta ja muusta, ja juuri tämän ahdistuksen takia hän saikin tenttiä loppuvuoden. Koko ajan kyllä painotettiin, että tenttiä hän saa vain seiskan loppuun, ja sitten pitää ryhdistäytyä. Häntä kammotti jo kesälomalla syksyllä alkava koulu.

Tämäkin päivä on jo ollut yhtä helvettiä, tyttö oksentelee jo nyt, kun miettii huomista koulua. Ollaan puhuttu koulusta ja häntä kuulemma ahdistaa koko luokkatilanne, koulun porteista sisään astuminen, tunnit, opettajat... Koulupsykologi puhui kerran koulufobiasta. Minulle on tullut mieleen, josko tyttäreni kärsisi siitä.

En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Minä haluaisin kovasti, että hän alkaisi opiskella kotona. Olisin valmis vaikka palkkaamaan kotiopettajan sellaisiin aineisiin, joihin hän sitä tarvitsee. Näin tämä ei voi jatkua. Pakottaa en tyttöä halua, mutta mitä muutakaan voin, kun sosiaaliviranomaiset kolkuttelee ovelle. Ei tunnu ymmärtävän, ettei tämä ongelma tästä helpota, vaikka tyttö vaihtaisikin kotia.

Sääli, että se tenttiminen tuntuu olevan niin mahdotonta. Kotiopetus olisi tässä aika lailla ratkaisu kaikkiiin ongelmiin. Oppimista hän ei kammoa, lähinnä vaan sitä luokkatilannetta.

Jännitän jo itsekin huomista. Kyllä äidin sydäntä särkee laittaa itkevä, masentunut ja huonovointinen tyttö kouluun väkisin.

Lue lisää

Varaa heti huomenna aika lääkäriin ja hommatkaa tytölle sairaslomaa edes muutama päivä ja lähete mielenterveystoimistoon.

Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus, eli periaatteessa kukaan ei voi väkisin tytärtäsi viedä kouluun, jos hän muuten täyttää oppivelvollisuutensa esim. kotiopettajan avustuksella.

Jennukkainen kirjoitti:

Varaa heti huomenna aika lääkäriin ja hommatkaa tytölle sairaslomaa edes muutama päivä ja lähete mielenterveystoimistoon.

Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus, eli periaatteessa kukaan ei voi väkisin tytärtäsi viedä kouluun, jos hän muuten täyttää oppivelvollisuutensa esim. kotiopettajan avustuksella.

Lue lisää

Tytön erityisopettaja soitti. Luonteeltaan hän on todella tarkka ja tiukka. Piti kovat saarnat, että tyttö on pakko tuoda kouluun, tai he hoitavat asiaa eteenpäin. En usko, että saisin hänelle sairaslomaa, vaikka haluaisinkin.

Ahdistaa nyt itseänikin, neuvoton olo.

ep. toiv. äiti kirjoitti:

Tytön erityisopettaja soitti. Luonteeltaan hän on todella tarkka ja tiukka. Piti kovat saarnat, että tyttö on pakko tuoda kouluun, tai he hoitavat asiaa eteenpäin. En usko, että saisin hänelle sairaslomaa, vaikka haluaisinkin.

Ahdistaa nyt itseänikin, neuvoton olo.

Lue lisää

Jos tenttiminen sujui jo aikaisemminkin hyvin, niin hoitakaa ihmeessä se koulu tenttimällä. Itsekin tentin viimeisen vuoden peruskoulussa ja ihan hvyät numerot sain. Ammattikoulun kävin normaalisti ja oli kivaa. Muutaman vuoden olin työelämässä ja nyt olen taas opiskelemassa ja vuoden päästä valmistun insinööriksi. Ei se tenttiminen vähennä mahdollisuuksia pärjätä.

Juttele rehtorin kanssa mahdollisuudesta tenttiä. Ei se opettaja voi vaatia tytärtäsi kouluun vaikka yrittäisikin. Enkä itse laittaisi oksennustautista lasta terveydenhoitajalle, jos itse kerran voin omin silmin todeta taudin. Ei ole opettajan ongelma jos ei teille koulu maistu, vaan teidän.

ep. toiv. äiti kirjoitti:

Tytön erityisopettaja soitti. Luonteeltaan hän on todella tarkka ja tiukka. Piti kovat saarnat, että tyttö on pakko tuoda kouluun, tai he hoitavat asiaa eteenpäin. En usko, että saisin hänelle sairaslomaa, vaikka haluaisinkin.

Ahdistaa nyt itseänikin, neuvoton olo.

Lue lisää

Ota nyt hyvä äiti itseäsi niskasta kiinni ja järjestä apua tyttärellesi.

Miksei tytär saisi sairaslomaa, hänhän on erittäin masentunut, ahdistunut sekä itsetuhoinen.

Ei kannata jännittää sinne terveyskeskukseen menoa, ei siitä käynnistä haittaakaan olisi.

Itse kävin masennuksen takia lääkärillä niin lääkäri oli erittäin ymmärtäväinen, hän ensin kyseli minkäläiset kotiolot mulla on, millaiseksi koen oloni jonka jälkeen hän antoi täytettäväksi masennuskaavakkeen, joka osoitti että olen vaikeasti masentunut.

Lääkäri kirjoitti heti 2 viikkoa sairaslomaa ja lähetteen mielenterveystoimistoon jossa myöhemmin jatkettiin sairaslomaa.

Ei se erityisopettaja mitään mahda, sillä suomessa ei ole koulupakkoa.
Sano opettajalle ettet sinä sairasta tyttöä kouluun väkisin raahaa, ensin tyttö menee lääkäriin sillä terveys menee koulun edelle.

Hensuuiikka kirjoitti:

Ota nyt hyvä äiti itseäsi niskasta kiinni ja järjestä apua tyttärellesi.

Miksei tytär saisi sairaslomaa, hänhän on erittäin masentunut, ahdistunut sekä itsetuhoinen.

Ei kannata jännittää sinne terveyskeskukseen menoa, ei siitä käynnistä haittaakaan olisi.

Itse kävin masennuksen takia lääkärillä niin lääkäri oli erittäin ymmärtäväinen, hän ensin kyseli minkäläiset kotiolot mulla on, millaiseksi koen oloni jonka jälkeen hän antoi täytettäväksi masennuskaavakkeen, joka osoitti että olen vaikeasti masentunut.

Lääkäri kirjoitti heti 2 viikkoa sairaslomaa ja lähetteen mielenterveystoimistoon jossa myöhemmin jatkettiin sairaslomaa.

Ei se erityisopettaja mitään mahda, sillä suomessa ei ole koulupakkoa.
Sano opettajalle ettet sinä sairasta tyttöä kouluun väkisin raahaa, ensin tyttö menee lääkäriin sillä terveys menee koulun edelle.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus.

Ota lääkäriltä, mieluummin psykiatrilta, mustaa valkoisella tyttären tilanteestä dokumenttia. Äidin puheita, ikävä kyllä, ei aina oteta todesta. Mutta kun rupeaa alan asiantuntija puhumaan, niin uskotaan paremmin (on pakko uskoa). Jo loppuu puheet lastensuojelusta, kun itse suojelet lastasi ottamalla apuvoimat mukaan.

ep.toiv.äiti kirjoitti:

Tytön viiltäminen jäi pariin kertaan. Siitä ollaan puhuttu koulupsykologin kanssa, joka tapasi tyttöäni viimevuonna, kun poissaoloja alkoi esiintyä. Tyttö oli kertonut ahdistuksesta ja muusta, ja juuri tämän ahdistuksen takia hän saikin tenttiä loppuvuoden. Koko ajan kyllä painotettiin, että tenttiä hän saa vain seiskan loppuun, ja sitten pitää ryhdistäytyä. Häntä kammotti jo kesälomalla syksyllä alkava koulu.

Tämäkin päivä on jo ollut yhtä helvettiä, tyttö oksentelee jo nyt, kun miettii huomista koulua. Ollaan puhuttu koulusta ja häntä kuulemma ahdistaa koko luokkatilanne, koulun porteista sisään astuminen, tunnit, opettajat... Koulupsykologi puhui kerran koulufobiasta. Minulle on tullut mieleen, josko tyttäreni kärsisi siitä.

En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Minä haluaisin kovasti, että hän alkaisi opiskella kotona. Olisin valmis vaikka palkkaamaan kotiopettajan sellaisiin aineisiin, joihin hän sitä tarvitsee. Näin tämä ei voi jatkua. Pakottaa en tyttöä halua, mutta mitä muutakaan voin, kun sosiaaliviranomaiset kolkuttelee ovelle. Ei tunnu ymmärtävän, ettei tämä ongelma tästä helpota, vaikka tyttö vaihtaisikin kotia.

Sääli, että se tenttiminen tuntuu olevan niin mahdotonta. Kotiopetus olisi tässä aika lailla ratkaisu kaikkiiin ongelmiin. Oppimista hän ei kammoa, lähinnä vaan sitä luokkatilannetta.

Jännitän jo itsekin huomista. Kyllä äidin sydäntä särkee laittaa itkevä, masentunut ja huonovointinen tyttö kouluun väkisin.

Lue lisää

mahdollisisimman pian.
Ja jos Sinulla on varaa
hae apua yksityiseltä sairaanhoitopuolelta.
Ja pyydä tekemään myös Aspegren testi
(voitte tehdä sen myös jo alustavana nettisivuillakin, antaa mahdollista viitettä asiasta).
Pakottaminen on varmaan pahinta,
mitä nuorellesi voi juuri nyt tehdä.
Sosiaaliviranomaisten valitettava tyyli tänä päivänä on näissä koulusta poissaolo tilanteissa automaattisesti hakea syy vanhemmista.
Lapsi tai nuori otetaan huostaan tutkimatta syytä tai asiaa
miksi lapsi/nuori esimerkiksi "käyttäytyy" niinkuin Teillä.
Huostaanotto ei ratkaise tyttäresi koulupulmaa, se siirtää sitä ja sijaishuollossa sitten ihmetellään
kuinka "oireilevia" lapsia heille nykyisin sijoitetaan!


(Sanomalehti Karjalaisen arkistoista löytyy otsikolla "Nyt lähee poika perhekotiin"
lehti kirjoitus:
"Huostaanotto: Tavallisen perheen nettiriippuvuutta ja masennusta poteva 15-vuotias poika sijoitettiin perhekotiin vastoin vanhempien ja lapsen tahtoa."

Nopeus on varmasti teidän kohdallanne valttia ja mielellään juuri yksityiseltä puolelta, siellä ei ole niin hirvittäviä jonoja eikä hoitosuhdeta aloiteta vanhempien "syyllistämisellä").

tytöllesi apua kirjoitti:

mahdollisisimman pian.
Ja jos Sinulla on varaa
hae apua yksityiseltä sairaanhoitopuolelta.
Ja pyydä tekemään myös Aspegren testi
(voitte tehdä sen myös jo alustavana nettisivuillakin, antaa mahdollista viitettä asiasta).
Pakottaminen on varmaan pahinta,
mitä nuorellesi voi juuri nyt tehdä.
Sosiaaliviranomaisten valitettava tyyli tänä päivänä on näissä koulusta poissaolo tilanteissa automaattisesti hakea syy vanhemmista.
Lapsi tai nuori otetaan huostaan tutkimatta syytä tai asiaa
miksi lapsi/nuori esimerkiksi "käyttäytyy" niinkuin Teillä.
Huostaanotto ei ratkaise tyttäresi koulupulmaa, se siirtää sitä ja sijaishuollossa sitten ihmetellään
kuinka "oireilevia" lapsia heille nykyisin sijoitetaan!


(Sanomalehti Karjalaisen arkistoista löytyy otsikolla "Nyt lähee poika perhekotiin"
lehti kirjoitus:
"Huostaanotto: Tavallisen perheen nettiriippuvuutta ja masennusta poteva 15-vuotias poika sijoitettiin perhekotiin vastoin vanhempien ja lapsen tahtoa."

Nopeus on varmasti teidän kohdallanne valttia ja mielellään juuri yksityiseltä puolelta, siellä ei ole niin hirvittäviä jonoja eikä hoitosuhdeta aloiteta vanhempien "syyllistämisellä").

Lue lisää

Olen koulustakieltäytyjän äiti myös. Lapsi ei voinut mennä kouluun.

LOPETTAKAA PAKOTTAMINEN! Se on pahinta mitä tässä tilanteessa voitte tehdä. Sanon tämän siis KOULUN VÄELLE. Mitä enemmän pakotatte, sitä varmimmin lapsi ei tule teidän eteenne opetettavaksi.

Voi kuinka tuttua tuo sanonta, että lapsi käy valtataistelua. Meilläkin sanotiin suoraan opettajan taholta monta kertaa, että lapsi pompottaa teitä ettekä te voi raukat vanhemmat voi lapsellenne mitään, kun ette tuo häntä kouluun.

Meilläkin nimen omaan koulun taholta tuli sellaiset ukaasit ja pakottamisen paineet, että tavallinen maalaisjärjellä varustettu vanhempi ihmetteli sitä. Silloin ajattelin, että nyt on opettajat niin syyllisyydentuntoisia siitä, ettei lapsi voi olla siellä oppimassa. Ja he yrittävät siirtää syyllisyyttään vanhempien niskaan vaatimalla vanhempia pakottamaan tekemään vastoin lapsen tahtoa.

Vaanhemmat taas näkivät oman lapsensa hädän ja ahdistuksen joka liittyi nimenomaan johonkin koulussa olevaan asiaan.

Siellä koulussa on jotakin lapselle kauheaa. Sen kertoo jo se, että sen vuoden kun lapsi oli tenttimässä, hän voi paremmin. Ja sen pitäisi nyt viranomaisten yhdessä tutkia, mikä se on. Opettajat, terveydenhoitajat, kuraattorit, erityisopet vain pöydän ääreen miettimään, mikä koulussa mättää tuon lapsen osalta.

Ulkopuolista psykiatriaa tai mielenterveysihmistä on turha sotkea tähän mukaan. Kokemukseta tiedän, että heidän tutkimuksensa vain pitkittävät lapsen kärsimystä eivätkä he puutu koulun sisäisiin asioihin vaikka maksettaisiin ylimääräistä rahaa.

Eikö se jo riitä lapsen osalle, että koulu ahdistaa ja kyselee mitä sulla on, miksi et tule kouluun, ei siihen enää tarvitse samoja kysymyksiä tekemään muita ulkopuolisia. Kaiken lisäksi vielä lapsi joutuu tekemään tiliä vanhemmistaan ja kodistaan erilaisten kysymysten muodossa. Tämä vääristää vanhempi - lapsi suhdetta aiheetta. Tuon ikäinen kun jo muutenkin alkaa kapinoida auktoriteetteja vastaan.

Yksi välivuosi pois kokonaan koulusta ei haittaa. sitä kannattaa harkita. Tai jättää viheliäisen koulun kertakaikkiaan ja kun täyttää 16 menee kansanopistoon kymppiluokalle. Siellä voi suorittaa peruskoulun loppuun. Saa ilmaisen ruuat ja asunnon hyvän opetuksen lisäksi. Ehkä lapsi on vain tympääntynyt koulun opetuksen tasoon ja tyyliin.

Vanhemmat muistakaa, kouluongelmat ei ole koskaan syy huostaanottoon. Se on vain avuttomien viranomaisten keino siirtää asia pois keskuudestaan, kun sitä aikansa pyörittelevät, sen sijaan että rupeaisivat miettimään mikä mättää siellä koulussa.

ei osaa hoitaa kouluongelmia kirjoitti:

Olen koulustakieltäytyjän äiti myös. Lapsi ei voinut mennä kouluun.

LOPETTAKAA PAKOTTAMINEN! Se on pahinta mitä tässä tilanteessa voitte tehdä. Sanon tämän siis KOULUN VÄELLE. Mitä enemmän pakotatte, sitä varmimmin lapsi ei tule teidän eteenne opetettavaksi.

Voi kuinka tuttua tuo sanonta, että lapsi käy valtataistelua. Meilläkin sanotiin suoraan opettajan taholta monta kertaa, että lapsi pompottaa teitä ettekä te voi raukat vanhemmat voi lapsellenne mitään, kun ette tuo häntä kouluun.

Meilläkin nimen omaan koulun taholta tuli sellaiset ukaasit ja pakottamisen paineet, että tavallinen maalaisjärjellä varustettu vanhempi ihmetteli sitä. Silloin ajattelin, että nyt on opettajat niin syyllisyydentuntoisia siitä, ettei lapsi voi olla siellä oppimassa. Ja he yrittävät siirtää syyllisyyttään vanhempien niskaan vaatimalla vanhempia pakottamaan tekemään vastoin lapsen tahtoa.

Vaanhemmat taas näkivät oman lapsensa hädän ja ahdistuksen joka liittyi nimenomaan johonkin koulussa olevaan asiaan.

Siellä koulussa on jotakin lapselle kauheaa. Sen kertoo jo se, että sen vuoden kun lapsi oli tenttimässä, hän voi paremmin. Ja sen pitäisi nyt viranomaisten yhdessä tutkia, mikä se on. Opettajat, terveydenhoitajat, kuraattorit, erityisopet vain pöydän ääreen miettimään, mikä koulussa mättää tuon lapsen osalta.

Ulkopuolista psykiatriaa tai mielenterveysihmistä on turha sotkea tähän mukaan. Kokemukseta tiedän, että heidän tutkimuksensa vain pitkittävät lapsen kärsimystä eivätkä he puutu koulun sisäisiin asioihin vaikka maksettaisiin ylimääräistä rahaa.

Eikö se jo riitä lapsen osalle, että koulu ahdistaa ja kyselee mitä sulla on, miksi et tule kouluun, ei siihen enää tarvitse samoja kysymyksiä tekemään muita ulkopuolisia. Kaiken lisäksi vielä lapsi joutuu tekemään tiliä vanhemmistaan ja kodistaan erilaisten kysymysten muodossa. Tämä vääristää vanhempi - lapsi suhdetta aiheetta. Tuon ikäinen kun jo muutenkin alkaa kapinoida auktoriteetteja vastaan.

Yksi välivuosi pois kokonaan koulusta ei haittaa. sitä kannattaa harkita. Tai jättää viheliäisen koulun kertakaikkiaan ja kun täyttää 16 menee kansanopistoon kymppiluokalle. Siellä voi suorittaa peruskoulun loppuun. Saa ilmaisen ruuat ja asunnon hyvän opetuksen lisäksi. Ehkä lapsi on vain tympääntynyt koulun opetuksen tasoon ja tyyliin.

Vanhemmat muistakaa, kouluongelmat ei ole koskaan syy huostaanottoon. Se on vain avuttomien viranomaisten keino siirtää asia pois keskuudestaan, kun sitä aikansa pyörittelevät, sen sijaan että rupeaisivat miettimään mikä mättää siellä koulussa.

Lue lisää

Joiltakin osin olen samaa mieltä viestissäsi, mutta tässä tapauksessa äiti (ja siis tytär) on sanonut, että koulussa ei ole mitään vikaa. Miksi sitä ei voisi uskoa?

Näiden tekstien pohjalta uskon, että tytöllä on on ongelmia joidenkin tilanteiden hallinnassa, jolle nimenomaan voi tehdä ammattiauttajien kanssa paljon. Älä nyt hyvä ihminen omien kokemuksiesi pohjalta teilaa tahoja, jotka voivat olla suureksi avuksi tässä tapauksessa juuri tälle tytölle.

Näitä ahdistavia tilanteita tulee varmasti eteen jatkossakin. Siksi on tärkeää, että tyttö tunnistaa ne ja saa niitä varten "välineitä" pärjätäkseen tilanteessa. Siis hoito todellakin tulee kohdistua tyttöön, ei kouluun. Tietenkin sitten, jos ilmenee jotain kouluun liittyvää epäkohtaa, niin sitten hoidetaan sitäkin puolta.

Tyttö oli tänään koulussa. Eilen illalla hän ei mennyt millään nukkumaan, oli todella äreä ja ruokahaluton. Yritin turhaan mennä juttelemaan, kuulin vain kiukkuisen käskyn painua pois, kun en kuitenkaan ymmärtäisi. Aamulla olin itse jo viideltä hereillä, menin herättämään häntä. Hän oli raivoissaan ja sanoi minulle todella pahasti muutamaan otteeseen ja voi pahoin. Tytön isä oli tulossa hakemaan ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan, tuskaili vaan, että jo nyt on kumma, kun tyttö se vaan laiskottelee ja lintsailee, isääkin hävettää.

Tästä tuli tytölle itku silmään, yritin selittää ex-miehelleni, mikä tilanne on, ja että tyttöä ahdistaa. Jäin itse itkemään kotiin, kun mieheni vei tytön kouluun. Soitin koulupsykologille, juttelimme pitkät pätkät. Kuulemma ei kotiopetus ole mahdottomuus, mutta ei halua tyttöä kotiopetukseen siirtää, kun hänellä on potentiaalia kouluopetukseenkin. Ihmetytti. Sovimme, että tyttö puhuu hänen kanssaan.

Tyttö tuli ihan neutraalina koulusta pois, huomenna vain neljän tunnin päivä, mikä tuntuu helpottavan häntä jollain tavalla. Täytyy katsoa, miten tilanne etenee.

ep. toiv. äiti kirjoitti:

Tyttö oli tänään koulussa. Eilen illalla hän ei mennyt millään nukkumaan, oli todella äreä ja ruokahaluton. Yritin turhaan mennä juttelemaan, kuulin vain kiukkuisen käskyn painua pois, kun en kuitenkaan ymmärtäisi. Aamulla olin itse jo viideltä hereillä, menin herättämään häntä. Hän oli raivoissaan ja sanoi minulle todella pahasti muutamaan otteeseen ja voi pahoin. Tytön isä oli tulossa hakemaan ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan, tuskaili vaan, että jo nyt on kumma, kun tyttö se vaan laiskottelee ja lintsailee, isääkin hävettää.

Tästä tuli tytölle itku silmään, yritin selittää ex-miehelleni, mikä tilanne on, ja että tyttöä ahdistaa. Jäin itse itkemään kotiin, kun mieheni vei tytön kouluun. Soitin koulupsykologille, juttelimme pitkät pätkät. Kuulemma ei kotiopetus ole mahdottomuus, mutta ei halua tyttöä kotiopetukseen siirtää, kun hänellä on potentiaalia kouluopetukseenkin. Ihmetytti. Sovimme, että tyttö puhuu hänen kanssaan.

Tyttö tuli ihan neutraalina koulusta pois, huomenna vain neljän tunnin päivä, mikä tuntuu helpottavan häntä jollain tavalla. Täytyy katsoa, miten tilanne etenee.

Lue lisää

Jatkan tähän:


Tyttö oli joutunut piinapenkkiin, isänsä ja erityisopettajan kanssa. Erityisopettaja oli kuulemma ollut todella tiukka ja uhkaillut, että tyttö viedään koulukotiin, missä hän ei 3kk näe vanhempiaan, eikä saa puhua heidän kanssaan.

Tällainen uhkailu tuntuu sairaalta. Miehenikin oli myöntäillyt vieressä, idiootti. Olivat kuulemma ääneen pohdiskelleet, mikä siellä koulussa voi niin ahdistaa ja painostaneet tyttöä kertomaan. Hän oli itkenyt koulun kokoushuoneessa.

Tämä tuntuu pahalta. Pelkään, että menetän tytön kokonaan.

ep.toiv.äiti kirjoitti:

Jatkan tähän:


Tyttö oli joutunut piinapenkkiin, isänsä ja erityisopettajan kanssa. Erityisopettaja oli kuulemma ollut todella tiukka ja uhkaillut, että tyttö viedään koulukotiin, missä hän ei 3kk näe vanhempiaan, eikä saa puhua heidän kanssaan.

Tällainen uhkailu tuntuu sairaalta. Miehenikin oli myöntäillyt vieressä, idiootti. Olivat kuulemma ääneen pohdiskelleet, mikä siellä koulussa voi niin ahdistaa ja painostaneet tyttöä kertomaan. Hän oli itkenyt koulun kokoushuoneessa.

Tämä tuntuu pahalta. Pelkään, että menetän tytön kokonaan.

Lue lisää

Kuinka kauan aijot seurata tyttäresi pahaa oloa sivusta...kunnes hän päättää lopettaa elämänsä...

Itse tunnet tyttäresi ja tiedät mikä hänen tilanteensa on.
Vie nyt hyvä ihminen se tyttäresi lääkäriin, äläkä vain voivottele täällä palstalla mitä tehdä, jos et kerran aijo edes tehdä mitään, ainoastaan seurata tyttäresi murtumista silmiesi edessä!!!

Sitten saatte molemmat itkeä, kun tytär todella huostaanotetaan, en usko sen perusteella mitä olet tyttärestäsi kertonut, että hän sen kestäisi!!!

Hensuuiikka kirjoitti:

Kuinka kauan aijot seurata tyttäresi pahaa oloa sivusta...kunnes hän päättää lopettaa elämänsä...

Itse tunnet tyttäresi ja tiedät mikä hänen tilanteensa on.
Vie nyt hyvä ihminen se tyttäresi lääkäriin, äläkä vain voivottele täällä palstalla mitä tehdä, jos et kerran aijo edes tehdä mitään, ainoastaan seurata tyttäresi murtumista silmiesi edessä!!!

Sitten saatte molemmat itkeä, kun tytär todella huostaanotetaan, en usko sen perusteella mitä olet tyttärestäsi kertonut, että hän sen kestäisi!!!

Lue lisää

Vanhemman ei pitäisi vitkastella tälläisen asian takia, jos vitkastelu venyy vuosiksi voi olla, että koko elämä on tuhoon tuomittu nuorella.

Nuori kokee, ettei omat vanhemmatkaan usko häntä, ei tue eikä välitä, se jos mikä on nuorelle tuhoisaa.

Ole nyt oikea tiikeriemo ja puolusta jälkeläistäsi kynsin ja hampain!

ep.toiv.äiti kirjoitti:

Jatkan tähän:


Tyttö oli joutunut piinapenkkiin, isänsä ja erityisopettajan kanssa. Erityisopettaja oli kuulemma ollut todella tiukka ja uhkaillut, että tyttö viedään koulukotiin, missä hän ei 3kk näe vanhempiaan, eikä saa puhua heidän kanssaan.

Tällainen uhkailu tuntuu sairaalta. Miehenikin oli myöntäillyt vieressä, idiootti. Olivat kuulemma ääneen pohdiskelleet, mikä siellä koulussa voi niin ahdistaa ja painostaneet tyttöä kertomaan. Hän oli itkenyt koulun kokoushuoneessa.

Tämä tuntuu pahalta. Pelkään, että menetän tytön kokonaan.

Lue lisää

mukaan, jos vain tyttäresi sen SALLII,
mutta vain siinä tilanteessa jos hän sen sallii
(kouluille voi kuka tahansa ja milloin tahansa mennä seuraamaan opetusta,
tietenkin on hyvä, jos ilmoittaa asiasta etukäteen).
Sanot hänelle, että haluat seurata hänen oloaan ja tilaansa koulussa
jotta voisit edes hiukan enemmän ymmärtää
mistä tyttösi kohdalla on kysymys sekä mahdollisesti samalla auttaa häntä.


Mutta yleensä älä jää enää yhtään enempää ihmettelemään koulutilannetta ,
sillä lapsesi huostanotto on todellakin
mitä ilmeisimmin lähellä, mikäli erityisopettajan sanomisiin on uskomista.

Koulussa tälläiset "oppilasasiat" todellakin nykyaikana "siivotaan" lasten ja nuorten huostaanotoilla pois koulun päiväjärjestyksestä.
Ja säälimättä lasta tai vanhempia tai selvittämättä ollenkaan
mikä lapsen tai nuoren tämän tapaiseen "käyttäytymiseen" on syynä!

Aikuisten taholta on todella sairasta itketyttää nuorta ihmistä uhkailemalla ja "kiduttamalla".
Kysymyshän on jo kahdeksasluokkalaisesta, jolla on jo äänivalta ja kuulemisvelvollisuuus sosiaalitoimessakin häntä koskevissa asioissa.

,,,,,,,,,,,,,,,,, kirjoitti:

Vanhemman ei pitäisi vitkastella tälläisen asian takia, jos vitkastelu venyy vuosiksi voi olla, että koko elämä on tuhoon tuomittu nuorella.

Nuori kokee, ettei omat vanhemmatkaan usko häntä, ei tue eikä välitä, se jos mikä on nuorelle tuhoisaa.

Ole nyt oikea tiikeriemo ja puolusta jälkeläistäsi kynsin ja hampain!

Lue lisää

Huh! Huh!
Kerro, missä koulussa tällaista voi tapahtua. Se ei ole mikään vaitiolovelvollisuuden asia, jos erityisope uhkailee lasta koulukodilla ja täydellisellä vanhemmista erottamisella 3 kk. Mielestäni tämä on törkeä virkavirhe, onhan uhkailun toisena osapuolena alaikäinen lapsi. Sitäpaitsi opettaja ei tietääkseni koskaan voi päättää lapsen koulukotiin menemisestä, vaan sen tekevät täysin muut viranomaiset. Tästä voisi jo tehdä poliisiasian - henkisestä pahoinpitelystä.

Opettaja ei koskaan voi myöskään määräta sitä, onko lapsi koulussa vai kotiopetuksessa. Vanhemmat saavat yksin päättää lapsensa asioista ja siitä, millä tavalla hän opiskelee.

Miksi muuten ex miehesi tulee väkisin hakemaan tyttöä kouluun? Ymmärsin, että hän ei asu teidän kodissanne? Onko hän liittoutunut jotenkin open kanssa kun hänkin moittii ja painostaa syyllistäen omaa lastaan? Kumpi sitä lasta itketti opettajanhuoneessa, ope vai isä?

mene vaikka itse koululle kirjoitti:

mukaan, jos vain tyttäresi sen SALLII,
mutta vain siinä tilanteessa jos hän sen sallii
(kouluille voi kuka tahansa ja milloin tahansa mennä seuraamaan opetusta,
tietenkin on hyvä, jos ilmoittaa asiasta etukäteen).
Sanot hänelle, että haluat seurata hänen oloaan ja tilaansa koulussa
jotta voisit edes hiukan enemmän ymmärtää
mistä tyttösi kohdalla on kysymys sekä mahdollisesti samalla auttaa häntä.


Mutta yleensä älä jää enää yhtään enempää ihmettelemään koulutilannetta ,
sillä lapsesi huostanotto on todellakin
mitä ilmeisimmin lähellä, mikäli erityisopettajan sanomisiin on uskomista.

Koulussa tälläiset "oppilasasiat" todellakin nykyaikana "siivotaan" lasten ja nuorten huostaanotoilla pois koulun päiväjärjestyksestä.
Ja säälimättä lasta tai vanhempia tai selvittämättä ollenkaan
mikä lapsen tai nuoren tämän tapaiseen "käyttäytymiseen" on syynä!

Aikuisten taholta on todella sairasta itketyttää nuorta ihmistä uhkailemalla ja "kiduttamalla".
Kysymyshän on jo kahdeksasluokkalaisesta, jolla on jo äänivalta ja kuulemisvelvollisuuus sosiaalitoimessakin häntä koskevissa asioissa.

Lue lisää

siinä, että hän ei voi tietää mitä ,koulussa TODELLA tapahtuu, koska ei ole siellä paikan päällä.

pahassa välikädessä kirjoitti:

siinä, että hän ei voi tietää mitä ,koulussa TODELLA tapahtuu, koska ei ole siellä paikan päällä.

Koska lapsella on poissaoloja jo alusta lähtien, syyt ovat ilmeisesti jo sieltä ala-asteelta lähtöisin. Siellä ei olla osattu ottaa häntä oikein huomioon eikä kohdella omana itsenään. Lapsella kierre on valmis. Koulun vaihdot ovat olleet yksi yritys lapsella korjata tilanne, mutta toisaalta taas on ollut aina uusi prosessi sopeutua uusiin kavereihin ja opettajiin. Se on vienyt voimat.

Kuinka erityisope voi vaikuttaa siihen, ettei lääkäri anna sairaslomaa? Asutteko pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki vaikutta kaikkeen?

Sano lapsellesi, että hän on eritäin vahva ja voimakas persoona, kun on kestänyt kaiken tämän pakotuksen.

^^^ kirjoitti:

Koska lapsella on poissaoloja jo alusta lähtien, syyt ovat ilmeisesti jo sieltä ala-asteelta lähtöisin. Siellä ei olla osattu ottaa häntä oikein huomioon eikä kohdella omana itsenään. Lapsella kierre on valmis. Koulun vaihdot ovat olleet yksi yritys lapsella korjata tilanne, mutta toisaalta taas on ollut aina uusi prosessi sopeutua uusiin kavereihin ja opettajiin. Se on vienyt voimat.

Kuinka erityisope voi vaikuttaa siihen, ettei lääkäri anna sairaslomaa? Asutteko pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki vaikutta kaikkeen?

Sano lapsellesi, että hän on eritäin vahva ja voimakas persoona, kun on kestänyt kaiken tämän pakotuksen.

Lue lisää

yli 12 v oma suostumus. Jos hän sen kieltää yhdessä vanhemman kanssa, asia menee lääninhallitukseen vai oliko se hallinto-oikeuteen. Sillä ajalla voi äiti ottaa vaikka juristin, jonka kanssa rupeaa selvittelemään sitä mikä siellä koulussa mättää.

Kyllä lapsi tarvitsee kaiken höykytyksen jälkeen kunnon loman ja täydellisen irtioton koulusta.

^^^ kirjoitti:

Koska lapsella on poissaoloja jo alusta lähtien, syyt ovat ilmeisesti jo sieltä ala-asteelta lähtöisin. Siellä ei olla osattu ottaa häntä oikein huomioon eikä kohdella omana itsenään. Lapsella kierre on valmis. Koulun vaihdot ovat olleet yksi yritys lapsella korjata tilanne, mutta toisaalta taas on ollut aina uusi prosessi sopeutua uusiin kavereihin ja opettajiin. Se on vienyt voimat.

Kuinka erityisope voi vaikuttaa siihen, ettei lääkäri anna sairaslomaa? Asutteko pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki vaikutta kaikkeen?

Sano lapsellesi, että hän on eritäin vahva ja voimakas persoona, kun on kestänyt kaiken tämän pakotuksen.

Lue lisää

Ilouutiset!

Soitin koulupsykologille ja hän ryhtyy ajamaan kotiopetus-asiaa eteenpäin. Tytöllä oli mennyt tänään hieman paremmin koulussa, mutta silti hän valittaa, että koulu ahdistaa. Ei tunnu muuten masentuneelta, ilmeisesti kotiopetus-asia antaa toivoa.

ep. toiv . äit- kirjoitti:

Ilouutiset!

Soitin koulupsykologille ja hän ryhtyy ajamaan kotiopetus-asiaa eteenpäin. Tytöllä oli mennyt tänään hieman paremmin koulussa, mutta silti hän valittaa, että koulu ahdistaa. Ei tunnu muuten masentuneelta, ilmeisesti kotiopetus-asia antaa toivoa.

Lue lisää

Eivät ilouutiset kestäneetkään tänään kauaa...

Tyttö tuli koulusta todella ärtyneenä ja ilmoitti, ettei jaksa enää. En saanut tänään tuttua koulupsykologia kiinni.

Yritin ottaa ex-mieheni kanssa kouluopetuksen puheeksi, mutta hän totesi halveksuvaan sävyyn, että tytön pitää mennä muiden normaalien nuorten mukana koulussa ja yrittää. Eipä hän taida tajuta tilannetta. Ihmekös tuo, kun ei muutenkaan taida tytärtään tuntea. Totesi, että hän ei mihinkään kotiopetus-paperiin nimeään laita. Voi itku!