Ihmisen elinvoimaisuus? Mitä se on?

"1. Miksi ylenpalttinen syöminen ei lisää ihmisen tarmokkuutta? Jos kaiken energian lopullinen lähde on aurinko ja ihmiset saavat energiansa syömällä ruokaa, miksi ihminen ei saa aikaan sitä enemmän, mitä enemmän hän syö?"

Koska ylenpalttinen syöminen tarkoittaa sitä, että ihmisen ruuansulatuselimistö joutuu käsittelemään isompia massoja kuin mitä energiantarve vaatii; se joutuu tekemään ylimääräistä työtä käsitelläkseen kaiken syödyn, ja muuntaakseen sitä varaenergiaksi. Kun elimistö sulattaa suurta ruokamassaa, verenkierron suhteellinen osuus ruuansulatuselimistössä kasvaa. Ihminen veltostuu, jotta elimistö saisi rauhassa tehdä työnsä. Tarmokkuus toimisi tätä seikkaa vastaan, joten se ei olisi terveellistä vaan rasittaisi sydäntä kohtuuttomasti (sen takia ei saa mennä vatsa täynnä uimaan tai saunomaan). Tämän vuoksi ihmisen energisyys laskee. Tosin niin käy vaikka energian saisi nopeasti/helposti (ei turhia kuituja), mikä selittyy verensokerin nopealla vaihtelulla (kun verensokeri nousee liian korkeaksi, erittyy insuliinia jonka tarkoitus on varastoida sitä pois verenkierrosta; sen seurauksena verensokeri laskee nopeasti, ja ylipirteys muuttuukin väsymykseksi.) Kun ihminen syö järkevästi, kaikki edellytykset hänen tarmokkuudelleen säilyvät. Liika on vain liikaa!



2. Tiedämme, että energiaa ei synny tyhjästä. Miksi kuitenkin tietyt ei-materiaaliset asiat kuten innostavat ihmiset ja asiat tuntuvat lisäävän ihmisen vitaalisuutta? Mihin perustuu väite, että ihminen kokee saavansa energiaa mm. lämmöstä, valosta, onnistumisesta, harrastuksista, taiteesta, elokuvista, teatterista, musiikista?

LÄMPÖ vilkastuttaa verenkiertoa, ja tuntuu palelun jälkeen hyvältä. Nämä kaksi seikkaa saavat ihmisen hyvälle mielelle, ja se ilmenee vitaalisuutena.

VALO vaikuttaa silmien kautta kemiallisesti aivoihin, sillä on mielialaa kohentava vaikutus. Kun ihminen on ollut pitkään pimeässä, ja pääsee valoisaan paikkaan, jokin primitiivinen innostus herää hänessä. Pimeän yön jälkeen valoisuus mahdollistaa taas toimimisen, ja käynti etelässä loskakaudella virkistää kummasti. Se tuo mieleen kesän, kun voi nauttia monipuolisemmin kaikesta, ulkoilmasta ja lämmöstä... Eli innostuminen antaa tässäkin henkisiä voimavaroja.

Monesti kun ihminen sanoo "ei huvita, en jaksa", kyse ei ole siitä etteikö hänellä olisi vaadittavaa energiaa - häneltä vain puuttuu motivaatio. Motivaatio voi kummasti kasvaa esim. tarjoamalla rahapalkkiota kannukkeeksi, eli kyse on ihmisen tahdosta. On pitkälti persoonallisuuskysymys, mitkä asiat kiehtovat ja saavat ihmisen innostumaan asioista. Perimä vaikuttanee jonkin verran taipumukseen aikaansaada asioita, mutta ratkaisevampana pitäisin kasvatusta: sitä millaisen toimintamallin ja kannustuksen kykyjensä toteuttamiseen lapsi on saanut ympäristöltään.

"...onnistumisesta, harrastuksista, taiteesta, elokuvista, teatterista, musiikista?"

Kaikki ne positiiviset tunteet joita yllämainitut voivat tuottaa, ovat tunteita siitä, että on suoraan kosketuksissa oman itsensä kanssa. Ne innostavat luovaan ajatteluun, tuottavat mielihyvää, vahvistavat uskoa omiin kykyihin, saavat tuntemaan olon rakastetuksi, viihdyttävät, jne. Se tuo ehkä mieleen lapsuuden, kun kaikki oli suurempa ja mahtavampaa, kun ajatteli pystyvänsä aikuisena mihin vain! Ehkä tuon kaiken voisi tiivistää VAPAUDEKSI, ja RAKKAUDEKSI. Sen yhdistelmä on INTOHIMO. Kun ihminen saa toteuttaa omaa itseään, kun jokin on hänelle hyvin antoisaa, hän kokee olevansa enemmän elossa kuin koskaan. Olla täysillä mukana hetkessä. Keskittyä nauttimaan vain siihen mitä tekee tai kokee.


3. Miksi ihminen toipuu lepäämällä, vaikka ei saisikaan mitään ulkoista uutta energiaa?

Elimistö palautuu. Energiaa on varastoitunut paitsi rasvasoluihin myös lihaksiin ja maksaan. Joskus hieman nälkäisenä on jopa vitaalisempi olo, koska elimistön voimavaroja ei tarvitse käyttää raskaaseen ruuan sulatteluun.

4. Liikunta kuluttaa ihmisen energiaa. Mihin perustuu, että liikunnan koetaan lisäävän ihmisen energisyyttä?

Se vilkastuttaa verenkiertoa (--> aineenvaihduntaa), ja lisäksi raskaampi liikunta saa aikaan myös endorfiinien vapautumisen. Kolmas seikka on henkinen puoli, liikunta purkaa adrenaliinia ja patoutumia.

5. Levätessään ihminen kuluttaa hyvin vähän energiaa. Miksi liikkumaton ihminen ei olekaan energisempi kuin liikkuva ihminen.

Koska hän lepää, jotta jaksaisi sitten olla yhtä energinen kuin liikkuva ihminen ;) Potentiaalista energiaa kyllä löytyisi, mutta lepo on lepo, ilman sitä energiatasokin laskee.

6. Voiko elinvoimaa varastoida? Mihin? Miten?

Voi, sieluun/aivoihin. Tekemällä elämästään sellaisen kuin haluaa, olemalla ROHKEA! Ei keksimällä tekosyitä unelmiensa toteutumisen esteistä... Se joka oikeasti tahtoo, myös pystyy. Ainakin hän yrittää, ja se on yhtä tärkeää. Kyse on henkisestä voimavarasta, kun taas energia kilokaloreiden muodossa on vain pelkkä fyysinen edellytys. ...Tekemällä sellaisia valintoja, joista jää onnellisia muistoja - ne kannustavat tulevaisuudessakin elinvoimaisuuteen. Kasvattamalla lapsia, ottamalla valokuvia joita voi katsella muistellen vuosien päästä, ihan mitä vain mikä koskettaa ja luo pohjaa uskolle, että aikaansaaminen on kannattava ominaisuus.

7. Miksi jotkut ihmiset ovat energisempiä kuin toiset? Mikä on mekaniikka tämän luonteenpiirteen takana.

Minä uskon että eri ihmisroduilla on erilaiset taipumukset tämän ominaisuuden suhteen (esim. syntyperältään pohjanmaalaiset ovat hyvin toimeliasta väkeä, kun taas moni muu on laiskaperseitä ruikuttajia, joiden pelkkä katsominenkin söisi energiaa). Ehdottomasti ratkaisevana pidän kuitenkin pelkästään kasvatusta. Millaiset vanhemmat kasvattavat lapsistaan aikaansaavia? Ehkäpä sellaiset, jotka näyttävät esimerkkiä toimimalla itse; he ovat kannustavia, eivät menetä malttiaan ja heillä on kyky opettaa asioita ymmärrettävästi. He eivät painosta, vaan välittävät leppoisalla ja iloisella asenteellaan, kuinka asiat voi tehdä helposti heti eikä aina vain lykätä. Kun lapsi kokee onnistumisen iloa tekemisistään, siitä tulee luonnollinen tapa. Ei sen kummempaa.

Sitten on olemassa sellainenkin kasvatustapa, jossa vanhemmat huomaamatta syyllistävät lastaan. Aikuisena tämä kokee epämääräisen ulkoisen tarpeen päteä, todistaa ansaitsevansa arvostuksen ja olevansa hyvä ja rakastettu... Mutta tämä motiivi ei tee ihmistä läheskään niin onnelliseksi, koska riittämättömyyden tunnetta ei voi hukuttaa kireään paahtamiseen. Taustalla on vain perustarve, että kaipaa hyväksyntää.

Kun ihmisen luottamus on kohdallaan, tietää olevansa hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on, kokonaisuutena, ihminen voi tehdä MITÄ VAIN! Silloin ei olemassa sellaista asiaa kuin itsensä piiskaminen ja uupuminen. Ihminen joka rakastaa aidosti itseään tuntee tarpeensa, ja huomaa helpommin kohtuuden rajat. Hänen ei tarvitse paeta mitään tekemällä jatkuvasti jotain. Ei se ole siis työ joka ihmisen loppujen lopuksi uuvuttaa, vaan tunne riittämättömyydestä ihmisenä. Muutta siihen voi vaikuttaa. Se vaatii tosin radikaalin muutoksen, jotta pystyy avamaan silmänsä, näkemään itsensä uudella tavalla, ja tehdä MUUTOS.

Kuinka paljon älykkyydellä on merkitystä aikaansaamisessa? Tunnen erään ihmisen joka on aivan uskomaton monilahjakkuus, ja hän ei koskaan valita ettei jaksa (vaikka ei se kiellettyä ole). Hänellä on oma iso firma, ja hän rakastaa kaikenlaista puuhastelua. Kyllä hän osaa rennostikin ottaa, kun vaihtaa vapaalle. Mutta tekeminen on hänelle elämäntapa. En voi muuta kuin ihailla häntä... Itse en varmaan pystyisi samaan, taidot ei riittäisi. Vaikka eihän sitä pitäisikään ajatella kilpailumielessä, jokainen on vitaalinen omalla tavallaan!

Eniten ihmisen elinvoima taitaa riippua omasta mielialasta. Se, ettei jaksa, johtuu yleensä vain siitä, ettei huvita tarpeeksi.

Mitä tällä yritetään todistaa? Jonkin ylivertaisuutta muihin verrattuna, taikka että sellaisen yletön havittelu olisi muutakuin ajanhaaskuuta? Saanko epäillä!