nousunPitkään jatkuneiden särkyjen, kiputilojen ja lämmön takia menin tuikitavalliselle terveyskeskus lääkärille.
Lääkäri köhi, kirjoitti reseptin särkylääkettä ja sanoi näkemiin.
Lääkeen ansiosta meni muutama päivä jopa ilman kuumetta. Lääkekuurin loputtua hakeuduin takaisin em. lääkärille. Sama kohtelu kuin edellä.
Kolmannella kerralla noin kolmen kuukauden päästä ensikerrasta, kävin taas samojen oireiden takia samalla lääkärillä. Tälläkertaa edellisten kertojen tapaan ja toteamus seuraillaan tilannetta.
Seurailtiin, tässä vaiheessa olin oppinut ostamaan särkylääkkeet ilman reseptiäkin, mutta kiputilojen jatkuminen, lihaskunnon heikkeneminen ja liikkumisen rajoittuminen vaikeutti mm. työssäkäyntiäni niin paljon että hakeuduin taas sille samalle terveyskeskuksen 'omalääkärille'.
Aikaisemmasta viisastuneena pyysin tätä 'omalääkäriä' kirjoittamaan minulle lähetteen reumatologisiin tutkimuksiin sekä erikoislääkärille. Aikansa emmittyään, hän sanoi harkitsevansa asiaa ja että kutsu tulee kotiin. Kolmeen kuukauteen ei kuulunut mitään.
Koska työni on keikkaluonteista pätkätyötä saatoin olla omaan laskuuni pois työstä pahimmat kipuajat.
Ansiotasoni aleni tietysti huomattavasti. Työttömyyskorvaukseen en ollut oikeutettu koska työtunteja oli kuitenkin yli sallitun.
Kipujen jatkuessa ja koska kutsuakaan ei kuulunut, varasin ajan taas lääkärille. Kun kerroin asiani, hän valitteli että kuinka julkiselle puolelle on niin mahdottoman vaikeaa saada aikoja jne...
Kun vihdoin parinkuukauden odottelun ja labrakokeiden oton jälkeen pääsin ns. erikoislääkärille, totesi tuo ykskantaan, että ei tässä vaiheessa voida tehdä yhtään mitään. Ja määräsi vahvempaa kipulääkitystä sekä kirjoitti sairauslomaa. Mitähän varten? Toimin toiminimellä ja jos en pysty vähäisiä töitäni tekemään niin ei minulle kukaan siitä maksakkaan.
Lopulta olin kuitenkin niin sairas että en yksinkertaisesti kyennyt mihinkään työhön ja kun kaikki säästöt ja vararahastotkin oli syöty ja kannettu apteekkiin sain jopa toimeentulotukea.
Ja taas uusi kierros ensin terveyskeskuslääkäriin sitten erikoislääkäriin ja tulos oli sama, tässä vaiheessa ei voida tehdä yhtään mitään.
Lopulta kyllästyneenä mokomaan pompotteluun, varasin ajan yksityisvastaan otolta heti seuraavalle viikolle, ja kuinka ollakkaan, sieläpä olikin se sama erikoislääkäri jolla olin käynyt aikaisemminkin, mutta julkisen terveydenhuollon kautta.
Aivan ajallaan, suorastaan imelän empaattisena, tutki, määräsi labrakokeisiin, ja kirjoitti lähtteen kelan kustantamaan kuntoutukseen (pikaisesti koska sairauteni oli niin pitkälle jo edennyt).
Vieläpä antoi neuvon että minun kannattaisi käydä nyt terveyskeskuslääkärillä ja pyytää lähete labrakokeisiin niin ei tarvitsisi maksaa kuin terveyskeskus maksu. Joopa joo.
Eipä tarvinnut maksaa, en muuten maksanut sitä päätähuimaavaa lääkäripalkkiotakaan jonka tuo ahne vaati vaan köyhtyneenä ja varattomana sain sen toimeentulotukena sosiaalitoimesta.
Niin että mikä on tarinan opetus. Alunperin ja ihan ensin oireistoni oli jo selvästi reumaperäisestä tulehdustilasta johtuva, joten lääkäri olisi voinut määrätä minut suoraan erikoislääkärille ja toisekseen erikoislääkäri olisi voinut kirjoittaa lähetteen kuntoutukseen jo ensimmäisellä käynnilläni, mutta siinätapauksessahan häneltä olisi jäänyt tietysi palkkiorahat saamatta. Eli tuo lääkäri laittoi minut pummaamaan omat palkkionsa sosiaalitoimelta.
Lääkäri köhi, kirjoitti reseptin särkylääkettä ja sanoi näkemiin.
Lääkeen ansiosta meni muutama päivä jopa ilman kuumetta. Lääkekuurin loputtua hakeuduin takaisin em. lääkärille. Sama kohtelu kuin edellä.
Kolmannella kerralla noin kolmen kuukauden päästä ensikerrasta, kävin taas samojen oireiden takia samalla lääkärillä. Tälläkertaa edellisten kertojen tapaan ja toteamus seuraillaan tilannetta.
Seurailtiin, tässä vaiheessa olin oppinut ostamaan särkylääkkeet ilman reseptiäkin, mutta kiputilojen jatkuminen, lihaskunnon heikkeneminen ja liikkumisen rajoittuminen vaikeutti mm. työssäkäyntiäni niin paljon että hakeuduin taas sille samalle terveyskeskuksen 'omalääkärille'.
Aikaisemmasta viisastuneena pyysin tätä 'omalääkäriä' kirjoittamaan minulle lähetteen reumatologisiin tutkimuksiin sekä erikoislääkärille. Aikansa emmittyään, hän sanoi harkitsevansa asiaa ja että kutsu tulee kotiin. Kolmeen kuukauteen ei kuulunut mitään.
Koska työni on keikkaluonteista pätkätyötä saatoin olla omaan laskuuni pois työstä pahimmat kipuajat.
Ansiotasoni aleni tietysti huomattavasti. Työttömyyskorvaukseen en ollut oikeutettu koska työtunteja oli kuitenkin yli sallitun.
Kipujen jatkuessa ja koska kutsuakaan ei kuulunut, varasin ajan taas lääkärille. Kun kerroin asiani, hän valitteli että kuinka julkiselle puolelle on niin mahdottoman vaikeaa saada aikoja jne...
Kun vihdoin parinkuukauden odottelun ja labrakokeiden oton jälkeen pääsin ns. erikoislääkärille, totesi tuo ykskantaan, että ei tässä vaiheessa voida tehdä yhtään mitään. Ja määräsi vahvempaa kipulääkitystä sekä kirjoitti sairauslomaa. Mitähän varten? Toimin toiminimellä ja jos en pysty vähäisiä töitäni tekemään niin ei minulle kukaan siitä maksakkaan.
Lopulta olin kuitenkin niin sairas että en yksinkertaisesti kyennyt mihinkään työhön ja kun kaikki säästöt ja vararahastotkin oli syöty ja kannettu apteekkiin sain jopa toimeentulotukea.
Ja taas uusi kierros ensin terveyskeskuslääkäriin sitten erikoislääkäriin ja tulos oli sama, tässä vaiheessa ei voida tehdä yhtään mitään.
Lopulta kyllästyneenä mokomaan pompotteluun, varasin ajan yksityisvastaan otolta heti seuraavalle viikolle, ja kuinka ollakkaan, sieläpä olikin se sama erikoislääkäri jolla olin käynyt aikaisemminkin, mutta julkisen terveydenhuollon kautta.
Aivan ajallaan, suorastaan imelän empaattisena, tutki, määräsi labrakokeisiin, ja kirjoitti lähtteen kelan kustantamaan kuntoutukseen (pikaisesti koska sairauteni oli niin pitkälle jo edennyt).
Vieläpä antoi neuvon että minun kannattaisi käydä nyt terveyskeskuslääkärillä ja pyytää lähete labrakokeisiin niin ei tarvitsisi maksaa kuin terveyskeskus maksu. Joopa joo.
Eipä tarvinnut maksaa, en muuten maksanut sitä päätähuimaavaa lääkäripalkkiotakaan jonka tuo ahne vaati vaan köyhtyneenä ja varattomana sain sen toimeentulotukena sosiaalitoimesta.
Niin että mikä on tarinan opetus. Alunperin ja ihan ensin oireistoni oli jo selvästi reumaperäisestä tulehdustilasta johtuva, joten lääkäri olisi voinut määrätä minut suoraan erikoislääkärille ja toisekseen erikoislääkäri olisi voinut kirjoittaa lähetteen kuntoutukseen jo ensimmäisellä käynnilläni, mutta siinätapauksessahan häneltä olisi jäänyt tietysi palkkiorahat saamatta. Eli tuo lääkäri laittoi minut pummaamaan omat palkkionsa sosiaalitoimelta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tampereella. Täällä ei sossu yrittäjälle anna mitään, oli tuloja tai ei. Täälläpäin olisit kuollut!!!!! Tuollaiseen lääkärien huijaukseen tulisi puuttua kovalla kädellä, se on kuitenkin yhteisien varojen varastamista.
Tuon sairastelun vuoksihan lopetin koko toiminimen ja ryhdyin työttömäksi.
Totta on, että se on laitonta puuhaa, mutta täysin käytäntönä nyky järjestelmässä. Ideana lieneekin että siten saadaan köyhimmät kuolemaan ennen avun saamista.
Niinhän se on että pienyrittäjän on syötävä siemenperunatkin ennenkuin mitään apua voi saada. Sinänsä typerää, miten muka voisin enään palata työhöni vaikka kuntoutuisin kun mitään pääomaa ei ole jäljellä?
Tästä saamme varmasti kiittää niitä vallankahvassa kiinni olevia joilla ei ole minkäänlaista tietoa tai kokemusta oikeasta elämästä ja niitä hyvällä virkapallilla istuvia joilla ei ole huolta tuleeko palkkaa vai ei.
Et viestistäsi kerro oliko sinulla oikeasti reuma/ reumaperäinen tulehdus? Vai mikä? Minua vähän huvittaa nämä "koti lääkärit" jotka menevät lääkärin vastaanotolle, lausuvat itse diagnoosin,hoidon ja kuntoutuksen. Oikeaa lääkäriä tarvitaan ainoastaa lähetteiden tekemiseen. Ei särkyjen ja kuumeilun takia heti lähetetä ERIKOISLÄÄKÄRILLE. Niitäkin on monen eri alan. Jos ei tiedetä mikä sinua vaivaa, on vaikea lähettää oikealle spesialistille joka osaa hoitaa niin fyysistä kipua kuin psyykkistäkin. jos sinulla on päänsärkyä, ohjataanko sinut kardiologille vain koska hän on erikoislääkäri (mutta aivan toisen osa-alueen). Pointtini on se, että on oikein kritisoida lääkäreiden tekemisiä, mutta täytyy myös muistaa, että he eivät ole kaikki voipaisia jumalia,jotka pystyy parantamaan kaikki ja yhdellä haastattelulla tietää mikä on vikana!!!
Nimenomaan he uskovat olevansa jumalia.
Mutta tässäyhteydessä on aivan sama mikä on tautini,
Kysymys on siitä että kyseinen lääkäri ei osanut tehdä lähetettä ajoissa. Vasta kun olin täysin työkyvytön ja myös taloudellisessa kriisissä, hän suostui lähetteen kirjoittamiseen.
Pienyrittäjällä ei aina ole varaa yksityislääkäreihin, mutta julkisen terveyskeskuslääkärin päätettävissä on hoidon saaminen, siitä tässä on kysymys!
Eli jos ymmärtäisit paremmin. Särky ja kipu estää työnteon. Ja jos ei pysty tekemään työtä ei tule rahaa, ja kun ei tule rahaa, ei voi maksaa laskujaan ja niin edelleen....
ymmärsitkös? ...siksi olisi tärkeätä että terveyskeskuslääkäri olisi ja eläisi tässä maailmaassa ja ymmärtäisi tämän maailman kulttuuria ja ymmärtäisi myös potilasta.
Jos varaat ajan yksityisvastaanotolta, eikö koskaan ole käynyt mielessä tarkistaa, kenen vastaanotolta sen ajan varaa? Oletko edes varma, että kävit oikean alan lääkärin yksityisvastaanotolla ja että kyseessä todella oli lääkäri eikä esim. parturi?
...> ja että kyseessä todella oli lääkäri eikä esim. parturi?
Aina ei todellakaan voi olla varma, kun on vastaanotolla onko pöydän takana lääkäri vai parturi!
Ainoastaan käyttäytyminen voi paljastaa kummasta on kysymys.
Partuti on huomattavasti ystävällisempi asiakkailleen, ja useimmiten ottaa jopa asiakkaankin toivomukset huomioon!