mistä on

Englanninkieliselle maamme on Evämaa ja suubalteille Suomumaa, ellen väärin erehdy.

Ranskalaisen mielestä taidamme asua Maanääressä. Olikos se saksaksi Arschloch der Welt?

EU:n jäsenmaiden kielissä Suomi tunnetaan seuraavilla nimillä:

Finsko – Finland – Finnland – Soome – Φινλανδία – Finland – Finlandia – Finlande – Finlandia – Somija – Suomija – Finnország – Finlandja – Finland – Finlandia – Finlândia – Fínsko – Finska – Suomi – Finland

Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.12.2000
Nimellä Suomi on alkuaan viitattu seutuun, joka nykyisin tunnetaan Varsinais-Suomen maakuntana. Kun Suomesta on kuitenkin tullut koko valtion nimi, se on ymmärrettävästi saanut osakseen enemmän huomiota kuin muut suomalaisten maakuntien nimet.

Useimpien maakuntien nimien alkuperää ei tiedetä, vaan se on arvailujen varassa. Joitakin melko varmoja selityksiä on kuitenkin esitetty, kuten se, että nimet Häme ja Saame kuuluvat yhteen ja ovat samaa balttilaista alkuperää.

Nimeä Suomi on selitetty monin eri tavoin, lähtien suomenkielisistä äänteellisesti läheisistä sanoista kuten suo ("suomaa", soinen maa) tai suomu, jonka on ajateltu viitanneen muinaissuomalaisten toteemieläimeen kalaan tai pukimissa käytettyyn kalannahkaan. Lähtökohdaksi on ehdotettu myös verbiä suoda tai tämän pohjalta muodostettua henkilönnimeä Suoma.

Osin sananmuodostuksen, osin merkitysseikkojen vuoksi mikään mainituista ei oikein sovi sanojen Suomi ja suomalainen alkulähteeksi. Sanan alkuperän selvittäminen on erityisen työlästä, koska kyseessä on erisnimi. Toisin kuin vaikkapa sanoille nainen, mies ja talo, Suomi-sanalle ei ole löydettävissä konkreettista merkitystä, vaan alkuperä voidaan selittää hyvin monenlaisista kantasanoista ja lainalähteistä.

Lainasanaksi Suomi-nimeä on viime aikoina ahkerasti selitettykin. Vakavimmin lienee suhtauduttava siihen ajatukseen, että sana olisi pohjimmiltaan samaa alkuperää kuin Häme ja Saame, joiden yhteinen kantamuoto ilmeisesti on lainaa muinaisbalttilaisesta 'maata' tarkoittavasta sanasta. Suomea ei näiden yhteyteen voida kuitenkaan liittää suoraan, vaan sanojen yhteen sovittaminen vaatii oletuksen sanan lainautumisesta edestakaisin varhaisten suomalaisten ja balttilaisten välillä, ja mahdollisesti germaaneillakin on ollut lusikkansa samassa sopassa.

Muitakin, vähemmän uskottavia lainaoletuksia on viime vuosina esitetty. Ei ole lainkaan tavatonta, että Suomi-nimi olisi vierasta alkuperää. Kansojen nimitykset ovat usein peräisin naapureilta, kuten venäläisten itse itsestään käyttämä nimitys ru: se on lainaa siitä kantasuomen sanasta, jonka nykyään tunnemme asussa ruotsi.

Nimet kiertävät, kohteet muuttuvat. Heimonnimen taustalla on usein toisen heimon toisenkielinen nimi. Näin siitä huolimatta, että voi tuntua houkuttelevalta etsiä nimistä vanhoja luonnehdintoja kansanluonteen tai asuinseudun erikoispiirteistä.

http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2000/kielii2000_3.shtml

Tietysti siltä ajalta, kun maaorjuus oli vielä voimassa ja vierasmaalaiset herrat hallitsivat Suomea. Silloin kansa valitti ja huusi, että kyllä me töitä teemme, jos et niin huido sillä ruoskalla. Älä suomi, älä suomi!

Siitä se tulee. Jos todisteita pyydätte, niin antakaa edes aikaa väärentää ;-)

Nykysuomessahan suomalainen suomii suomalaista, ei siihen ulkomaanpellejä tarvita.

Pohjautuu kuulemma todella kauas historiaan! Aikaan, jolloin tähän maahan alkoi tulla "muita" eli meidän esi-isiämme jotka sitten enemmän tai vähemmän väkivalloin valloittivat elintilaa alkuperäisväestöltä.
Saamelaiset ovat kutsuneet tätä maataan Saameksi, kuulemma.
Muutoin tuo sinun suomaasikin kuulostaa ihan yhtä hyvältä ja ainakaan minä en tiedä, josko saame merkitsisikin saamelaisten kielessä juuri soista maata!