Minulle ja avomiehelleni tuli avoero.
Sitten jäinkin kaksin poikani kanssa 70 neliön kalliiseen kolmioon,rahat loppuivat.
Tämä kolmio sijaitsi kaupungin keskustassa,muutettiin lähiöön joka ennen oli kyllä melko huonomainen. Ei enää.Käyttörahaa jää kuukaudessa itselleni 130 euroa enemmän koska nyt neliöitäkin on vain 60 ja saan jopa asuntotukea.
Juttu meni vaan oudoksi,sillä monivuotinen ystäväni alkoi hylkiä minua muuttoni ja eroni jälkeen.
Kutsuessani häntä kylään, hän ei "oikein muistanut" missä asuimmekaan, koska niitä talojakin on niin "monta samanlaista" rivissä.Kyläkutsu sinne häelle hiipuivat hiljalleen.Tipahdin ringistä.
Itse hän on onnellinen rivitaloasuja.
Mielestäni käyttäydyn niinkuin ennenkin,taidamme olla poikani kanssa suhteellisen tyytyväisiä elämäämme.
Tuntuu pahalta,mitä mieltä te olette. Kiitos.
Sitten jäinkin kaksin poikani kanssa 70 neliön kalliiseen kolmioon,rahat loppuivat.
Tämä kolmio sijaitsi kaupungin keskustassa,muutettiin lähiöön joka ennen oli kyllä melko huonomainen. Ei enää.Käyttörahaa jää kuukaudessa itselleni 130 euroa enemmän koska nyt neliöitäkin on vain 60 ja saan jopa asuntotukea.
Juttu meni vaan oudoksi,sillä monivuotinen ystäväni alkoi hylkiä minua muuttoni ja eroni jälkeen.
Kutsuessani häntä kylään, hän ei "oikein muistanut" missä asuimmekaan, koska niitä talojakin on niin "monta samanlaista" rivissä.Kyläkutsu sinne häelle hiipuivat hiljalleen.Tipahdin ringistä.
Itse hän on onnellinen rivitaloasuja.
Mielestäni käyttäydyn niinkuin ennenkin,taidamme olla poikani kanssa suhteellisen tyytyväisiä elämäämme.
Tuntuu pahalta,mitä mieltä te olette. Kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuttu tilanne,kun sattuu jotakin tavallisesta poikkeavaa,niin kyllä ystäviä putoo kelkasta,niin,kui torakoita pakkasella takista.Onneksi on kuitenkin netti ja sieltä voi löytää jotakin kivaa arjen apeuteen.
että niin monivuotinen ystävä jättäytyy pois liukumalla syrjään.
Jospa en nyt alkaisi ruikuttaa ja kertoa masentavia esimerkkejä siitä kuinka tylyä kohtelua sitten saa osakseen kun ei ole niin edustuskelpoinen enää.
Mutta näin miettiessäni olen alkanut kuvitella mitähän tapahtuisi sitten jos tilanne muuttuu niin että mahdollisesti avioituisin,saisin lisää lapsia ja muuttaisin tiilitaloon....
Varmaan hän jollain konstilla lämmittäisi ystävyyden uudelleen.Niin ilkeää ja lapsellista kuin tämä onkin niin nautiskelen ajatuksesta kuinka viileä ja luotaantyöntävä ja unohtavainen itse voisin hänelle olla.
Kai tääkin ajatuskuvio on selviytymiskeino toipua siitä tuskasta kun hyvänä ystävänä pitämä henkilö jättää toisen pikkuhiljaa kuvioiden ulkopuolelle.
Silti,täällä missä nyt asustelemme on paljon lapsiperheitä,kai nyt joku muukin asuu lapsensa kanssa kaksistaan.
Elämää.....................
Kyllähän siinä voisi käydä niinkin.Monesti,kun huomataan,että toinen rupekin jollainlailla toineentulemaan,niin kyllä jälki lämmittely alkaa tulehtuneiden ihmissuhteiden kohdalla välittömästi.
minun viestini.
Mietin tässä jo jonkin aikaa jotta tänne kirjoittaisin.
Pelkäsin hiukka jos saa jotain vähemmän ystävällsiä vastauksia.
Pienenpieni lämmön ja myötätunnonosoitus lähimmäistä kohtaan tekee päivistä aurinkoisemman!
Se on kiva lukea,että tämä tekstailu auttaa,ja piristää.Kyllä ihminen aina tarvitsee tukea ja ystäviä.Mutta kyllä asia on,niin että,kun elämä oikein murjoo rajusti,niin yleensä ystäväpiiri harvenee,ja muutama tosi ystävä jää lähipiiriin.
Aamu alkaa kauniilla auringonnousulla,ja odottelen keskustelun jatkumista.
Jatkettaisko keskustelua vielä jonkun matkaa eteen pain?
Minulle kävi 10 vuotta sitten kun erosin että kaikki yhteiset ystävät hävisivät. Moikkasivat jos kohdattiin kadulla. Ystäviä olivat vain ne jotka jo ennen yhteen menoa tunsin. Kait se on niin etteivät "ystävät" tiedä kummalla puolella pitäisi olla, eivätkä siksi osaa sanoa mitään ja pelkäävät tavata. jos joku sit puhuikin niin yleensä haukkui entistäni. Nyton paremmin.
Mulleppa kävi niin, että "ystäväni" vamppas exäni eromme jälkeen ja lopetti yhteyden pitonsa minuun. Ei mitään selityksiä tai edes yritystä olla väleissä myös minun kanssa. Itse luultavasti olisin tähän pystynyt, mutta en koe olevani oikea aloitteen tekijä tällaseen. Hänhän se "oharit" on tehnyt... ÄRSYTTÄVÄÄ!
Toki kuukausia on jokunen kulunut, enkä kyllä enää lämpenisikään vaikka jotain yrittäisikin. Lisäksi on tainnut luu jäädä jakajan käteen tällä "naisella", ei ole enää ystävä minun kanssani, eikä liiemmin ex miehenikään. Kuinka VAHINGONILOINEN olenkaan =)
Itse elän uudessa parisuhteessa ja olen exän kanssa hyvissä väleissä, jo lapsiemmekin takia.
Ainahan on ystäväpiirissä joku joka kärkkyy jo yhdessäolo aikana,että milloika pääsisi väliin tai sekottamaan suhteita.Toiset aiheutta sen kylläkin monesti ajattelemattomuutaan.
käydä joskus...
Ystäväsi nainen. Naisille koti ja ympäristö tärkeitä. Samoin asema ja se miltä ystäväpiiri vaikuttaa ulospäin:( Olen huomannut, että naiset elää usein eräänlaisessa kulissi perheessä. Hinnalla millä hyvänsä esitetään ulospäin että ollaan hyvä äiti. vaikka kotona ei lasta huomioisikaan. Samoin kalliista vaatekaupasta ostetaan jotain halpaa että voidaan viedä roskia kaupan muovikassissa:)yms... se tukee kyllä tuota ajatusta, mutta syynä voi olla myös välimatkan kasvu, tai elämän tilanteen muutos (avo ero) jos olet sinkku yh ja hän suhteessa niin yhdistävät asiat vähentyy:(
Kyllä, ystäväni on nainen, koulukaveri.Tutustuimme ammattikoulussa ja saimme vieläpä työpaikankin samasta firmasta.
Emme kyllä ole aikoihin olleet samassa työpaikassa.
Avomiestäni kohtaan hän on ollut aina neutraali ja pojastani aina pitänyt.
Ero hänelle ei varmaankaa tullut yllätyksenä,vierailimme toistemme luona senkin jälkeen usein.
Vaan tuo asunnonvaihto laukaisi kaiken.Siis kun muutin tänne lähiöön.
Muistelen kyllä hänen ennen maininneen tästä alueesta "slummina" ja naurahteli päälle.
Nyt siis minä asun täällä.
Tämä on pieni kaupunki ja "väärän" osoitteen antaminen voi aiheuttaa monelle vatsaväänteitä.
Missä siis nyt asumme asuu kyllä paljon työttömiä ja vähävaraisia.
Siis niinkuin minäkin pienillä tuloillani tänne muutin.
Kyllä täällä kaikki asukkaat muistuttavat ihmeesti ihmisiä,kävelevät kahdella jalalla,hoitavat kotia jne.
Mutta,näin kun asiaa hunteerasin vielä,niin heillä miehensä kanssa ei ole piirissään muita kuin pariskuntia ystävinään.
Nythän olen siis pariton,olisikohan hienompaa olla vaikka virallinen leski?
Tuo elämän tilanteen muutoksen vaikutus tapahtui pikkuhiljaa. Itse olen saanut huomata ettei entiset tuttavat löytäneet enää yhteisiä puheenaiheita ja menoja kun minusta tuli yh-isi. Tuo osoite juttu on tietysti ikävä. Onhan tässäkin kaupungissa asuin alueita joilla on aika ikävä maine, mutta jos ystäväni asuisi siellä enkä haluisi siellä kyläillä (siis jos niin ajattelisin:))niin onhan mahdollista tavata muutenkin. Se että asut "huonommalla" alueella on aika heikko syy katkaista ystävyys:( Ystäväsi olisi oltava aika pinnallinen jos ajattelisi sen huonontavan omaa asemaansa, että käy kylässä siellä tai tuntee sieltä ihmisiä:( Sielläkin on varmaan paljon ihan hyviä ihmisiä joiden elämäntilanne vain on toinen kun ystävälläsi:)
Hallitset kuitenkin omaa elämääsi ja vaikutat ihan hyvältä ihmiseltä älä anna moisen asenteen vaikuttaa itseesi:)
ja vastaa. Olen onnesta aivan ympyräinen.
Niinkin kyllä asian oivalsit kun sanoit tuon ystäväni pinnallisuudesta,oikein.
Työskentelimme vaatealalla,piti olla hyvin pukeutunut jne.
Itse vaihdoin alaa ja hän jäi tekstiilialalle.
Onhan se viikon uutinen jos saa uskoon tulevalta missiltä kortin,siitä pitää usein mainita.Lisäksi, jos trendilehden minulle tuntematon toimittaja tarjoilee drinkin,sekin on sellainen uutinen joka pitää minut litteänä hänen puoleltaan.
Kun on sitten tipahtanut piireistä niin on,ei sille sitten vaan voi mitään.
Näiden keskustelujen myötä tunnen oloni paljon paremmaksi enkä mähkää tätä asiaa.(paitsi sitten taas joskus.....tulee mieleen....).
Kiitos ja toivotan kaikille ihanaista syksyä!!
ja jos tuntuu että tarvitset joskus juttuseuraa niin ota mun gallerysta yhteystiedot eihän se vielä tarkoita että niitä olisi käytettävä;)
Se onni on ihmeellinen asia,sillä se voi löytyä pienistä asioista ihan läheltä sieltä missä,nyt asustelet.
muutaman jutun, näin meidän kesken.
Ensinnäkin,sinulle itsellesi taitaa elintaso ja ylipäätään materia olla tärkeitä, sen kuvan saa viestistäsi,jonka aloitus viestittää pelkkää omistamista.
Toisekseen,ero on aina niin rankka paikka etä siihen liittyy pakostakin vallan monenlaisia tunteita. Et voi itsekään varmasti tietää, kuinka ja millaisen kuvan ystävyydstä olet ystävällesi antanut eron aikana.Olitteko molemmat miehesi kanssa kyseisen ihmisen ystäviä?Vai pakosta, kenties?
iselläni on kaksi kokemusta kipeämpääkin kipeämmästä avo-erosta, jotka molemmat repivät sieluni auki ja karkoittivat puolet ns.ystäväpiiristäni.Osa ei halunnut nähdä minua, koska piivät miestäni hyvänä tyyppinä ja halusivat olla edelleenkin hänen ystäviään, kuten ennen suhdettammekin, minusta viis.Ei enää edes tervehditty.Pakoiltiin ja puhuttiin paskaa.Jätettiin yksin.
Toiset puolet tajusin itse jättää menneisyyteen, sillä ne vain muistuttivat jatkuvasti kipeistä asioista ja epäonnistumisistani ilman että inut hyväksyttiin eron jälkeen muuttuneena naisena,itsenäisenä joka ei halua kuulla exän uudesta elämästä, miksi pitäisi minulla on omani.
Joihinkin oli pakko katkaista välit tai ainankin etäänyttää, koska sietokyky ei riittänyt.Milloin unohdettiin kertoa, kun minut pettänyt ja jättänyt exäni, jota kartoin kuin ruttoa olikin tulossa uudes perheensä kanssa samoille perhejuhlille, milloin jokaikisellä tapaamisella minut vedettiin vastoin tahtoani takaisin menneisyyteen ja olettamalla että olen se sama ihminen, joka kipeistä,kipeistä vaiheista huolimatta haluaisin edes olla jonkinlaisissa tekemisissä eksän tai perheensä kanssa.Ei pahalla. joskus on tärkeintä säilyttää oma mielenterveys, kuin laittaa ihmiset ottamaan puolia. Eron tapahtuessa täytyy olla valmis myös päästämään irti menneisyydestään, jos oma mielenrauha ja onnellisuus sitä vaatii.