futuuri

Kysypä Kauppakorkean kävijöiltä, tunteeko heidän suomen kielensä futuuria!

Suomen kielessä ei ole morfologista futuuria samalla tavalla kuin monissa kielissä, mutta tietenkin ilmaisuja, jotka viittaavaat tulevaan ja joilla siten on futuurinen merkitys.

Yleisin tilanne on normaali preesens, joka tilanteen tai vaikkapa ajanilmaisun avulla ymmärretään puhehetkeä myöhäisemmäksi: Tulen huomenna.

Konditionaalin preesens voi myös ilmaista tulevaa: Eräiden mielestä Suomen pitäisi lähettää rauhanturvajoukkoja Libanoniin.

Potentiaali on puhekielessä aika harvinainen, mutta ilmaisee sekin puhehetkeä myöhempää toimintaa: Paras joukkue voittanee.

Imperatiivi on tietenkin jo perusluonteensa takia futuurinen - menneessä ajassa ei voi käskeä tekemään.

Näiden lisäksi on perifrastisia ilmaisuja etenkin olla-verbillä: Suomi on saamassa kyseenalaista kuuluisutta maana, jossa...

Aloituksessa mainittu rakenne on etenkin kirjoitetun kielen muoto: Monitoimintahallia tulevat käyttämään paikallisen joukkueen lisäksi myös naapurikuntien urheilijat.

Raamatullisista teksteistä on tuttu rakenne "on oleva"

Myös menneessä ajassa voidaan myös viitata kiinnepistettä myöhäisempään tapahtumaan (mm. "tulisi olemaan" tai "oli oleva").

Tarkempia esimerkkejä löytyy teoksesta Iso suomen kielioppi, josta nämä perustapaukset katsoin, mutta esimerkit ovat omiani.

Kieliopeissa on myös sellaista juttua sanajärjestyksen merkityksestä, jota tapaa vain kieliopissa.

Äiskänkielen opettajan mielestä rakenteet "Pihtiputaan mummo" ja "mummo Pihtiputaalla" tarkoittavat muka samaa asiaa ja jälkimmäinen muoto on muka muutettava edelliseksi. Minun mielestäni ne eivät edes tarkoita samaa asiaa. Abstrakteista ja pitkistä ilmauksista on tosin vaikea erottaa, tarkoitetaanko sittenkin "eteläamerikkalaista luonnonsuojelua", "luonnonsuojelua Etelä-Amerikassa" vai "Etelä-Amerikan luonnonsuojelua", vaikka näillä kaikilla on eri merkitys.

Aikoinaan "kissan lihaa" tarkoitti kissan liharuokaa, mutta nykyään sanotaan entistä täsmällisemmin: "lihaa kissalle" erotukseksi kissasta teurastetusta lihasta, vaikka ilmaus tekee äitikielen opettajan vihaiseksi?

On olemassa myös rakenne "pihtiputaalainen mummo", mutten sentään ole kuullut vielä "kissamaisesta lihasta". Ottaen huomioon kielioppien laadun, tämä viime mainittu kyllä saattaa pulpahtaa johonkin kielioppiin piakkoin täältä palstalta pongattuna. Tulen lukemaan mielenkiinnolla, mitä tuon ilmauksen pitäisi tarkoittaa.

Kun baarin ikkunassa luki viime viikolla "tulemme avaamaan remontin jälkeen elokuussa" niin on uskottava, että suomen kieleen on tullut lainarakenne jäädäkseen ruotsista. Jollei sitä mainita kieliopissa niin kirjan voi toki palauttaa virheellisenä kirjakauppaan.

Olen myös huolestunut Suomen rappeuttavasta vaikutuksesta indo-eurooppalaisiin kieleen. Niihin ovat pesiytyneet omantoilmaukset Tom of Finland (se edesmennyt, Matti-Esko Hytösen mukaan naisten peppuja piirrellyt, homosetä), Ericsson of Sweden (matkapuhelinalan ykkönen) ja Soviet Union's sovereignty (termi Kekkosen ajalta?).

Yleensä aidointa suomea kuulee niiden suusta, jotka olivat kovapäisimpiä äidinkielen tunneilla. Ne on säilyttäneet parhaiten vanhemmiltaan oppiman perinteisen suomen.

Vai toitotetaan. Taisit keksiä koko jutun itse. Tietysti voi myös olla, että sinulla oli 50 vuotta sitten suomenopettaja, joka hehkutti, ettei suomessa ole futuuria.

Vai kuinka monesta koulusta olet tarkistanut, mitä niissä opetetaan futuurista? Milloin?

Minulla oli koulussa historianopettaja, joka oli fiksu mies mutta opetti joitakin itse keksimiään kummallisuuksia, kuten että Neuvostoliitossa on kolhooseja ja sohvooseja. Parikin oppilasta yritti korjata, että sovhooseja, ei sohvooseja. Mutta opettajapa sanoi, että ei ei, kyllä ne oikeasti ovat sohvooseja. Emme kuitenkaan ruvenneet toitottamaan, että kouluissa toitotetaan sohvooseista.