Olen ollut onnellisessa avioliitossa jo yli 10 vuotta, 2 pientä lasta, omakotitalo, hyvä koulutus, ammatti ym. ja kaikkien mielestä olemme täydellinen perhe. Mutta minä olen kaikkea muuta kuin täydellinen miehelleni. Mainostin ennen kaikille kuinka olen parhaan kaverini kanssa naimisissa, emme ole koskaan riidelleet ym. Nyt vasta tajuan miksi. Olemme kuin veli ja sisko! Olen suhteen huomattavasti vahvempi osapuoli, päätän kaikesta ja mies kysyy kaikki minulta. Olen kaunis, haluttava, hyvän itsetunnon omaava, hyvä äiti, osaava, älykäs ja suosittu, voisi melkein sanoa että joka miehen unelma ja aviomieheni unelmien täyttymys... Mieheni ei ole minulle unelmieni täyttymys vaan ihana, lämmin, ystävällinen ja hauska perheenisä. Olin jo tottunut "ihan kivaan" elämääni kaverisuhteessa ilman fyysistä paloa. Mutta sitten ihastuin 2 vuotta sitten toiseen mieheen. Halusin häntä ensin fyysisesti, vain kokeakseni valloituksen tunteen. Sitten rakastuin. Ihan päättömästi ja tulisesti. Hänkin on "tylsästi naimisissa" ilman lapsia. Tekstiviestejä n. 500/kk, salaisia tapaamisia, hotelliöitä ym. Olen aina ollut erittäin seksuaalinen ja nyt sain hänet syttymään minusta täysin. Ei tarvita kuin katse tai suudelma niin olen jo täysin valmis hänelle. Tällaista en ole koskaan kokenut mieheni kanssa. Hän oli tavatessamme neitsyt, minulla takana yli 50 kumppania. Olemme jääneet tekstiviesteistä kiinni miehelleni yli vuosi sitten. Vakuutin ettei mitään henkistä kummempaa ollut, se vaan oli sellainen ohimenevä kaveritekstailujuttu. Ja mies uskoi, vaikka viestissä luki minun olevan tämän salasuhteen elämän nainen ja kuinka hän rakastaa minua..
Olemme tämän salamiehen kanssa suunnitelleet jo avioliittoa 10 vuoden päästä kun lapseni ovat kyllin isoja kestämään avioeron. Rakennamme pilvilinnoja ja jatkamme ja jatkamme tätä valehtelua ja kaksoiselämää. En edes tiedä onko tämä tosiaan se elämäni mies ja jos toisemme saisimme, olisinko edes onnellinen. Aviomieheni kanssa ehkä viihdymme paremmin yhdessä ja tasainen tulevaisuus näyttää ihan leppoisalta. Mutta miten saan enää elämäni raiteilleen kun päivä päivältä alan nähdä enemmän virheitä aviopuolisossani enkä pysty antamaan tai ottamaan fyysistä läheisyyttä häneltä. Kyllä hän näkee että en ole enää aina se joka ennen ja puhummekin joskus parisuhteesta. Välillä tahdon jättää salasuhteen, mutta tunnen tekeväni silloin väärin minuudelleni ja todelliselle onnelleni naisena. Välillä tahdon jättää aviomieheni, mutta en voisi koskaan tehdä lapsilleni väärin. He ovat minulle kaikki kaikessa. Ja lisäksi mieheni putoaisi täysin tyhjän päälle, hänelle perhe on tärkein, hänellä ei juuri ystäviä tai harrastuksia ole.
En varmaan ole ainoa jolla on ihana mutta raastava salasuhde. Mitä sitten tehdä, kestääkkö ikuinen kiinnijäämisen pelko ja skitsofreninen kaksoiselämä vai ottaakko ikuiset arvet sydämeen ja valita perheen puolesta..
Olenhan sotkenut elämäni ja arvoni täysin. Miksi ihmeessä piti mennä maistamaan ruohoa aidan toisella puolen, kun se maistuu niin paljon paremmalta?...
Elän kaksoiselämää
22
5146
Vastaukset
- sulle
Oletko vaatinut tai odottanut avioliittosi aikana ettei miehelläsi ole muita naisia?
Miltä sinusta olisi tuntunut esim. raskausaikana, jos olisi paljastunut miehesi salasuhde toiseen naiseen?
Olisiko nämä em. olleet ok?- Ape.
kysymyksiä on edes esittää itsekkäälle minä minä ihmiselle.
- kirjoittaja
En ole vaatinut, se on ollut melkeinpä itsestäänselvyys ettei hän ole katsellut muita, ei ole sitä tyyppiä ja on vähän liiankin sitoutunut minuun ja perheeseen ilman omia juttuja. Vaikka olen kyllä joskus sanonut että saa käydä vieraissa jos oikein haluttaa, avioliitto ei siihen kaadu. Jos läytää minua paremman niin sitten niin on tarkoitettu. En tietysti ole itse elänyt enkä kannata missään nimessä sitä että olisi aina "haku päällä".
- sulle
Ape. kirjoitti:
kysymyksiä on edes esittää itsekkäälle minä minä ihmiselle.
Voit ape olla oikeassa.
Huvittaa näin miehenä tuo 10 vuoden odotusaika. Jotkut osaavat pelata aikaa ja optio on 10 vuoden varma saanti. Melkoinen osakeanti.
Ettei vaan tulisi kurssiromahdusta kesken sijoituksen. 10 vuodessa tosin sijoituksen kohde saattaa vaihtua paremman tuoton toivossa.
Sijoittaminen on riskipeliä. - Totta se on!
sulle kirjoitti:
Voit ape olla oikeassa.
Huvittaa näin miehenä tuo 10 vuoden odotusaika. Jotkut osaavat pelata aikaa ja optio on 10 vuoden varma saanti. Melkoinen osakeanti.
Ettei vaan tulisi kurssiromahdusta kesken sijoituksen. 10 vuodessa tosin sijoituksen kohde saattaa vaihtua paremman tuoton toivossa.
Sijoittaminen on riskipeliä.Joku palavasti vanhempaan rouvaan rakastunut 17-vuotias? "Mä odotan sua kyllä 10 vuotta, ihan varmasti." Tuo ei ole niitä asioita minkä puolesta löisin vetoa yhtään enempää kuin 5c kolikon. Kun poika vähän kasvaa niin eiköhän tuo huomaa että tarjolla olisi muitakin ehdokkaita, ja että mikään toisen miehen vaimo ei ole 10 vuoden odotuksen arvoinen, etenkin kun sillä naisella on kuitenkin aina se äijänsä back-uppina ja tällä odottajalla ei oikeasti ole mitään.
- mies kaksoiselämän takaa
kirjoittaja kirjoitti:
En ole vaatinut, se on ollut melkeinpä itsestäänselvyys ettei hän ole katsellut muita, ei ole sitä tyyppiä ja on vähän liiankin sitoutunut minuun ja perheeseen ilman omia juttuja. Vaikka olen kyllä joskus sanonut että saa käydä vieraissa jos oikein haluttaa, avioliitto ei siihen kaadu. Jos läytää minua paremman niin sitten niin on tarkoitettu. En tietysti ole itse elänyt enkä kannata missään nimessä sitä että olisi aina "haku päällä".
hopi hopi lääkäriin ja resepti mukaan ja uusit lääkkeet otat muutaman bamin lisäksi joka ilta.....parempaa ja huvittavampaa juttua en ole kuullut lähiaikoina....
luuletko todella että tuo unelmiesi mies odottaa sinua 10 vuotta?
buuaahhhhhhhahhaaaaaa.....
on se muuten jännää kun mies kirjoittaa samanlaisen tarinan tänne niin jo on syyttävät sormet naisten puolelta osoittamassa ja haukkumassa, mutta naiselle moinen idioottimaisuus sallitaan, sehän on selvä että munaa pitää saada vaikka vierasta.....jos ei kotona luista, liikaa kiinni minussa jne paskaa.
- Mies.
tyypillinen pakenija ja toisen harteille syyn vierittävä persoona.
Voit parantua, kun ymmärrät elämää hiukan laajemmin.
Onko tuo nyt ihmekään, että parisuhteenne ei mielestäsi onnistu, kun et tuon paremmin siihen edes osaa panostaa. Turha miestä syyttää, peili on hyvä kapine.
Onnea valitsemallasi tiellä ja halvallapa kauppasit maailmalle itsekunnioituksesi.
Aika kyllä hoitaa sinut johonkin ruotuun, ellet ole parantumattomasti tunnesairas ihminen. Miehesi reaktiokin voi olla arvaamaton, jos ja kun tilanne selviää hänelle. Ette nimittäin ole ennen kokeneet tuollaista kriisiä, joten ette kumpikaan tiedä, miten reagoitte ja mitä ratkaisuja itse kumpikin tekee. - ex-salainen eläjä
Ei kannata elää kaksoiselämää, siitä kärsivät kaikki. Kyllä ennen pitkää alat sinäkin kärsiä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jatkuva valheiden kertominen ja salailu alkaa käydä hermoon ja vähitellen todellinen sinä alkaa kadota. Ratkaisemattomassa tilanteessa eläminen on raskasta. Olin aikoinaan itse toinen nainen, sinkku. Kyllä tuo suhde ja ratkaisematon tilanne alkoi vähitellen käydä terveydelle: vatsavaivoja, päänsärkyä, kipuilua. En osannut tilanteesta lähteä, mutta loppujen lopuksi minut jätettiin ja korvattiin uudella. Tästä kaikesta selviytyminen ja itsetunnon rakentaminen on vienyt aikaa, mutta lopultakin elämä ilman salaisuuksia on ihanaa.
- sama marimint
Hienoa että joku tosiaan ajattelee asioita ja asettuu toisen tilanteeseen asiallisesti. Täällä näyttää noita syyttelijöitä löytyvän. Ei liene yllätys kenellekään vastaavassa tilanteessa olleelle, että kyllä olen itseäni syyttänyt, tuominnut ja peiliin katsonut. Mutta mieli on heikko ja himo vahva..
Ehkä tämä pettämisteema on ikuinen, ja naisilla varmaan osa sen motiivista on joskus olla itsekäs ja ottaa "lomaa" siitä kun on 15v pyörittänyt arkea, kantanut velvollisuudet ja katsonut kun oma mies leikkii vielä pikkupoikaa.. Ehkä se naisellisuus saa liekkiä vieraan miehen sylissä. Väärin teen, varmasti päädyn oman miehen kainaloon lopullisesti kunhan saan pääni ja arvoni takaisin. Ja jos jotain kiinnostaa, olen itse 40 ja tuo toinen mies 46. Ei siis teiniromanssi.. - vaan
sama marimint kirjoitti:
Hienoa että joku tosiaan ajattelee asioita ja asettuu toisen tilanteeseen asiallisesti. Täällä näyttää noita syyttelijöitä löytyvän. Ei liene yllätys kenellekään vastaavassa tilanteessa olleelle, että kyllä olen itseäni syyttänyt, tuominnut ja peiliin katsonut. Mutta mieli on heikko ja himo vahva..
Ehkä tämä pettämisteema on ikuinen, ja naisilla varmaan osa sen motiivista on joskus olla itsekäs ja ottaa "lomaa" siitä kun on 15v pyörittänyt arkea, kantanut velvollisuudet ja katsonut kun oma mies leikkii vielä pikkupoikaa.. Ehkä se naisellisuus saa liekkiä vieraan miehen sylissä. Väärin teen, varmasti päädyn oman miehen kainaloon lopullisesti kunhan saan pääni ja arvoni takaisin. Ja jos jotain kiinnostaa, olen itse 40 ja tuo toinen mies 46. Ei siis teiniromanssi..Oma kokemukseni on ehkä vähän vastaavanlainen, takana 10v. avoliitto, 1 lapsi. Ihastuksia on tullut ja mennyt, pari vuotta sitten tuli tämä nykyinen, joka vei jalat alta. Hänkin omalla tahollaan varattu, kuten minäkin. Pilvilinnoja oli, ja tunteet leiskuivat molemmin puolin. Minä lopetin oman suhteeni (mies oli ns. unelmien mies (kätevä käsistään, ei käy vieraissa, osallistuu kotitöihin jne.). Luonnollisesti 'ihastus' säikähti, kuvitteli varmasti, että odotan häneltä samaa. Suhteemme päättyi kesän alussa minun tahdostani, en halunnut olla 'toinen nainen' siinä vaiheessa kun olin omat ratkaisuni tehnyt. Ikävä on kova vieläkin, mutta luulen, että alan hiljalleen nähdä tässä asiassa ne valoisat puolet: Saan kiittää 'ihastustani' siitä, että vihdoin pääsin eroon parisuhteesta, jossa en kuitenkaan ollut onnellinen. Tuskin olisin ilman tätä ihastusta lähtenyt mihinkään. Ehkäpä sinullekin joskus valkenee, mitä haluat nykyiseltä parisuhteeltasi, tai mitä haluat salasuhteeltasi. Elämä on niin monimutkainen labyrintti, että itse ainakin sotkeuduin siihen realiteettien ja tunteiden viidakkoon totaalisesti. Näin jälkeenpäin viisaampana, tuskin olisin tätä ihastustani kuitenkaan pysyvästi rinnalleni halunnut. Hän kuitenkin mahdollisti sen, että nyt voin pitää sydämeni avoinna, ja toivoa, että jonain päivänä saan sinne vierailijan. =)
- ex-salainen eläjä
sama marimint kirjoitti:
Hienoa että joku tosiaan ajattelee asioita ja asettuu toisen tilanteeseen asiallisesti. Täällä näyttää noita syyttelijöitä löytyvän. Ei liene yllätys kenellekään vastaavassa tilanteessa olleelle, että kyllä olen itseäni syyttänyt, tuominnut ja peiliin katsonut. Mutta mieli on heikko ja himo vahva..
Ehkä tämä pettämisteema on ikuinen, ja naisilla varmaan osa sen motiivista on joskus olla itsekäs ja ottaa "lomaa" siitä kun on 15v pyörittänyt arkea, kantanut velvollisuudet ja katsonut kun oma mies leikkii vielä pikkupoikaa.. Ehkä se naisellisuus saa liekkiä vieraan miehen sylissä. Väärin teen, varmasti päädyn oman miehen kainaloon lopullisesti kunhan saan pääni ja arvoni takaisin. Ja jos jotain kiinnostaa, olen itse 40 ja tuo toinen mies 46. Ei siis teiniromanssi..Niin en minäkään päässyt irti salaisesta elämästä ennen kuin minut jätettiin. Nyt jälkikäteen voi jo sanoa että onneksi jätettiin. Varattu osapuoli oli vahvempi ja minä jäin yksin. Tosin kolmessa kuukaudessa hänellä oli uusi kakkonen joka järjesti itsensä raskaaksi heti kättelyssä. Se oli ainakin viimeinen niitti minun kaipailuilleni ja oli pakko lähteä eteenpäin. Nyt olen pitkästä aikaa taas onnellinen, tosin siihen tilaan pääsin vasta masennuksen pohjamutien kautta. No, yksin olen edelleenkin.
Ehkä sinun tulisi nyt olla se vahvempi osapuoli ja viheltää peli poikki. Et varmaankaan toisen miehen luokse ole pelkästään seksin vuoksi lähtenyt, vaan kuten mainitsit, olet tarvinnut lomaa. Voikun voisit saada asiat omassa kodissasi sellaiseen järjestykseen, että et joutuisi koko sirkusta yksin pyörittämään ja lomailut voisi tehdä oman miehen kanssa. Joku päätös olisi hyvä tehdä, sillä vaikka sinä olisit vahva ja kestäisit niin joku toinen osapuoli ei välttämättä jaksa. - päätöksen tehnyt marimint
ex-salainen eläjä kirjoitti:
Niin en minäkään päässyt irti salaisesta elämästä ennen kuin minut jätettiin. Nyt jälkikäteen voi jo sanoa että onneksi jätettiin. Varattu osapuoli oli vahvempi ja minä jäin yksin. Tosin kolmessa kuukaudessa hänellä oli uusi kakkonen joka järjesti itsensä raskaaksi heti kättelyssä. Se oli ainakin viimeinen niitti minun kaipailuilleni ja oli pakko lähteä eteenpäin. Nyt olen pitkästä aikaa taas onnellinen, tosin siihen tilaan pääsin vasta masennuksen pohjamutien kautta. No, yksin olen edelleenkin.
Ehkä sinun tulisi nyt olla se vahvempi osapuoli ja viheltää peli poikki. Et varmaankaan toisen miehen luokse ole pelkästään seksin vuoksi lähtenyt, vaan kuten mainitsit, olet tarvinnut lomaa. Voikun voisit saada asiat omassa kodissasi sellaiseen järjestykseen, että et joutuisi koko sirkusta yksin pyörittämään ja lomailut voisi tehdä oman miehen kanssa. Joku päätös olisi hyvä tehdä, sillä vaikka sinä olisit vahva ja kestäisit niin joku toinen osapuoli ei välttämättä jaksa.Vau. Ja kiitos taas. Ehkä tänne kirjoittamiseni oli viimeinen hätähuuto tielläni kohti lopullista päätöstä jättää salarakas. Tämän päivän olen taas piehtaroinut asian kanssa ja äsken peruin täksi päiväksi sovitun salatapaamisen. Tuntuu vaan pahalta kun hän oli niin tajuttoman pettynyt ja melkein suuttui.. On ihan sairaan kiinni ja sitoutunut muutenkin. Vähän liikaakin..? Sovittiin että pidetään taukoa, hän ei halua mutta nyt on pakko elää minun ehdoilla. Ja aikomus on "tauon" jälkeen panna lopullisesti poikki. Onpa iso kasvamisen paikka edessäni ja nuolen haavoja vielä pitkään. Vaatii lujaa itsekuria yrittää unohtaa suloinen rakkaustarina ja ihana mies. Mutta ehkä nyt on viimeistään aika hypätä uppoavasta veneestä ennenkuin tärkeimmät ihmiset kärsii. Ihana mies odottaa myös kotona ja on kyllä oikean rakkauden arvoinen kun tällaista itsekästä narsistia muijaa katsoo.. Kiitos kaikille jotka kurititte minua!
- nainen 40
vaan kirjoitti:
Oma kokemukseni on ehkä vähän vastaavanlainen, takana 10v. avoliitto, 1 lapsi. Ihastuksia on tullut ja mennyt, pari vuotta sitten tuli tämä nykyinen, joka vei jalat alta. Hänkin omalla tahollaan varattu, kuten minäkin. Pilvilinnoja oli, ja tunteet leiskuivat molemmin puolin. Minä lopetin oman suhteeni (mies oli ns. unelmien mies (kätevä käsistään, ei käy vieraissa, osallistuu kotitöihin jne.). Luonnollisesti 'ihastus' säikähti, kuvitteli varmasti, että odotan häneltä samaa. Suhteemme päättyi kesän alussa minun tahdostani, en halunnut olla 'toinen nainen' siinä vaiheessa kun olin omat ratkaisuni tehnyt. Ikävä on kova vieläkin, mutta luulen, että alan hiljalleen nähdä tässä asiassa ne valoisat puolet: Saan kiittää 'ihastustani' siitä, että vihdoin pääsin eroon parisuhteesta, jossa en kuitenkaan ollut onnellinen. Tuskin olisin ilman tätä ihastusta lähtenyt mihinkään. Ehkäpä sinullekin joskus valkenee, mitä haluat nykyiseltä parisuhteeltasi, tai mitä haluat salasuhteeltasi. Elämä on niin monimutkainen labyrintti, että itse ainakin sotkeuduin siihen realiteettien ja tunteiden viidakkoon totaalisesti. Näin jälkeenpäin viisaampana, tuskin olisin tätä ihastustani kuitenkaan pysyvästi rinnalleni halunnut. Hän kuitenkin mahdollisti sen, että nyt voin pitää sydämeni avoinna, ja toivoa, että jonain päivänä saan sinne vierailijan. =)
Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta! Vain sillä erotuksella että minulla 18 vuotta avioliittoa takana ja kolme lasta ja en VIELÄ ole pystynyt lopettamaan suhdettani toiseen mieheen. Rankkoja aikoja nyt eletään, avioeropäätös tehty ja tunteet risteilevät laidasta laitaan. Sydämessä kuitenkin varmuus siitä, että ratkaisu on oikea. Ei sitä kulissiavioliittoa olisi jaksanut enää yhtään, vaikka lasten puolesta huoli on tietysti suuri. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea sitä vierailijaa....
- ja voimia
nainen 40 kirjoitti:
Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta! Vain sillä erotuksella että minulla 18 vuotta avioliittoa takana ja kolme lasta ja en VIELÄ ole pystynyt lopettamaan suhdettani toiseen mieheen. Rankkoja aikoja nyt eletään, avioeropäätös tehty ja tunteet risteilevät laidasta laitaan. Sydämessä kuitenkin varmuus siitä, että ratkaisu on oikea. Ei sitä kulissiavioliittoa olisi jaksanut enää yhtään, vaikka lasten puolesta huoli on tietysti suuri. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea sitä vierailijaa....
sinulle omaan ratkaisuusi. Tuo tunteiden risteileminen kuuluu asiaan, ihmisluonne on aina muutosta vastaan. Kyllä minäkin olen miettinyt asioita paljon, mutta vaikka kuinka niitä väännän ja käännän mielessäni, vastaus on aina sama: Onneksi olin rohkea! Kaipaan kyllä tätä salarakastani, ja olemme kyllä yhteydessä, olen vaistoavinani hänessä vahvoja tunteita minua kohtaan edelleen. Ehkä nuo ohimenevät hetket ovat minulle sisäistä terapiaa, ehkä se on minun tapani käsitellä tätä asiaa. On helpompi yrittää unohtaa, kun kuvittelee olevansa asioiden yläpuolella.
Lapset tulevat varmasti pärjäämään, tosin varaudu syytöksiin. Vaikka meidänkin eron piti olla 'siisti', sai se siitä huolimatta rumia piirteitä, ja lapseni minua vastaan. Mutta kuten sanottu, pala palalta olen lähtenyt rakentamaan uutta elämää, ja todella aidosti uskon, että jonain päivänä kaikki tuska ja kärsimys korvataan. Odotan sitä päivää! Rohkeutta sinulle! päätöksen tehnyt marimint kirjoitti:
Vau. Ja kiitos taas. Ehkä tänne kirjoittamiseni oli viimeinen hätähuuto tielläni kohti lopullista päätöstä jättää salarakas. Tämän päivän olen taas piehtaroinut asian kanssa ja äsken peruin täksi päiväksi sovitun salatapaamisen. Tuntuu vaan pahalta kun hän oli niin tajuttoman pettynyt ja melkein suuttui.. On ihan sairaan kiinni ja sitoutunut muutenkin. Vähän liikaakin..? Sovittiin että pidetään taukoa, hän ei halua mutta nyt on pakko elää minun ehdoilla. Ja aikomus on "tauon" jälkeen panna lopullisesti poikki. Onpa iso kasvamisen paikka edessäni ja nuolen haavoja vielä pitkään. Vaatii lujaa itsekuria yrittää unohtaa suloinen rakkaustarina ja ihana mies. Mutta ehkä nyt on viimeistään aika hypätä uppoavasta veneestä ennenkuin tärkeimmät ihmiset kärsii. Ihana mies odottaa myös kotona ja on kyllä oikean rakkauden arvoinen kun tällaista itsekästä narsistia muijaa katsoo.. Kiitos kaikille jotka kurititte minua!
Tiedätkös.
Sain kiinni oman vaimoni aikalailla samanlaisesta tilanteesta. Salasuhde oli kestänyt jo vuosia.
Sinun miehesi varmasti aavistaa asian. Hän ei vain halua myöntää sitä itselleen. Toivoo, että heräät. Ei usko että suhde on noin vakava. Ei tajua, että olet tavallaan ihastunut ja päähäsi ei ole oikein mahtunut muuta. Kun saa hiukan hyvää ruokaa ja on nälkä, niin sitä tahtoo lisää - aina vaan lisää.
Seksuaalisuutesi, naisen tarpeesi ovat ehkä olleet sen verran huomioimatta, että kun ulkopuolinen niitä koskettaa ja antaa tarpeeksi virikettä, muuta ei tarvita.
Muuten - yhtä asiaa en tekstissäsi ymmärtänyt, "hän on naimisissa, mutta neitsyt".
Minä paljastin oman vaimoni vastaavan suhteen 3 viikkoa sitten. Elämä on ollut "kohtuullisen" hankalaa sen jälkeen. erotaan vai ei. miksi jatkaa. voiko vaimo unohtaa tuon toisen. haluaako?
Ja mikään ei tule olemaan samaa tulevaisuudessa.
Mutta varmasti itselläsi on kriisin ja kasvun paikka. En usko, että voi noin vain unohtaa asian ja jatkaa elämääsi nykyisen miehesi kanssa. Jos voit, niin kohtuu paatunut olet - silloin säälin miestäsi.
Suosittelisin paljastamaan suhteesi miehellesi, kun olet valmis siihen.
Sitä ennen;
mieti mitä teit, miksi- syitä on kyllä.
Oletko varma, että nykyinen mies on "riittävä" itsellesi?
Pystytkö elämään jatkossa ilman tuota jännitystä, ilman haluttavana olemista?
Etkä kohta huomaa olevasi samassa tilanteessa?
Oletkos nyt oikeasti kypsä, (jos et heti, niin tekemään työtä sen eteen), valmis sitoutumaan ja hoitamaan parisuhteesi sille tasolle kuin sen tulisi olla ?
Miksi haluat jatkaa? Millainen on kuvitelmasi hyvästä parisuhteesta?
Mikä on tahtotilasi parisuhteesi ja tilanteesi (sen kuuluisan) 5 v:n jälkeen?
Ja muista - miehesikin muuttuu koko ajan, voitte yhdessä "ohjata kasvua siten, että hän on myös enemmänkin kuin perheenisä - kyllä nainen tarvitseee muutakin kuin perheenisän - muuten käy just niinkuin sinulle on käynyt!
Sitten keskustele miehesi kanssa (ehkä ihan kaikkia likaisia yksityiskohtia ei tarvitse eikä kannata kertoa), menkää parisuhdekursseille/ terapiaan.
Antakaa itsellenne aikaa rakastua uudestaan.
Ja jos muutaman vuoden päästä et ole tyytyväinen suhteeseesi miehesi kanssa, niin erotkaa sulassa sovussa - lapsia rakastaen eikä heistä riidellen.
Sitten olet vapaa katselemaan sitä ruohoa aidan toisella puolella.
Eiköhän me kaikki aikuiset, kypsät ihmiset olla sitä mieltä, että fiksuin tapa on ensin hoitaa vanha suhde pois, ennenkuin aletaan rakentaan uutta - vaikka kiusaus olisi suuri?
Onnea ja voimaa vaan kasvun tiellä!
- Kanssasisar
Olet tilanteessa josta et tule selviämään vammoitta. Siinä sivussa haavoittuu moni muukin.
Valheessa eläminen tekee sinulle pahaa jonka huomaat vasta myöhemmin.
Suhdettasi et voi lopettaa koska olet kaiken yläpuolella.
Huonosti tulee käymään, olen pahoillani. - kohtalotoveri
Voi, olen ollut kanssasi joskus aikalailla samanlaisessa tilanteessa. Ei ollu lapsia, avomies jonka kanssa yhteistä taivalta alle 5 vuotta. Mutta vakaa tarkoitus olla yhdessä loppuelämä. Suhteen piti olla kunnossa. Ongelmia löytyi, mutta suhde oli ensimmäinen eikä ollut mihin verrata. Jonkinasteista kyllästymistä, tylsyyttä mutta kuitenkin vahva rakkaus ja kiintymys.
Sitten vaihdoin työpaikkaa ja työkaverini iski silmänsä minuun. Yllätyin, en muistanutkaan millaista on kun joku huomioi noin ja sitä kihelmöintiä en ollut tuntenut aikoihin. Täysin valmistautumattomana tilanteeseen yhtäkkiä huomasin olevani ihastunut häneen. Ja siitä sitten pikkuhiljaa, askel askeleelta eteenpäin. Lopulta elin täydellistä kaksoiselämää.
Ahdistus oli suunnaton. Olen rehellisyyden kannattaja, tai luulin olleeni. Valehtelin molemmille osapuolelle silmät ja suun täydeltä noin 2 vuotta. Enkä päässyt irti. Yritin jättää avomieheni, yritin jättää "sala"suhteeni, yritin jättää molemmat, mutten pystynyt mihinkään. Täydellisessä umpikujassa. Ikin sitä ennen eikä sen jälkeen ole ollut niin hirveää. En ottaisi sekuntiakaan takaisin siitä elämästä.
Enää en ole kummankaan kanssa ja jälkikäteen nään kyllä syitä toimintaani. Ymmärrän mutten hyväksy. En vieläkään osaa sanoa miten jouduin siihen tilanteeseen. Nyt olen onnellisesti avoliitossa eikä tarvi enää miettiä että olisiko aidan toisella puolella vihreämpää. Ei todellakaan ole. Itse en olisi pystynyt jatkamaan enää kummassakaan suhteessa ja näin jälkikäteen voin sanoa ettei silloinen avoliittoni ollut onnellinen eikä toimiva, siis ennen suhdettanikaan. Se ei tietysti ollut silloisen kumppanini vika kuten ei minunkaan mutta minä toimin väärin alkaessani suhteeseen. Kadun sitä.
Mutta tuon mankelin jälkeen en voi toivoa sinulle muuta kuin että saat asiasi selvitettyä ja vielä mahdollisimman pian. Älä kuvittele että se menee niin että päätät lopettaa toisen miehen tapailun ja sen jälkeen kaikki on taas kuten ennenkin. Sinä et ole enää kuin ennen eikä liittosi ole enää kuten ennen. Mutta vaikka olet tehnyt väärin tähän mennessä niin se ei tarkoita sitä että olisit ihmisenä kelvoton etkä enää onnistuisi missään, nyt sitten eteenpäin siitä tilanteesta jossa olet nyt. Kaksoiselämä pitää joka tapauksesa lopettaa, vasta siitä lähtee se parantuminen. Oli ratkaisusi mikä tahansa, niin tee se. Sen jälkeen helpottaa.
Voimia! - rewerwr
olet säälittävä paska
- pistää
ihmisen soimaamaan toista tällätavalla kun hän jo itse kertoi sen tietävän.Miehet varmasti taas asialla kun ei kestetä sitä et nykyään tosiaan naisetkin käyvät vieraissa.Että viitsii edes kirjoittaa tollasta mielipidettä,neuvoja kirjoittaja pyysi eikä moralisointia.Ihanku tää nyt nykymaailmassa niin tavatonta ja harvinaista olis.Haloo tätä tapahtuu kaikenaikaa valitettavasti kuitenkin ja suuri osa ei edes kysy miten pääsis eroon kuten tämä.
- saman kokenut
nainen mut tarinan loppu erilainen.Kirjoitan silti vaikka jo päätit mitä teet js hyvä niin,yritä pysyä päätöksessäsi kuten pitääkin.Minä olin mieheni kanssa yhdessä parikymmentä vuotta,kaikkien mielestä onnellinen ja harmooninen perhe.1lapsi.oikeasti olimme kuin sisko ja veli ei enää viimeiseen kymmeneen vuoteen mitään intohimoa.Mutta yllättävän paljon sokaisi ympäristön mielipide kun kaikki pitivät meitä niin onnellisina niin itsekin pidin.Sitten se vaan tapahtui vastoin kaikkia periaatteitani,tapasin miehen jonka kanssa synkkasi kaikin puolin.Emme sopineet treffejä ei mitään,unohduksiin koko homma puoleksi vuodeksi vaan ohi ei mennyt vaan alkoi salaiset tapaaminet joita jatkui 2vuotta.Sama kamala syyllisyys, pelko perheen menetyksestä ,lapsesta joka silloin oli 10vuotias.Meinasin tulla hulluksi lopetin suhteen 2kertaa. Lopuksi asuin mieheni kanssa eri osoitteissa puolivuotta,yritimme uudelleen,pariterapiassakin tuli käytyä,oli epätoivoinen ja epätoivoisesti yritin rakastua mieheeni vaan mikään ei auttanut.Oli pakko ottaa ero vaikka pelkäsin jo ihan kuollakseni miten elämäni menee piloille,jään yksi ja vaikka mitä.Lopputulos on meillä onnellinen, ollaan asuttu 3 vuotta tän salarakkaan kans parina ja meillä on vuoden vanha miehenalku taapertamassa kotona.Olen niin onnellinen kuin vain ihminen voi olla,elämäni paras ratkaisu jota en kadu yhtään.Vieläkin usein mietin et kuinka minä ikinä uskalsin kun ihan pelkuri olen ja periaate ihminen.Mut elämä on yllätyksiä täynnä ja ilmeisesti ne asiat vaan tapahtuu jotka on tapahduttava,vaikka kuinka monta vuotta pieni ihminen pistäis kampoihin.Sinulle sanoisin et jos saavutat vielä onnen miehesi kanssa jää ihmeessä ja yritä kaikkesi mut jos et niele ylpeys ja ota syyt niskoillesi ja vaihda miestä äläkä elä uuvuttavaa kaksoiselämää joka vaan sotkee lopuksi kaiken,omankin elämäsi.Lapsille kova paikka mut hyvin hoidettuna kestävät sen yhtähyvin kuin kummallisen kylmän parisuhteen kotona.
- pakko kertoa
oma tarinani. kerron sen lyhyesti.
olen 35-vuotias nainen. elin ihanaa avioliittoa mieheni ja 3 lapsenikanssa. kunnes rakastuin. aloitin salasuhteen miehen kanssa. kaikki meni hyvin.. kunnes: mieheni sai meidät verekseltään kiinni eräässä ravintolassa.
mieheni heitti minut ulos,haki lasten huoltajuuden ja minä jäin kuin nalli kalliolle.
tapahtuneesta on nyt 5 vuotta, minä olen edelleen "salarakkaani" kanssa yhdessä,lapset asuvat nykyään luonani ja kaikki on hyvin.
näin jälkeenpäin mietittyäni kadun kuinka kohtelin miestäni,mutta loppu hyvin,kaikki hyvin!! - olette
suunnitelleet 10 vuoden päähän. No, voisin sanoa, että paskan tempun teet miehellesi, jos noin elät seuraavat 10 vuotta. Nyt jos eroaisitte, sentään silloin aviomiehelläsi olisi paremmat mahkut saada itselleen uusi elämä tulevan kriisin jälkeen. Ehkäpä hän löytäisi uuden puolison ja saisi perhettä lisää, jos niin haluaa.
Oletko miettinyt miltä hänestä mahtaisi tuntua kuulla sitten kymmenen vuoden päästä 12 vuotisesta salasuhteestasi?
Jokainen meistä tekee valintansa itse. Ehkäpä joskus olisi aiheellista ottaa muitakin huomioon omia valintoja tehdessä. Itsekkyys ei sovi jokapaikkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236788Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää391209Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka211005- 75871
Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal47804Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a59794Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.91768Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38751Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14716- 43713