Kuinka huomioidaan henkilökunnan älykkyys suhteessa hoidettaviin potilaisiin?
On kai selvää, että potilas tuskin avautuu henkilölle, jonka huomaa itseään huomattavasti tyhmemmäksi. Monilla mielenterveyspotilailla saattaakin olla ongelmana löytää ihmisiä, jotka älyllisesti pystyvät heidän kanssaan kommunikoimaan. Ja jos henkilökunta ei yllä älykkyydessään hoidettavien tasolle, ei paranemistakaan voi tapahtua.
Parasta tietysti olisi, jos ihmisen älykkyys huomattaisiin jo lapsena, ettei yksinäisyys ja masennus tuhoaisi yhdenkään ihmisen elämää.
Eikö tässäkin asiassa sairauksien ennaltaehkäisy ole paras hoitomuoto?
On kai selvää, että potilas tuskin avautuu henkilölle, jonka huomaa itseään huomattavasti tyhmemmäksi. Monilla mielenterveyspotilailla saattaakin olla ongelmana löytää ihmisiä, jotka älyllisesti pystyvät heidän kanssaan kommunikoimaan. Ja jos henkilökunta ei yllä älykkyydessään hoidettavien tasolle, ei paranemistakaan voi tapahtua.
Parasta tietysti olisi, jos ihmisen älykkyys huomattaisiin jo lapsena, ettei yksinäisyys ja masennus tuhoaisi yhdenkään ihmisen elämää.
Eikö tässäkin asiassa sairauksien ennaltaehkäisy ole paras hoitomuoto?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet osittain oikeassa. Tietysti on huomioitava myös se, että henkilö saattaa olla masentunut ihan vaan tyhmyyttään. Oma tyhmyys voi olla niin raskas pala nieltäväksi, että mieli ei kestä sitä ja musertuu. Mielestäni olisi hyvin tärkeää, että henkilökunta osaisi oikein tukea niitä poloisia, joiden itsetunto on puutteellisen (tai luulotellusti puutteellisen) älykkyyden takia pohjalukemissa. Älykkyys on kuitenkin länsimaissa nykyisin jo tavallaan ihmisarvoa määrittävä tekijä. Ne raukat, joiden älykkyys ei yllä kanssaihmisten tasolle, ovat todella säälittävässä asemassa. Eipä ole lainkaan tavatonta, että tällainen älyllisesti huonommin varusteltu ihminen järsii itse itseltään hengen omalla itsekritiikillään. Ja onpa vielä niinkin, että jopa ne ihmiset, joiden älykkyys on keskitasoa, pitävät itseään liian tyhminä. Ei riitä, että ÄO on keskitasoa, sen pitää olla reilusti yli keskitason ennen kuin ihminen voi tuntea olevansa ihmisen arvoinen. Minusta nykyaika musertaa kohtuuttomilla vaatimuksillaan liian monia herkkiä sieluja. Tragista, todella traagista.
Oletko kanssani samaa mieltä?
No, en nyt uskoisi kenenkään masentuvan pelkästään siksi, että on niin tyhmä. Tyhmyyshän tavallaan suojelee ihmistä. Kuka hyvänsä ihminen masentuu, jos häntä kohdellaan huonosti eikä ymmärretä.
Herkät ja älykkäät kärsivät eniten; koska heille löytyy vähiten ymmärtäjiä.
Olennaistahan olikin juuri tuo, mitä sanoit: "luulotellusti puutteellisen älykkyyden". Ihminen on manipuloitu uskomaan, että on tyhmä.
Mielestäni yhteiskunta suosii juuri keskitason ihmisiä. Heistä on vähiten harmia ympäristölle.
Sinulla on kyllä ajatusta viestissäsi. Itse tarkoitin näillä masentuneilla ihmisillä lähinnä sellaisia, joiden älykkyys on juuri sitä keskitasoa. He kyllä ymmärtävät, etteivät ole erityisen älykkäitä, mutta eivät ole kuitenkaan tarpeeksi debiilejä ollakseen välittämättä asiasta.
>>Tyhmyyshän tavallaan suojelee ihmistä.>>
Debiiliä kyllä. Keskivertoihmistä ei.
>>Herkät ja älykkäät kärsivät eniten; koska heille löytyy vähiten ymmärtäjiä.>>
Mutta herkät ja älykkäät voivat paeta ylemmyyteensä. Sitä pakotietä ei älyllisesti keskivertaisilla ihmisillä ole.
>>Olennaistahan olikin juuri tuo, mitä sanoit: "luulotellusti puutteellisen älykkyyden". Ihminen on manipuloitu uskomaan, että on tyhmä.>>
Ihmistä ei varsinaisesti ole manipuloitu olemaan tyhmä, vaan hän tavallaan on liian tyhmä (puhun edelleen keskivertoihmisestä). Yhteiskunta näet vaatii niin kovin paljon. Jos haluaa menestyä, täytyy olla älykäs. On traagista, että nyky-yhteiskunnassa keskivertoihmiset eivät saa olla omalla tavallaan hyviä (esim. hyviä kaatamaan metsää tai valmistamaan koneita teollisuuden tarpeisiin). Monien keskivertoihmisten täytyy kilpailla varsinaisten älyn jättiläisten kanssa, ja se jos jokin on omiaan latistamaan terveenkin itsetunnon. En nyt väitä, että kaikkien kohdalla olisi näin. Onhan toki paljon keskivertoihmisiä, jotka tyytyvät siihen mitä voivat saavuttaa. On kuitenkin monia, jotka eivät tyydy. Heidän osansa on säälittävä.
>>Mielestäni yhteiskunta suosii juuri keskitason ihmisiä. Heistä on vähiten harmia ympäristölle.>>
Heistä on vähiten harmia ympäristölle, mutta eniten harmia itselleen.
Näkisin siis, että keskivertoälykkyydellä varustettu ihminen kärsii kaikkein eniten. Kärsimyksen syynä ovat ne hirmuiset paineet ja vaatimukset, jotka yhteiskunta hänen harteilleen sälyttää. Keskivertoälyisellä ihmisellä on kaksi tuskallista ominaisuutta: ymmärrys oman älyn puutteellisuudesta ja oman älyn puutteellisuus. Pakotietä ei ole.
yhdyn mielipiteeseesi, että jos on keskivertoälykäs ja omaa kunnianhimoisen luonteen... silloin on suurempi vaara masentua. Mutta miksi ihmiset eivät tyydy vähempään? Onni ei ole omaisuudessa, vaan ihmisessä itsessään. Kun ihminen löytää oman itsensä, elämä helpottuu.
Suuresta omaisuudesta ei välttämättä ole iloa, vaan se voi olla jopa elämää hankaloittava tekijä.
Jos ihmisellä on paljon omaisuutta, hänen elämänsä saattaa olla liian helppoa. Hänen ei tarvitse vaivautua käyttämään omaa päätään eli ei tarvitse ajatella - muut ajattelevat hänen puolestaan. Tarvitaan sijoitus- ym. asiantuntijoita hoitamaan talouden pystyssäpysymistä... monimutkaista.
Ihmisen tarvitsee harjoittaa omaa ajatteluaan. Siihen tarvitaan toinen saman verran älykäs tai älykkäämpi (mistä löytyykään aina älykkäämpi...?)
Miehillä on useimmiten enemmän älykkyyttä kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Miehet vain usein salaavat älykkyytensä, koska naiset eivät sitä tunnu arvostavan/tiedostavan. Perheitä ajatellen on sääli, jos nainen ei luota miehen arvostelukykyyn! On naisen tyhmyyttä, jos hän valitsee miehen, jota ei arvosta! Naiset katsovat liikaa miehen omaisuutta ja ulkoisia piirteitä - turha valittaa, jos yhteiselämä ei sitten sujukaan; ei ole osattu valita miestä oikeiden arvojen perusteella! (pitäisiköhän kouluissa opettaa parinvalinnan perusteita?)
On totta, että korkea älykkyys suojelee ihmistä. Ihminen tosiaan voi paeta omaan rikkaaseen mielikuvitusmaailmaansa ulkomaailman paineiden edessä. Taidatkin olla oikeassa...
Itse asiassa älykkyystesteissä keskivertoja tuloksia saaneet tekevät vähiten itsemurhia. Eri tutkimuksissa on tosin saatu vaihtelevia tuloksia sille, onko suurin riski hyvin alhaisen vai hyvin korkean ÄO:n tuloksissa saaneilla.
Tuloksia voisi selittää "survival of the fittest" -teesillä. Kaikin puolin keskiverto henkilö sopeutuu laumaan paremmin kuin ääripäiden edustajat, jotka selkeästi poikkeavat massasta.
Jospa älykäs ihminen osaa tämän asian ottaa huomioon, ja näin osaa omalta osaltaan "tyhmempiään" auttaa. Jos ei osaa, niin kuinka älykäs tämä älykäs onkaan...