Olenpahan ollut kohta 10v.aviossa ja ollut sellainen jee jee mies,kiltti ja aina myöntynyt kaikkeen.
Enpähän ole koskaan sanonut pahaa sanaa,puolustanut itseäni saati kieltäytynyt ilmoitetuista menoistamme.
En tiedä olenko saanut burnoutin vai olenko todella nyt kurkkua myöden täynnä koko määräilyä,syyllistämistä,aliarvioimista.
Olen vaan niin rätti väsynyt etten enää välitä miten käy tai miten minusta ajatellaan.
Koko avioliitomme aikana kieltäydyin eilen ensimmäisen kerran lähtemästä vierailulle koska ole sairas,ja sain osakseni loukkaantuneen ihmisen syyllistävän ja vihaisen käytöksen.
En voi sille mitään että tunnen olleeni kuin pässi jota talutetaan ja ohjaillaan narusta vetämällä.
Saanpahan taas syyllistämistä tästäkin,eikö teille naiset mikään riitä?
Jos olisin huoraava,ryyppäävä tyranni minua kohdeltaisiin aivan samoin kuin nyt.
Siis miksi en muuttuisi sellaiseksi??
Enpähän ole koskaan sanonut pahaa sanaa,puolustanut itseäni saati kieltäytynyt ilmoitetuista menoistamme.
En tiedä olenko saanut burnoutin vai olenko todella nyt kurkkua myöden täynnä koko määräilyä,syyllistämistä,aliarvioimista.
Olen vaan niin rätti väsynyt etten enää välitä miten käy tai miten minusta ajatellaan.
Koko avioliitomme aikana kieltäydyin eilen ensimmäisen kerran lähtemästä vierailulle koska ole sairas,ja sain osakseni loukkaantuneen ihmisen syyllistävän ja vihaisen käytöksen.
En voi sille mitään että tunnen olleeni kuin pässi jota talutetaan ja ohjaillaan narusta vetämällä.
Saanpahan taas syyllistämistä tästäkin,eikö teille naiset mikään riitä?
Jos olisin huoraava,ryyppäävä tyranni minua kohdeltaisiin aivan samoin kuin nyt.
Siis miksi en muuttuisi sellaiseksi??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olisin huoraava,ryyppäävä tyranni minua kohdeltaisiin aivan samoin kuin nyt.
Siis miksi en muuttuisi sellaiseksi??
Älä tee sitä. Opi vaan pitämään puolesi ja olemaan oma itsesi.
>Olen vaan niin rätti väsynyt etten enää välitä miten käy tai miten minusta ajatellaan.
No toihan käy hyvin yhteen sen kanssa mitä edesmennyt mystikkoguru Anthony de Mello sanoo kuluttavista ihmissuhteista, niitä kestetään niin pitkään että ihminen loppuun stressattuna on valmis luopumaan harhakuvitelmistaan. Useat meistä talsivat läpi elämänsä ulkoa ohjattuina, ehdollistettuina ja manipuloituina, kuvitellen että onneen tarvittaisiin parisuhde, omaisuutta, trendikrääsää, edustava asumus tai muuta pikkuporvarillista höttöä. Niinpä he sitten hukkaavat elämänsä ravatessaan näiden harhakuvitelmiensa perässä.
Asennoidu niin että olet henkisen paranemisprosessisi alussa kun kerran tiedostat ongelman ja kykenet sen näppäilemään tietsikkaan.
Olet kadottanut miehisen identiteetin. Se on yleistä nykyaikana. Vaimo on suhteessa se jolla on housut jalassa ja määrää kaapin paikan.
Tässä ei ole kysymys tasa-arvosta vaan siitä, että mies ja nainen todellakin ovat erilaisia ja sinun tulee löytää kadotettu miehisyytesi ja jämäköityä vaimosi suhteen.
Mulla on juuri sun tyylinen mies ja mä naisena toivoisin joskus mieheni ottavat ohjat ja olevan ihan omaa mieltään, ei sitä tarvitse rentuksi ruveta, mutta olis kiva, kun ei olis aina niin helposti luettavissa. Naiset kaipaavat ylätyksiä ja uusia ominaisuuksia mieheltään, olla jotain, jota ei aina hallitse. Mä ainakin haluaisin joskus mun mieheni tekevän niin. Mäkään en kohta jaksa hänen kiltteyttään, vaikka arvostankin sitä tosi paljon, mutta olis kiva, jos olis jotain muuta joskus.Tee sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä, puhu vaimollesi ja lopeta tylsät vierailut, eihän vaomisikaan varmaan mene sinne minne ei huvita. Nauti elämästä ja ole kiltti, mutta muista olla välillä ihan omaa mieltäsi.
Hei,
ei kysymys ole mistään "miehen paikan ottamisesta" tai ikävästä akasta. Jonkun pitää aina päättää, ja se joka päättää, joutuu myös kantamaan vastuun. Vallattomuus=vastuun pakoilu, eikö niin?
Jos kuvio vakiintuu tiettyyn muotoon (toinen aina päättää kaiken), sen muuttaminen tietysti herättää kuohuntaa. Kyllähän hermostuttaa, kun ei enää tiedäkään, miten juttu toimii, vai toimiiko ollenkaan. Eri ihmisillä on myös erilainen kyky sietää ja käsitellä ristiriitoja. Ehkä vaimosi ei huomaa syyllistävänsä, ehkä hän itse kokee perustelevansa ja vetoavansa ihan normaalisti? Ehkä syyllisyys on vain sinun päässäsi? -Kahden ihmisen välillä on näet kummankin oma totuus ja sitten vielä yhteinen totuus ja ulkopuolinen totuus. Yhteensä neljä erilaista versiota. Niistä ehkä kaksi jälkimmäistä, yhteinen ja ulkopuolisen, ovat tosimpia??
Tämä meni nyt vähän monimutkaiseksi pohdiskeluksi, mutta yritän vain sanoa että parisuhteessa MOLEMMAT ovat viestinnästä ja asioiden jakamisesta vastuussa. Hae vaikka terapiasta apua tämän faktan ymmärtämiseen.