Tällä viikolla rysähti. Paljastui oikea valheiden verkko.Suhteeni päättyi erään tuskaisen valheen paljastumiseen.
Mieleni tekee tepposet.Välillä ajattelen järkevästi. Ja välillä ikävöin petturiani. Ajatellen kaiken olleen pahaa unta. Haluaisin perua sanani, pyytää hänet takaisin luokseni.
Järki sanoo että ei.Jos haluan säilyttää itsekunnioitukseni rippeet niin se on kertakaikkiaan ei.
Löytyykö muita saman tunteen kanssa kamppailevia. Voiko pettämisestä selvitä.
Mieleni tekee tepposet.Välillä ajattelen järkevästi. Ja välillä ikävöin petturiani. Ajatellen kaiken olleen pahaa unta. Haluaisin perua sanani, pyytää hänet takaisin luokseni.
Järki sanoo että ei.Jos haluan säilyttää itsekunnioitukseni rippeet niin se on kertakaikkiaan ei.
Löytyykö muita saman tunteen kanssa kamppailevia. Voiko pettämisestä selvitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikka se tuntuu pahalle joka kerran petää,pettää aina.
Kyllä sen sisimmässäni oikeastaan jo tiedänkin. Mieli kehittelee vaan ihme utopioita kuten että voisihan sentään olla seksisuhteessa. Ei ei ja ei.En halua mennä enää rikki. Nyt on aika palata ehjäksi
Petturi on todennäköisesti tehnyt elämässään muutakin kuin pettänyt, joten kaikki on mahdollista. Joka vuosi jokunen alkoholisti juo viimeisen paukkunsa, joku ikuinen pullukka laihduttaa ja joku pettää viimeisen kerran. Tunnen itse yhden patologisen pettäjän, mutta aika monta henkilöä, jotka ovat pettäneet puolisoaan yhden ihmisen kanssa pitemmän tai lyhyemmän aikaa.
Itsekin mieheni pettämisen läpikäyneenä voin kyllä rehellisesti sanoa, että jättäminen olisi ollut helpoin ratkaisu. Oman elämän olisi voinut rakentaa täysin uudelta pohjalta uudelleen ja tuskainen aika olisi mennyt vihan vimmassa käytännön asioiden järjestelyyn. Mutta pettämisestäkin voi selvitä.
Toi oli jotenkin aika koskettavaa luettavaa ja siihen oli jotenkin helppo samaistua..Itse kun olen kamppaillut aika samanlaisten juttujen kanssa,tosin mulla on vaan epäilys en ole saanu miestä kiinni,mutta jos se päivä koittaa että saan hänet kiikkiin niin se on sitten sillä selvä minun osaltani ja hänkin sen tietää. Neuvoni on että jos sait ilman miehen itsensä kertomana tietää sattumalta niin silloin se on kylmää petosta ja en sinuna ottaisi miestä takaisin.. Tulee tekemään uudelleen kun aika on kulunut ja uskon sinun löytävän paremman ja uskollisen miehen vielä ja ansaitet sen myös! Älä tuhlaa aikaa petturiin vaan käy läpi tuska ja jatka elämääsi. Elämällä on varmaan paljon parempaa sinun varallesi..Tsemppiä sinulle:)
jos ajattelet häntä "petturina". Siinä on sellainen asenne ja tunnelataus, ettei suhteesta mitään tule.
Niin en kai. Pitäis aloittaa ihan alusta kaikki. Juuri nyt kyllä ajattelen häntä enemmän miehenä ja sielunkumppanina joksi hänet kuvittelin.Kaikki nuo kauniit asiat vaan murskautuu valheen alle. Toisaalta hän ei ole edes yrittänyt ehsottaa sovintoa joten uutta mahdollisuuttakaan ei oiken voi silloin antaa. Emme olleet ehtineet olla yhdessä kovin kauaa.ehkäpä se on myös pelastus että tästä pääsee nopeasti jaloilleen
20 vuotta avioliittoa takana ja tuo tunne lataus iski viime uutena vuotena, kun mies kertoi...vieläkin kelaan ja mietin... asenne vamma vissiin mulla kun ei taho tulla tästä avioliitosta enää yhtään mittään.....
haluaisin pelastaa tän liiton, mutta miten... omat mustat ajatukset syö tätä koko ajan...mä vaan pelkään ja taas pelkään, että jos se taas tekee sen...mitähän mun pitäisi tehdä
olleet kauaa yhdessä, omat kuvitelmasi hänestä saattavat olla suuresti vinksallaan. Ehkei hän olekaan sielunkumppanisi. Etenkään, kun ei ole ehdotellut sovintoa.
pitäisi opetella olemaan pelkäämättä - ei mitään muuta. Jos miehesi pettää vielä, se tapahtuu, pelkäät sitä tai et.
Olin todella huonossa suhteessa pari vuotta. Ihmettelin aina että mikähän tässä suhteessa oikein mättää kun periaatteessa kaikki muka oli hyvin, rakkautta ja seksiä piisasi mutta mulla oli paha olla. Ja sittenhän se tuli päin näköä; mies oli pettänyt työkaverinsa kanssa jo pitkään. Eli naisen vaisto se vain kertoi että jotain oli pielessä. Voi tietysti olla että joku epäilee turhaakin tai voi olla että joku elää pää pilvissä eikä epäile mitään. No, minä en kuitenkaan koskaan tuosta pettämisestä selvinnyt ja hyvä niin. Nykyään exäni on kihloissa tuon kyseisen työkaverinsa kanssa - ja minä olen tyytyväinen sinkkuelämääni ja siihen, että pääsin moisesta valehtelevasta nilkistä eroon.
Mutta jossain vaiheessa se valinta on tehtävä - mielestäni jokaisen olisi arvostettava itseään kylliksi ettei jäisi huonoon suhteeseen. Toisen sikailuille ei koskaan voi mitään pelkäsipä niitä kuinka paljon etukäteen tai vihaisi jälkikäteen - eikä toista ihmistä voi muuttaa...
On paljon muitakin asioita kuin uskottomuus, minkä vuoksi tuntuu pahalta, vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin. Ja taas täytyy valita... Ennen ajattelin, ettei kukaan lähde pois hyvästä suhteesta, mutta kyllä niinkin käy. Hyvästä suhteesta lähdetään toiseen hyvään suhteeseen. Tai hyvästä suhteesta lähdetään silloinkin, kun on jotain muuta tekemistä - kuten esim. vuosia kestävä maailmankiertue, vakituinen kiintoisa työpaikka toisella puolella maapalloa yms. Elämä on todellakin valintoja täynnä.