katanmarjat

KATAJANMARJA
Etelä-Suomessa kataja viihtyy tuoreilla tai sitä paremmilla kangasmailla ja merenrannoilla. Katajan voi löytää myös korpisuon mättäiltä tai kuivilta kallioalustoilta. Pohjois-Suomessa kataja tulee parhaiten toimeen lehtomaisilla kasvupaikoilla, mutta se on levittäytynyt myös kuivemmille ja karummille kasvupaikoilla.
Katajapensaan korkeus vaihtelee muutamasta kymmenestä sentistä useisiin metreihin. Pensaissa on runsaasti oksia, joiden teräväkärkisten neulasten peite on harvahko. Hede- ja emikukinnot ovat eri kasveissa. Hedeyksilöt pölyttävät alkukesällä.
Metsän varjossa kasvavat Etelä-Suomen katajat ovat yleensä kaarevahaaraisia ja pensastavia. Suorakasvuiset pylväskatajat ovat harvinaisia poikkeuksia, joita näkee aurinkoisilla kedoilla ja hakkuuaukeilla. Viimoja ja lunta vastaan taisteleva lapinkataja on taipunut matalaksi ja maan myötäiseksi. Samaa näköä on saariston katajissa. Kataja voi saavuttaa usean sadan vuoden iän.
Katajan marjat ovat kolmisuomuisia ja -siemenisiä meheviä käpyjä. Niitä kannattaa etsiä aukeilta paikoilta tai harvoista metsistä. Ensimmäisen vuoden marjat ovat pieniä ja vihreitä, tuskin näkyviä. Toisena vuotena vihreät marjat näkyvät selvästi pensaassa, kolmannen vuoden syksyllä marjat kypsyvät ja muuttuvat lopulta sinimustiksi. Parasta keruuaikaa on syys-lokakuu. Marjojen keruu on helppoa. Katajan viereen levitetään kangas, jonka päälle kataja taivutetaan. Kypsät marjat irtoavat runkoa koputtelemalla.
Marjoista on tehty marjamämmiä ja hilloa. Niitä on käytetty myös kaljan ja muiden alkoholijuomien maustamiseen. Marjoja voidaan käyttää mausteena pippurin tapaan, kun ne on ensin kuivattu. Marjojen käyttöä ei suositella munuaisvikaisille, eikä raskaana oleville naisille