Mitä tehdä kun ukko ravaa kalassa kaiken aikaa eikä ole koskaan kotona? Itse käyn vuorotyössä, hoidan kauppa-asiat ja kodin sekä tietysti 2,5-vuotiaan poikamme päivästä toiseen. Kaiken lisäksi odotan toista lasta, ja olen ollut todella väsynyt alkuraskaudesta eikä mieheltä ole herunut apua tai tukea missään asiassa. Olen useasti maininnut ja sanonut, ja välillä itkenytkin väsymystäni hänelle, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Tuntuu kuin hän eläisi vain ja ainoastaan oman napansa ympärillä ajattelematta perhettään. Onko kellään samanlaisia kokemuksi? Antakaa neuvoja mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?
Yksin arjen keskellä kun mies harrastaa...
Väsynyt
284321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
erottiin juuri tuosta syystä, sen jälkeen mies ymmärsi miksi oli nainen eron halunnut ja paransi tapansa seuraavassa liitossa. Tämä ei tietenkään auta sinua.
Entäpä jos jakaisit osan töistä miehen hoidettavaksi, jollei hän niitä tee niin et tekisi sinäkään. Esim. kaupassa käynti, imuroiminen, lapsen hoitaminen tiettynä iltana viikossa. Selkeät säännöt siis mitä ja milloin tulisi tehdä. MInä ainakin luettelen mitä miehen pitää tehdä kotona esim. siivouspäivänä. Ja monesti ilmoitan etukäteen että sinä päivänä on sitten hänen vuoronsa hoitaa lasta. Ihan hyvin on toiminut.
Oma-aloitteisuutta on turha monelta mieheltä odotella. Ne eivät huomaa pyykkivuorta vaikka se peittäisi koko pesuhuoneen. Monien miehien ei kotona asuessa ole tarvinnut osallistua kotitöihin, on ollut äiti sitä varten ja siksi eivät he niitä opi tekemään itsestään aikuisellakaan iällä jos ovat kotoa tyttöystävän luo muuttaneet. Suurin osa tietämistäni miehistä ovat juuri tuollaisia. Heitä pitää todellakin käskeä ja opettaa.
ja taas kerran puhua. Kpti ja perhe ja siihen liittyvät asiat ovat yhteisiä. Sopikaa yhdessä, miten jaatte kotityöt ja millon sitten saa tehdä omia asioita. Ei siihen oikeen mitään muuta vaihtoehtoa ole kuin tuo kuuluisa puhuminen. Jakakaa vaikka kauppavuorot jne.
tilanteeseen. Kenen ajatukset on pyörinyt omien ajatusten ympärillä kun hankkiuduit uudelleen raskaaksi jos jo edellinenkin noin väsyttävä tapaus?
ihan totta täytyy ihmetellä miten ihmiset ei oikeasti tiedosta realiteetteja omassa elämässään? Onko se mie snyt yhtäkkiä alkanut kalastaa vai onko se harrastanut sitä jo pidempäänkin?
Joskus kannattaa harkita ihan oikeasti itsekkin mitä on tekemässä ja kantaa se vastuus en mukaan. Onhan se inhottavaa ja suorastaan vittumaista jos ukko ei muuta tapojaan, mutta pitäisi se tietää ainakin sen ekan muksun jälkeen jotta ei niitä lisää ala pykäämään. Vai onko ideana tutkia kuinka monta lasta pitää olla jotta ukko lopettaa kalastamisen?
Myötätuntoni on kuitenkin puolellasi koska nyt tosiasiassa oelt pahassa raossa ja elämä on vaikeaa ja raskasta. Joskus vaan kun harkinalla voisi välttää monta asiaa..
Nyt keinoina taitaa olla se paljon puhuttu keskustelu asioista. Puhumalla asiat aukeaa tai sitten ei ja jatkossa elämä vilistää samaa rataa.
Koomisena asiana tuli mieleen vanha konekirjoitusharjoitus jostain oppaasta; jahka aslak alkaa saada kalaa saa akka alkaa ajaa ladaa. Eli saako se sitä kalaa edes vai meneekö harrastelun puolelle?
lyödätte tälläisiä kusipäitä?! Ja minkä ihmeen takia teette niille vielä lapsiakin?! Turhaa se on tänne tulla valittamaan, kun on itse valintansa tehnyt.
aivan sama juttu. Valmistelin jo eroa ja kun kaikki oli valmista sanoin, että joko ukko ryhdistäydyt tai otan tytön ja lähden. Uskoi, että tosissani oon, kun valmistelutkin jo tehty. Kertoi, että PELKÄÄ isyyttä / perhejuttuja. Puhuttiin kunnolla ja naimisissa ollaan edelleen, kakkonen sylissä ja ikionnellinen oon. Tosin kotitöistä pitää vieläkin muistuttaa tyyliin, onpa meillä fiksut astiat kun taas osasivat itse mennä pesukoneeseen... Tsemppiä, puhumalla voit liittosi saada kuntoon, muuta tietä ei taida olla
muistuttamista oo, toi on vittuilua.
a)huoltoasemanpitäjä
b)majatalonpitäjä
c)pesulanpitäjä
d)ruokalanpitäjä
e)minkätahansapitäjä (se on se kielletty asia)
f)sen miehen äiti
g)kynnysmatto,johon pyyhitään mennen tullen jalkansa
h) onko sen kalan nimi "hellu"
et taida olla vaimo ollenkaan...kysy siltä ukolta näistä ja ala vaatia parempaa korvausta palveluksistasi..
sitä,että huolehdit puhtaaksi vain sinun ja lapsesi käyttämät astiat ja vaatteet. Petaat vain oman puolesi vuoteesta ja vaihdat vain omat ja poikasi petivaatteet. Mies huomaa kyllä jossain vaiheessa että joku mättää. Siinä vaiheessa voi sitten informoida,että kotihommat kuuluu kummallekin. Sinä teet oman osasi mutta miehen orja et ole.
Kun minä huomautin meillä parista kotihommasta jotka jäi aina minun kontolleni,oli miehen vastaus,että ei hän ole niitä huomannut. Ihan vilpittömästi sanoi,että hän on mies,ei hän tuollaisia huomaa. Käski vieläpä huomauttamaan jatkossa,että hoitaa oman osansa.
Tuohan on silkkaa vittuilua. Vaikuttaa siltä kuin tuo meillä asuva nainen olis kirjoittanut edellisen. Minä en ymmärrä moista ajatelutapaa. Kun meillä on tullut puhetta siitä mitä kaikkea minä en tee kotona - olen monesti ehdottanut että vaihdetaan totaaalisesti kodin eteen tekemiämme hommia. Minä teen hänen ja hän minun hommat. YLLÄTYS - ei käy - kuulemma. Kun hän ei osaa esim. vaihtaa autoon öljyjä. Eikä niitä vaihtoja tulis kun 4 x vuodessa. EDELLINEN OLI YKSI - SIIS YKSI ASIA KAIKESTA.
Minä olisin valmis vaihtoon ihan milloin vain. Sitä en tiedä, kuka vois tekemiäni ruokia syödä, mutta se olis sit sen ajan murhe. Ainakin voisin yrittää.
Meillä tehdään just noin - siis kaikki muut astiat lähtee pöydästä paitsi minun. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kyseistä juttua. Jos toisesta välittää, miks ei ole valmis ottamaan sitäkin yhtä lautasta ja sen ympäriltä mitä siinä on. Meillä ainakin sen VAIVANNÄÖN saisi takaisin korkojen kanssa. Nyt on korot jäässä...
Edellinen on siinä just oikeessa että mies huomaa jonkun mättävän. Itsekin olen sen huomannut. Vaimoni on itsekäs ja ajattelee korkeintaan oman napansa etäisyydelle.
Olis kiva tietää ketjun aloittajan miehestä lisää. sinänsä ei käy vaimoa kateeks tuossa tilanteessa. Oikeesti jotain tarttis tehä heidän tilanteessa, jos mieli jatkaa...
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
"Jos toisesta välittää, miks ei ole valmis ottamaan sitäkin yhtä lautasta ja sen ympäriltä mitä siinä on."
Et taida välittää omastasi kun et ota vaimon lautasta ja sen ympärillä olevia?
Mitä muuta teidän perheessä kuuluu miehelle kuin öljyn vaihdot neljästi vuodesssa?
Kuuluuko vaimolle muuta kuin ruuan valmistus, esille pano ja korjaaminen?
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!!!
alkuperäisen kertoman mukainen ongelma,niin toimisin tavalla,joka sinun mielestäsi on vittuilua.
Ei meillä ainakaan se ole välittämisen mitta,että se toisenkin lautanen siivotaan pois. Jos jatkuvasti tuolla tavoin on "välitettävä"että korjaa toisen jälkiä,niin väsyyhän siinä.
Minä suostuisin kyllä vaihtamaan osia,jos tarve vaatisi. Ei meillä niin ihmeellisiä hommia ole,että en niistä selviäisi. Öljyjen vaihtaminen onnistuu kyllä;) Se on pieni homma sen rinnalla mitä nainen usein tekee huushollissa.
Kysyppäs joskus siltä vaimo-kullalta,mikä mättää ja kerrankin KUUNTELE. Ehkä lakkaa se hella savuttamasta teilläkin;))
Ei puutetta
Ei täällä hyvistä neuvoista puutetta ole. Johan nyt, kun noita käytännössä koettuja neuvoja noudattaa, niin ongelmat selviää, vai selviääkö?
Eivät aina. Tein kodissani raskaimmat työt, eikä ne olleet pikkujuttuja. Muokkasin muutaman kymmenen aarin kasvimaata niin, että vaimo sai pistää siemenet vakoon. Viljelyä ilman myrkkyjä.
Kolasin 150 m tien ja toisinaan pihankin talvella lumesta. Puuhasin polttopuut metsästä, tai rakennuksilta, pilkoin ne ja lämmitin taloa. Ja mitä vaimo siihen sanoi? Miksi et sinäkin voisi tehdä jotain minun hyväkseni,kun minä tiskaan, pesen pyykin ja imuroin? Joskus luettelin nuo tekemäni raskaimmat työt ja vastaus oli: Ne sinä tekisit itsellesikin. Eikö sitten vaimo tekisi itselleenkin tiskausta, pyykinpesua ja imurointia? Ongelma voi joskus olla siinä, ettei ole koskaan miehekkäästi selvittänyt naiselleen rajoja, mihin asti voi mennä. Nainen tarvitsee, (ehkä eivät kaikki) rajansa, niinkuin lapsillekin on ne selvitettävä ja pidettävä. Rakkautta siis
ja ymmärrystä päättäväisyyden kanssa.
olisi pitänyt miehekkäästi niitä rajoja selvittää?
Puhuminen lienee paras tapa mutta kun se ei aina auta.
Varoa teennäisyyttä
Nykyään on vaara, kun TV:n katseluun menee paljon aikaa, niin siinä myöskin muokkaantuu. Alkaa vetää jotakin roolia sen sijaan, että olisi aidosti oma itsensä. Nämä roolit ovat raskaita henkisesti. Olla jyrkästi oma itsensä, niin selviää, jos selviää vaikeistakin tilanteista.
Eräs rooli, johon moni mies sortuu tarttuu lapsuudesta. Äiti on se jokaiselle miehelle rakas ja läheinen hyvä ihminen. Kun mies haluaa olla oikein hyvä mies, niin joskus hän muuttaa ääntäänkin lempeäksi, kuten äiti aikanaan. Tämä ei toimi kuitenkaan tässä tapauksessa vakuuttavasti. Miehen olisi puhuttava matalalla äänellä rauhallisesti ja vakuuttavasti, niin ettei jäisi pienintäkään epäselvyyttä tarkoituksesta. Tämä on vain eräs puoli asiasta,
ellei vaimo usko miehen selvittäessä tarkoitustaan
. Tässä netissähän ei tiedä, mistä ongelmat kiikastaa, mutta monilla hyvillä ja kilteillä miehillä uskon ongelmia olevan juuri tällä alueella. Totta tietysti on, että me vähemmän miehekkäät joudumme tyytymään osaamme. Jotakin voisi tietysti yrittää korjata.
melkoisen kaukaa haetulta. Ennen tv:tä sen roolimallin saattoi kai sitten omaksua vaikka naapurista.
Kyllä se on kai ihmisen perusluonteesta kiinni,että onko huomaavainen vai itsekäs omaan napaan tuijottaja.
Olet kai
Nähtävästi olet oikeassa. Sinähän itse tiedät asiaan liittyvät seikat. Hyvä, kun tiedät. Tuskin tähän ongelmaan mitään patenttiratkaisua löytää.
On kyllä viisaita ja kolutettujakin neuvojia.
Toivotaan, että jostain apu löytyisi (ulkopuoliselta), tai sitten sinulle itsellesi selviäisi, mitä pitää tehdä. Oma apu paras.
Aika harvinaista ja epätodennäköistä nykypäivänä, että kovin moni mies viljelisi käsin (toisaalta, se oli päivätyösi, se mikä toisilla on esim. rekan kuljetus tai opettaminen tai mitä ikinä..) kymmentä aaria, kolaisi käsin 150 metriä tietä JA kaataisi ja pilkkoisi polttopuut.. Yhtä aikaa et voinut kolata ja viljellä Suomen vuodenaikojen vuoksi, joten hommaksi jäi joko viljely (palkkatyösi) tai lumien kolaaminen vuodenajasta riippuen ja puiden pilkkominen. Noita puitahan puuhataan aika monessa taloudessa nykyäänkin..
ELI ammattisi lisäksi hoisit talon halon hakkuun ja pökön tökkäämisen pesään. ONNEA!
Kritiikki on paikallaan
En ihmettele yhtään. Jouduin kaivamaan monivuotiset rikkaruohot, ohdakkeet ym. käsin.
Loput ajoin jyrsinkoneella. Minulla oli päivätyöni
kun vähän levähti töistä tultuaan, niin saattoi aloittaa kodin piirissä "iltavuoron". Tuo johtuu
osittain minun filosofiastani. Olin varhaisessa elämässäni suorastaan laiska ja olin joutua päihteiden kanssa jumiin. Sitten hyväksyin itselleni ajatuksen, että työ kuuluu olennaisena osana ihmisen elämään. Voin sanoa, että olen sillä tavalla jaksanut henkisesti raskaissa elämän vaiheissa ja kokenut suoranaista onnea työn lomassa. Ei siis ole pelkkää huuhaata, eikä ole yhdellä kertaa tehtyä työtä, mutta puuhatessaan iltaisin tuonne 8-9 saakka syntyy tulostakin.
Tarkoitan että
Monet asiat on hyvä kyseenalaistaa, eikä niellä noin vain. Kunnioitan kaveria, joka käyttää omia korvienvälisiään. Paljon on vain Aku ankkaa lukevia pintaliitäjiä.
mitään ongelmia ole:)
ei nyt niin järkyttävän suuri läntti maata ole. Ne on hehtaareja mitä niillä maanviljelijöillä on. Ja kymmenellä hehtaarilla ei taas nykyään tule toimeen oikein mitenkään päin.
Tee vain omasi. Peset pyykkiä ainoastaan itsellesi ja lapselle. Tiskaa vain omasi ja lapsen astiat. Laittaessasi ruokaa älä suotta kokkaa miehelle.
Voiko miehesi ottaa lasta mukaan kalaan? Palkkaa lapsenvahti tai pyydä jotakuta MIEHESI sukulaista välillä viemään poika leikkipuistoon jotta sinä saisit edes hetken levätä kun miehesi ei sellaista mahdollisuutta suo.
Kannattaako tuollaisen kanssa jatkaa yhteiseloa?
kuulostaa tuo sinun kirjotus jotenki tutulta... meillä on vain kolme lasta... mise laukkoo kalassa ja mettällä mutta ei koskaan kysy tarvitsisinko mie apua jossain tai haluaisinko mie mennä käymään jossaki ilman lapsia... kauppa käynnit ja siivouksetkin jää minun hoidettavaksi..keskimmäinen lapseni on siinä iässä että mitään ei uskota ja vanhin on yllytys iässä... kokeile siinä hoitaa sitten yks ja puoli kuukautista pienokaista ku saat laukkoa keskimmäisen perässä ja ei puhettakaan siitä että mie voisin jonnekki päästä yksin tai ees että mies auttais kotitöissä...
Ei olisi pitänyt astua liian pienenä liian suuriin saappaisiin!
Kyllähän nyt pomppasi! Nainenko se vaan ne pennut hankkii? Olen sitä mieltä, kun parisuhteessa ollaan, niin MOLEMPIEN on kannettava se vastuu arjen pyörityksestä.Saisi nuo ukotkin aikuistua, eikä ajatella, että elämä vain jatkuu samaan malliin niin kuin ennenkin, lue:aikaa ennen perhettä..Monella vaan tuntuu olevan niin, mutta varokaa miehet, sitten kun päätätte aikuistua, onkin naisenne laähtenyt omille teilleen...ja jättänyt se mokoman laiskiaisen tuijottamaan omaan napaansa:)
Itse lopetin kaikki harrastukseni kun lapsi syntyi,mieluummin touhuan lapsen kanssa.
Voinhan jatkaa harrastuksiani sitten kun lapsi on vanhempi,enpähän jää miettimään miten kiva olisi ollut leikkiä lapsen kanssa kun se oli pieni.
Niin ja en ole katunut nyt 1v4kk.
Ihan turhaa kiduttaa itseään loputtomiin. Jos kalat ovat tärkeämpiä kuin perhe, siinä ei silloin puhe, terapia tms. auta. Usko pois. Älä tuhlaa aikaa vaan potkaise äijäsi järveen ja etsi tilalle kunnon mies. Niitäkin vielä on.