...hänen ajattelustaan ja myös siitä, miksi hän joutui irrottautumaan uskonnollisesta yhteisöstään, ja mitä hän ajatteli kristinuskosta ja/tai juutalaisuudesta?
Kertoisitteko Spinozasta
Curiosità
12570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
eli kaipa uskovaiset eivät sulata sitä, että joku halventaa heidän uskontoansa. Miksi et lue wikipediaa? Siellä on ihan pätevää tekstiä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Benedict_de_Spinoza
Väite Spinozan ateismista on mielestäni hutera, suorastaan perusteeton. Spinozan jumalakäsitys oli pikemminkin niin jalostunut, ettei se sopinut hänen aikansa juutalaisyhteisöön, eikä sovi nykyaikanakaan kaikille. Mielestäni Spinozan jumalakäsitys on hienostunut, miltei täydellinen. Tässä lainaus vanhasta keskustelusta:
Albert Einstein ei uskonut persoonalliseen
Jumalaan eikä kuolemanjälkeiseen elämään. Hän
uskoi että maailmankaikkeudessä vallitsi
järjestys.
"I believe in Spinoza's God who reveals Himself in
the orderly harmony of what exists, not in
a God who concerns himself with fates and
actions of human beings."
-Albert Einstein -
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=2569479#2569479
Spinozaa on käsitelty täällä hyvin monessa keskustelussa, myös muilla aihealueilla. Harmi vaan, että hakutoiminto tuntuu hieman tökkivän:
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&start=0&q=Spinoza
Pari keskustelukommenttia linkkeineen:
>>Omien sanojensa mukaan Einstein oli ateisti: "Käsite Jumala ei sisällä käsitykseni mukaan mitään maailmankaikkeuden ulkopuolista tai ulkopuolisia olioita"
Minustakin Spinoza oli pohtinut jumalakäsitystä perusteellisesti, ja hän ei suinkaan ollut ateisti, vaan hänellä oli tosiaankin käsitys Jumalasta, ei persoonana vaan pikemminkin sellainen, jossa Jumala ilmeni luonnossa, tai luontona.
Nähdäkseni Spinoza oli teisti, ja vieläpä monoteisti, ainakin panteisti, eikä hän varmaan halveksinut uskonnon perusasioita, mutta hän ymmärsi jumaluuden oman analyysinsä pohjalta sen verran abstraktisti, ja piti pyhiä kirjoituksia hyvinkin vertauskuvallisina, joten häntä ilmeisesti harva todella ymmärsi, ja siksi häntä ei hyväksytty keskivertouskonnollisten piireissä.
spinozalaista panteismiä ei ole uskontona, ellei sitten Spinozan filosofiaa pidä uskontona.
Spinozan uskonnollisuus on jotain sellaista, jota melkein kuka tahansa tiedemies voi sympatiseerata, varsinkin fysiikan alalta. Panteismi on hyvin arveluttavaa, fyysikot usein selittävät asioita aivan kuin olisivat panteistejä. Myöskin determinismi kertoo siitä, että maailman eli jumaluuden lait ohjaavat maailmaa, kuten fyysikoille fysiikan lait.
Ei persoonallista jumalaa, ei moraalista velvoitetta ylempää eli individualismi eli aika pitkälti samoja teemoja kuin ateisteilla. Toki panteismi ei ole ateismia ja olet todellakin oikeassa, on tärkeää kertoa filosofeista ensisijaisesti heidän omilla sanoillansa, eikä esittää niitä omien tulkintojensa kautta.
En siis ole kovinkaan innostunut Spinozasta, joten en hänestä paljon tiedäkään, joten näkökulmani Spinozaan on ehkä hiukan erilainen kuin sellaisella, joka on paremmin sisällä Spinozan ajattelussa. Tässä mielessä en ole mikään paras Spinozan kommentaattori, mutta ehkäpä värikkäät mielipiteet herättää keskustelua.
Spinoza oli panteisti, mutta omana aikanaan hänet leimattiin ateistiksi. Bertrand Russel kirjoittaa filosofian historiassaan, että Spinozaa vastaan tehtiin jopa murhayritys, kun hän kieltäytyi salaamasta epäilyksiään juutalaisen uskon oikeellisuudesta. Kun tämä yritys epäonnistui, Spinoza kirottiin kaikilla Mooseksen viidennen kirjan kirouksilla.
Spinoza oli jyrkkä deterministi ja samaisti Jumalan luontoon. Spinozalle Jumala oli yksi substanssi. Henki ja aine olivat tuon substanssin attribuutteja. Spinoza oli siis monisti. Descartes oli erottanut hengen ja aineen toisistaan ja pitänyt niitä erillisinä substansseina, mutta Spinozan mielestä se oli erehdys. Hänen mukaansa substanssia voitiin lähestyä joko ajattelun tai ulottuvaisuuden (hengen tai aineen) kautta. Yksittäisiä luonnonilmiöitä ja oliota Spinoza kutsui moduksiksi. Ne olivat täysin käsitettävissä vain suhteessa kokonaisuuteen, luontoon, Jumalaan.
Etiikassaan Spinoza oli omasta mielestäni hieman Stoalainen. Hän korosti affektien tiedostamista vapauttavana kokemuksena. Spinozalle passiiviset affektit (viha, suru, rakkaus, himo yms.) olivat negatiivisia, sillä ne hallitsivat ihmistä ja tekivät ihmisestä oman orjansa. Spinozan mukaan nämä affektit voitiin järjen avulla tiedostaa ja silloin ne lakkasivat olemasta passioita. Tärkeää oli tajuta, että kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta eikä mitään voi muuttaa. Hyvä ja paha ovat vain eräänlaisia harhakuvitelmia. Luonto toimii deterministisesti ja vain kokonaisuudesta irrotettuna jokin yksittäinen asia voitiin nähdä hyvänä tai pahana. Spinozalle kokonaisuus oli tärkein. Spinoza korosti myös ns. "intellektuaalista rakkautta" Jumalaa kohtaan. Tämä tarkoitti ilmeisesti Jumalan eli luonnon olemukseen kohdistuvaa mietiskelyä ja tavoitteena oli intuitiivinen oivallus kaikkeuden rakenteesta. Spinoza erotti kolme tietämisen lajia: sensitiivisen aistitiedon, diskursiivisen päättelyyn perustivan tiedon ja korkeimpana kaikista intuitiivisen tiedon.
Spinozan filosofia on kaikkiaan varsin kiinnostava, mutta siinä on eräs merkittävä epäjohdonmukaisuus: Spinoza saarnaa determinismin puolesta, mutta antaa ihmisille kuitenkin neuvoja etiikassaan mielenrauhan saavuttamiseksi. Mutta jos kaikkeus on deterministinen, emmehän me silloin voi valita, noudatammeko me Spinozan neuvoja. Meidät on ennalta määrätty joko noudattamaan niitä tai hylkäämään ne.
Kiitos hienosta Spinoza-analyysistä. Minulla on se vaikutelma, että ei hän suinkaan ateisti ollut, ja tuo juutalaisyhteisön jyrkkä asennoituminen vähän ihmetyttää. Hänen tulkintansa VT:sta oli samantyyppinen kuin ole itsekin miettinyt (olematta filosofi), eli että pyhissä kirjoituksissa on paljon metaforia ja symboliikkaa, ja ilmeisesti tämän(kin) tulkinnan takia hänellä menivät sukset ristiin ortodoksijuutalaisten kanssa.
Panteismi hänessä on ilmeistä, Jumala on yksi substanssi, ja siinä mielessä hän on monoteismin jälkeläinen. Tuo determinismi on hänen hienossa opissaan kohta, jota on vaikeampi sulattaa.
Se muistuttaa itämaisten uskontojen filosofiaa.
Voi hieman ihmetellä, eikö hänestä ihmisellä ollut vapaata valintaa. Mielenkiintoinen näkemys on myös tuo "Jumalan älyllinen rakastaminen".
Useinhan kuulee sanottavan, että Jumala rakastaa. Spinoza kehotti vain rakastamaan Jumalaa, joka ei rakasta. UT:n teologiassa Jumala on rakkaus sinänsä.
Tuo kolmas tietämisen laji, aistitiedon ja diskursiivisen päättelytiedon ohella, eli intuitiivinen tieto, on kiintoisa aihealue.
Juuri siitä lienee kuitenkin vaikeinta saada todellista tietoa, se on enemmänkin subjektiivinen tietämisen laji.
Einsteinin kerrotaan olleen hyvin kiinnostunut Spinozan filosofiasta, ja soveltaneen tämän monistin ideoita käsityksiinsä maailmankaikkeudesta ja sen rakenteista.
mutta eräs asia jäi vähän mietityttämään. Tämä ei välttämättä edes ole Spinozaan oleellisesti liittyvä seikka.
Jos maailma on deterministinen, niin ei se estä antamasta eettisiä ohjeita. Koska silloin Spinoza vain yksinkertaisesti on determinoitu antamaan eettisiä ohjeita. Deterministisessä ja indeterminisitsessä maailmassa voi tapahtua ihan täysin samat asiat, ero on vain siinä miten ne toteutuvat. Mutta sitä "miten" -osaa ei vain voida mitenkään saada kiinni, joten se on täysin riippumaton siitä mitä näissä maailmoissa tapahtuu. Se on siis ihan eri viitekehyksessä.
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202275.html
http://www.tsv.fi/TTAPAHT/001/mich.htm
Tässä opuksessa on tuota Einstein-Spinoza-asiaa sivulla 97 ja 631, jos kiinnostaa.
kiinnostaapa hyvinkin.
>>Kiitos hienosta Spinoza-analyysistä. Minulla on se vaikutelma, että ei hän suinkaan ateisti ollut, ja tuo juutalaisyhteisön jyrkkä asennoituminen vähän ihmetyttää. Hänen tulkintansa VT:sta oli samantyyppinen kuin ole itsekin miettinyt (olematta filosofi), eli että pyhissä kirjoituksissa on paljon metaforia ja symboliikkaa, ja ilmeisesti tämän(kin) tulkinnan takia hänellä menivät sukset ristiin ortodoksijuutalaisten kanssa.>>
En itsekään pidä Spinozaa ateistina. Kyllä Spinozalla Jumala oli, mutta hänen käsityksensä siitä vain ei käynyt yksiin ortodoksisen Juutalaisen uskon kanssa. On merkillistä, että Spinoza joutui käsitystensä takia vaikeuksiin Hollannissa, joka oli tuolloin Euroopan vapaamielisimpiä valtioita. Hänen oppinsa on täytynyt olla järkyttävää heterodoksiaa aikalaisten silmissä, koska suhtautuminen häneen vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeen on ollut halventavaa.
>>Tuo determinismi on hänen hienossa opissaan kohta, jota on vaikeampi sulattaa.
Se muistuttaa itämaisten uskontojen filosofiaa.
Voi hieman ihmetellä, eikö hänestä ihmisellä ollut vapaata valintaa.>>
Spinozan mkaan ihmisellä ei nähdäkseni ollut vapaata valintaa. Spinozan oppi eroaa tässä kohdassa Descartesin opista siinä, että tahdolla ei ole sellaista erivapautta kuin Descartesin filosofiassa. Descartes saattoi antaa ajattelulle ja tahdolle erityisaseman deterministisiä lakeja noudattavaan luontoon nähden, koska hän erotti hengen ja aineen eri substansseiksi. Spinoza ei voinut tehdä näin, koska hänellä on vain yksi substanssi, jonka attribuutteja ajattelu ja ulottuvaisuus ovat.
>>Einsteinin kerrotaan olleen hyvin kiinnostunut Spinozan filosofiasta, ja soveltaneen tämän monistin ideoita käsityksiinsä maailmankaikkeudesta ja sen rakenteista.>>
Einstein sanoi mm. näin:
"I believe in Spinozas god who reveals himself in the orderly harmony of what exists, not in a God who concerns himself with the fates and actions of human beings."
Tuo sitaatti valaisee varsin hyvin Einsteinin paljon puhuttua uskonnollisuutta. Einstein ei uskonut persoonalliseen Jumalaan, vaikka niin on usein väitetty.
Tämä on vanha keskustelu, mutta Spinoza jaksaa aina vaan kiinnostaa.
Hyvää blogijuttua aiheesta lukiessani mieleeni tökkäsi hupaisa ristiriita. Spinozan mielestä kaikki oli Jumalaa. Kuitenkin blogitekstissä sanotaan:
#Spinoza analysoi raamattua rankalla kädellä ja kieltäytyi kategorisesti uskomasta, että “jokainen kappale on tosi ja jumalallinen”.#
https://tarmo.fi/blog/2003/09/spinozan-determinismi/
No, ehkä ymmärrän tuon tarkoituksen, että Spinozan mielestä Raamatun teksti ei ollut absoluuttista totuutta. Kuitenkin Spinozan ideoiden mukaisesti Raamattukin on tietysti Jumalan aikaansaannosta, koska mitään muuta kuin Jumala ei ole.