Paniikkihäiriö

Minulla on paniikkihäiriö joka tuli pitkään jatkuneen jännittämisen seurauksena. Paniikkikohtaukset eivät koskaan ole tulleet minulle "kuin salama kirkkaalta taivaalta" vaan niihin on aina liittyny tietoista ajattelua ja ajatuksiahan ei voi hallita. Esim. kassajonossa päähäni saattaa yhtäkkiä tulla ajatus: "apua, jois minulla nyt tulisi tässä huono olo, miten pääsisin äkkiä pois?" -ja näin on paniikkikohtaus valmis!

Itse olen kärsinyt muutaman vuoden paniikkihäiriöstä. Nyt on menossa suhteellisen panikoimaton kausi, ehkä niin voi sanoa, koska en saa varsinaisia kohtauksia enään, vaan ainoastaan alkavan kohtauksen oireita. Aikaisemmin kohtauksia sain juuri yksin ollessani. Niihin kuuluivat voimakas kuoleman pelko, pyörtymisen tunne, sydämen tykytys ja hulluksi tulemisen tunne. Silloin myös kuoleman pelko oli mielessä kun kävin nukkumaan vaikka paniiikkikohtausta ei juuri silloin olisi ollutkaan. Tuntui vain siltä että en enää ehkä herääkään seuraavana aamuna. Nyt oireilu on alkanut nimenomaan esim. koulussa ja autoa ajaessa. Kohtauksen oireiluun kuuluu nyt sydänkohtauksen pelko ja sydän tuntemukset sekä pyötymisen tunne ja kuoleman pelko. Olen osannut hallita kohtauksia samoin kuin sinäkin! Ajattelen, että jos pyörryttää niin sittenpähän pyörryttää! Ja oikein odotan, että koskakohan sitä pyörtyisi kun ei ole vielä koskaan pyörtynyt! Monesti silloin paniiki tunteet häipyvät.
Käyn yhä psykologilla. Välillä tuntuu kun menen vastaanotolle että onko tässä mitään järkeä kun ei ole kohtauksiakaan tullut. Mutta syy kohtauksiin ei löydykään hetkessä ja paniikki voi palata todellakin pitkänkin tauon jälkeen. Osasyy minulla varmasti on jatkuva jännittyneisyys ja liika tunnollisuus. Huolehdin liikaa monista asioista, välillä myös kannan huolta ystävienikin ongelmista. Mutta vaikea on hetkessä itseään muuttaa!

Naksu kirjoitti:

Itse olen kärsinyt muutaman vuoden paniikkihäiriöstä. Nyt on menossa suhteellisen panikoimaton kausi, ehkä niin voi sanoa, koska en saa varsinaisia kohtauksia enään, vaan ainoastaan alkavan kohtauksen oireita. Aikaisemmin kohtauksia sain juuri yksin ollessani. Niihin kuuluivat voimakas kuoleman pelko, pyörtymisen tunne, sydämen tykytys ja hulluksi tulemisen tunne. Silloin myös kuoleman pelko oli mielessä kun kävin nukkumaan vaikka paniiikkikohtausta ei juuri silloin olisi ollutkaan. Tuntui vain siltä että en enää ehkä herääkään seuraavana aamuna. Nyt oireilu on alkanut nimenomaan esim. koulussa ja autoa ajaessa. Kohtauksen oireiluun kuuluu nyt sydänkohtauksen pelko ja sydän tuntemukset sekä pyötymisen tunne ja kuoleman pelko. Olen osannut hallita kohtauksia samoin kuin sinäkin! Ajattelen, että jos pyörryttää niin sittenpähän pyörryttää! Ja oikein odotan, että koskakohan sitä pyörtyisi kun ei ole vielä koskaan pyörtynyt! Monesti silloin paniiki tunteet häipyvät.
Käyn yhä psykologilla. Välillä tuntuu kun menen vastaanotolle että onko tässä mitään järkeä kun ei ole kohtauksiakaan tullut. Mutta syy kohtauksiin ei löydykään hetkessä ja paniikki voi palata todellakin pitkänkin tauon jälkeen. Osasyy minulla varmasti on jatkuva jännittyneisyys ja liika tunnollisuus. Huolehdin liikaa monista asioista, välillä myös kannan huolta ystävienikin ongelmista. Mutta vaikea on hetkessä itseään muuttaa!

Lue lisää

toisaalta voisin sanoa olevani ilahtunut muiden viesteistä. en toki toivo paniikkihäiriötä kenellekään, mutta tieto siitä, että ei nyt aivan yksin tämän vaivan kanssa taistele auttaa kummasti.
itse sairastuin paniikkihäiriöön tänä syksynä ja tällä hetkellä syön cipramilia. tosin olen syönyt sitä vasta 5 päivää joten vaikutukset eivät vielä näy.

olisin kiitollinen jos joku vaikka laittaisi minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected]

sillä vertaistuki on aina parasta.
ja vaikka on ystäviä niin eivät he nyt tilannettani ymmärrä.

kiitos.
ja voimia kaikille.

Kiitos kannustavasta elämän ohjeesta paniikkihäiriön keskellä. Itsellä on ollut nyt 2 kohtausta vähän ajan sisällä ja tunne on kauhea, varsinkin ekalla kerralla, juuri kuten kuvailit.

On ihmeellistä, ettei ihminen pysty hallitsemaan itseään. Onneksi aisan tiedostaa ja tietää, ettei lähtö ole vielä lähellä, vaikka siltä tuntuukin kohtauksen keskellä.

mulla on tullut vain krapulassa noita oireita ja 3viikkoo sitten olin mökillä ja 2 päivää tuli hurjasti ryypättyy ja seuraavana aamuna hirvee paniikki, että nyt kuolen. rintaa päino ja sydän hakkas ja tuntui että sekoan,illan mittaa meni ohi ja seuraavana päivänä töissä alkoi uudestaan sitten päätin mennä lääkäriin ja ekg otettii ja verikoe mutta ei mitään ollut vialla.lääkäri ei puhunu mitään paniikki kohtauksista ja määräs purkin vain jotai salpaajii mistä ei ole ollut mitään apua.

Naksu kirjoitti:

Itse olen kärsinyt muutaman vuoden paniikkihäiriöstä. Nyt on menossa suhteellisen panikoimaton kausi, ehkä niin voi sanoa, koska en saa varsinaisia kohtauksia enään, vaan ainoastaan alkavan kohtauksen oireita. Aikaisemmin kohtauksia sain juuri yksin ollessani. Niihin kuuluivat voimakas kuoleman pelko, pyörtymisen tunne, sydämen tykytys ja hulluksi tulemisen tunne. Silloin myös kuoleman pelko oli mielessä kun kävin nukkumaan vaikka paniiikkikohtausta ei juuri silloin olisi ollutkaan. Tuntui vain siltä että en enää ehkä herääkään seuraavana aamuna. Nyt oireilu on alkanut nimenomaan esim. koulussa ja autoa ajaessa. Kohtauksen oireiluun kuuluu nyt sydänkohtauksen pelko ja sydän tuntemukset sekä pyötymisen tunne ja kuoleman pelko. Olen osannut hallita kohtauksia samoin kuin sinäkin! Ajattelen, että jos pyörryttää niin sittenpähän pyörryttää! Ja oikein odotan, että koskakohan sitä pyörtyisi kun ei ole vielä koskaan pyörtynyt! Monesti silloin paniiki tunteet häipyvät.
Käyn yhä psykologilla. Välillä tuntuu kun menen vastaanotolle että onko tässä mitään järkeä kun ei ole kohtauksiakaan tullut. Mutta syy kohtauksiin ei löydykään hetkessä ja paniikki voi palata todellakin pitkänkin tauon jälkeen. Osasyy minulla varmasti on jatkuva jännittyneisyys ja liika tunnollisuus. Huolehdin liikaa monista asioista, välillä myös kannan huolta ystävienikin ongelmista. Mutta vaikea on hetkessä itseään muuttaa!

Lue lisää

Itsellä oli samat oireet/kohtaukset, sitten päätin lopettaa röökinpolton ja kaikki oireet/kohtaukset lähtivät pois :) jos poltat röökiä lopeta ihmeessä. =)

Kyllä tuo vaikuttaa klassiselta paniikkikohtaukselta. Jos niitä tulee noin harvoin, älä välitä, todennäköisesti ne unohtuvat pois jossain vaiheessa.
Voit tietysti miettiä, että mitä olet tehnyt ennen kohtauksien tuloa, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitä vähemmän kohtauksia miettii, sen varmemmin niistä pääsee eroon.
Katse siis eteenpäin ja tsemppiä!

Kyllähän tuo sinun kuvauksesi aika tyypilliseltä paniikkioireistolta näyttää. Todellakin inhottavaa on, että ns. kohtaukset tulevat useimmiten ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Itse olen kyllä oppinut kolmen vuoden aikana (ensimmäisestä kohtauksesta) tunnistamaan tilanteita ja mahdollisia ennakkoreaktioita kehossa. En erityisesti yritä vältellä tilanteita tai paikkoja, mutta käytän myös ajatusten vastakkain asettelua. Siis esim. tulisipa nyt sitten oikein kunnon sydänkohtaus tai pyörtyisipä nyt kerrankin oikein kunnolla "kanttu vei". Ikävä kyllä tämäkään ei aivan aina auta. Ensimmäinen oire tuli kuin salamana ja sitä tutkittiinkin ensin sydänkohtauksena. Kaikki ulkoiset tekijät viittasivat siihen (rinnan puristus, sydämen tykytys, huimaus, käsien ja jalkojen puutuminen sekä kylmän tunne).

Ensimmäisen vuoden popsin cipralex ja sitten jätin sen pikku hiljaa pois. Pitkän aikaa menikin hyvin, mutta sitten oireita alkoi tulla uudelleen uusillakin piirteillä. Sitten piti aloittaa uudelleen estolääkitys ja nyt olo on taas kohtuullisen hyvä.

Minua kyllä kiinnostaisi kahvin, alkoholin (kohtuullisen käytön) ja "maitohappoliikunnan" ym. haitalliset vaikutukset. Onko muutkin mahdollisesti huomanneet, että nämä edesauttaisivat kohtausten syntyä. Minä olen ainakin alkanut myös epäillä tuota kahvia yhtenä tekijänä.

los panicos kirjoitti:

Kyllähän tuo sinun kuvauksesi aika tyypilliseltä paniikkioireistolta näyttää. Todellakin inhottavaa on, että ns. kohtaukset tulevat useimmiten ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Itse olen kyllä oppinut kolmen vuoden aikana (ensimmäisestä kohtauksesta) tunnistamaan tilanteita ja mahdollisia ennakkoreaktioita kehossa. En erityisesti yritä vältellä tilanteita tai paikkoja, mutta käytän myös ajatusten vastakkain asettelua. Siis esim. tulisipa nyt sitten oikein kunnon sydänkohtaus tai pyörtyisipä nyt kerrankin oikein kunnolla "kanttu vei". Ikävä kyllä tämäkään ei aivan aina auta. Ensimmäinen oire tuli kuin salamana ja sitä tutkittiinkin ensin sydänkohtauksena. Kaikki ulkoiset tekijät viittasivat siihen (rinnan puristus, sydämen tykytys, huimaus, käsien ja jalkojen puutuminen sekä kylmän tunne).

Ensimmäisen vuoden popsin cipralex ja sitten jätin sen pikku hiljaa pois. Pitkän aikaa menikin hyvin, mutta sitten oireita alkoi tulla uudelleen uusillakin piirteillä. Sitten piti aloittaa uudelleen estolääkitys ja nyt olo on taas kohtuullisen hyvä.

Minua kyllä kiinnostaisi kahvin, alkoholin (kohtuullisen käytön) ja "maitohappoliikunnan" ym. haitalliset vaikutukset. Onko muutkin mahdollisesti huomanneet, että nämä edesauttaisivat kohtausten syntyä. Minä olen ainakin alkanut myös epäillä tuota kahvia yhtenä tekijänä.

Lue lisää

Minulla ainakin kahvi vaikutti ja jätin sen pois ja helppo ollut elää. Seuraavaa tietoa löysin kerran netistä ja varmasti totta. Kofeiinin virkistävä vaikutus voi myös edistää ahdistusta. Kofeiini voi laukaista herkillä henkilöillä paniikkikohtauksen aktivoimalla sympaattista hermostoa, joka välittää elimistön reaktioita stressiin ja vaaraan.
Myös epa ja karnosiini yhdessä auttaa ja magnesium ja kahvi pois niin kyllä toimii aivot hyvin ja
auttaa ainakin täällä.

Niki44 kirjoitti:

Minulla ainakin kahvi vaikutti ja jätin sen pois ja helppo ollut elää. Seuraavaa tietoa löysin kerran netistä ja varmasti totta. Kofeiinin virkistävä vaikutus voi myös edistää ahdistusta. Kofeiini voi laukaista herkillä henkilöillä paniikkikohtauksen aktivoimalla sympaattista hermostoa, joka välittää elimistön reaktioita stressiin ja vaaraan.
Myös epa ja karnosiini yhdessä auttaa ja magnesium ja kahvi pois niin kyllä toimii aivot hyvin ja
auttaa ainakin täällä.

Lue lisää

kyllä kahvi on myrkkyä jos sitä juo 4 motillista päivässä ....minulle iski ensimmäinen paniikki kohtaus kun muutin uuteen asuntoon jossa oli kylmä ale 18 c.minulle iski eka kohtaus hengenahdistuksella...johtui liiallisesta kylmyydestä josta lihakset ovat alituisessa jännityksessä ja plus sihen kaikki stressi,masennukset jne....
siinä sivussa oli sitten stressiä,masennusta,trikotillomania,itsetunnon kanssa ongelmia ja muita saman kaltaisia ongelmia.
meinaa ihan itkettää kun kirjoittaa tätä viestiä....
:,( ....kai tuo paniikki kohtaus meinaa sitä että on aika parantaa elämän tapoja tai se on kehon joku varoitus mekanismi....
nyt olen jättänyt kahvin juonnin vähemmälle , yks pieni kuppi päivässä ei ole pahasta , mutta yritän päästä siitä kokonaan pois,mutta vaikeaahan se on noin vaan lopettaa...siihen menee oma aikansa.
nyt en ole saanut kohtausta yli 2 viikkoon ....vinkkinä kun olet lopettamassa kahvin juontia niin lopettamisesta syntyy ahdistusta ,masennusta ja tietenkin pää särkyä ....itse ainakin juon nyt 1 pikku kupin aamulla ( 1,5dl) eli vierottaudun siitä pikku hiljaa pois ja sitten lopetan kokonaan joskus .....
voimia kaikille ja olkaa itsellenne armollisia

kofeenisti kirjoitti:

kyllä kahvi on myrkkyä jos sitä juo 4 motillista päivässä ....minulle iski ensimmäinen paniikki kohtaus kun muutin uuteen asuntoon jossa oli kylmä ale 18 c.minulle iski eka kohtaus hengenahdistuksella...johtui liiallisesta kylmyydestä josta lihakset ovat alituisessa jännityksessä ja plus sihen kaikki stressi,masennukset jne....
siinä sivussa oli sitten stressiä,masennusta,trikotillomania,itsetunnon kanssa ongelmia ja muita saman kaltaisia ongelmia.
meinaa ihan itkettää kun kirjoittaa tätä viestiä....
:,( ....kai tuo paniikki kohtaus meinaa sitä että on aika parantaa elämän tapoja tai se on kehon joku varoitus mekanismi....
nyt olen jättänyt kahvin juonnin vähemmälle , yks pieni kuppi päivässä ei ole pahasta , mutta yritän päästä siitä kokonaan pois,mutta vaikeaahan se on noin vaan lopettaa...siihen menee oma aikansa.
nyt en ole saanut kohtausta yli 2 viikkoon ....vinkkinä kun olet lopettamassa kahvin juontia niin lopettamisesta syntyy ahdistusta ,masennusta ja tietenkin pää särkyä ....itse ainakin juon nyt 1 pikku kupin aamulla ( 1,5dl) eli vierottaudun siitä pikku hiljaa pois ja sitten lopetan kokonaan joskus .....
voimia kaikille ja olkaa itsellenne armollisia

Lue lisää

Enpäs ole varma kirjoitinko oikeaan kohtaan, mutta silti...

Itselläni on kanssa paniikkikohtauksia, joskus on aikoja kun niitä ei tule yhtään ja näitä aikoja kun niitä tulee jatkuvasti... Stressaan kaikesta, voin aloittaa stressaamaan vaikka seinäkellosta jos niin päätän ja siinä se sitten on, alkaa ahdistamaan...

Olen myös kova tarkkailemaan itseäni, kun paniikkikoht. tulee sydämen tykytystä tai oksettaa ja maha menee sekaisin alan ajatella että sydänkohtaus ja suolistosyöpä jnejne... Mikä on erittäin ärsyttävää ja väsyttävää niin itselle kuin myös läheisille jotka tietävät vaivasta..

Ja se että et voi ottaa elmästä kaikkea irti, ei uskalla kunnolla lähteä vaikka kaupungille juhlimaan ystävien kanssa ilman stressiä tai sitten juusi stressin ja paniikin takia ei voi/uskalla lähteä..

Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle että suostuin vihdoin syömään mielialalääkkeitä (nyt syönyt noin viikon) ja sain kohtauslääkkeet... En haluaisi syödä mitään lääkkeitä mutta pakko se oli myöntää itselle ettei sitä enään jaksa omin voimin... Tämä on alkanut itselläni jo noin 6 vuotiaana pikku tyttönä eri tavoin tosin, ja siitä pahentunut tälläiseksi.. lapsuuskin mennyt vain tarkkailessa asioita ja pelkäämällä.. on niitä hyviäkin hetkiä onneksi ollut, multta silti....

Niin ja kaiken huippu, mulla on erityisen paha emetofobia (oksentamisen pelko) ja voitte kuvitella varmaan panikkikohtauksen sattuessa sen pahan olon ja that's it, siinä sitä sitte täristää ja sydän hakkaa ja ollaan niin kauhuissaa ja haluais vain paeta.. pahimmillaan mun paniikkikohtaukset on kestäny aamuyöstä klo 3 aamu 9 ennenkuin oon voinu nukahtaa edes pieneks hetkeks, ja monesti seuravana päivänä on todella heikko olo... Ja se on rankkaa..
Kun enään edes koti ei ole niin ''turvapaikka'' kun kohtus iskee, vaikkakin mieluiten kotona, mutta sieläkin alkaa tuntua jo voittamattomalta välillä, onneksi tuntuu ainakin siltä että näistä lääkkeistä tulisi olemaan apua, toivotaan!

Nytkin on synttärit lähellä ja maha aivan sekasin ja sydän hakkaan kun jännitän.. lupautunut lähtemään pitämään kunnolla hauskaa ja ajatukset pyörii mielessä; mitä jos... kuolen... oksennan... tai käy jotain aivan kamalaa.. että toivottavasti osaan rentoutua ja pitää hauskaa!

Tulipas kirjoitettua hieman sekavasti.. no toivottavasti sai selvää ja iso käsi kaikille jotka tästä kärsii, tsemppiä, oollaan vahvoja ihmisiä vaikkei siltä tuntuis!! :)

adgsdhjjg kirjoitti:

Enpäs ole varma kirjoitinko oikeaan kohtaan, mutta silti...

Itselläni on kanssa paniikkikohtauksia, joskus on aikoja kun niitä ei tule yhtään ja näitä aikoja kun niitä tulee jatkuvasti... Stressaan kaikesta, voin aloittaa stressaamaan vaikka seinäkellosta jos niin päätän ja siinä se sitten on, alkaa ahdistamaan...

Olen myös kova tarkkailemaan itseäni, kun paniikkikoht. tulee sydämen tykytystä tai oksettaa ja maha menee sekaisin alan ajatella että sydänkohtaus ja suolistosyöpä jnejne... Mikä on erittäin ärsyttävää ja väsyttävää niin itselle kuin myös läheisille jotka tietävät vaivasta..

Ja se että et voi ottaa elmästä kaikkea irti, ei uskalla kunnolla lähteä vaikka kaupungille juhlimaan ystävien kanssa ilman stressiä tai sitten juusi stressin ja paniikin takia ei voi/uskalla lähteä..

Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle että suostuin vihdoin syömään mielialalääkkeitä (nyt syönyt noin viikon) ja sain kohtauslääkkeet... En haluaisi syödä mitään lääkkeitä mutta pakko se oli myöntää itselle ettei sitä enään jaksa omin voimin... Tämä on alkanut itselläni jo noin 6 vuotiaana pikku tyttönä eri tavoin tosin, ja siitä pahentunut tälläiseksi.. lapsuuskin mennyt vain tarkkailessa asioita ja pelkäämällä.. on niitä hyviäkin hetkiä onneksi ollut, multta silti....

Niin ja kaiken huippu, mulla on erityisen paha emetofobia (oksentamisen pelko) ja voitte kuvitella varmaan panikkikohtauksen sattuessa sen pahan olon ja that's it, siinä sitä sitte täristää ja sydän hakkaa ja ollaan niin kauhuissaa ja haluais vain paeta.. pahimmillaan mun paniikkikohtaukset on kestäny aamuyöstä klo 3 aamu 9 ennenkuin oon voinu nukahtaa edes pieneks hetkeks, ja monesti seuravana päivänä on todella heikko olo... Ja se on rankkaa..
Kun enään edes koti ei ole niin ''turvapaikka'' kun kohtus iskee, vaikkakin mieluiten kotona, mutta sieläkin alkaa tuntua jo voittamattomalta välillä, onneksi tuntuu ainakin siltä että näistä lääkkeistä tulisi olemaan apua, toivotaan!

Nytkin on synttärit lähellä ja maha aivan sekasin ja sydän hakkaan kun jännitän.. lupautunut lähtemään pitämään kunnolla hauskaa ja ajatukset pyörii mielessä; mitä jos... kuolen... oksennan... tai käy jotain aivan kamalaa.. että toivottavasti osaan rentoutua ja pitää hauskaa!

Tulipas kirjoitettua hieman sekavasti.. no toivottavasti sai selvää ja iso käsi kaikille jotka tästä kärsii, tsemppiä, oollaan vahvoja ihmisiä vaikkei siltä tuntuis!! :)

Lue lisää

..yksi panikoija lisää. Olen myös huomannut kahvin ja tupakan vaikutuksen paniikkikohtauksiin, joten olen vähentänyt niiden kulutusta todella paljon. Eilen tuli juotua alkoholia, ja tietysti poltettua, ja tänään kun flunssa iski niin halusin juoda lämmintä, joten otin riskin ja keitin kahvia. Tosi fiksua varsinkin näin pikkukrapulassa - nyt nimittäin on sekava olo ja tuntuu että kontrolli menee ja pää sekoaa. Kuten edellisellä kirjoittajalla, minullakin ollut ihan pikkutytöstä asti tarkkailua ja pelkäämistä, sekä mainitsemasi emetofobia. Luulenkin, että tuo oksentamisen pelko kuuluu vain paniikkihäiriön laajaan kirjoon, sillä pienenä pelkoni kohdistui tulipaloihin mutta myöhemmin "suuntautui" oksentamiseen. Mistä johtunee, en tiedä. Mukava kuitenkin kuulla, ettei ole yksin asian kanssa, helpottaa oloa tietää, etten oikeasti ole vaarassa tulla hulluksi :)

tytteli22v kirjoitti:

..yksi panikoija lisää. Olen myös huomannut kahvin ja tupakan vaikutuksen paniikkikohtauksiin, joten olen vähentänyt niiden kulutusta todella paljon. Eilen tuli juotua alkoholia, ja tietysti poltettua, ja tänään kun flunssa iski niin halusin juoda lämmintä, joten otin riskin ja keitin kahvia. Tosi fiksua varsinkin näin pikkukrapulassa - nyt nimittäin on sekava olo ja tuntuu että kontrolli menee ja pää sekoaa. Kuten edellisellä kirjoittajalla, minullakin ollut ihan pikkutytöstä asti tarkkailua ja pelkäämistä, sekä mainitsemasi emetofobia. Luulenkin, että tuo oksentamisen pelko kuuluu vain paniikkihäiriön laajaan kirjoon, sillä pienenä pelkoni kohdistui tulipaloihin mutta myöhemmin "suuntautui" oksentamiseen. Mistä johtunee, en tiedä. Mukava kuitenkin kuulla, ettei ole yksin asian kanssa, helpottaa oloa tietää, etten oikeasti ole vaarassa tulla hulluksi :)

Lue lisää

Itse lopetin tupakanpolton.. Nyt on vuosi juuri tullut täyteen tupakoimattomuudesta! :) Alkoholia en juurikaan käytä, saatan yhden joskus ottaa, mutta en vain halua juoda liikaa -> krapula/oksennus ja emetofobia kiittää ja kuittaa... Riittää että kumppanilla on joskus krapulaoksentelua ja ite tärisen sormet korvissa sohvan nurkassa.... Ja eipä haittaa yhtään vaikka en pahemmin juo, ei mene rahaa sitten alkoholiin, kun en edes hirveästi alkoholin mausta tykkää, mutta näin... Ja kahvia opettelin joskus nuorempana juomaan mutta eipä maistunu.. Silti noita perkeleitä (paniikkikohtauksia) iskee!

adgsdhjjg kirjoitti:

Enpäs ole varma kirjoitinko oikeaan kohtaan, mutta silti...

Itselläni on kanssa paniikkikohtauksia, joskus on aikoja kun niitä ei tule yhtään ja näitä aikoja kun niitä tulee jatkuvasti... Stressaan kaikesta, voin aloittaa stressaamaan vaikka seinäkellosta jos niin päätän ja siinä se sitten on, alkaa ahdistamaan...

Olen myös kova tarkkailemaan itseäni, kun paniikkikoht. tulee sydämen tykytystä tai oksettaa ja maha menee sekaisin alan ajatella että sydänkohtaus ja suolistosyöpä jnejne... Mikä on erittäin ärsyttävää ja väsyttävää niin itselle kuin myös läheisille jotka tietävät vaivasta..

Ja se että et voi ottaa elmästä kaikkea irti, ei uskalla kunnolla lähteä vaikka kaupungille juhlimaan ystävien kanssa ilman stressiä tai sitten juusi stressin ja paniikin takia ei voi/uskalla lähteä..

Itsellä on mennyt tämä jo niin pitkälle että suostuin vihdoin syömään mielialalääkkeitä (nyt syönyt noin viikon) ja sain kohtauslääkkeet... En haluaisi syödä mitään lääkkeitä mutta pakko se oli myöntää itselle ettei sitä enään jaksa omin voimin... Tämä on alkanut itselläni jo noin 6 vuotiaana pikku tyttönä eri tavoin tosin, ja siitä pahentunut tälläiseksi.. lapsuuskin mennyt vain tarkkailessa asioita ja pelkäämällä.. on niitä hyviäkin hetkiä onneksi ollut, multta silti....

Niin ja kaiken huippu, mulla on erityisen paha emetofobia (oksentamisen pelko) ja voitte kuvitella varmaan panikkikohtauksen sattuessa sen pahan olon ja that's it, siinä sitä sitte täristää ja sydän hakkaa ja ollaan niin kauhuissaa ja haluais vain paeta.. pahimmillaan mun paniikkikohtaukset on kestäny aamuyöstä klo 3 aamu 9 ennenkuin oon voinu nukahtaa edes pieneks hetkeks, ja monesti seuravana päivänä on todella heikko olo... Ja se on rankkaa..
Kun enään edes koti ei ole niin ''turvapaikka'' kun kohtus iskee, vaikkakin mieluiten kotona, mutta sieläkin alkaa tuntua jo voittamattomalta välillä, onneksi tuntuu ainakin siltä että näistä lääkkeistä tulisi olemaan apua, toivotaan!

Nytkin on synttärit lähellä ja maha aivan sekasin ja sydän hakkaan kun jännitän.. lupautunut lähtemään pitämään kunnolla hauskaa ja ajatukset pyörii mielessä; mitä jos... kuolen... oksennan... tai käy jotain aivan kamalaa.. että toivottavasti osaan rentoutua ja pitää hauskaa!

Tulipas kirjoitettua hieman sekavasti.. no toivottavasti sai selvää ja iso käsi kaikille jotka tästä kärsii, tsemppiä, oollaan vahvoja ihmisiä vaikkei siltä tuntuis!! :)

Lue lisää

adgsdhjjg:
Mä oon lähimain täsmälleen samanlainen tapaus!

Mulla on kanssa emetofobia, joka tekee paniikin kanssa elämisestä yhtä helvettiä. Muutkin jutut täsmäsivät kyllä, vaikken ole vielä sortunut lääkkeiden syöntiin.

Olen parhaillaan äitini luona joulua viettämässä. Elämäntilanne on kammottava, koska olen kihlattuni kanssa putkiremonttia evakossa. Jaamme pienen huoneen keskenämme ja meidän lisäksi evakkokämpässä on mies ja tämän tyttöystävä sekä kaksi suurta koiraa. Nämä ihmiset ovat sekaisin hekin päihdeongelmineen ja luottotietovaikeuksineen.

Lisäksi olen juuri jäänyt työttömäksi ja olen eloisa ja tunnollinen tapaus. Paniikki ei myöskään yksinään vaivaa, vaan olen ollut muutama viikko sitten työtapaturmassa, jonka seurauksena satuttamani jalka on alkanut oireilla pikkuhiljaa pahemmin ja koko kroppa muutenkin jumissa. Siinä on paniikille sytykettä kerrakseen.

Äsken tätini luona vieraillessa vatsa meni jo aivan sekaisin, ja pelkäsin olevani pahemminkin sairas, mutta nyt istuessani yksin täällä äidin luona, ja muiden ollessa sukulaiskierroksellaan, olo on jo aivan toinen. Etenkin kun ymmärrän, että oikeasti kehoni vain reagoi tähän kaikkeen näin. Se pysäyttää minut lepäämään ja saa toivomaan, että muutkin ymmärtäisivät hätähuutoni ja rauhoittuisivat tai eivät ainakaan pakottaisi minua mukaan hössötykseen.

Tässä sitten pieni avautuminen. Jouluntoivotuksia kaikille, jotka tämän lukevat joulun ja vuodenvaihteen aikaan!

Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin turha hössötys. On vain yksi ruumis ja sen menetettyä ei ole mitään.

Tuttua, itsellä tulee pahoinvointia ja maha menee aivan sekasin kun johonkin pitäisi lähteä, tässä meinaa ihan jämähtää sänkyyn kun ei uskaltaudu melkein ulos, ystävien luokse, kauppaan jne... opiskelemaan/töihin.... ja psykiatrille meno on jo nykyään aivan kamalaa, kun mahassa alkaa velloa bussissa jne ja tekisi mieli vaan juosta kotiin piiloon.... Joskus (yleisemmin) öisin tulee pahempia paniikkihäiriöitä, sydän hakka, pelottaa, oksettaa, itkettää, kuoleman pelko..... Todella perseestä tämä :/

Ei mitään vakavaa. Juttele kouluterkkarille tai opettajalle.

kkakidd kirjoitti:

Ei mitään vakavaa. Juttele kouluterkkarille tai opettajalle.

Erinomaista tällainen mahdollisuus vertaistukeen. Ei tarvitse kuvitella olevansa yksin jännityksen ja paniikin kanssa. Vielä on liikaa terveydenhuollonammattilaisiakin, jotka kummastelevat jännittämistä ja pelkoa.

Itse sain huomata hammaslääkärin odotushuoneessa kuinka vastaanottoapulainen kauhistui , kun näki minut soiaalisia tilanteita pelkäävän potilaan istumassa silmät pyöreinä. Hammaslääkärin odotushuone on jo itsessään pelottava. Eikö vastaanottoapulainen ollut koskaan nähnyt pelokasta ihmistä, koska hän ryntäsi luokseni ja kysyi mikä hätänä. Jännitän, vastasin. Apulainen meni kertomaan lääkärille, joka tuli myös minua tarkastelemaan. Hirveä numero tehtiin jännityksestä.