Terve! Olen ollut parisuhteessa melkein 5 vuotta. Kaikki on mennyt todella hyvin koko ajan. Välillä tietysti jotai riitoja ollu, mutta ei mitään vakavaa. Ollaan asuttu noin vuosi nyt yhdessä ja kaikki meni hyvin tähän kesään asti. Yhtenä päivänä kumppanini yhtäkkiä ilmoittaa, että näkee minut eri silmin tai jotai. Hän sanoi, että on pitänyt minua lähiaikoina ehkä kaverina ja kuitenkin kumppanina. Aikamme kun siinä puhuttiin ja en saanut oikein selkoa asioihin muuta kuin että tunteet ehkä muuttunut. Sitten kysyin suoraan, että haluaako hän erota. Yllättäen hän pursakahtaa itkuun ja sanoo, että ei halua erota koska rakastaa minua jne...
Siis TÄH? Tuossa vaiheessa minulta meni ainakin ohi, että mitä helkuttia täs oikein tapahtuu. Ensin on tunteet muuttuna ja seuraavaksi ei haluta erota koska tunteita on. Hän itsekkin kyllä sanoi, että tämä voi olla jotain ohi menevää jne. Hän kyllä puhui jostain kipinästä mitä kaipaa, mutta ei taida ymmärtää että arki tulee välillä suhteeseen ja häviää taas välillä. Kuiteskin, mitään tälläistä ei ollut odotettavissa vaan tämä tuli aivan yllättäen. Mitään pettämistä tähän ei liity. Siitä olen melkein varma. Sovittiin, että jatketaan ja tehdään töitä suhteen eteen, mutta itsellä on ainakin vähän huono fiilis ja epäilyttää, että missä mennään. En missään nimessä haluaisi erota koska kuten mainitsin aina on mennyt tosi hyvin paitsi nyt.
Onko itsellänne ollut vastaavaa tilannetta? Jos on, mitä teitte? Miten saisin sen kipinän taas takaisin, ettei tämä siihen kaadu? Olenko ihan tyhmä vai onko hän? Kaikki neuvot kelpaa, niitä tarvitaan. Sillä haluaisin todella pelastaa tämän suhteen ja toivon, että tämä asia vain vahvistaisi meitä ja pääsisimme sen yli.
Ai niin, jostain tauostakin on ollut vähän puhetta tai etäisyyden ottamisesta, mutta olen kuullut, että tauoista voi olla vain harmia. En tiedä sitten. Mutta tässä aika paljon asiaa tilanteesta.
Kommentoikaa ja antakaa neuvoja, jos niitä on. Kiitos valmiiksi.
Siis TÄH? Tuossa vaiheessa minulta meni ainakin ohi, että mitä helkuttia täs oikein tapahtuu. Ensin on tunteet muuttuna ja seuraavaksi ei haluta erota koska tunteita on. Hän itsekkin kyllä sanoi, että tämä voi olla jotain ohi menevää jne. Hän kyllä puhui jostain kipinästä mitä kaipaa, mutta ei taida ymmärtää että arki tulee välillä suhteeseen ja häviää taas välillä. Kuiteskin, mitään tälläistä ei ollut odotettavissa vaan tämä tuli aivan yllättäen. Mitään pettämistä tähän ei liity. Siitä olen melkein varma. Sovittiin, että jatketaan ja tehdään töitä suhteen eteen, mutta itsellä on ainakin vähän huono fiilis ja epäilyttää, että missä mennään. En missään nimessä haluaisi erota koska kuten mainitsin aina on mennyt tosi hyvin paitsi nyt.
Onko itsellänne ollut vastaavaa tilannetta? Jos on, mitä teitte? Miten saisin sen kipinän taas takaisin, ettei tämä siihen kaadu? Olenko ihan tyhmä vai onko hän? Kaikki neuvot kelpaa, niitä tarvitaan. Sillä haluaisin todella pelastaa tämän suhteen ja toivon, että tämä asia vain vahvistaisi meitä ja pääsisimme sen yli.
Ai niin, jostain tauostakin on ollut vähän puhetta tai etäisyyden ottamisesta, mutta olen kuullut, että tauoista voi olla vain harmia. En tiedä sitten. Mutta tässä aika paljon asiaa tilanteesta.
Kommentoikaa ja antakaa neuvoja, jos niitä on. Kiitos valmiiksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Arki on siis astunut suhteeseen. Olette kenties siinä pisteessä, että pidätte toisianne itsestään selvyyksinä? Itsestään selvyyttä ei ole, sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Pitkä, tasainen ja turvallinen parisuhde vaatii työtä. Onko suhteenne vaivannäkemisen arvoinen?
Minkä ikäisiä olette? En suosittele missään nimessä taukoa, sillä en ole kuullut vielä yhdestäkään parisuhteesta, joka olisi tauon jälkeen onnistunut. Kun yhteys katkeaa, se katkeaa ja sitten voi olla, että tulee muita kuvioihin jne sotkuja.
Mitkä ovat niitä teidän yhteisiä juttuja eli mitä tykkäätte tehdä yhdessä? Jos joka viikonloppu vuokraatte DVD:n ja syötte pizzaa kotona, niin ehkä tuohon arkeen kannattaisi löytää vaihtoehtoja.
Alkakaa käymään uudelleen treffeillä, siis toistenne kanssa. Leikkikää vaikka kahta toisilleen tuntematonta, jotka kohtaavat baarissa. Tehkää vaikka viikonloppumatka jonnekin uuteen paikkaan, uusi ympäristö usein piristää. Kaikenlainen toisen hemmottelu esim. vaikka eroottinen hieronta kynttilän valossa takuulla virittää tunteita. Kokeilkaa kaikkea uutta mitä ette vielä ole tehneet.
Toivottavasti tässä oli ainakin jotakin vinkkiä.
samankaltainen tilanne. Rakastan miestäni siinä mielessä, että olen ehtinyt kiintyä häneen, mutta en ole aivan varma onko hän nyt se koko loppuelämän kestävä kumppani. Näin nuoria kun ollaan. Kyllä joskus kieltämättä tahtoisi tietää minkälaista on muiden kanssa.
Otin pakkia ja tulin takaisin liian monta kertaa ja hän tuli etäiseksi minulle. Nykyään näemme aika harvoin verrattuna entiseen, mutta tunteita on vieläkin. En juuri nyt ainakaan kaipaa ketään uutta miestä elämääni.
Toivottavasti sinun miehesi ei ala soutamaan ja huopaamaan, koska näin voi käydä.
Seurusteluni alkuaikoina avoni halusi ottaa etäisyyttä. Mä vedin herneen nenään ja sitten me otettiin sitä etäisyyttä.
Molemmat lenteli tahoillaan, minä laastaroimassa ja ilmeisesti avoni myös.
Mulla oli yhden yön suhteita ja säätöjä sinne tänne samaan aikaan. En tosiaan ole ylpeä siitä ajasta, loukkasin monia jotka eivät olleet sitä ansainneet.
Parin kolmen kuukauden eron jälkeen avoni halusi, että palaisimme yhteen.
Alkuun en ollut halukas, olin kai loukkaantunut ja oli niitä laastareitakin.
No erinäisten vaiheiden jälkeen kuitenkin päädyimme sänkyyn ja jotenkin se siitä lähti.
Sen vaan sanon, että niiden haavojen paraneminen kesti helvetin kauan.
En todella suosittele mitään tauon ottamisia, ne useimmiten johtavat eroon.
kumppanisi on sellaisessa tilanteessa, että ellette nyt saa puhuttua asioita ja hän ei huomaa arvoasi, hän tulee huomaamaan muiden arvon. Eli alkaa katselemaan aidan toiselle puolelle ja antaa uudelle ihastumiselle mahdollisuuden..
nimim been there, done that.
Vähän ton suuntaisia tunteita kokenut itse joskus, tuntuu että "suhde" katoaa ja jonkinlainen kaveruus vain jää.
Se suhteen eteen töiden tekeminen on jotenkin kovin epäselvää, että mitä se semmoinen on, sitä varmaan kuitenkin kannataisi yrittää tehdä. Ainakin se on puhumista. Miltä tuntuu, mitä kumpikin haluaa (voi olla vaikea sanoa). Se voi olla ihan näennäisesti pieniä asioita "lähtisit joskus mun kanssa ..". Ei sitä ehkä toinen tajuakaan kuinka tärkeätä toiselle on se että toinen ottaa osaa omiin harrastuksiin.
Ei missään nimessä kannata mitään taukoa pitää. Ja sekään ei ainakaan mun kohdalla toimis kovin kauan jos sovitaan että YRITETÄÄN vielä. En tiiä onko mulla jotenki kieroutunu ajattelutapa, mutta parisuhteessa ei pitäs yrittää, kaiken pitäs sujua luonnostaan. Ja pari kertaa on käyny niinkin, että kun ns. vakavassa keskustelussa on käytetty sanaa ERO, niin kohta se on sitten edessä konkreettisesti. Kun se käy mielessä niin sitä jollain tasolla haluaa ja alkaa toimia siten että ei näe enää muita vaihtoehtoja. Alkakaa nyt vaalia suhdettanne, hemmottelette toisianne, teette niitä asioita joita teitte ihan uutena parina. Ja joskus repäisette ex tempore-juttuja, suunnittelematta etukäteen mitään. Joku olikin jo kirjoitellut että rikkokaa rutiinit, se on hyvä vinkki. Ja ennenkaikkea, rakastaa toisianne, mutta älkää tehko rakkaudesta kahletta. Myös itseä pitää rakastaa vilpittömästi, olematta silti itserakas negatiivisessa mielessä... =)