Mitä tärkeämpi joku asia on itselle, sitä heikommaksi saattaa kokea itsetuntonsa sen asian kanssa. Ja mitä vähemmän jollakin asialla on väliä, sitä luontevammin asian voi ottaa ja siihen suhtautua, ja silloin huomaa, että itsetunto onkin siinä asiassa aivan kohdallaan.
Tämä liittyy omiin tavoitteisiin, ihmissuhteisiin, työhön, mihin vain mitä alueita elämässä on.
Pätee yllättävän monessa asiassa minun elämässäni.
Kaikki ne asiat, jotka eivät ole mulle tärkeitä, niissä ei ole mitään itseluottamusvaikeuksia, suorastaan pärjään tosi hienosti, mut heti kun tulee joku asia, mistä välittäisi tai haluaisi, niin se tekeekin vastakkaisen reaktion mulle ja takuulla epäonnistun varmasti.
En pidä itseäni sen enempää epäonnistujana kuin onnistujanakaan, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, missä asioissa itsetunto käyttäytyy mitenkin. Siksi en enää odota itseltäni tärkeiksi kokemissa asioissa juuri mitään, vaan annan niiden olla. En onnistu niissä, mutta en myöskään epäonnistu, mikä on vähintään yhtä tärkeää sille, että viihdyn omana itsenäni, enkä kuvittelisi olevani epäonnistuja.
Sitävastoin tavallaan ylitän itseni niissä asioissa, mihin en edes periatteessa uhraa ajatuksiani, ja joskus jopa en ns. tee ollenkaan parastani.
Siinä mielessä se on huono asia, etten periaatteessa voi tavoitella mitään asiaa, työtä tai ihmissuhdetta, koska jonkun murphyn lain mukaan epäonnistun siinä jostain syystä takuulla.
Sitten onnistun niissä asioissa, mitkä eivät ole mulle tärkeitä, mutta muille voisivat ollakin.
En periaatteessa voi suunnitella sen vuoksi elämää eteenpäin ja ajelehdin vain sinne, mihin virta vie. Puhutaan paljon elämänhallinnasta, suunnitelmista ja tavoitteista, mutta minun kohdalla ne näyttävät menevän juuri päinvastoin kuin mitä itse voisin haluta.
En siinä mielessä halua enkä uskalla suunnitella elämää eteenpäin, koska itseluottamus toimii niin kuin toimii. Mitä vähemmän jollakin asialla olisi mitään merkitystä, sen paremmin pärjään sen asian kanssa. Siksi mun pitäisi vain olla välittämättä jostakin asioista, mutta se taas on ristiriidassa sen kanssa mitä minä oikeasti haluaisin.
Monimutkaista, mutta onko muilla mitään vastaavia kokemuksia tai kommentointia?
Tämä liittyy omiin tavoitteisiin, ihmissuhteisiin, työhön, mihin vain mitä alueita elämässä on.
Pätee yllättävän monessa asiassa minun elämässäni.
Kaikki ne asiat, jotka eivät ole mulle tärkeitä, niissä ei ole mitään itseluottamusvaikeuksia, suorastaan pärjään tosi hienosti, mut heti kun tulee joku asia, mistä välittäisi tai haluaisi, niin se tekeekin vastakkaisen reaktion mulle ja takuulla epäonnistun varmasti.
En pidä itseäni sen enempää epäonnistujana kuin onnistujanakaan, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään, missä asioissa itsetunto käyttäytyy mitenkin. Siksi en enää odota itseltäni tärkeiksi kokemissa asioissa juuri mitään, vaan annan niiden olla. En onnistu niissä, mutta en myöskään epäonnistu, mikä on vähintään yhtä tärkeää sille, että viihdyn omana itsenäni, enkä kuvittelisi olevani epäonnistuja.
Sitävastoin tavallaan ylitän itseni niissä asioissa, mihin en edes periatteessa uhraa ajatuksiani, ja joskus jopa en ns. tee ollenkaan parastani.
Siinä mielessä se on huono asia, etten periaatteessa voi tavoitella mitään asiaa, työtä tai ihmissuhdetta, koska jonkun murphyn lain mukaan epäonnistun siinä jostain syystä takuulla.
Sitten onnistun niissä asioissa, mitkä eivät ole mulle tärkeitä, mutta muille voisivat ollakin.
En periaatteessa voi suunnitella sen vuoksi elämää eteenpäin ja ajelehdin vain sinne, mihin virta vie. Puhutaan paljon elämänhallinnasta, suunnitelmista ja tavoitteista, mutta minun kohdalla ne näyttävät menevän juuri päinvastoin kuin mitä itse voisin haluta.
En siinä mielessä halua enkä uskalla suunnitella elämää eteenpäin, koska itseluottamus toimii niin kuin toimii. Mitä vähemmän jollakin asialla olisi mitään merkitystä, sen paremmin pärjään sen asian kanssa. Siksi mun pitäisi vain olla välittämättä jostakin asioista, mutta se taas on ristiriidassa sen kanssa mitä minä oikeasti haluaisin.
Monimutkaista, mutta onko muilla mitään vastaavia kokemuksia tai kommentointia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Noinhan tahtoo olla. Kun on jotain menetettävää, syntyy helposti epävarmuutta omasta suorittamisesta. Ja kun epävarmuudelle antaa huomiota niin se vain pahenee. Oikea tapa onkin olla vaatimatta itseltä liikoja. Ei kukaan ole täydellinen. Itseluottamus kasvaa toiston myötä, eikä epävarmuudelle ole enään yhtä paljon sijaa.