KIIREELLINEN!!!

Ymmärrän tapasi eritellä. Itse en lähtisi kuitenkaan määrittelemään mielisairauksia psykologian suuntausten mukaisesti vaan yksilökeskeisesti. Olen perehtynyt mainitsemiisi suuntauksiin ja olen itse kyennyt löytämään Freudin psykoanalyysista eniten hyödynnettää ja ymmärrettävää, mutta näen kaikkien suuntausten tukevan toinen toistansa.
Olen itse sitä mieltä, että vakava mielisairaus on pitkälti periytyvä. Muut mielisairaudet ja mielenhäiriöt katsoisin syntyvän yksilön suhteesta ympäristöönsä. Katson kuitenkin, että yksilön tapaan suhtautua ympäristöön vaikuttaa myös perimä.
Lisäisin vielä, että jokaisen näitä asioita pohtivan olisi ajateltava asiat itse omassa päässään eikä mennä yleisten suuntausten mukaan, koska siitä syntyy viime kädessä mahdollisesti pitkällisiä ongelmia. Esimerkiksi entinen psykologian opettajani ei hyväksynyt perimän vaikutusta mielisairauksien syntyyn. Hän perusti vain sen ajatuksen päälle, että kaikki perustuu sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Kun puhutaan ihmisen psyykestä ja mielenterveydestä, niin kaikki vaihtoehdot pitäisi olla otettavissa huomioon ja käytettävissä. Mielenterveystyössä ei ihmisiä pitäisi hoitaa pelkällä teorialla ja tiedolla, siihen tarvitaan myös viisautta ja ymmärrystä asioiden päälle.

Se mikä katsotaan hulluksi vaihtelee jopa rajan ylittämällä. Tästä ymmärrät, että hulluus on sopimusasia.