11/9 2001 kuvasi tv-ryhmä Lähi-Idässä arabiväestön riemua WTC:n tornien romahdettua. Muslimimummot hilluivat oikein kunnolla mahtavan lännen saatua siipeensä.
Vuosittain suurissa islamilaisissa pyhiinvaelluksissa Mekkaan syntyy yleensä jossain vaiheessa paniikki tulipalon, tungoksen tai muun syyn vuoksi. Kaaoksessa ihmiset tallovat ja ruhjovat toisiaan hengiltä.
Kysynkin, onko länsimaisella, demokraattisen ja kristillisen kulttuurin omaksuneella sivistyneellä kansalaisella oikeus tuntea ja osoittaa vahingoniloa silloin, kun katastrofi kohtaa muslimeja? Kultturithan tuntuvat törmäävän milloin minkäkin asian merkeissä, viimeksi nyt kun Paavi hyvin varovaisin ja pohdiskelevin sanakääntein siteerasi satoja vuosia vanhaa eurooppalaista tekstiä muslimeista.
Vuosittain suurissa islamilaisissa pyhiinvaelluksissa Mekkaan syntyy yleensä jossain vaiheessa paniikki tulipalon, tungoksen tai muun syyn vuoksi. Kaaoksessa ihmiset tallovat ja ruhjovat toisiaan hengiltä.
Kysynkin, onko länsimaisella, demokraattisen ja kristillisen kulttuurin omaksuneella sivistyneellä kansalaisella oikeus tuntea ja osoittaa vahingoniloa silloin, kun katastrofi kohtaa muslimeja? Kultturithan tuntuvat törmäävän milloin minkäkin asian merkeissä, viimeksi nyt kun Paavi hyvin varovaisin ja pohdiskelevin sanakääntein siteerasi satoja vuosia vanhaa eurooppalaista tekstiä muslimeista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys onko jonkin tunteen tunteminen oikeutettua on siinä mielessä väärässä järjestyksessä asetettu, että yleensä sitä kai reagoi johonkin asiaan, ja tunne kuuluu jo tähän reaktioon, ja jälkikäteen sitten voi miettiä ja analysoida näitä tunteita.
Itse oli hyvin tyytyväinen katsellessani tv:sta WTC-tornien paloa, ja samalla tavalla olin yhtä tyytyväinen kun katselin Mekassa paniikkiin ruhjoutuvia pyhiinvaeltajia.
Täsmennettynä näihin reaktioihini liittyvä tyytyväisyys on kai jonkinlaista vakuuttumista. Tyytyväisyyttä siitä että elämän mittaan omaksumani käsitykset maailman menosta pitävät paikkansa, ja että käsitysteni pohjalta nousevat odotukset siitä mitä kaikkea todennäköisesti tapahtuu osoittautuvat paikkansa pitäviksi.
Kun maailmassa tapahtuu jokseenkin kuten on odottanut, tuntuu siltä että myös jonkinlainen oikeus toteutuu. Ehkä ihminen sitten kuvittelee että oikeus on juuri jotain tuollaista mistä ikään kuin voi tietää miten sen tulee tapahtua.
Kyllä minulle sopii, että pidetään tunnetta ja tuntemista spontaanina reaktiona, jota ei voi sen enempää kieltää kuin salliakaan.
Mutta vahingonilon osoittaminen onkin jo toinen juttu. Voinko lähteä kylänraitille autostereoita soittaen ja lippu ikkunasta liehuen "tuulettelemaan" silloin, kun muslimipyhiinvaeltajat ovat ruhjoneet toisensa kuoliaiksi? Eipä taitaisi kantti kestää, minulla ainakaan. Ehkä kotitelkkarin edessä nyökyttely on lännessä sama asia kuin nuken ja lipun polttaminen kadulla riekkuen on idässä?
valetta, mistä tulee käsityksesi riemusta?... mutta mitä tulee muslimen vihanpurkauksiin, niitä tuntuu riittävän pilapiirroksista paaviin.
Tuntuu siltä, että meidät länsimaiset kristityt opetetaan tuntemaan myötätuntoa, sääliä, surua ja alistumaan, mutta ei tuntemaan iloa eikä vihaa. Vahingoniloon meillä ei siis ole oikeutta...
Juutalaisista Jumalan [sic] valittuna kansana ja holokaustin [sic] uhrina en tiedä, mutta asettaisin heidät samaan kategoriaan muslimien kanssa.
Kyllä se tv-kameroiden kuvaama huivimummojen hyppiminen oli riemukasta. Ja lyöttäytyihän havumetsien imaami Pentti Linkola tuolloin muslimien huutosakkiin lausumalla julkisesti WTC:n tuhon olleen oikein.
Juutalaisia pidän uskonnollisena ja etnisenä ryhmänä huomattavasti järkevämpänä porukkana kuin tämän tästä kaduilla riehuvia muslimeja. Toisaalta: juutalaisia on ratkaisevasti vähemmän. Pieni maantieteellisesti hajanainen ryhmä ei saa toreja täyteen.
tarvi mennä merta edemmäs kalaan.
Kun tosimenestynyt naapuri ajaa upean autonsa ruttuun niin kylläpä se kateellinen naapuri kohtaa sen vahingonilon ihan itse itsessään.
Syytä on miettiä onko viisasta edes laskea itsensä tuonkaltaisen ilon valtaan.
Naapurin auto on kylläkin vain peltiä. Mutta pyhiinvaeltajien paniikissa saattaa kymmeniltä tai jopa sadoilta ihmisiltä mennä henki! Toisaalta jos kiellät naapurin peltilehmälle nauramisen niin onhan se selvää, ettet islamilaisten murheestakaan ilakoi. Sinänsä ryhdikästä.
Seurasin suorassa lähetyksessä ensin, kun se toinen lentokone törmäsi toiseen torniin ja myöhemmin, kun molemmat tornit romahtivat. Vaikka suhtaudunkin USA:n imperialistiseen politiikkaan hyvin kriittisesti, oli tornien romahtaminen minulle järkyttävä tapahtuma. En ole koskaan nähnyt suorassa lähetyksessä mitään vastaavaa. Samalla sekunnilla tornien romahtaessa tajusin, että siinä silmieni edessä kuoli juuri tuhansia ihmisiä. Sillä nimenomaisella hetkellä tuhannet perheet menettivät rakkaimpansa, ja muistoksi jäi vain kuvat. Ei sellaisessa tilanteessa voinut tuntea vahingoniloa. Myöhemminkään, nähtyäni muslimien ilakointia, mieleni ei tehnyt liittyä joukkoon. Ymmärsin kuitenkin heidän vihansa, sillä en voi kuvitella, millaista perus-palestiinalaisen elämä Israelin miehittämillä alueilla on. En usko absoluuttiseen pahaan, joten ajattelin, että näillä ihmisillä täytyi olla TODELLINEN syy vihaansa. En usko, että arabit ovat absoluuttisesti pahoja, vaan vihaisia vuosikymmeniä jatkuneeseen sotatilaan. Kun minulla ei ole omakohtaista kokemusta arabien oloista, katselen uutiskuvia länsisilmälasien läpi. Maailmankuvani on siis vääristynyt, mikä vaikuttaa tekemiini johtopäätöksiin. Kuvitten olevani oikeassa, jos tuomitsen heidän vahingonilonsa, mutta todellisuus on, että en kykene näkemään tilannetta heidän näkökulmastaan, ja se on vaarallista heille.
Olen siis aivan outo lintu. Minunhan pitäisi olla vahingoniloinen.