Että jokin asia tuntuisi todelta, eikä vain oman mielikuvituksen tuotteelta, siitä täytyisi olla konkreettinen näyttö.
Erään asian (oikeastaan henkilön) suhteen olen epätietoinen. Vakuuttuneisuuden ja epäilyksen suhde on dialektinen.
Jos epätietoisuus jatkuu pitkään, ihmisen mieli toimii niin, että hän pyrkii unohtamaan tilanteen, johon ei ratkaisua löydy.
Joissain tilanteissa muisto pulpahtaa esiin. Sellaisissa, jotka muistuttavat alkuperäisestä tilanteesta. Tulee hetkellinen toivo, että kysymys olikin jostain todellisesta...
Mutta konkreettisuus puuttuu. Tilanne on unenomainen. Ihminen tarvitsee aistihavaintoihin perustuvan todisteen. Näkö lienee konkreettisin. Äänikin voisi olla, mutta se saattaa kuuluakin jollekin toiselle. Luettu teksti voi myös olla jonkun toisen kirjoittama.
Pitkästä tekstistä voinee tunnistaa henkilön, mutta lyhyemmästä välttämättä ei, ellei ole jotain todella helposti tunnistettavaa ominaispiirrettä kuten kirjoitus-/kielioppivirheet.
Konkreettisuutta henkilön olemassaolosta lisää se, että myös muut ovat hänestä tietoisia. Edes jossain muodossa. Muutenhan voitaisiin väittää, että kysymys on mielikuvitusolennosta!?
Henkilön on oltava siis todellinen, jos ainakin kaksi ihmistä on hänestä tietoisia.
Mitkä syyt voivat johtaa siihen, että ihminen ei konkretisoi itseään toisen tietoisuuteen?
Itselläni tulee mieleen kaksi seikkaa:
- ihminen on tullut ns. hulluksi (hän kuvittelee kaiken)
- toinen ei halua tulla tiedostetuksi
Pitkään jatkunutta epätietoisuutta ei voi muuten selittää. Vastaväitteitä?
ps. ahdistavimmassa vaiheessa tilanne voi johtaa siihen, että ihminen hävittää konkreettiset todisteet joten näyttöä ei ole...
Erään asian (oikeastaan henkilön) suhteen olen epätietoinen. Vakuuttuneisuuden ja epäilyksen suhde on dialektinen.
Jos epätietoisuus jatkuu pitkään, ihmisen mieli toimii niin, että hän pyrkii unohtamaan tilanteen, johon ei ratkaisua löydy.
Joissain tilanteissa muisto pulpahtaa esiin. Sellaisissa, jotka muistuttavat alkuperäisestä tilanteesta. Tulee hetkellinen toivo, että kysymys olikin jostain todellisesta...
Mutta konkreettisuus puuttuu. Tilanne on unenomainen. Ihminen tarvitsee aistihavaintoihin perustuvan todisteen. Näkö lienee konkreettisin. Äänikin voisi olla, mutta se saattaa kuuluakin jollekin toiselle. Luettu teksti voi myös olla jonkun toisen kirjoittama.
Pitkästä tekstistä voinee tunnistaa henkilön, mutta lyhyemmästä välttämättä ei, ellei ole jotain todella helposti tunnistettavaa ominaispiirrettä kuten kirjoitus-/kielioppivirheet.
Konkreettisuutta henkilön olemassaolosta lisää se, että myös muut ovat hänestä tietoisia. Edes jossain muodossa. Muutenhan voitaisiin väittää, että kysymys on mielikuvitusolennosta!?
Henkilön on oltava siis todellinen, jos ainakin kaksi ihmistä on hänestä tietoisia.
Mitkä syyt voivat johtaa siihen, että ihminen ei konkretisoi itseään toisen tietoisuuteen?
Itselläni tulee mieleen kaksi seikkaa:
- ihminen on tullut ns. hulluksi (hän kuvittelee kaiken)
- toinen ei halua tulla tiedostetuksi
Pitkään jatkunutta epätietoisuutta ei voi muuten selittää. Vastaväitteitä?
ps. ahdistavimmassa vaiheessa tilanne voi johtaa siihen, että ihminen hävittää konkreettiset todisteet joten näyttöä ei ole...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan ei mene viestisi perille, joten epäilen vähän, että vastaan puppulausegeneraattorille, enkä todelliselle henkilölle. No, kuitenkin:
Matrix-elokuvasssa oli mahdollista korvata kaikki ihmisaivojen saamat sähköiset signaalit ulkomaailmasta toisilla ja luoda täten valhemaailma, jota ei voi erottaa todellisesta maailmasta. Sinä, minä ja me kaikki siis saatamme todellisuudessa maata jossain säilytysastiassa, ja koko maailma syötetään aivoihimme ulkopuolelta.
Se ei kuitenkaan anna vastausta siihen, olemmeko olemassa, niinpä minä vain ajattelen, että kun kerran ajattelen olen olemassa. Jos siis on olemassa pelkkä itsestään tietoinen mieli, tapahtuu olemassaoloa. Muista ihmisistä ja tapahtumista en sano mitään. He voivat olla "Matrixin" aivoihini syöttämiä virtuaalihahmoja. Aisteihini en siis voisi luottaa, jos vakaasti uskoisin maailman olevan harhamaailma. Sellaisen ajatteleminen on kuitenkin vaarallista, sillä pian voisin kuvitella, että pystyn hyppimään talojen katoilta kuin unimaailmassa.
vastauksesta! Se oli mielenkiintoinen. Olen kyllä ihminen ja kuvaamani tilanne todellinen. Tilanne on nyt hieman muuttunut konkreettisemmaksi, mutta ei täysin. Joten pieni(!) epäilys vielä vaivaa. Odotan tilanteen täydellistä konkretisoitumista.
......