Mitä mieltä ootte onko naisella ja miehellä selvät omat paikkansa avioliitossa tai kuuluuko sen olla niin? Vai ei? Kuuluuko naiselle lastenhoito ja pyykin pesu ja miehelle elannon hankkiminen? Onko mies perheenpää vai saako nainen tehdä omat päätöksensä vapaasti ja vaikuttaa yhteisiin valintoihin?
Kyselen lähinnä omia näkemyksiänne, sekä miesten että naisten näkökulmasta katsomatta siihen miten asia todellisuudessa on. Plussaa olis jos ilmoittaisitte oman sukupuolenne.
Kyselen lähinnä omia näkemyksiänne, sekä miesten että naisten näkökulmasta katsomatta siihen miten asia todellisuudessa on. Plussaa olis jos ilmoittaisitte oman sukupuolenne.
Vastaukset 20
Vanhimmat
oli kaikki paremmin.
Eli tyhjä tasa-arvovouhotus on saavuttanut saturaatiopisteensä.
Kaikkea järjetöntä on luonnonvastaisesti ajettu tasa-arvon nimissä eikä siitä ole tullut kuin surua ja murhetta.
t keski-ikäinen nainen
rooleja ei saisi liikaa sekoittaa. Miehiä tässä lähinnä säälin ... ovat liian kovilla naisten luonnottomien suurten vaatimusten edessä! Nykynaisille, kun ei riitä enää mikään!
nim. varhaiskeski-ikäinen nainen
myöhäis-perheenperustamis/lisääntymisiässä oleva "mies".
Nainen olen ollut ainakin tähän päivään saakka ... :).
etpä taida ollakaan! ;)
Olen 42 v yrittäjä nainen, mitä paikkaan tulee sen määrää se joka rahaa talouteen tuo, olkoon sitten mies tai nainen.
Itse en ole kotihommiin enää vuosiin puuttunut, korkeintaan käskyttänyt, jos jotain ei ole ollut tehty.
Mutta se mikä sopii toisille, ei sovi toisille.
Ps. itse en ole sitä mieltä että kotityöt ovat samanarvoisia kun ansiotyöt. Koti-äitien pitäisi mennä töihin jahka nuorimmainen täyttää esim. 5v
Sen jälkeen kotona "majailulle" ei ole hyväksyttävää syytä.
norsunluutornistasi, ystäväiseni :)!
Vaan raakaa ansiotyötä n. 14 tuntia päivässä. Jokaisen pitää ansaita paikkansa todellakin, ilmaiseksi niitä harvoin jaellaan.
millään tavoin loukkaava. Se ei ainakaan ollut tarkoitukseni :). Itselläni oli taasen mahdollisuus heittäytyä pois oravanpyörästä ja olen ollut siihen ratkaisuun erittäin tyytyväinen ... elämänlaatuni on kohonnut. Olen nyt onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ymmärrän silti hyvin, ettei kaikilla itseni kaltainen elämänmuutos ole mahdollista taloudellisesti. Siinä mielessäkin olen onnekas ja osaan sitä arvostaa. Olen kuitenkin elämäni aikana maksanut veroja muidenkin puolesta omaisuuden verran, joten en koe minkäänlaista syyllisyyttä, enkä omantunnontuskia siitä, jotta päätin jäädä kotiin ...
en ollenkaan ymmärtänyt missä sen norsunluutornin näit????
ylemmyydentunnetta ... kovuuttakin. Ehkäpä tein väärän huomion, ja pyydän anteeksi, jos olin väärässä :)!
...
Miksi teet työtä 14 tuntia päivässä? Arveletko, että se tekee sinusta jotenkin paremman? Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni tuollaisia työpäiviä. 7,5h riittää ja monesti tuntuu että siinäkin on puolet liikaa. Ja tuo 7,5 tuntia ei ole edes raakaa. Itseasiassa mieluiten olisin tekemättä töitä ollenkaan.
Jälkikasvuni saavat opiskellä ilman opinto velkaa, niin kauan kuin haluavat, kas meillä ei ole isää elättämässä.
Ja haluan taata heille mahdollisimman hyvän elintason sillä aikaa.
Toiseksi, minä satun pitämään työstäni, se on suuri haaste, (oma firma) jonka pyörittämiseen ei tavallinen päivä vaan riitä =)
mutta jonka menestyksellisesti pyöriminen antaa täysin sanoinkuvaamattoman tyydytyksen tunteen.
Kun lapset olivat pieniä teimme lähes kaikki kotityöt fifty-fifty, ihán jo oman jaksamisen takia. Vaikka olinkin kotiäitinä mies osallistui iltaisin johonkin hommaan tms., että sain hetkeksi hengähtää. Tosin en juurikaan niitä hengähdystaukoja kaivannut koska pidän kotiaskareista ja nautin lasten kanssa olemisesta. Nyt ollaan keski-ikäisiä ja lapset jo suht isoja. Teen mielelläni ruokaostokset ja ruuan sekä pesen pyykit ja silitän. Siivoamme yleensä yhdessä. Mies hoitaa pihahommat, autoasiat ja pikkuremontit. Tämä sopii meille eikä kränää ole vuosiin tullut siitä kuka mitäkin tekee. Yhteiset hankinnat ja valinnat sovitaan yleensä yhdessä, joskin sisustus- ja vaateasiat hoituvat minulta paremmin kun taas mies päättä auto- ja asuntoasioista. Ja se sopii minulle oikein hyvin. Minä naisena teen omat päätökseni koskien omaa elämääni ja ei ole tullut mieleenikaan kysyä, SAANKO tehdä omia päätöksiäni ja saman suon ja jopa vaadin mieheltäni eli henkilökohtaiset päätökset tulee tietenkin tehdä itse koska itsehän niistä on vastuussa, meni syteen tai saveen!
Kyllä minä ihan mielelläni käyn töissä ja jaan kaikenlaisia kotihommia (niin sisä- kuin ulko) puoliksi miehen kanssa, taitojen ym mukaan. Riitaa ei ole, ja voihan sitä mielenkiinnosta opetella uusiakin asioita jos haluaa.
Mutta voisin hyvin kuvitella itseni kotiäidiksi, jos lapsia joskus saadaan. Uskon pitäväni myös siitä, että hoitaisin kodin ja lapset, sekä miehen hänen kotiuduttuaan. Mutta tämä varmaan edellyttäisi sitä, että minulla olisi joku harrastus tmv missä saisin käydä muiden ihmisten/naisten ilmoilla säännöllisesti.
Niin tuo oli todellisuudessa, ja olen sitä mieltä, että tämä asia tulisi yhdessä päättää. Mikä sopii toiselle parille, ei välttämättä sovi toiselle.
Kotiäitimyytti on käsittämätön juttu. Sen juuret ovat jossakin herraskaisessa entisvanhasessa elämäntavassa. Joillakin perheillä oli rahaa kuin roskaa, ja noissa perheissä on ollut myös kotirouvia.
Valtaosa ihmisistä on tehnyt työtänsä maaseudulla. Siellä niin isät kuin äiditkin ovat katsoneet penskojen perään, heti kun pikkujalat ovat kantaneet pellolle, risusavottaan, navettaan, marjametsään tai kalaan, ja niin isät kuin äiditkin ovat tehneet työtä työn perään ja tuoneet leipää kotiin.
Kotiäitiys on historiallisesti tarkasteltuna aika marginaalinen ja elitistinen juttu, ja ehkä siksi vähän luonnotontakin.
"Kotiäitiys on historiallisesti tarkasteltuna aika marginaalinen ja elitistinen juttu, ja ehkä siksi vähän luonnotontakin."
Taitaa kotiäitiys kuitenkin olla maailmalla yleisempää kuin ei-kotiäitiys. Agraarisessa yhteisössä työ taas oli kotona. Muksut olivat mukana työssä.
Suomessa lasten kasvatus on suoraan sanottuna aivan hunningolla, mutta onneksi nykyään korkeasti koulutetutkin ihmiset ovat taas alkaneet ymmärtää perheen ja lasten kasvatuksen arvon, minkä vuoksi jompikumpi saattaa jäädä kotiin. Minä miehenä voisin hyvin jäädä koti-isäksi, koska koti-ihminen muutenkin olen.
Tunnen useamman akateemisesti koulutetun kotiäidin ja he ovat hyvin tyytyväisiä ratkaisuunsa.
niinku 99% suomalaisperheitä, eli minä (40v nainen), teen lähes kaiken sisällä ja ulkona ja siitä johtuen saan ajoittain muiden korville ikäviä kohtauksia... kun ei tahdo jaksaa, vaan jonkun ne kotityöt, ansiotyön lisäksi, on tehtävä... Mun visio olis sellainen, että olis ne selkeät jaot, en koe joutuvani alistetuksi, vaikka mieheni ei tulis puistelemaan mattoja tai tekis sisällä mitään muutakaan, KUNHAN ulkotyöt, autonkorjaukset yms hoitais hän... olis kiva... Ja aihe on muuten kiinnostava, kiitos aloittajalle!
Olen kotoisin maalta. Meillä ei ollut elitististä kotiäitiä... Päädyin maalle, minulla ei ole aikaa pelkäksi kotiäidiksi, koska olen tässä se päätoiminen yrittäjä. Kotia ns. hoitaa kuka kulloinkin sattuu ehtimään... Lastenkin lienee pikku pakko ottaa osaa ilman tekemällä tehtyä "kasvatusta"...
Siis olen kanssasi täysin samaa mieltä elitistisistä kotiäideistä... Tekemällä tehty naisen rooli, joka tuli vastaan vasta asuessani osan elämääni siellä kaupungissa. Onneksi en itse ole joutunut moiseen rooliin.