Olen suorittanut hyväksytysti autonkuljettajaoppilaitoksen loppututkinnon kaksiakselisella kuorma-autolla 23.5.1969. Sain päästötodistukseksi ns. yksityisen kuorma-auton ajokortin. Pian tämän jälkeen ajokorttiluokat muuttuivat; kuorma-auton ajokortteja ei luokiteltu enää yksityisiin ja ammattimaisiin vaan uudemmilla korteilla osoitetaan oikeus ajaa joko kuorma-autoa tai ajoneuvoyhdistelmää (perävaunullista kuorma-autoa).
Kolmisen vuotta ajokortin saannin jälkeen onnistuin muuttamaan ajokorttini jälkimmäisenlaiseksi eli olen tänäkin päivänä periaatteessa oikeutettu hyppäämään vaikka 25,25 metriä pitkän ja 60 tonnia painavan ”moduulirekan” rattiin ja lähtemään kohti Konginkangasta. Kukaan isäntä ei tällaista gubbea tietenkään puikkoihin päästäisi ja itseltäni puuttuvat edellytykset tuollaisen kaluston hankkimiseen, ehkäpä halukin.
Puoliperävaunun ajosta minulla jopa on vuosikymmenien takaista kokemustakin, ehkäpä 5000 kilometrin verran. Täysperävaunua sen sijaan en ole koskaan vetänyt enkä työntänyt metriäkään.
Ajokorttiani ei ole vielä peruutettu. Kuivumassakaan kortti ei ole ollut, mutta poliisiviranomainen on sen kerran ottanut säilöihinsä 12 päivän ajaksi, kun en kiireessä tullut huomioineeksi riittävän tarkasti tienpitäjän asettamia, nopeusrajoitusta osoittavia liikennemerkkejä. Silloin olin liikkeellä henkilöautolla, tietenkin.
Perään tässä yhtä sanaa. Kuinka tämän päivän ammatillisissa kurssikeskuksissa opetetaan: peruutetaanko autoa vai peräytetäänkö sitä?
Lapsuudestani muistan sellaisenkin, samaa merkitsevän murresanan kuin ”perettää”. Siitä taas tulee mieleeni Hankasalmella sijaitseva entinen motelli, nykyinen mikälie, jonka edustalla komeili menneinä motellivuosina iso ohiajavaisten houkutuskyltti. Siinä mainostettiin tarjolla olevaa "amerikkalaista hernekeittoa". Slogan kuului: "Well! Eikä pieretä!"
Kolmisen vuotta ajokortin saannin jälkeen onnistuin muuttamaan ajokorttini jälkimmäisenlaiseksi eli olen tänäkin päivänä periaatteessa oikeutettu hyppäämään vaikka 25,25 metriä pitkän ja 60 tonnia painavan ”moduulirekan” rattiin ja lähtemään kohti Konginkangasta. Kukaan isäntä ei tällaista gubbea tietenkään puikkoihin päästäisi ja itseltäni puuttuvat edellytykset tuollaisen kaluston hankkimiseen, ehkäpä halukin.
Puoliperävaunun ajosta minulla jopa on vuosikymmenien takaista kokemustakin, ehkäpä 5000 kilometrin verran. Täysperävaunua sen sijaan en ole koskaan vetänyt enkä työntänyt metriäkään.
Ajokorttiani ei ole vielä peruutettu. Kuivumassakaan kortti ei ole ollut, mutta poliisiviranomainen on sen kerran ottanut säilöihinsä 12 päivän ajaksi, kun en kiireessä tullut huomioineeksi riittävän tarkasti tienpitäjän asettamia, nopeusrajoitusta osoittavia liikennemerkkejä. Silloin olin liikkeellä henkilöautolla, tietenkin.
Perään tässä yhtä sanaa. Kuinka tämän päivän ammatillisissa kurssikeskuksissa opetetaan: peruutetaanko autoa vai peräytetäänkö sitä?
Lapsuudestani muistan sellaisenkin, samaa merkitsevän murresanan kuin ”perettää”. Siitä taas tulee mieleeni Hankasalmella sijaitseva entinen motelli, nykyinen mikälie, jonka edustalla komeili menneinä motellivuosina iso ohiajavaisten houkutuskyltti. Siinä mainostettiin tarjolla olevaa "amerikkalaista hernekeittoa". Slogan kuului: "Well! Eikä pieretä!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Nettoutuksesta voidaan kuitenkin peräyttää sellainen velalliselta oleva saatava,.." eli ihan eloisaa lakisanastoa. Syvempi semanttinen merkitys on kuitenkin, että olet vaikeuksissa, jos kohtaat moisia sanoja. Muuta siitä ei tarvitse ensi alkuun ymmärtää.
Niin, tuleeko 'pierrä' samasta kannasta kuin 'perä'.
Ja oliko kyse sittenkin 'amerikkalaisesta hernekeitosta', 'hernekeitosta Amerikasta' vai 'Amerikan hernekeitosta'? Finnomaanikko hyväksyy vain viimeisen muodon.