Ei voi mitään, mutta mulla alkaa loppua usko siihen, että löytäisin vielä oman enkelini.
Näin nopeasti ajateltuna kaikki ystäväni seurusteleva, ja onpa joillekkin jo tulossa perheenlisäystäkin. Mutta minä, yksin olen 21 vuotta tallustellut ja taitaa vaan tää yksinolo jatkua. :/
Tuntuu niin ikävältä, kun kaverit, suku ja nyt jopa oma perhe ihmettelee, kun en ole miestä löytänyt. Mutta kun ei niin ei! En käy baareissa, ja elän muutenkin ehkä vähän erilaista elämää. Suurimmaksi osaksi elämäni kuluu opiskelujen rinnalla urheillessa, eikä mua kiinosta tippaakaan ''opiskelijabile elämä''.
Haluan todellisen kumppanin, joka arvoistaisi avioliittoa ja perhe-elämää, nykyisin tää vaan tuntuu olevan niin harvinaisuus. Onkai pakko alkaa hyväksyä, että opittava elämään yksin, on niin kurjaa katsoa onnellisia pareja ja toivoa mielessäin itsellekkin samanlaista onnea. En vain ymmärrä, mistä sellaisen oman kultaisen enkelin voisi löytää?? Elämä menee niin hurjaa kyytiä eteenpäin, yksin päivä päivältä eteenpäin on kuljettava...
Olkaa ihmiset suunattoman onnellisia, jotka olette oman enkelinne löytäneet, ette tiedä, miten surullista tää yksinolo voi olla... :/
Näin nopeasti ajateltuna kaikki ystäväni seurusteleva, ja onpa joillekkin jo tulossa perheenlisäystäkin. Mutta minä, yksin olen 21 vuotta tallustellut ja taitaa vaan tää yksinolo jatkua. :/
Tuntuu niin ikävältä, kun kaverit, suku ja nyt jopa oma perhe ihmettelee, kun en ole miestä löytänyt. Mutta kun ei niin ei! En käy baareissa, ja elän muutenkin ehkä vähän erilaista elämää. Suurimmaksi osaksi elämäni kuluu opiskelujen rinnalla urheillessa, eikä mua kiinosta tippaakaan ''opiskelijabile elämä''.
Haluan todellisen kumppanin, joka arvoistaisi avioliittoa ja perhe-elämää, nykyisin tää vaan tuntuu olevan niin harvinaisuus. Onkai pakko alkaa hyväksyä, että opittava elämään yksin, on niin kurjaa katsoa onnellisia pareja ja toivoa mielessäin itsellekkin samanlaista onnea. En vain ymmärrä, mistä sellaisen oman kultaisen enkelin voisi löytää?? Elämä menee niin hurjaa kyytiä eteenpäin, yksin päivä päivältä eteenpäin on kuljettava...
Olkaa ihmiset suunattoman onnellisia, jotka olette oman enkelinne löytäneet, ette tiedä, miten surullista tää yksinolo voi olla... :/
Vastaukset 20
Vanhimmat
jos tuo v85 pitää paikkansa kohdallasi, ei sinulla ole vielä mitään hätää.. olet nuori.
Voin ihan miehenä sanoa, että kaltaisellasi naisella olisi ihan varmana vientiä. Pidät itsestäsi
huolta urheilemalla ja rakennat uraasi, ei läheskään joka jamppaa kiinnosta jatkuva biletys ja irtosuhteet. Muista myös miettiä rimasi tämänhetkinen korkeus, anna tavalliselle kundille mahdollisuus.
Baareista saa enimmäkseen sitä yhden yön seuraa...
Jos ei kiinosta käydä baareissa, eikä opiskelijabileissä, niin mistäs niitä ukkoja sitten sais. Ei suomalaiset miehet tuu selvinpäin mitään suuta piäksämään. Eihän naisen tarvii kun kuoria kermat päältä semmosessa paikassa missä on miehiä ja alkomahoolia. Kaikki on liiveihin uimassa, paitsi jos arvon neiti on niin jäkuningatarta, että pallit jäätyy viereisessäkin huoneessa.
Miehet ole sellaisia että olisivat tunkemassa liiveihin.. ja sekös naisia vituttaa kun komistukset ei sekoile samanlaisesti kun aivottomat apinat tanssilattioilla. Komistuksien suhteen naiset joutuvat itsekkin tekemään jotain.
Jeps. Muakin ahdisti pitkän aikaa ihan tosissaan, kun sinkkuuden loppumisesta ei ole ollut mitään merkkejä. Seuraava vaihe on tajuta, että sinkkuudesta saa syyttää vain itseään - tarvitaan toimenpiteitä eikä itsesääliä.
Tarkistapa alkuun seuraava checklist:
1) asenne:
Arvostat itseäsi niin paljon, että tiedät varmasti saavasi lopulta kumppanin, et ehkä heti mutta joskus kuitenkin - siispä kun osoitat kiinnostustasi mielenkiintoiseen mieheen, muistat kuitenkin ettet ole tämän yhden kortin varassa. Eikä se hitaus ole häpeä, pahempaa on seurustella vain tavan vuoksi.
2) vaatimukset & oma taso:
mietipä mitä olet ja millaisena muut näkevät sinut, ja miksi tavoittelemasi miestyyppi olisi juuri sinusta kiinnostunut. Jos toteat itsessäsi puutteita, korjaa ne tai hyväksy ne, mutta älä missään nimessä häpeä itsessäsi mitään osa-aluetta. On tärkeää näyttää tyytyväiseltä itseensä, ja se onnnistuu helpoiten olemalla tyytyväinen.
3) oma ulosanti: juttele rohkeasti uusille ihmisille, vaikka jotakin semmoista harmitonta ja pientä. Mahdollisuutesi tutustua ihmisiin paranevat oleellisesti, jos olet hyvä avaamaan keskusteluja. Hymy ja pikkuflirtti voivat myös piristää päivää.
4) kontaktien lisääminen:
jos kumppania ei ole kotinurkista löytynyt, ei se sieltä löydy myöhemminkään. Uusien ihmisten ilmoille, mars! Jos joku harrastus tai toiminta, jossa on myös miehiä, kiinnostaa vähänkin niin menepä vaikka mukaan semmoiseen.
Itsekään en aluksi uskonut pitäväni bileistä, mutta niissä vain sattuu olemaan suhteellisen pieni kynnys mennä juttelemaan ja tehdä aloitteita, vaikkei känniörvellys sinänsä kiinnostaisi. On niissä bileissä välillä ihan hauskaakin.
5) nettiseuranhakua voi kokeilla varovaisesti. Naiset saavat takuulla paljon vastauksia, joista osa on täyttä törkyä, mutta muutamat voivat olla ihan asiallisiakin.
"Haluan todellisen kumppanin, joka arvoistaisi avioliittoa ja perhe-elämää, nykyisin tää vaan tuntuu olevan niin harvinaisuus"
Onhan tuo jokseenkin harvinaista, ja sitä suuremmalla syyllä ei kannata jämähtää paikalleen. Tsemppiä!
kirjoitelmaa nuorelta ihmiseltä.. juuri noin. hienoa elämää sinulle ja ap:lle!
ja kaikille
t:"vanha akka ;)
Sulla oli aivan loistavat vinkit, kiitos kovasti! :)
Totta tosiaan, pitäisi varmaan ihan aluksi miettiä omaa kuvaa ja ehkä itsetuntoakin voisi vähän nostattaa. Näin urheilijana kun huomaan olevan välillä ihan mielettömän kriittinen omaan kuvaansa.
Hymy on ollut aina valttikorttini ja monesti olen saanut siihen aurinkoisia vastauksia. Uskaltaisimpa vaan hyödyntää tätä hymyä enemmänkin.
Ihmisten lähestyminen siis tarkoitan tällä nyt miehiä on vaan minulle aivan käsittämättömän vaikeaa. Ei mitään hajua, millä keinoilla sitä voisi ja uskaltaisi toteuttaa. Kummallista mutta totta, että muuten olen sosiaalinen ja tulen todella hyvin ihmisten kanssa toimeen.
Metsästys jatkuu... :)
...olen 21-vuotias teekkari, joka ei urheile, mutta käy teekkaribileissä. Eikä minulle ole sieltä bileistä vielä yhtä lyhytaikaista tapailua kummempaa löytynyt, joten et ole mielestäni menettänyt mitään. Eikö sieltä sinun urheiluharrastuksesi kautta löydy sitten ketään potentiaalista poikakaveria?
Kerropas mistäpäin olet, täällä on toinen samanlainen joka etsii omaansa!
tuohan oli kuin minun kirjoitus ja yksin edelleen!!
Jos jää siihen harhaluuloon, että huomenna (kello 12.12,5) tulee se oikea naaman edessä ,niin ei sitä kestä.
Mutta kun on luopunut toivosta ,on se paljon parempi/rauhallisempi tunne, kun tietää ettei ole mitään menetettävää.
Ärsyttävä tunne ,jos odottaa turhaa todella tapahtuvan!
ja jotkut vielä "rohkaisevat"
että "se oikea löytyy kohta" sitten kun onnistaa pääseekin kohta riitelemään suhteen onnistumisesta ,sen oikean kanssa,jeepä.
Olen ollut jo 6.vuotta.. parisuhteen jälkeen ei vaan ole löytynyt samoin ajattelevaa tyttöä.. viina ja sekoilu tuntuvat olevan kaikille se tärkein asia. Itse opiskelujen ja töitten ohella urheilen paljon joten kapakassa sekoilu ei kuulu harrastuksiini enkä sitä edes pidä mitenkään järkevänä. Kuullostat mukavalle ja kunnolliselle tytölle jolla on omat ajatukset ja fiksuutta elämässä. Elä vaivu epätoivoon vaan toteuta itseäsi.. Voin sanoa kokemuksesta että kaikki ne parisuhteet ympärilläsi eivät ole välttämättä onnellisia vaan he ovat ottaneet sen minkä ovat saaneet ja haikailevat toisten perään.. sitten riidellään ja petetään sekä muuta paskaa.. lopulta erotaan ja haukutaan toiset paskaksi, pitämättä itsessä mitään vikaa tottakai. Riitaanhan tarvitaan aina kaksi ja jos pettämistä tapahtuu.. itsehän kumppanin valitsi?? Pitäisi joskus katsoa tarkemmin millainen on toisen luonne. Hyvä pettäjän ominaisuus on itsekkyys.. itsekäs ihminen voi pettää kumppania ilman tunnontuskia koska ei osaa ajatella toista vaan ajattelee itseään. Mutta oikeasti sinä kuullostat hyvälle naiselle.. ole oma itsesi ja löydät varmasti joskus kivan miehen.. nuorikin olet vielä niin sulla ole mitään hätää.. tee uraa jne.
Moni sanoo, että olen vielä nuori. Niin, mutta kun nykyisin kyllä tuntuu tuo seurusteluikä olevan jo aika matalalla. Tosin teinien seurustelu saattaa olla kyllä aika eri pohjalla...
En väitä, että minulla olisi jotenkin kovat vaatimukset miehen suhteen, ainoastaan haluisin, että hänellä olisi samanlaiset arvot ja asenteet elämää kohtaan, kuin itselläni on.
Suurin ongelma on varmaan se, että minulla ei ole hajuakaan mistä sitä enkeliä voisi lähteä etsimään. Harrastukseni kun on sellainen yksilölaji, että eipä siinäkään kovin tule muiden kanssa tutustuttua.
Se vain nykyään taitaa olla niin, että baareissa alkoholin vaikutuksessa suhteet luodaan...
En ole minäkään seurustellut ja 25 on ikää. Sitten kun on tollanen surkea ja yksinäinen olo, niin eihän sitä näitä neuvoja suostu kuuntelemaan. Kun on niin yksin, niin ei siihen mikään muka auta.
En okein tiedä mistä sitä omaa enkelityttöäni voisin etsiä. Mutta sun kannattaa aloittaa autoharrastus, niin mä alan jumppaamaan =) Oikeasti tä on hankala kysymys. Kaverit tarjoaa vaivautunutta hiljaisuutta vastaukseksi, kun kysyy mikä se harrastus tai tapahtuma tarkalleen on mitä ne neuvoo tekemään.
Siitä ei vaan tule mitään, jos pelkkä haku päällä menee tekemään jotain hampaat irvessä.
Olen ajatellut, että enää ei mitään paskaa kannata ottaa treenimielessä. Teinixit sitä tekee. Mä haluan sellasen parin, jota voi arvostaa ja jonka kanssa suhteeseen haluaa panostaa. Ei mitään suomiversiota B.Spearsista.
Sitä ihmettä ei ole tapahtunut, että joku kotoa olis tullu hakemaan. Näytille vaan. En sano minne, kun en itsekkään sitä ihan tiedä.
Luulisin että minulla on vähän saman lainen olo kuin sinulla. Olen kuitenkin ihmetellyt neljä vuotta pitempään näitä asioita. Yhdenkään seurustelvan kaverin kanssa en osia silti vaihtaisi.
oon elänyt sinkkuna koko ikäni. Oon kaunis ja kiva, ehkä vähän ujo, enkä siks saa ikinä tehtyä aloitetta. Pisimmät suhteen yritelmäni on kestäneet puoli vuotta, eikä niissä läheskää kaikissa ole harrastettu edes seksiä. Miehet ei varsinkaan enää tällä iällä jaksa odottaa, että oon valmis - jota en ole vielä ekoilla tai tokilla treffeillä. Kolmansilla voisin olla, mut harva jaksaa niin kauan venailla.
Välillä kirpaisee syvältä, mutta alan olla jo tottunut ja loppujen lopuksi ihan tyytyväinen elooni. Uskon, että oon ihan yhtä onnellinen kuin vuosia suhteessa eläneet kaverini. Ellen jopa onnellisempi - olenhan edelleen vapaa tekemään mitä mieli tekee, lähtemään sen oikean miehen matkaan, jos/kun sellanen tulee kohdalle. Pitkästä suhteesta on sen laimetua hankala lähteä, kun kaikki on yhteistä.
Jos sitä oikeaa miestä ei tule, niin pärjään kyllä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Ystäviä on. Oon käyttäny aikani kouluun ja uran rakenteluun. Nyt olen korkeassa asemassa ja hyväpalkkaisessa työssä Suomen arvostetuimmassa mediatalossa.
Elämässä voi saavuttaa muita asioita kuin ne kiintiömiehen, -lapset ja -koiran. Kukin tavallaan ja sen mukaan, minkä kokee tärkeäksi.
Ainut, mitä näistä ehdottomasti joskus haluaisin, on lapsi. Yksi. En kuitenkaan vielä, joten aikaa etsiskellä miestä on vielä tovi. Ellen häntä löydä, onneksi on muitakin vaihtoehtoja.
Pitkäaikainen yksinäisyys tekee niin vahvaksi, että en lainkaan epäile kykyjäni yh-äitinä.
Ei parisuhteilla tee mielestäni mitään. Mun mielestä ihmiset jotka jatkuvasti hakeutuvat suhteisiin on henkisesti heikkoja luusereita. Samaan kategoriaan menee kaikki, jotka käyttää alkoholia humalahakuisesti. :)
On sitäpaitsi aika naurettavaa, että lähipiirisi puuttuu sinun yksityisasioihin. Multa kukaan ei kysele/ihmettele miksi elän yksin, mutta toisaalta miehille yksineläminen on aika normaalia, ainakin omassa kaveripiirissä. Itse viihdyn erinomaisesti yksin, koska voin elää täsmälleen kuten haluan. Perheelliset/suhteessa elävät ihmiset on lähes kaikki saamattomia hiirulaisia. Mitään ei voi tehdä, kun muuten perhe tai vaimo/tyttöystävä rupee kitisemään. Naurettavaa. Tämä näkyy erityisesti työelämässä, ulkomailla työskentely tuntuu varsinkin olevan ihan mahdotonta suhteessa eläville. Eipä noi perheelliset pysty (iki)sinkkujen kanssa tuon takia työelämässä kunnolla kilpailemaan.
Oon ollu jo 11 v. issekseen, ikää jo 36 v. Kuten sanoit, on myös mulla sukulaiset ja kaverit koko ajan naittamassa jollekin tai sanomassa että kyllä sullekin se JOKU löytyy. Mutta kun en halau, että se on VAAN SE JOKU. Asiahan on vähän niin ku vaatekaupassa, ettei välttämättä tiiä mitä hakee, mutta kun sen näkee, niin tietää, se on tuossa. Eli rauhotu, älä menetä uskoas, oot niin nuori, että ei kannata hätäillä. Sulla on arvot kohillaan ja se on hyvä. Vaatimuksia saa ja pitää olla, mutta muista tehdä kompromisseja. Ja ajatella asioita useilta eri kanteilta. Tiedän, ett itellä on vaan noussut se kynnys pirun korkealle, kun on tuota mattoa temmottu alta pois. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sulle.
Ja mitä, olit 21???
Huhhuh.
Ei voi muuta sanoa.
Kyllä se mies sieltä vielä tupsahtaa, mutta jos olet jo toivon menettänyt niin anna mennä vaan, ei siitä kai mitään haittaakaan ole.
(jos Toivo olisi vaan tallella, olisi edes joku mies)
Katsoppas vaan löytyy kohtalontoveri. Olen siis sinua vanhempi mies... ja myös ollut yksinäinen ratsastaja todella... todella... todella pitkään. Herkkua tämä ei ole, eikä tähän todellakaan koskaan totu. Olen samanhenkinen kuin sinä... elikkäs baareissa en viihdy... rupeaa ahdistamaan. Eiköhän se prinsessa jossain vaiheessa eteen tule (toivottavasti) periksi ei vaan missään nimessä saa antaa.
Hei!! Kuule mä sanon sulle että se on ONNENPEKKA joka sut saa! Sillä on sul niin hienot elämän tavat ja arvot!! Jos en olis varattu mies niin kyl etsisin sinut käsiini vaik mikä olis! Voimia ja onnea sulle miehen etsintään! Ja muista älä ota sikaa sil olet sen verran ihana nainen et ansaitset vaan parasta! T.V.K