Siis jos teidät on esim jätetty.. kuinka kauan kesti päästä tunteiden yli ja jatkaa seuraavaan suhteeseen..? Siis olettaen että Sinä olet ollut rakastunut mutta Hän ei ollut ja jätti sinut.. Miten pirun vaikeaa tän pitää oikein olla.. kolme viikkoa ja jokapäivä, joka aamu päivä ilta yö mielessä se toinen mutta ei.. haluu olla vain ystävä.. PÄÄ RJÄHTÄÄ!!!!1
Gal: Kuinka kauan suruaika kestää
Ei kestä eipä
213184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itselläni vuosi erosta ja vieläkin heikkoina hetkinä sattuu. Uuden suhteen ajatuskin saa vatsani kääntymään ylösalaisin joten se siitä. Tämä rakkaus on ja pysyy, joten opettelin vain elämään sen kanssa :)
Kyllä se siitä vielä valkenee, anna vain aikaa itsellesi
Viikon odotin jotain viestiä ja sitten jatkoin elämää.
ajoittaisia valonpilkahduksia, mutta syvällä ollaan edelleen. kipuilu senkun jatkuu, eikä jaksa muuta kuin yrittää elää päivän (tunnin, minuutin) kerrallaan.
voimia.
en tiä varmaan jonkinsortin ennätys. mutta reilut 3 vuotta oon ikenyt tätä yhtä juttua. itse asiassa meidän suhde ei päättynyt kun se ei koskaan alkanutkaan, siitä tää alkoikin. jatkuu yhä edelleen.
Kuulostaa tutulta. Minulla tapauksesta ei vielä ole kuin 4kk, mutta kipu on silti liian lähellä sydäntä. Uskomattominta on se että juttu ei koskaan kunnolla edes alkanut, mutta koskaan sitä ei kunnolla lopetettu eikä asiasta juteltu... se vaan liukui pois ja nyt en voi tietää mitä Hän minusta silloin halusi.. Minä olin ainakin rakastunut ja luulin Hänenkin olevan. Ilmeisesti erehdyn aina miehien tunteiden suhteen, sillä toinen "alkamassa" oleva suhteeni "päättyi" juuri viikonloppuna. Ilmeisesti teen jotain väärin mitä en voi ymmärtää enkä koskaan uskalla asettaa niitä miehiä seinää vasten koska minulla ei ole oikeutta siihen, jos emme ole edes seurustelleet!!! En tiedä... nämä asiat vain vaivaavat päätäni, en pysty nukkumaan, en syömään... jos tätä kestää kolmekin vuotta niin siihen mennessä olen kai toivoni tosi rakkauteen menettänyt täysin... taidan olla jo nyt.
Sama juttu täällä, että suhde ei kunnolla päässyt alkua pitemmälle. Mies sanoi jo alussa, ettei halua kiinteää seurustelua joidenkin sairauksiensa takia. Minä neljä kuukautta vain jaksoin odottaa milloin tulee ja tulihan hän aina melko säännöllisesti. Kunnes soitti että 'ollaan vain ystäviä'. Kun ei pysty nukkumaan, ajatukset kiertävät samaa rataa aamusta iltaan, lepoa vain hetken tajuttomuus öisin. Välillä tuska helpottaa, mutta illalla yksin ollessa se iskee fyysisenä kipuna.
Hain nukahtamislääkettä, saattaa se auttaa, en ole vielä kokeillut. Töissä pitäis jaksaa olla, ja on muutakin mihin pitäis pystyä keskittymään.
Pitäis vain hyväksyä tilanne, koska toinen ei ole periaatteessa tehnyt mitään väärää, kun ei ole mitään luvannutkaan. Hän ei ollut julmakaan, vaan päinvastoin hyvin lempeä. Olimme ystäviä jo ennen rakastumisvaihetta. Silti myös viha tulee hirveinä puuskina välillä.
On kyse omista liian suurista odotuksista ja toiveista. Sitä on tehnyt jo toisesta ihannekuvan ja rakastunut siihen. Pettymys siihen, ettei henkilö vastaakaan tuota kuvaa. VALTAVA loukkaantuminen, kun MINUT JÄTETÄÄN, kun olisi itse halunnut todennäköisesti jossain vaiheessa jättää toisen, ettei tule itse hylätyksi. Tämäkin suhde oli epärealistinen, siis ei juuri käytännön mahdollisuuksia onnistua tiiviinä seurusteluna, mutta tunteet eivät kuuntele järkeä.
Mieti niitä omia vikojasi ja sitä miksei miehiä oikein kiinnosta. Mitä edes itket jos ei suhde ole edes koskaan alkanutkaan? Jos yks ei huoli, niin toinen jo huolii.
Juuri sitähän mä mietinkin, että miks ei kiinnosta. Kun miks EI VOI SANOA SUORAAN vaan yhtäkkiä vaikka jättää vaan vastaamatta viestiin. Enkä mielestäni ole mikään tekstiviesteillä/soitoilla pommittava ihminen, että ei sen takia tarviis ahdistua.
Eikö miehillä ole munaa sanoa suoraan jos homma ei toimi. Silloin ei ainakaan tarttis miettiä missä on vika ja olenko tehnyt tai sanonut jotain väärää! Sillä tavalla kai pääsisi helpommin yli ja pystyisi luottamaan miehiin - nykyään se ei ole mahdollista.
niin voi pitää toista varalla, jos seuraava juttu menee puihin. Ja toinen on onnellinen yhteydenotosta taas hetken kunnes on aika tulla uudelleen hylätyksi. Näin se toimii.
Tollasia ohjeita antaa ihmiset,jotka ei oo kokenu minkäänlaisia menetyksiä.Aika se on mikä auttaa,vuosikin on lyhyt unohtaa ihminen,jota joskus rakasti syvästi.
niin monta kertaa, että alkaa jo oppia.
Varsinkaan jos on monta kertaa kokenut.
minä joka tän 3 vuotta on nyt sätkinyt niin sanotaan että olen itse se miespuolinen tässä tapauksessa.. väliäkös sillä
heip!
minulta loppui 6 vuoden suhde 2 vuotta sitten, vaikka oli yhteinen päätös ja minä halusin lähteä enemmän pois, minulla meni kokonainen vuosi aikaa, että olin sujut erosta. valitettavasti poppaskonsteja ei ole olemassa. aika on ainut asia, joka helpottaa asiaa. haluaisin antaa myös neuvon. uuteen suhteeseen ei kannata hypätä lopettaakseen surun entiseen. erot on käsiteltävä ja itkettävä ja surtava pois.
tsemppiä ja lämmin halaus, kyllä suru ajan kanssa menee pois, usko huomenna on jo parempi päivä, ensi viikolla et ajattele asiaa koko ajan ja kuukauden päästä voit jo kummastella kun et ole henkilöä ajatellut päivään...
aika tekee tehtävänsä ja muistot haalistuu..
Parin ekan pettymyksen jälkeen etsin uutta, enkä edes tuntenut oloani kovin särkyneeksi. Heti kun sä tajuat sen että koko juttu on ollut yksipuolista, niin etköhän sä siitä selviä.
Kolme vuotta ja neljä kuukautta olen kaivannut sitä, johon palavasti rakastuin.
Uutta suhdetta en pysty luomaan, koska luottamukseni petettiin niin rajulla tavalla.
Rakastan vaikka tiedän ja tajuan, että minua vain käytettiin vuosia hyväksi.
En voi sille mitään, ettei kukaan toinen ole saanut aikaan yhtä suurta tunnelatausta sydämessäni johon ei näköjään mahdu kuin se yksi.
Jota ei enää ole elämässäni edes olemassa millään tavalla.
Suren ja kaipaan...edelleen...loppuun asti kaiketi.
Mutta mun mielestä tuhlaat vaan aikaasi ja elämäsi suremalla ja kaipaamalla jotain joka petti sun lupauksen ja käytti hyväkseen.
Itse en syönyt juuri ollenkaan kolmeen viikkoon edellisen pitkän suhteen loputtua. Elin mehulla, kaljalla ja teellä.
Nyt kun tuosta ajasta on yli vuosi en voi muuta kuin nauraa hepulle. Hänhän oli ihan dorka! Haukkui minua minkä kerkesi eikä koskaan rakastanut. Hän teki minulle huiman palveluksen hyppäämällä toiseen suhteeseen - miten voisinkaan elää sellaisen urpon kanssa?
Aika parantaa haavat. Muista olla reipas ja ajatella mukavia asioita ja liikkua ystävien kanssa.
vuosi täynnä ...ei kaipaa entiseen mutta ei luota tulevaan .ketään ei sytytä sitä tunnetta jota niin kovasti kaipaa...
.. ja suruaika jatkuu yhä.. toki välissä tullut seurusteltua, mutta se yksi jalat alta vienyt neito edelleen päivittäin mielessä.
Mulla on nyt kestänyt runsas kolme vuotta... Välillä on paremmin, mut sit taas se ikävä iskee... En vaan pysty unohtamaan. Vertaan jokasta uutta siihen vanhaan, enkä voi sille mitään. Vaikka se kohteli mua huonosti ja tajuun et pitäs jo antaa mennä, mut en vaan pysty. Kaikki loppu niin sekavasti.