Atlantis ei kuulu tänne!

Kirjoitelkaa Atlantiksesta joissain muualla tämä on arkeologia-palsta.
91024
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

"Keskustele arkeologiasta ja muinaisista kulttuureista."

Arkeologia perustuu tietenkin ensisijaisesti löydöksiin, mutta _myös_ teorioihin. Atlantis-nimikkeen alta löytyy läjäpäin erilaisia teorioita. On kapeakatseista liittää Atlantis yksinomaan New Ageen, delfiinehin, kristalleihin ja reinkarnaatioon ja sen sellaiseen. Se kaikki on pelkkää fiilistelyä, mutta on ihmisiä jotka haluavat oikeasti spekuloida ihmislajin edesottamuksia niiltä osin kuin mitä myytit ja perimätieto väittää.

Äänestä
  • New Age hömppä ja joittenkin harrastama pseudotieteily ei periaatteessa tänne kuulu. Asiallinen keskustelu Atlantis-myytistä tai mahdollisesti muista pitkälle kehittyneistä muinaisista sivilisaatioista kyllä kuuluu palstalle, vaikka siitä tietyt tahot eivät pidä. Aihe on itsessään hyvin mielenkiintoinen ja todella vähän tutkittu, koska se ei ole akateemisesti hyväksyttyä.

    Äänestä

  • Atlantiksen myytti kirjoitti:

    New Age hömppä ja joittenkin harrastama pseudotieteily ei periaatteessa tänne kuulu. Asiallinen keskustelu Atlantis-myytistä tai mahdollisesti muista pitkälle kehittyneistä muinaisista sivilisaatioista kyllä kuuluu palstalle, vaikka siitä tietyt tahot eivät pidä. Aihe on itsessään hyvin mielenkiintoinen ja todella vähän tutkittu, koska se ei ole akateemisesti hyväksyttyä.

    Miten Atlantista voisi tutkia akateemisesti - siis tieteellisesti?

    Äänestä

  • Puppeli kirjoitti:

    Miten Atlantista voisi tutkia akateemisesti - siis tieteellisesti?

    Hyvä alku voisi olla perehtyminen Platonin tarinaan Atlantiksesta. Sitä on sanottu opettavaiseksi kertomukseksi. Sillä on moraalinen sanoma. Mutta voisiko se olla jotain muutakin?

    Mielestäni hyvä lähtökohta näiden "tarujen" ihmettelemiseen on se oletus, että muinaisaikojen tarinankertojat eivät sepitelleet niitä lämpimikseen vaan ne pohjautuvat aina todellisiin tapahtumiin. Tämä on siis oletus, ja siitä lähtien voi mieli avoimena päätyä yllätyksellisiin oivalluksiin.

    Eikö tiede ole juuri tällä lailla edennyt kautta historian? Atlantis kuuluu siis ennen kaikkea tänne.

    Äänestä

  • Jurgen kirjoitti:

    Hyvä alku voisi olla perehtyminen Platonin tarinaan Atlantiksesta. Sitä on sanottu opettavaiseksi kertomukseksi. Sillä on moraalinen sanoma. Mutta voisiko se olla jotain muutakin?

    Mielestäni hyvä lähtökohta näiden "tarujen" ihmettelemiseen on se oletus, että muinaisaikojen tarinankertojat eivät sepitelleet niitä lämpimikseen vaan ne pohjautuvat aina todellisiin tapahtumiin. Tämä on siis oletus, ja siitä lähtien voi mieli avoimena päätyä yllätyksellisiin oivalluksiin.

    Eikö tiede ole juuri tällä lailla edennyt kautta historian? Atlantis kuuluu siis ennen kaikkea tänne.

    kannattaa tosiaan tutustua, jos haluaa yrittää lähestyä tieteellisesti tätä aihetta. Otto Muckin lähestymistapa on mielestäni juuri tälläinen. Hän pitäytyy täysin Platonin kertomuksessa ja tutkii, voisiko tämä vanha dokumentti pitää paikkansa. Tässä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko Platon valehtelee tai sitten hän puhuu totta (koska hän itse sanoo puhuvansa totta). Siksi pitää seurata tarkasti Platonin kertomusta tai sitten sitä ei tarvitse seurata ollenkaan. Jos muutellaan Platonin kertomusta aina omaan teoriaan sopivaksi, ollaa pohjattomassa suossa ja Atlantiksesta voidaan kirjoitella vaikka mitä, kuten on käynytkin.

    Tuosta tieteellisestä tutkimuksesta vielä. On olemassa Krantor-nimisen kreikkalaisen maininta aiheesta. Hän eli n. 150 vuotta Platonin jälkeen. Krantor kertoo matkustaneensa Egyptiin Sais-nimiseen kaupunkiin. Täällä papit näyttivät hänelle kiveen hakatut tekstit ja käänsivän ne kreikaksi. Krantor kertoo, että hän kuuli tällöin juuri sen saman Atlantis kertomuksen, jonka Platon on meille välittänyt. Miksi Krantorin kertomusta ei huomioida. Eikö tässä toteudu historiantutkimuksen kriteeri, että ainakin kahden lähteen pitää kertoa yhtäpitävästi samasta asiasta, jotta se voidaan todeta historialliseksi totuudeksi. Eikö kaksi riitä, vai kuinka paljon niitä pitää olkein olla.

    Äänestä

  • Totuutta etsivä kirjoitti:

    kannattaa tosiaan tutustua, jos haluaa yrittää lähestyä tieteellisesti tätä aihetta. Otto Muckin lähestymistapa on mielestäni juuri tälläinen. Hän pitäytyy täysin Platonin kertomuksessa ja tutkii, voisiko tämä vanha dokumentti pitää paikkansa. Tässä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko Platon valehtelee tai sitten hän puhuu totta (koska hän itse sanoo puhuvansa totta). Siksi pitää seurata tarkasti Platonin kertomusta tai sitten sitä ei tarvitse seurata ollenkaan. Jos muutellaan Platonin kertomusta aina omaan teoriaan sopivaksi, ollaa pohjattomassa suossa ja Atlantiksesta voidaan kirjoitella vaikka mitä, kuten on käynytkin.

    Tuosta tieteellisestä tutkimuksesta vielä. On olemassa Krantor-nimisen kreikkalaisen maininta aiheesta. Hän eli n. 150 vuotta Platonin jälkeen. Krantor kertoo matkustaneensa Egyptiin Sais-nimiseen kaupunkiin. Täällä papit näyttivät hänelle kiveen hakatut tekstit ja käänsivän ne kreikaksi. Krantor kertoo, että hän kuuli tällöin juuri sen saman Atlantis kertomuksen, jonka Platon on meille välittänyt. Miksi Krantorin kertomusta ei huomioida. Eikö tässä toteudu historiantutkimuksen kriteeri, että ainakin kahden lähteen pitää kertoa yhtäpitävästi samasta asiasta, jotta se voidaan todeta historialliseksi totuudeksi. Eikö kaksi riitä, vai kuinka paljon niitä pitää olkein olla.

    Proclus-niminen uusplatonisti kirjoitti yli 400 vuotta jKr, että Krantor-nimninen filosofi olisi itse nähnyt nämä tekstit. Proclus ei niitä nähnyt. Proclus siis väittää Krantorin kertoneen, että egyptiläiset papit olivat kertoneet, että Platon oli puhunut totta. Procluksen ja Platonin välissä oli lähes tuhat vuotta. (Platon puolestaan väitti, että Solon - 200 vuotta ennen hänen aikaansa - oli se, joka oli kuullut Atlantis-tarinan).

    Kannattaa huomata, että Platon kertoi Solonin kuulleen pappien kertovan Atalntiksesta. Proclukseen mennessä tarina oli jo muuttunut niin, että tekstit oli hakattu kiveen. Tarina paranee vanhetessaan.

    Äänestä

  • UPDATE_6914939 kirjoitti:

    Proclus-niminen uusplatonisti kirjoitti yli 400 vuotta jKr, että Krantor-nimninen filosofi olisi itse nähnyt nämä tekstit. Proclus ei niitä nähnyt. Proclus siis väittää Krantorin kertoneen, että egyptiläiset papit olivat kertoneet, että Platon oli puhunut totta. Procluksen ja Platonin välissä oli lähes tuhat vuotta. (Platon puolestaan väitti, että Solon - 200 vuotta ennen hänen aikaansa - oli se, joka oli kuullut Atlantis-tarinan).

    Kannattaa huomata, että Platon kertoi Solonin kuulleen pappien kertovan Atalntiksesta. Proclukseen mennessä tarina oli jo muuttunut niin, että tekstit oli hakattu kiveen. Tarina paranee vanhetessaan.

    Platonin alkuperäinen Atlantis-kertomus ole miksikään "parantunut". On vain kaksi eri Egyptin matkaa ja kaksi eri kertojaa, Platon ja Krantor. Krantor kertoo omasta matkastaan, ei Solonin, ja tulee maininneeksi, mihin tekstit oli kirjoitettu. Platon kertoo, että Solon kuuli Atlantis-kertumuksen Egyptin papeilta ja nimenomaan Saisin kaupungissa, mutta ei tule kertoneeksi (muistaakseni), mihin tekstit oli kirjoitettu. Ei kai nyt voida vaatia, että kaksi eri todistajaa kertoisi kahdesta eri matkasta sanasta sanaan samanlailla. Tärkeintä on, että itse asia tulee selväksi.

    Historian tutkimuksessa törmätään ymmärtääkseni usein tilanteeseen, että jokin teksti ei ole meille asti säilynyt. Siitä ja sen sisällöstä tiedetään vain siksi, että joku myöhempi kirjoittaja on lainannut sitä. Toivoa sopii, että näitä lainauksia pidetään sitten epäluotettavina muullonkin, eikä vain täässä Atlantiksen yhteydessä.

    Äänestä

  • Totuutta etsivä kirjoitti:

    Platonin alkuperäinen Atlantis-kertomus ole miksikään "parantunut". On vain kaksi eri Egyptin matkaa ja kaksi eri kertojaa, Platon ja Krantor. Krantor kertoo omasta matkastaan, ei Solonin, ja tulee maininneeksi, mihin tekstit oli kirjoitettu. Platon kertoo, että Solon kuuli Atlantis-kertumuksen Egyptin papeilta ja nimenomaan Saisin kaupungissa, mutta ei tule kertoneeksi (muistaakseni), mihin tekstit oli kirjoitettu. Ei kai nyt voida vaatia, että kaksi eri todistajaa kertoisi kahdesta eri matkasta sanasta sanaan samanlailla. Tärkeintä on, että itse asia tulee selväksi.

    Historian tutkimuksessa törmätään ymmärtääkseni usein tilanteeseen, että jokin teksti ei ole meille asti säilynyt. Siitä ja sen sisällöstä tiedetään vain siksi, että joku myöhempi kirjoittaja on lainannut sitä. Toivoa sopii, että näitä lainauksia pidetään sitten epäluotettavina muullonkin, eikä vain täässä Atlantiksen yhteydessä.

    http://maps.google.com/maps?f=d&hl=en&saddr=&daddr=mojave&sll=35.060072,-118.174095&sspn=0.131239,0.344009&ie=UTF8&t=k&om=1&z=16&ll=-14.685896,-75.111358&spn=0.009693,0.021501

    Äänestä

  • Jurgen kirjoitti:

    Hyvä alku voisi olla perehtyminen Platonin tarinaan Atlantiksesta. Sitä on sanottu opettavaiseksi kertomukseksi. Sillä on moraalinen sanoma. Mutta voisiko se olla jotain muutakin?

    Mielestäni hyvä lähtökohta näiden "tarujen" ihmettelemiseen on se oletus, että muinaisaikojen tarinankertojat eivät sepitelleet niitä lämpimikseen vaan ne pohjautuvat aina todellisiin tapahtumiin. Tämä on siis oletus, ja siitä lähtien voi mieli avoimena päätyä yllätyksellisiin oivalluksiin.

    Eikö tiede ole juuri tällä lailla edennyt kautta historian? Atlantis kuuluu siis ennen kaikkea tänne.

    se on siinä missä Platon kertoi , paikka ja muoto oikeat:
    http://maps.google.com/maps?f=d&hl=en&saddr=&daddr=mojave&sll=35.060072,-118.174095&sspn=0.131239,0.344009&ie=UTF8&t=k&om=1&z=16&ll=-14.685896,-75.111358&spn=0.009693,0.021501

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Puppeli kirjoitti:

Kirjoitelkaa Atlantiksesta joissain muualla tämä on arkeologia-palsta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu