Meillä on ollut auppari nyt kuukauden, eikä osoita piristymisen merkkejä. Tykkään hänestä kyllä ihmisenä, mutta aupparina hän hieman arveluttaa. Ei ole mitään selvää syytä miksi hän ei olisi hyvä, mut tuntuu ettei kaikki kemiat ym. kohtaa. Esim. jo 2 pvänä on ollut tilanne ettei hän ole tarjonnut lapsille lämmintä ruokaa (jonka olen jääkaappiin tehnyt) vaan lapset on leivän varassa 15.30 kun olen tullut kotiin. Auppari on jatkuvasti älyttömän väsynyt ei käy itsenäisesti missään jos hän ei "vie" ulos.
Istuu netissä noin 7 h/pvä, toki vapaa-ajallaan mutta silti arveluttaa.
Ei saa laitettua lapsia päikkäreille ym. Toinen lapsista on villi, mutta kuitenkin.
Ehkä olen vain itse stressaantunut uudesta tilanteesta, mutta kieltämättä huvittaisi kokeilla josko löytäisin jostain sopivamman...
Istuu netissä noin 7 h/pvä, toki vapaa-ajallaan mutta silti arveluttaa.
Ei saa laitettua lapsia päikkäreille ym. Toinen lapsista on villi, mutta kuitenkin.
Ehkä olen vain itse stressaantunut uudesta tilanteesta, mutta kieltämättä huvittaisi kokeilla josko löytäisin jostain sopivamman...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka pitkä sopimus teillä on?
Minusta tuossa ei vielä ole mitään syytä irtisanomiseen. Juttele noista ruokailuista ynnä muista, anna ihan tarkat ohjeet. Jos teillä ei työsopimuksessa ole kirjallisena lasten ruoka-asioita ynnä muita, niin tee kirjallinen päiväjärjestys, ripusta vaikka jääkaapin oveen.
Olette ilmeisesti Suomessa asuva perhe? Mistä maasta au pair tulee, millaisesta kulttuurista? Meinaan vaan, että ehkä hän ei ole hoksannut, että _saisi_ olla oma-aloitteinenkin? Moni kulttuuri on sellainen, että pomo/vanhempi ihminen/mikä vaan auktoriteetti sanelee hommat tarkalleen, ehkä hänkin odottaa jotain sellaista eikä oikein osaa olla vapaammin.
Entä onko hän jo löytänyt Suomesta kavereita, käykö kielikurssilla tai muualla missä voisi tutustua?
Kuukausi on aika ratkaiseva sopeutumisaika eikä ole ollenkaan epätavallista että uudessa kulttuurissa siinä vaiheessa on vielä rankkaa (fyysinen väsymys on yksi kulttuurishokin normaaleista oireista, siitä on turha syytellä ketään!), ja juuri tuossa kuukauden paikkeilla monelle iskee sellainen parin viikon mittainen allapäin-jakso. Että en tiedä... luulen että au pairisi olisi jo jokusen viikon sisällä ohi pahimmista sopeutumismyrkyistä, ehkä kannattaisi vielä odotella. (Jos nyt vielä kahden kuukauden kohdalla on tuollaista tai tilanne jollain tavalla vielä pahenee, niin mieti sitten vaihtamista).
Ja vielä: ei niiden lasten kehitys kahden päivän voileivillä elämisestä kärsi, eli jos tuo on pahinta mitä on tapahtunut niin mieti ihmeessä homman oikeaa mittakaavaa!
Kyllä au pairin ottavan perheen pitää hyväksyä sopeutumisvaiheen mahdolliset vaikeudet. Ei siinä kukaan ole ihan oma itsensä. Valittamalla pahennat asiaa, keskity vielä toistaiseksi siihen mikä teillä on hyvin, kirjoitathan että ihmisenä aupparinne on kiva:).
Olen edellisen kanssa samaa mieltä siitä, että tilanne voi vielä parantua, mutta toisaalta myös vielä tilanne voi mennä huonommaksi, jos et juttele asiasta.
Itselläni on kaksi lasta ja tosiaan kaksi päivää ilman lämmintä ruokaa ei ole kehitykselle pahitteeksi, niin kuin edellinen sanoi, mutta äitinä olisin kyllä tiukkana asiasta, jos ruoka on valmistettu sitä päivää varten, niin se myös silloin lapsille tarjotaan.
Minkä ikäinen au pair teillä on? Meidän 18-vuotias auppari ei osannut tosiaan ajatella miten kotityöt hoidetaan ilman listaa, jossa oli ajat ja työt; mitä, miten ja milloin oli tehtävä. Joskus oli selitettävä tosi yksinkertaisia asioita.
Toivottavasti asiat järjestyy, on meinaan tosi tylsää "aloittaa alusta" taas uuden tytön kanssa.
Kiitos kovasti vastauksesta. Meillä on sopimus kevääseen. Tuli toisaalta kirjoiteltua väsyneenä, ja uskon että myös oma sopeutuminen on kesken. Tyttö on 19, ja on ollut toisessa perheessä ja vaihtanut meille. Kielikurssin maksamme ja hän kä y siellä 2krt vkossa. Nyt on ollut pari viikkoa väliä, kun tyttö oli kipeänä.
Meillä on "lukujärjestys", jossa on joka päivälle oma ohjelma. Siksi tuntuu tosi kummalle sanoa näistä asioista vielä erikseen. Mutta kuten jo kommentoitiin nämä ovat aika pikkujuttuja.
Luulen että puhuminen auttaa, sanoi syömisestä ja internetin käytöstä eilen kun juteltiin, ja kehui että oli saanut kuopuksen nukkumaan 2 pvänä peräkkäin päikkäreitä. En viitsi kerralla kumota kaikkea niskaan, kun luulen että osa on ihan omaa omituisuuttani :)
Suurin ongelma on se että täältä Pohjanmaalta ei tunnu löytyvän aupparille kaveria, kielikurssin muista ihmisistä olen koittanut kysellä mutta auppari ei niistä oikein innostu. Itse sanoo viihtyvänsä hyvin näinkin.
Kiitos viesteistä, on mukava edes kuulla miltä tämä muista tuntuu.
Missä päin Pohjanmaata olette, onko lähellä mitään opiskelijakaupunkia? Voisit ehkä ottaa yhteyttä pääsisikö aupparinne mukaan jonkin AMK:n tai yliopiston vaihtareilleen järjestämiin rientoihin. KV-yksiköthän järjestävät monenmoisia illanistujaisia ja retkiä! Ainakin omassa opiskelupaikassani suhtauduttiin erittäin positiivisesti myös oppilaitoksen ulkopuolisiin tulijoihin. Ja jos toimit _nyt_ heti, niin lukukausi on vielä sen verran alussa, että uusien vaihtareiden (ja suomalaistenkin) ystävyyskuviot ovat vielä ns. auki ja klikit vasta syntymässä - mukaan on helppo mennä kun muutkin ovat uusia! Ota yhteyttä AMK:n tai YO:n kv-henkilökuntaan ja kysy kenen puoleen kääntyä jos itse kv-yksikkö ei näitä hoida (on oppilaitoskohtaista), se voi olla myös opiskelijajärjestö tai tutorien organisoija jolta kannattaa kysellä! Iän puolesta 19-v. sopii hyvin noihin kuvioihin. Nimim. tutor-konkari :).
maanantaina yhteyttä. Opiskelen nimittäin itse myös AMK:ssa, muttei tullut mieleen kun itte käyn "vain" koulua siellä, enkä oikein ole rientoihin osallistunut kun on nuo mukulat...
Fiksua keskustelua. Au-pair äiti on valmis muuttamaan suhtautumistaan ja haluaa oikeasti muuttaa asioita paremmaksi. Ihanaa kuulla tällaisista tapauksista. :) toiv.au-pair saa ystäviä. Kaikkea hyvää!