Ihmisen oma itseluottamus tulee "kantapään kautta", eikö totta? Ensin on heikoilla, jolloin alkaa keksiä erilaisia puolustusmekanismeja, joka johtaa lopulta siihen, että uskoo ainoastaan itseään eikä noin vain ketä tahansa?
Jos on ikävuodet 0-15 elänyt aivan ylisuojeltuna, kaikki vastaukset kysymyksiin on syötetty lapselle suoraan äidiltä, eikä itse ole tarvinnut lainkaan pinnistellä (äiti on ollut aina lohduttamassa ja neuvomassa joka tilanteeseen, miten kuuluu toimia), niin sehän tekee lapsesta äidistään riippuvaisen, eikö totta? Ja kun "pommi putoaa" siinä kuudentoista vuoden iässä, jolloin äiti alkaa pahasti kritisoida ja lakkaa kuuntelemasta ja tukemasta, eikö se johda siihen että lapsen koko itsetunto romahtaa? Äitihän oli ainoa, jonka varaan se oli rakentunut. Äitiähän oli uskominen kaikessa.
Olen nykyisin 20-vuotias. Olen alkanut viime kuukausina rakentaa itseluottamustani ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla, Itseeni nojautuen, en Äitiini. Tajuan vasta nykyisin sen, että "pommi putosi" jo siellä lukion alussa, mutta vaikutukset eivät ilmentyneet heti, kun en tajunnut heti tilannetta. Tottakai kaveruussuhteilla on oma vaikutuksensa, mutta sanoisin, että minun tapauksella äitini toiminnalla on ollut suurin.
Olisi mukavaa, jos joku psykologiaa lukenut jotain kommentoisi tähän.
Jos on ikävuodet 0-15 elänyt aivan ylisuojeltuna, kaikki vastaukset kysymyksiin on syötetty lapselle suoraan äidiltä, eikä itse ole tarvinnut lainkaan pinnistellä (äiti on ollut aina lohduttamassa ja neuvomassa joka tilanteeseen, miten kuuluu toimia), niin sehän tekee lapsesta äidistään riippuvaisen, eikö totta? Ja kun "pommi putoaa" siinä kuudentoista vuoden iässä, jolloin äiti alkaa pahasti kritisoida ja lakkaa kuuntelemasta ja tukemasta, eikö se johda siihen että lapsen koko itsetunto romahtaa? Äitihän oli ainoa, jonka varaan se oli rakentunut. Äitiähän oli uskominen kaikessa.
Olen nykyisin 20-vuotias. Olen alkanut viime kuukausina rakentaa itseluottamustani ensimmäistä kertaa ihan uudella tavalla, Itseeni nojautuen, en Äitiini. Tajuan vasta nykyisin sen, että "pommi putosi" jo siellä lukion alussa, mutta vaikutukset eivät ilmentyneet heti, kun en tajunnut heti tilannetta. Tottakai kaveruussuhteilla on oma vaikutuksensa, mutta sanoisin, että minun tapauksella äitini toiminnalla on ollut suurin.
Olisi mukavaa, jos joku psykologiaa lukenut jotain kommentoisi tähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Esim. linnut ja nisäkkäät opettavatjälkeläisilleen tehokkaasti
elämämässäselviytymiskikkoja, ruuan saantia, vihollisten tunnistamista.
Olen myös ylisuojeltu poika. Sitten kun pesästä lensi; ei mitään valmiuksia
vastakkaisen sukupuolen valloittamiseksi, kuitenkin hurskas toive,
Kyllä se luonto tikanpojan puuhun...
Kaikki mitä kirjoitit vaikutti todella hyvältä. Ymmärrät itseäsi ja näet syy-seuraus suhteen itsetuntosi suhteen.
On aikamme yleinen ongelma, että nykynuorisoa on kasvattaneet vanhemmat, jotka olettavat lapsien olevan oman tietämyksensä kopioita.
Näkemykseni mukaan lasta on kasvatettava hänen omien kykyjen ja ominaisuuksien mukaisesti, niin, että ne vahvistuvat. Ihminen kasvaa ristiriitojen kautta. Jos on kasvanut lapsuuden suojattuna ns. "pumpulissa", tulee kuvaamasi "pommi" jossain vaiheessa eteen.
Äitisi ei ole ihmisenä ja äitinä parempaan pystynyt ja luultavasti on oppinut oman kasvatusmallinsa omalta äidiltään. Itse otin aikoinaan ikäänkuin etäisyyttä vanhempiini, kun kasvoin irti lapsuuden ilmapiiristä. Palautin välit takaisin, kun olin saavuttanut itse aikuisen kyvyn hoitaa ihmissuhteita.
Vaikutat psyykkisesti terveeltä ja sinulla on elämä vielä edessä. Mainitsit kaveripiirin,jolla on suuri merkitys jokaisen nuoren elämässä.
Tärkeintä sinulle itsellesi on nyt vahvistaa kokonaispersoonallisuuttasi. Katsoisin, että persoonallisuutesi kehittyy huimasti seuraavan viiden-kymmenen vuoden aikana. Kun opit huomaamaan, millainen olet, niin itsetuntosi vahvistuu ja sitä myöten myös itsevarmuutesi.
Lähtökohdaksi sanoisin sinulle kuitenkin sen, että meistä jokainen on yksilö. Tunteet ohjaavat meistä jokaista sisältäpäin. Tunteet eivät kuitenkaan saa hallita yksilöä kokonaan. Järki on pidettävä mukana.
Minän puolustuskeinot ovat alitajuisia ja erittäin hyödyllisiä, niiden katsotaan olevan osa minän rakennetta. Liiallinen puolustuskeinojen (defenssien) käyttö viittaa kuitenkin psyyken sairauteen. Tekstisi perusteella vaikutat kuitenkin täysin terveeltä. Ole huoleti.
Pyydän sinua pysähtymään eri tilanteissa "kuulostelemaan" omia tunteitasi. Kun ymmärrät mitä tunnet, voit kanavoida ja ohjata tunteitasi erilaisissa tilanteissa.
Se, mitä muut ihmiset sinulle sanovat, ovat heidän havaintojaan sinun käyttäytymisestäsi. Kommunikointi on yksilöiden välistä toimintaa. Ymmärrät kommunikoinnin merkityksen paremmin kun saat lisää elinvuosia ja kokemuksesi itsestäsi vahvistuu. Olet mielestäni hyvällä alulla.
Tämän paremmin en osannut viestiisi vastata.
Olen parempi keskustelemaan puhumalla kuin näin kirjoittamalla. En myöskään tiedä millainen persoonallisuutesi on. Itse olen hyvin teoreettinen, aito ja suora luonne.
Suosittelen sinua perehtymään esimerkiksi itsesuggestioon.
Toivon sinulle hyvää jatkoa. Ja onnea ja menestystä elämässäsi. :)
Niin no, jos otat elämästä itse vastuun, niinkuin kuuluu, niin ei äitisi kummittele joka toisessa lauseessa.
ei elämä ole!
Joskus joutuu enempi tekemään työtä, että pääsee tasapainoon itsensä ja menneisyytensä kanssa.
Olen itse käynyt äitisuhdettani läpi vuosikaudet, ennenkuin se alkaa olla suht ok.
Sattuuko tämä edellinen vastaaja tietämään, miten suuri vaikutus juuri äidillä voi ihmiseen olla?
Jos äiti vähättelee jatkuvasti, niin.....................
Niin sitten joutuu "elämään ilman äitiä". Olen kyllä sen ikäinen, etten tarvitse äitiä, mutta ymmärtäkää mitä tarkoitan. Jokainen ihminen haluaa säilyttää hyvät välit vanhempiinsa elämänsä loppuun saakka. Mutta jos vanhemmat eivät arvosta lastaan, on parasta pistää poikki ja "unohtaa" heidät (tiedän, ettei koskaan pysty vanhempiaan kokonaan unohtamaan, mutta sanotaan näin, että silloin on potkittava heidät pois lähimmäistensä listalta)
elämääsi.
Mennyt on mennyttä. Älä anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti. Arvosta itseäsi, opettele tervettä itsekkyyttä. Ole rehellinen itsellesi, kuuntele sisintäsi.
Pieni aikalisä äitiin nyt ei tekis pahaa. Ota vähän etäisyyttä, niin näet asiat tarkemmin.
Kyllä se siitä, uskotko? Luota itseesi.