Karmaa ei voi välttää?

-Q-

Katsoin taannoin MTV3:lta dokumentin siitä miten aivojen kunto voi vaikuttaa ihmiselle kehittyvään luonteeseen ja aiheuttaa lopulta taipumusta rikollisiin tekoihin. Esim. jos vauvaa on ravisteltu, hänen etuaivolohkonsa on voinut vaurioita ja hänen kykynsä tiedostaa miltä muista tuntuu on heikko.

Jos ihminen syntyy jo alunperinkin tilanteeseen joka hyvin suurella todennäköisyydellä johtaa kielteiseen toimintaan, tuntuu hieman oudolta ajatella että karman laki olisi erityisesti RANGAISTUKSEN laki. Miksi ihmistä rangaistaisiin sellaisesta mitä hän ei voi välttää saatuaan niskaansa sellaisen määrän todennäköisyyksiä että niistä ei lipeä kuin korkeintaan itsensä tappamalla?

Näin ollen katson että pelot siitä mitä karma tulee tuomaan ja syyllisyys siitä, että tietää että karmaa tulee takuulla, kannattaa unohtaa. Jos ihminen on ollut tilanteessa jossa hän ei ole mitenkään kyennyt valitsemaan paremmin, hän on tehnyt mitä on tehnyt ja karma sitten laittaa asetelman tulevaisuudessa uusiksi siten että ihminen saa kokea vastaanottavana tahona sen mitä hän on itse tehnyt aktiivisesti toiselle.

Tässä on semmoinen probleemi että voidaan väittää että vastuun teoistaan voi tyystin unohtaa, sen kun tekee mitä lystää (koska ei muka voinut muutakaan) ja "maksaa" sitten viulut aikanaan kärsimällä karmataakan omissa nahoissaan. Mutta ihminen joka kykenee valitsemaan että "voin tehdä mitä lystään" on jo niin kehittynyt että hän voi tietentahtoen jättää pahan tekemättä. Vastuutaan ei voi siis välttää kuin olemalla niin kehittymätön, yksinkertainen, vammainen tms. että ei ymmärrä VAPAAN VALINNAN mahdollisuutta.

Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että ihmisten arvosteleminen, haukkuminen ja syyllistäminen on naurettavaa, koska se joka ei mahda itselleen mitään ei haukkumalla tokene, ja se joka tekee TAHALLAAN pahoin, ei syyllisty. (Mietinpä tätä - ehkä? - sitten kun seuraavan kerran lähtee etusormi sojottamaan ojoon jotta sitä heristäisin.)

Karman lain ajattelen (kuten kai moni muukin) TASAPAINON ja energian palautumisen lakina.

63

2620

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mutta suojatietä pitää käyttää

      "Arvottomat astiat/arvolliset" "näytelmä" "Sims-peli" "Sattuma/mihin kehoon sattuu syntymään/miten elämä kutakin kehoa sattumanvaraisesti kohtelee", eli kehoihin tiivistyneet tietoisuudet ovat sattuman jonka "määrää" vain sattuman sanelema juttu vallassa?

      • -Q-

        ...jos uskoo reinkarnaatioon ja karmaan, olettaa että kehnoon kehoonkin syntyy vain sen vuoksi että karma sen sanelee.

        Mutta tuntuu omituiselta että karmana olisi SE että pitää tehdä lisää karmaa. Tämän vuoksi New Agessakin yleistynyt ajatus siitä että olisimme täällä oppimassa ja nimenomaan kokemassa erilaiset kokemisen eri mahdollisuudet (täysin välittämättä siitä mikä on "hyvää" tai "pahaa") tuntuu mielekkäältä.

        Sikäli kuin voidaan olettaa että kaikessa tässä joku mielekkyys yleensäkään on. Sehän ei ole mitenkään taattua, vaikka karma tai reinkarnaatio olisikin luonnonlaki. (Vai onko?)


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        ...jos uskoo reinkarnaatioon ja karmaan, olettaa että kehnoon kehoonkin syntyy vain sen vuoksi että karma sen sanelee.

        Mutta tuntuu omituiselta että karmana olisi SE että pitää tehdä lisää karmaa. Tämän vuoksi New Agessakin yleistynyt ajatus siitä että olisimme täällä oppimassa ja nimenomaan kokemassa erilaiset kokemisen eri mahdollisuudet (täysin välittämättä siitä mikä on "hyvää" tai "pahaa") tuntuu mielekkäältä.

        Sikäli kuin voidaan olettaa että kaikessa tässä joku mielekkyys yleensäkään on. Sehän ei ole mitenkään taattua, vaikka karma tai reinkarnaatio olisikin luonnonlaki. (Vai onko?)

        Niinkauan kuin TEKEE jotain eli on olemassa pysyy kiertokulussa. Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Ihmisten palveleminen aiheuttaa sen että joku jää sinulle palveluksen velkaa. Ja vaikka tekisit koko elämän vain hyviä tekoja, pysyy aineellisessa kiertokulussa koska on aiheuttanut tilanteita joissa joku on jäänyt kiitollisuuden velkaan ja näin ollen on synnyttävä uudelleen että velka voidaan maksaa takaisin.

        Tämä logiikka selittää miksi hyvä ihminen voi joutua kärsimään vain siksi että joku kiitollisuuden velassa oleva ihminen saa mahdollisuuden tehdä hänelle hyvän vasta palveluksen. Näin ollen ihmisen palveleminen ei ole tie vapautukseen aineellisesta kiertokulusta, mutta Jumalan palveleminen on, sillä sen tarkoitus on viedä meidät ulos aineellisesta kiertokulun palvelemisesta. Jumala on näes ainoa aineeton palveluksen kohde.

        On myös aineellista palvella Jumalaa vapautuksen toiveesta. Ainoa tapa palvella Jumalaa on rakkaudesta häneen ja antaumuksella. Tämä on planeetta jolla olemme aistinautintojen vuoksi.

        KAIKKI teot mitä ei ole rakkaudella omistettu Jumalalle, pitää ihmisen aineellisen kiertokulun ikuisena jäsenenä. Silmä silmästä ja hammas hampaasta tarkoittaa näin ollen myös kolikon toista puolta, eli hyvän tekeminen aiheuttaa "tekoja" samanvertaisesti pahan tekemisen kanssa.

        New Age liikkeillä ei myöskään ole tajua siitä että hyvä on myös "tekoja" aiheuttava teko. He ovat vielä asian oppimisen prosessissa, ja siksi sanovat että olemme täällä oppimassa, mikä on aivan oikein, sillä pysymme kiertokulussa tosiaan niin kauan kunnes opimme miten täältä pääsee pois.

        Yksi keino tarkastella tekemisiään on se, että ajattelee tekemisiään kolikon kahtena puolena. Jos tekemiselle löytyy vastakohta tai toinen äärimmäisyys ja molemmat palvelevat keho tietoisuutta, on kyseessä aktiviteetti joka pitää aineellisessa kiertokulussa.

        Jumalallekin löytyy vastakohta, ei Jumala,eli ateistisuus, mutta huomaa, vain toisessa on motiivina aineellinen aistinautinto. Ateisti kieltää Jumalan, koska ei halua palvella Häntä ja haluaa nauttia aistinautinnoista ja olla itse nauttija.Syöminen ja ei syöminen ovat karmaa aiheuttavia. Nukkuminen ja ei nukkuminen aiheuttavat karmaa. Kaikki mikä liittyy keho tietoisuuteen tai kehon palvelemiseen aiheuttaa karmaa.


      • -Q-
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        Niinkauan kuin TEKEE jotain eli on olemassa pysyy kiertokulussa. Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Ihmisten palveleminen aiheuttaa sen että joku jää sinulle palveluksen velkaa. Ja vaikka tekisit koko elämän vain hyviä tekoja, pysyy aineellisessa kiertokulussa koska on aiheuttanut tilanteita joissa joku on jäänyt kiitollisuuden velkaan ja näin ollen on synnyttävä uudelleen että velka voidaan maksaa takaisin.

        Tämä logiikka selittää miksi hyvä ihminen voi joutua kärsimään vain siksi että joku kiitollisuuden velassa oleva ihminen saa mahdollisuuden tehdä hänelle hyvän vasta palveluksen. Näin ollen ihmisen palveleminen ei ole tie vapautukseen aineellisesta kiertokulusta, mutta Jumalan palveleminen on, sillä sen tarkoitus on viedä meidät ulos aineellisesta kiertokulun palvelemisesta. Jumala on näes ainoa aineeton palveluksen kohde.

        On myös aineellista palvella Jumalaa vapautuksen toiveesta. Ainoa tapa palvella Jumalaa on rakkaudesta häneen ja antaumuksella. Tämä on planeetta jolla olemme aistinautintojen vuoksi.

        KAIKKI teot mitä ei ole rakkaudella omistettu Jumalalle, pitää ihmisen aineellisen kiertokulun ikuisena jäsenenä. Silmä silmästä ja hammas hampaasta tarkoittaa näin ollen myös kolikon toista puolta, eli hyvän tekeminen aiheuttaa "tekoja" samanvertaisesti pahan tekemisen kanssa.

        New Age liikkeillä ei myöskään ole tajua siitä että hyvä on myös "tekoja" aiheuttava teko. He ovat vielä asian oppimisen prosessissa, ja siksi sanovat että olemme täällä oppimassa, mikä on aivan oikein, sillä pysymme kiertokulussa tosiaan niin kauan kunnes opimme miten täältä pääsee pois.

        Yksi keino tarkastella tekemisiään on se, että ajattelee tekemisiään kolikon kahtena puolena. Jos tekemiselle löytyy vastakohta tai toinen äärimmäisyys ja molemmat palvelevat keho tietoisuutta, on kyseessä aktiviteetti joka pitää aineellisessa kiertokulussa.

        Jumalallekin löytyy vastakohta, ei Jumala,eli ateistisuus, mutta huomaa, vain toisessa on motiivina aineellinen aistinautinto. Ateisti kieltää Jumalan, koska ei halua palvella Häntä ja haluaa nauttia aistinautinnoista ja olla itse nauttija.Syöminen ja ei syöminen ovat karmaa aiheuttavia. Nukkuminen ja ei nukkuminen aiheuttavat karmaa. Kaikki mikä liittyy keho tietoisuuteen tai kehon palvelemiseen aiheuttaa karmaa.

        Olen tainnut jo moneen otteeseen tuoda esille että minulle Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi. Ja/tai elämän Hengeksi joka on meissä kaikissa. Voisin jopa nähdä että Jumalassa olisi henki ja aine, jolloin materia olisi sen aine ja henki henki olennoissa. Mutta eniten minua kiinnostaa tuo "kokonaisuuden summa", eli laitan kaikki samaan klönttään erittelemättä sen kummemmin mikä on jumalisinta Jumalaa.

        Miten sinä koet Jumalan?

        ***

        >Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Tämä on mielenkiintoinen juttu missä voidaan ympätä toisiinsa idän ja lännen uskonnot. Voidaan korostaa että Jumala on Yksi jota palvelemme, tai voidaan ajatella että pitää tehdä taitavia, asian ytimeen osuvia tekoja joissa ei haeta henkilökohtaista hyötyä.

        Kysymys sitten kuuluukin että miten tuollaiseen armoitettuun tilaan pääsee jossa teot ovat niin "oikeita" että niissä ei ole enää pätkääkään henkilökohtaisen edun hakemista läsnä. Kuulostaa kaukaiselta tavoitteelta...

        Sivumennen sanoen on mielenkiintoista kuinka yksilöllisyyttä ja sankaritekoja korostava länsi omaa k-uskon jossa pyritään nöyrtymään ja luopumaan henkilökohtaisesta gloriasta, ja idässä missä aina kollektiivi on kulkenut yksilön edun edellä onkin kaikki fakiirit ja pyhät miehet yms. jotka keskittyvät täysin "itsekkäästi" omaan henkiseen kehitykseensä.


      • tuttu juttu
        -Q- kirjoitti:

        Olen tainnut jo moneen otteeseen tuoda esille että minulle Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi. Ja/tai elämän Hengeksi joka on meissä kaikissa. Voisin jopa nähdä että Jumalassa olisi henki ja aine, jolloin materia olisi sen aine ja henki henki olennoissa. Mutta eniten minua kiinnostaa tuo "kokonaisuuden summa", eli laitan kaikki samaan klönttään erittelemättä sen kummemmin mikä on jumalisinta Jumalaa.

        Miten sinä koet Jumalan?

        ***

        >Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Tämä on mielenkiintoinen juttu missä voidaan ympätä toisiinsa idän ja lännen uskonnot. Voidaan korostaa että Jumala on Yksi jota palvelemme, tai voidaan ajatella että pitää tehdä taitavia, asian ytimeen osuvia tekoja joissa ei haeta henkilökohtaista hyötyä.

        Kysymys sitten kuuluukin että miten tuollaiseen armoitettuun tilaan pääsee jossa teot ovat niin "oikeita" että niissä ei ole enää pätkääkään henkilökohtaisen edun hakemista läsnä. Kuulostaa kaukaiselta tavoitteelta...

        Sivumennen sanoen on mielenkiintoista kuinka yksilöllisyyttä ja sankaritekoja korostava länsi omaa k-uskon jossa pyritään nöyrtymään ja luopumaan henkilökohtaisesta gloriasta, ja idässä missä aina kollektiivi on kulkenut yksilön edun edellä onkin kaikki fakiirit ja pyhät miehet yms. jotka keskittyvät täysin "itsekkäästi" omaan henkiseen kehitykseensä.

        Ajatus ratkaisee kaiken, ei siis tekojen laatu, edes merkitykset eli hyöty maailmassa, vain se mikä on kutakin tekoa tehdessä ajatus, onko ajatus 'puhdas' josta teko kumpuaa(teko voi mennä 'pieleen', joko vastaanottajan tai tekijän erillaisen ajatus ja haluamis/tarve maailman vuoksi).


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        Olen tainnut jo moneen otteeseen tuoda esille että minulle Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi. Ja/tai elämän Hengeksi joka on meissä kaikissa. Voisin jopa nähdä että Jumalassa olisi henki ja aine, jolloin materia olisi sen aine ja henki henki olennoissa. Mutta eniten minua kiinnostaa tuo "kokonaisuuden summa", eli laitan kaikki samaan klönttään erittelemättä sen kummemmin mikä on jumalisinta Jumalaa.

        Miten sinä koet Jumalan?

        ***

        >Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Tämä on mielenkiintoinen juttu missä voidaan ympätä toisiinsa idän ja lännen uskonnot. Voidaan korostaa että Jumala on Yksi jota palvelemme, tai voidaan ajatella että pitää tehdä taitavia, asian ytimeen osuvia tekoja joissa ei haeta henkilökohtaista hyötyä.

        Kysymys sitten kuuluukin että miten tuollaiseen armoitettuun tilaan pääsee jossa teot ovat niin "oikeita" että niissä ei ole enää pätkääkään henkilökohtaisen edun hakemista läsnä. Kuulostaa kaukaiselta tavoitteelta...

        Sivumennen sanoen on mielenkiintoista kuinka yksilöllisyyttä ja sankaritekoja korostava länsi omaa k-uskon jossa pyritään nöyrtymään ja luopumaan henkilökohtaisesta gloriasta, ja idässä missä aina kollektiivi on kulkenut yksilön edun edellä onkin kaikki fakiirit ja pyhät miehet yms. jotka keskittyvät täysin "itsekkäästi" omaan henkiseen kehitykseensä.

        on saavutettavissa, edellytys on Jumalan armosta saatu mahdollisuus, johon kaikilla Häneen uskovista on mahdollisuus.

        Kuten mainitsin aineellinen (jolla tarkoitan aistinautinnon halun läsnäoloa)kiertokulku on ikuinen ja päättymätön, ellei ihminen ota ensimmäistä askelta Jumalaa kohti aloittamalla Hänen palveluaan. Kun ensimmäinen askel on otettu, Jumala ottaa 10 askelta ihmistä kohti, ja näin on mahdollisuus kehittyä Jumalan palvelijaksi.

        Olet varmaan kuullut enkeli hierarkioista. Kaikkein lähinnä Jumalaa olevat palvelevat ja ylistävät Hänen pyhää nimeään taukoamatta. Usko on siis ensimmäinen askel kohti Jumalaa, jonka jälkeen Jumala paljastaa itsensä Häneen uskovalle asteittain. Usko on edellytys henkiseen maailmaan siirtymiselle, ja vasta silloin todellinen tarkoituksesi alkaa vähitellen paljastua sinulle itsellesi Jumalan armosta. Sen jälkeen Jumala ohjaa kaikkia tekemisiäsi.

        Eräänlainen kynnys uskolle on se että yrittää määrittää Jumalan aineellisilla aisteilla. Vaikka ajattelisit että Jumala on persoonallisuuden omaava, Hän ei kuitenkaan ole persoonallinen sillä lailla mitä käsität esimerkiksi ihmisen olevan. Tosi on, että Jumala on aivan kaikessa läsnä, mutta sekään ei tarkoita sitä että Hän olisi pelkästään valoa ja energiaa. Jumala näyttää kasvonsa niille jotka Häntä palvelevat. Antaumuksellinen palvelu on avainsana. Henkisestä näkökulmasta katsoen idällä ja lännellä ei ole kuin kulttuurisia tapa eroja.

        Kummassakin kohteessa löytyy ateisteja (materialisteja), Jumaluuden ylimpään persoonallisuuteen uskovia ja Jumalan persoonattomuuteen uskovia. Kummassakin kohteessa Jumaluuden ylimpään persoonallisuuteen uskovilla on yhteisiä tekijöitä esimerkiksi rukoileminen, Herran pyhän nimen toistaminen (VTssä jossain kohtaa sanotaan että "ylistäkää Herran pyhää nimeä laulamalla ja soittamalla symbaaleja), ja Jumalan palveleminen. Samoin tekevät Intiassa myös Krishnan palvelijat.

        Persoonattomaan Jumalaan uskovilla on yhteistä se että Jumalan palvelemisen sijaan, he haluavat tulla yhdeksi Jumalan kanssa, sulautua Häneen, tulla osaksi valoa, haluavat itse tulla Jumalaksi, jne. He eivät halua olla Jumalan palvelijoita.

        Kummassakin kohteessa ateistit eivät usko Jumalan olemassa oloon ja näin ollen omistautuvat aistinautintojen tavoittelulle ja materian palvomiselle.

        Kuten huomaat olen eriytänyt kolme erilaista ryhmää, joiden jäseniä löytyy kaikista kulttuureista etnisistä eroista huolimatta. Varmasti jos kyselet oman katusi asukkailta heidän suhdettaan Jumalaan, löydät nämä kolme ryhmää. Samoin käy Kreikassa, Israelissa, Irakissa, Amerikassa, Intiassa jne.

        Eroa ei tee se että palvooko yksi kiveä, yksi ristiä, yksi aurinkoa tai kuuta. Eron tekee se miten yksilö kokee Jumalan olevan; persoonallinen, persoonaton tai ei olemassa oleva. Itse uskon Jumalan olevan ylin persoonallisuus.


      • -Q-
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        on saavutettavissa, edellytys on Jumalan armosta saatu mahdollisuus, johon kaikilla Häneen uskovista on mahdollisuus.

        Kuten mainitsin aineellinen (jolla tarkoitan aistinautinnon halun läsnäoloa)kiertokulku on ikuinen ja päättymätön, ellei ihminen ota ensimmäistä askelta Jumalaa kohti aloittamalla Hänen palveluaan. Kun ensimmäinen askel on otettu, Jumala ottaa 10 askelta ihmistä kohti, ja näin on mahdollisuus kehittyä Jumalan palvelijaksi.

        Olet varmaan kuullut enkeli hierarkioista. Kaikkein lähinnä Jumalaa olevat palvelevat ja ylistävät Hänen pyhää nimeään taukoamatta. Usko on siis ensimmäinen askel kohti Jumalaa, jonka jälkeen Jumala paljastaa itsensä Häneen uskovalle asteittain. Usko on edellytys henkiseen maailmaan siirtymiselle, ja vasta silloin todellinen tarkoituksesi alkaa vähitellen paljastua sinulle itsellesi Jumalan armosta. Sen jälkeen Jumala ohjaa kaikkia tekemisiäsi.

        Eräänlainen kynnys uskolle on se että yrittää määrittää Jumalan aineellisilla aisteilla. Vaikka ajattelisit että Jumala on persoonallisuuden omaava, Hän ei kuitenkaan ole persoonallinen sillä lailla mitä käsität esimerkiksi ihmisen olevan. Tosi on, että Jumala on aivan kaikessa läsnä, mutta sekään ei tarkoita sitä että Hän olisi pelkästään valoa ja energiaa. Jumala näyttää kasvonsa niille jotka Häntä palvelevat. Antaumuksellinen palvelu on avainsana. Henkisestä näkökulmasta katsoen idällä ja lännellä ei ole kuin kulttuurisia tapa eroja.

        Kummassakin kohteessa löytyy ateisteja (materialisteja), Jumaluuden ylimpään persoonallisuuteen uskovia ja Jumalan persoonattomuuteen uskovia. Kummassakin kohteessa Jumaluuden ylimpään persoonallisuuteen uskovilla on yhteisiä tekijöitä esimerkiksi rukoileminen, Herran pyhän nimen toistaminen (VTssä jossain kohtaa sanotaan että "ylistäkää Herran pyhää nimeä laulamalla ja soittamalla symbaaleja), ja Jumalan palveleminen. Samoin tekevät Intiassa myös Krishnan palvelijat.

        Persoonattomaan Jumalaan uskovilla on yhteistä se että Jumalan palvelemisen sijaan, he haluavat tulla yhdeksi Jumalan kanssa, sulautua Häneen, tulla osaksi valoa, haluavat itse tulla Jumalaksi, jne. He eivät halua olla Jumalan palvelijoita.

        Kummassakin kohteessa ateistit eivät usko Jumalan olemassa oloon ja näin ollen omistautuvat aistinautintojen tavoittelulle ja materian palvomiselle.

        Kuten huomaat olen eriytänyt kolme erilaista ryhmää, joiden jäseniä löytyy kaikista kulttuureista etnisistä eroista huolimatta. Varmasti jos kyselet oman katusi asukkailta heidän suhdettaan Jumalaan, löydät nämä kolme ryhmää. Samoin käy Kreikassa, Israelissa, Irakissa, Amerikassa, Intiassa jne.

        Eroa ei tee se että palvooko yksi kiveä, yksi ristiä, yksi aurinkoa tai kuuta. Eron tekee se miten yksilö kokee Jumalan olevan; persoonallinen, persoonaton tai ei olemassa oleva. Itse uskon Jumalan olevan ylin persoonallisuus.

        >Persoonattomaan Jumalaan uskovilla on yhteistä se että Jumalan palvelemisen sijaan, he haluavat tulla yhdeksi Jumalan kanssa, sulautua Häneen, tulla osaksi valoa, haluavat itse tulla Jumalaksi, jne. He eivät halua olla Jumalan palvelijoita.

        Kummassakin kohteessa ateistit eivät usko Jumalan olemassa oloon ja näin ollen omistautuvat aistinautintojen tavoittelulle ja materian palvomiselle.<

        Määrittelykysymys onko persoonattomaan Jumalaan uskova ateisti. Jotkut ovat sitä mieltä että jos _uskoo_ Jumalaan, ei voi olla ateisti. Ei sitä välttämättä tarvitse lähteä erittelemään _millaiseen_ Jumalaan uskoo.

        Itse en ole ikinä osannut päättää olenko ateisti vai en sillä perusteella että en usko Jumalan jumalimmillaan olevan persoonallisuus. Joskus koen sitä olevani (yleensä kun olen uskovaisten kanssa tekemisissä), joskus en.

        Mutta jos ajatellaan tuota että haluaa sulautua Jumalaan, niin ei se mielestäni ole välttämättä automaattisesti palvelemisen poissulkeva vaihtoehto. Sikäli kuin yleensä mietin mitään Jumala-juttuja, koen että meidän velvollisuutemme on tulla Jumalan täydellisiksi välineiksi, ja mitäs muuta se on kuin palvelua. Kun Jumalan tahto meissä voittaa ja oma ego tulee tahdottomaksi, silloin voidaan sanoa että yhdymme Jumalaan.

        Ongelma on siinä että ihmiset luulevat että heidän pitää korottaa egonsa jumalaksi, tai sitten ihmiset luulevat että persoonattomaan Jumalaan uskovat haluavat korottaa egonsa. Jos uskoo persoonattomaan Jumalaan, eikö silloin itsekin haluaisi olla persoonaton?

        Jotkut kuvaavat rakkauden nimenomaan haluna yhtyä rakkautensa kohteeseen. Eikö silloin suurinta Jumalaa kohden tunnettua rakkautta ole halua yhtyä häneen? Jos asiaa ajatellaan "geometrisesti" niin tietenkään Jumala ei mahdu ihmiseen, mutta ihminen mahtuu Jumalaan. Tai ihmiseen mahtuu Jumalaa sen verran kuin nyt sitten mahtuu. Ei koko Jumala, mutta jumaluutta sen verran kuin mahtuu.

        Jokatapauksessa miellän itse omassa sisimmässäni Jumalan melkolailla täysin eri tavalla kuin moni muu, ja joudun koko ajan tekemään hallaa itselleni ja tekemään kompromisseja saadakseni kommentoitua edes jotenkuten Jumala-aihetta. Pahoin pelkään että siitä sikiää kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja en saa tuotua esiin sitä mitä todella haluan sanoa. Ehkä minun pitäisi puhua Taosta, eikä Jumalasta, noin ensialkuun.


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        >Persoonattomaan Jumalaan uskovilla on yhteistä se että Jumalan palvelemisen sijaan, he haluavat tulla yhdeksi Jumalan kanssa, sulautua Häneen, tulla osaksi valoa, haluavat itse tulla Jumalaksi, jne. He eivät halua olla Jumalan palvelijoita.

        Kummassakin kohteessa ateistit eivät usko Jumalan olemassa oloon ja näin ollen omistautuvat aistinautintojen tavoittelulle ja materian palvomiselle.<

        Määrittelykysymys onko persoonattomaan Jumalaan uskova ateisti. Jotkut ovat sitä mieltä että jos _uskoo_ Jumalaan, ei voi olla ateisti. Ei sitä välttämättä tarvitse lähteä erittelemään _millaiseen_ Jumalaan uskoo.

        Itse en ole ikinä osannut päättää olenko ateisti vai en sillä perusteella että en usko Jumalan jumalimmillaan olevan persoonallisuus. Joskus koen sitä olevani (yleensä kun olen uskovaisten kanssa tekemisissä), joskus en.

        Mutta jos ajatellaan tuota että haluaa sulautua Jumalaan, niin ei se mielestäni ole välttämättä automaattisesti palvelemisen poissulkeva vaihtoehto. Sikäli kuin yleensä mietin mitään Jumala-juttuja, koen että meidän velvollisuutemme on tulla Jumalan täydellisiksi välineiksi, ja mitäs muuta se on kuin palvelua. Kun Jumalan tahto meissä voittaa ja oma ego tulee tahdottomaksi, silloin voidaan sanoa että yhdymme Jumalaan.

        Ongelma on siinä että ihmiset luulevat että heidän pitää korottaa egonsa jumalaksi, tai sitten ihmiset luulevat että persoonattomaan Jumalaan uskovat haluavat korottaa egonsa. Jos uskoo persoonattomaan Jumalaan, eikö silloin itsekin haluaisi olla persoonaton?

        Jotkut kuvaavat rakkauden nimenomaan haluna yhtyä rakkautensa kohteeseen. Eikö silloin suurinta Jumalaa kohden tunnettua rakkautta ole halua yhtyä häneen? Jos asiaa ajatellaan "geometrisesti" niin tietenkään Jumala ei mahdu ihmiseen, mutta ihminen mahtuu Jumalaan. Tai ihmiseen mahtuu Jumalaa sen verran kuin nyt sitten mahtuu. Ei koko Jumala, mutta jumaluutta sen verran kuin mahtuu.

        Jokatapauksessa miellän itse omassa sisimmässäni Jumalan melkolailla täysin eri tavalla kuin moni muu, ja joudun koko ajan tekemään hallaa itselleni ja tekemään kompromisseja saadakseni kommentoitua edes jotenkuten Jumala-aihetta. Pahoin pelkään että siitä sikiää kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja en saa tuotua esiin sitä mitä todella haluan sanoa. Ehkä minun pitäisi puhua Taosta, eikä Jumalasta, noin ensialkuun.

        se ero meidän, sinun ja minun välillä,että minä uskon että Jumala mahtuu meihin kaikkiin ja on sydämessämme, mutta meistä ei koskaan voi tulla osaa Jumalaa, korkein mitä voimme saavuttaa on tulla Hänen palvelijoikseen, joiksi Hän meidät alunperin loi.

        Esimerkkinä tästä toin esille ne enkelihierarkiat, jotka viittaavat länsimaiseen Jumalan olemassa olon tulkintaan. Enkelit ovat Herran palvelijoita ja hierarkiassa heillä on eri tehtäviä, ja ne jotka ovat lähinnä Herraa laulavat Hänen pyhää nimeään ja palvelevat Häntä taukoamatta.

        Hindumaassa Korkeimman Herran Palvelijat voivat saavuttaa hyvin läheisiä palveluasemia Herran henkisen maailman saavuttaessaan, esimerkiksi Hänen rakastettunansa, ystävänänsä, vanhempanansa, jne. jotka kaikki rakastavasti palvelevat Häntä.

        En sanoisi persoonattoman Jumalan palvelijaa ateistiksi, sillä hän uskoo Jumalan olemassa oloon, mutta hänellä ei taida olla henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Usko on ikäänkuin elementaarisella tasolla, uskoo, mutta ei oikein tiedä mihin uskoo. Mutta uskoa on sekin ;)

        Enkä usko että tästä keskustelusta on sinulle mitään hallaa. Olemme vain kaksi ihmistä, toinen kokee Hänet ylimpänä persoonana ja toinen kokee Hänet persoonattomana. Ja kohta joku ateisti laittaa viestin että ei sellaiseen tarvitse uskoa mitä ei ole olemassa. Hih...


      • -Q-
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        se ero meidän, sinun ja minun välillä,että minä uskon että Jumala mahtuu meihin kaikkiin ja on sydämessämme, mutta meistä ei koskaan voi tulla osaa Jumalaa, korkein mitä voimme saavuttaa on tulla Hänen palvelijoikseen, joiksi Hän meidät alunperin loi.

        Esimerkkinä tästä toin esille ne enkelihierarkiat, jotka viittaavat länsimaiseen Jumalan olemassa olon tulkintaan. Enkelit ovat Herran palvelijoita ja hierarkiassa heillä on eri tehtäviä, ja ne jotka ovat lähinnä Herraa laulavat Hänen pyhää nimeään ja palvelevat Häntä taukoamatta.

        Hindumaassa Korkeimman Herran Palvelijat voivat saavuttaa hyvin läheisiä palveluasemia Herran henkisen maailman saavuttaessaan, esimerkiksi Hänen rakastettunansa, ystävänänsä, vanhempanansa, jne. jotka kaikki rakastavasti palvelevat Häntä.

        En sanoisi persoonattoman Jumalan palvelijaa ateistiksi, sillä hän uskoo Jumalan olemassa oloon, mutta hänellä ei taida olla henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Usko on ikäänkuin elementaarisella tasolla, uskoo, mutta ei oikein tiedä mihin uskoo. Mutta uskoa on sekin ;)

        Enkä usko että tästä keskustelusta on sinulle mitään hallaa. Olemme vain kaksi ihmistä, toinen kokee Hänet ylimpänä persoonana ja toinen kokee Hänet persoonattomana. Ja kohta joku ateisti laittaa viestin että ei sellaiseen tarvitse uskoa mitä ei ole olemassa. Hih...

        Minulla on ikuisesti semmoinen tunne että kieli peittää enemmän kuin sallii tuoda esiin, ärsyttää kun ei ikinä saa sitä tikkaa sinne tikkataulun napakymppiin... Se erityisesti etten osaa selittää uskoani oikeastaan kenellekään toiselle pännii ajoittain.

        Kutsun itseäni panteistiksi koska koen tämän mitä tässä nyt nimitellään Jumalaksi vuodattaneen itsestään (luoneen, jos niin haluaa ajatella) materiaalisen maailman ja kehot yms. ja sitten uuttuneen tähän kaikkeen hengeksi/elämäksi. Olen enenevästi menossa kohti sitä ajatusta että on hieman mielivaltaista lähteä erottelemaan materiaa ja henkeä toisistaan ja sanoa että Jumalan Henki asuu meidän henkinämme Jumalan kehoissa meidän kehoissamme, koska katson kumminkin että materia ja henki ovat yhden ja saman janan ääripäät. Aivan kuten sateenkaaressakaan ei kuulema välttämättä voida määritellä tarkkoja rajoja sille missä väri vaihtuu toiseksi, niin missä se raja sitten menee hengen ja aineen raja, niin kenpä tietäis sen.

        Joskus ajattelen että tähtien energia on ikäänkuin fyysisin henki ja henkisin materia - tämä ajatus tulee helposti, koska valoa on mielellään käytetty Jumalan symbolina.

        Kaiken kaikkiaan ajattelen kaiken olemassaolevan olen Yksi kokonaisuus mieluummin kuin jonkinlainen hierarkia, koska vierastan palvelusuhteita joissa helposti orjuutetaan sitä alempaa porrasta. Mutta tämä ajatus tietenkin tulee suoraan siitä mitä ihmiset ovat toisilleen tehneet...


      • WideBelief
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        Niinkauan kuin TEKEE jotain eli on olemassa pysyy kiertokulussa. Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Ihmisten palveleminen aiheuttaa sen että joku jää sinulle palveluksen velkaa. Ja vaikka tekisit koko elämän vain hyviä tekoja, pysyy aineellisessa kiertokulussa koska on aiheuttanut tilanteita joissa joku on jäänyt kiitollisuuden velkaan ja näin ollen on synnyttävä uudelleen että velka voidaan maksaa takaisin.

        Tämä logiikka selittää miksi hyvä ihminen voi joutua kärsimään vain siksi että joku kiitollisuuden velassa oleva ihminen saa mahdollisuuden tehdä hänelle hyvän vasta palveluksen. Näin ollen ihmisen palveleminen ei ole tie vapautukseen aineellisesta kiertokulusta, mutta Jumalan palveleminen on, sillä sen tarkoitus on viedä meidät ulos aineellisesta kiertokulun palvelemisesta. Jumala on näes ainoa aineeton palveluksen kohde.

        On myös aineellista palvella Jumalaa vapautuksen toiveesta. Ainoa tapa palvella Jumalaa on rakkaudesta häneen ja antaumuksella. Tämä on planeetta jolla olemme aistinautintojen vuoksi.

        KAIKKI teot mitä ei ole rakkaudella omistettu Jumalalle, pitää ihmisen aineellisen kiertokulun ikuisena jäsenenä. Silmä silmästä ja hammas hampaasta tarkoittaa näin ollen myös kolikon toista puolta, eli hyvän tekeminen aiheuttaa "tekoja" samanvertaisesti pahan tekemisen kanssa.

        New Age liikkeillä ei myöskään ole tajua siitä että hyvä on myös "tekoja" aiheuttava teko. He ovat vielä asian oppimisen prosessissa, ja siksi sanovat että olemme täällä oppimassa, mikä on aivan oikein, sillä pysymme kiertokulussa tosiaan niin kauan kunnes opimme miten täältä pääsee pois.

        Yksi keino tarkastella tekemisiään on se, että ajattelee tekemisiään kolikon kahtena puolena. Jos tekemiselle löytyy vastakohta tai toinen äärimmäisyys ja molemmat palvelevat keho tietoisuutta, on kyseessä aktiviteetti joka pitää aineellisessa kiertokulussa.

        Jumalallekin löytyy vastakohta, ei Jumala,eli ateistisuus, mutta huomaa, vain toisessa on motiivina aineellinen aistinautinto. Ateisti kieltää Jumalan, koska ei halua palvella Häntä ja haluaa nauttia aistinautinnoista ja olla itse nauttija.Syöminen ja ei syöminen ovat karmaa aiheuttavia. Nukkuminen ja ei nukkuminen aiheuttavat karmaa. Kaikki mikä liittyy keho tietoisuuteen tai kehon palvelemiseen aiheuttaa karmaa.

        Hienoa että puhut asiaa sydämestäsi. Yhtäläisyyksien hakeminen voisi olla eräs tapa luoda rauhaa eroavaisuuksien sijaan. Itse en oikein usko että vain teko luo karmaa. Ajatuskin luo. Pointti on siinä että uskon karmasysteemin olevan "hieman" laajemman kuin meidän ihmisten dualististen määrittelyjen mukainen. Olkoonkin se "Jumala" minkämuotoinen vain. Voin olla kovasti väärässä ja silloin se lienee karmani :-)


      • Neiti Karmaiseva
        WideBelief kirjoitti:

        Hienoa että puhut asiaa sydämestäsi. Yhtäläisyyksien hakeminen voisi olla eräs tapa luoda rauhaa eroavaisuuksien sijaan. Itse en oikein usko että vain teko luo karmaa. Ajatuskin luo. Pointti on siinä että uskon karmasysteemin olevan "hieman" laajemman kuin meidän ihmisten dualististen määrittelyjen mukainen. Olkoonkin se "Jumala" minkämuotoinen vain. Voin olla kovasti väärässä ja silloin se lienee karmani :-)

        Ajatukset kaikki materialiaisoituvat aikanaan.
        Kaikki lähtee ajatuksesta. Olet mitä ajattelet.


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        Minulla on ikuisesti semmoinen tunne että kieli peittää enemmän kuin sallii tuoda esiin, ärsyttää kun ei ikinä saa sitä tikkaa sinne tikkataulun napakymppiin... Se erityisesti etten osaa selittää uskoani oikeastaan kenellekään toiselle pännii ajoittain.

        Kutsun itseäni panteistiksi koska koen tämän mitä tässä nyt nimitellään Jumalaksi vuodattaneen itsestään (luoneen, jos niin haluaa ajatella) materiaalisen maailman ja kehot yms. ja sitten uuttuneen tähän kaikkeen hengeksi/elämäksi. Olen enenevästi menossa kohti sitä ajatusta että on hieman mielivaltaista lähteä erottelemaan materiaa ja henkeä toisistaan ja sanoa että Jumalan Henki asuu meidän henkinämme Jumalan kehoissa meidän kehoissamme, koska katson kumminkin että materia ja henki ovat yhden ja saman janan ääripäät. Aivan kuten sateenkaaressakaan ei kuulema välttämättä voida määritellä tarkkoja rajoja sille missä väri vaihtuu toiseksi, niin missä se raja sitten menee hengen ja aineen raja, niin kenpä tietäis sen.

        Joskus ajattelen että tähtien energia on ikäänkuin fyysisin henki ja henkisin materia - tämä ajatus tulee helposti, koska valoa on mielellään käytetty Jumalan symbolina.

        Kaiken kaikkiaan ajattelen kaiken olemassaolevan olen Yksi kokonaisuus mieluummin kuin jonkinlainen hierarkia, koska vierastan palvelusuhteita joissa helposti orjuutetaan sitä alempaa porrasta. Mutta tämä ajatus tietenkin tulee suoraan siitä mitä ihmiset ovat toisilleen tehneet...

        että toivon armon käyvän kohdallesi, ja silloin kun tarvitsee apua, sitä voi pyytää Jumalalta. Muista rukoilla niinkuin itse haluat,puhu Jumalalle. Hyvää yötä sinulle!


      • WideBelief
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        Ajatukset kaikki materialiaisoituvat aikanaan.
        Kaikki lähtee ajatuksesta. Olet mitä ajattelet.

        Erinäiset ehdollistumat jotka valitsee luoda omaksi todellisuudeksi tulevat noiden sanontojen kautta kuten: Ajatus on teko. Ja tosiaan ajatus on teko, mutta materialisoituminen on valinta kunkin inkarnaation aikana.

        Olet mitä ajattelet on eräs fiksu sanonta, mutta itse en aivan allekirjoita tuota. Olet mitä valitset elämässäsi toteuttaa on lähempänä omaa ajatusmaailmaani tai olet mitä tiedostata. Toki sinä saat olla sitä mitä ajattelet.


      • -Q-
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        että toivon armon käyvän kohdallesi, ja silloin kun tarvitsee apua, sitä voi pyytää Jumalalta. Muista rukoilla niinkuin itse haluat,puhu Jumalalle. Hyvää yötä sinulle!

        Heh, no juu. Ailahtelevainen kun olen, niin välillä kaunista, välillä rumaa. Toivottavasti viivähdän pidempään rauhallisella puolellani enkä ole kohta kuin Ilmestyskirjan kiljuva jalopeura tms... xD


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        Heh, no juu. Ailahtelevainen kun olen, niin välillä kaunista, välillä rumaa. Toivottavasti viivähdän pidempään rauhallisella puolellani enkä ole kohta kuin Ilmestyskirjan kiljuva jalopeura tms... xD

        mulla on marsin kirous. Mut nyt on niin hempeällä päällä, linnut laulaa sydämessä.. tilulilu lei ;)


      • Neiti Karmaiseva
        WideBelief kirjoitti:

        Erinäiset ehdollistumat jotka valitsee luoda omaksi todellisuudeksi tulevat noiden sanontojen kautta kuten: Ajatus on teko. Ja tosiaan ajatus on teko, mutta materialisoituminen on valinta kunkin inkarnaation aikana.

        Olet mitä ajattelet on eräs fiksu sanonta, mutta itse en aivan allekirjoita tuota. Olet mitä valitset elämässäsi toteuttaa on lähempänä omaa ajatusmaailmaani tai olet mitä tiedostata. Toki sinä saat olla sitä mitä ajattelet.

        miten kukin tykkää, tällä lailla tänään..ajattelen ihan hötöisiä pumpulisia ajatuksia ja olen ekstaattinen! Aurinkoista päivän jatkoa sinullekin!


      • Anonyymi
        -Q- kirjoitti:

        Olen tainnut jo moneen otteeseen tuoda esille että minulle Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi. Ja/tai elämän Hengeksi joka on meissä kaikissa. Voisin jopa nähdä että Jumalassa olisi henki ja aine, jolloin materia olisi sen aine ja henki henki olennoissa. Mutta eniten minua kiinnostaa tuo "kokonaisuuden summa", eli laitan kaikki samaan klönttään erittelemättä sen kummemmin mikä on jumalisinta Jumalaa.

        Miten sinä koet Jumalan?

        ***

        >Ainoa "karmaton" eli mistä ei tule aineellisen kiertokulun aiheuttavia seuraamuksia, on Jumalan palveleminen.

        Tämä on mielenkiintoinen juttu missä voidaan ympätä toisiinsa idän ja lännen uskonnot. Voidaan korostaa että Jumala on Yksi jota palvelemme, tai voidaan ajatella että pitää tehdä taitavia, asian ytimeen osuvia tekoja joissa ei haeta henkilökohtaista hyötyä.

        Kysymys sitten kuuluukin että miten tuollaiseen armoitettuun tilaan pääsee jossa teot ovat niin "oikeita" että niissä ei ole enää pätkääkään henkilökohtaisen edun hakemista läsnä. Kuulostaa kaukaiselta tavoitteelta...

        Sivumennen sanoen on mielenkiintoista kuinka yksilöllisyyttä ja sankaritekoja korostava länsi omaa k-uskon jossa pyritään nöyrtymään ja luopumaan henkilökohtaisesta gloriasta, ja idässä missä aina kollektiivi on kulkenut yksilön edun edellä onkin kaikki fakiirit ja pyhät miehet yms. jotka keskittyvät täysin "itsekkäästi" omaan henkiseen kehitykseensä.

        "Ajan ja paikan tuolla puolen"
        Kirja
        A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda

        yutr


      • Anonyymi
        -Q- kirjoitti:

        ...jos uskoo reinkarnaatioon ja karmaan, olettaa että kehnoon kehoonkin syntyy vain sen vuoksi että karma sen sanelee.

        Mutta tuntuu omituiselta että karmana olisi SE että pitää tehdä lisää karmaa. Tämän vuoksi New Agessakin yleistynyt ajatus siitä että olisimme täällä oppimassa ja nimenomaan kokemassa erilaiset kokemisen eri mahdollisuudet (täysin välittämättä siitä mikä on "hyvää" tai "pahaa") tuntuu mielekkäältä.

        Sikäli kuin voidaan olettaa että kaikessa tässä joku mielekkyys yleensäkään on. Sehän ei ole mitenkään taattua, vaikka karma tai reinkarnaatio olisikin luonnonlaki. (Vai onko?)

        eläinten tappaminen, myös karmasta
        lyhytelokuva
        https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ

        04e


    • höh..

      Eihän se nyt hemmetti tarkoita, että jos syntyy huonoksi/huonoihin olosuhteisiin huonon karman vuoksi, niin se olisi siinä, eikä asialle voisi/pitäisi tehdä jotain!

      Synnytty on miksi on, johtuen aikaisemmista tekemisistä, MUTTA jokaisen velvollisuus on elää nykyistä elämää PAREMMIN, niin hyvin kuin mahdollista, jotta seuraavassa elämässä syntyisi parempiin olosuhteisiin. Ei voi siis heittä läskiksi vain huonon karman vuoksi.

      • -Q-

        ...että jos ei pysty. Ei aivovammaiselta voi odottaa samanlaista valinnanvapautta ja tietoisia päätöksiä kuin terveeltä ihmiseltä.

        En kuitenkaan vartavasten tahdo uskoa että osa meistä olisi "pakotettu" tekemään pahaa koska hän ei kykene muuhun, mutta on mielenkiintoista pohtia että onko se valinnanvapaus ollenkaan olemassa, ja onko meidän koettava karma nimenomaan rankaisuna.

        Tätä pähkäilemään olen tietenkin päätynyt sen vuoksi että en alunperinkään ole suostunut uskomaan että olemme päätyneet fyysiselle tasolla vain "lankeamuksen" kautta ja saadaksemme rangaistuksen siitä himosta että halusimme elää kaikkein raskaimmalla mahdollisella(?) värähtelytaajuudella. Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin. Ja uskon että se/hän haluaa että me koemme koko ajan enemmän ja enemmän ja siten rikastutamme sen tietoisuutta omiemme kautta.


    • pohtiminen

      taitaa olla mahdotonta, kuin nuo 14 kysymystä mihin ei voi vastata, abhidhamman ensimmäinen ja viimeinen kirja sisältävät hyvin tarkkaa tietoa karmasta, silti tutustuisin enemmin Parinirvanasutraan http://www.nirvanasutra.org.uk/

      Abhidhamma 1
      Dhammasangani ("Enumeration of Phenomena"). This book enumerates all the paramattha dhamma (ultimate realities) to be found in the world. According to one such enumeration these amount to:

      * 52 cetasikas (mental factors), which, arising together in various combination, give rise to any one of...
      * ...89 different possible cittas (states of consciousness)
      * 4 primary physical elements, and 23 physical phenomena derived from them
      * Nibbana

      Abhidhamma 7 (seitsemäs ja viimeinen kirja)
      Patthana ("The Book of Relations"). This book, by far the longest single volume in the Tipitaka (over 6,000 pages long in the Siamese edition), describes the 24 paccayas, or laws of conditionality, through which the dhammas interact. These laws, when applied in every possible permutation with the dhammas described in the Dhammasangani, give rise to all knowable experience.

      Fourteen questions
      Questions referring to the world: concerning the existence of the world in time

      Is the world eternal?
      or not?
      or both?
      or neither?
      Questions referring to the world: concerning the existence of the world in space

      Is the world finite?
      or not?
      or both?
      or neither?
      Questions referring to what is beyond the world

      Does the Tathagata exist after death?
      or not?
      or both?
      or neither?
      Questions referring to personal experience

      Is the self identical with the body?
      or is it different from the body?

      http://en.wikipedia.org/wiki/Fourteen_unanswerable_questions

      • -Q-

        Taisinkin kerran kuulla jotain semmoista kuin että "osaisiko lintu lentää jos pysähtyisi kesken lentonsa miettimään että miten tämä lentäminen tapahtuu" - tai jotain sinnepäin. Jotkut asiat kuuluvat enemmän kategoriaan "tämä vain tapahtuu mutta älä suotta selittele miten"... Ihmisen verbaaliset ajatukset ajautuvat helposti umpikujaan. Visuaaliset ajatukset ovat hieman parempia, mutta nekin saattavat olla pelkkiä harhoja ja illuusioita. (Viittaan äkillisiin näkyihin sekä siihen että hahmottaa jotain ajatusta esim. geometrisilla kuvioilla, tyyliin "Jumala on ympyrän keskipiste ja ilmentynyt maailma on ympyrän kehällä".


    • Ganda

      Nähdäkseni elämäämme vaikuttaisivat eniten sekä karmamme, että valintamme. Mikä on sitten karmaa ja mikä omaa valintaa, onkin aika kinkkinen juttu. Ja missä suhteessa saamme täällä käyttää "vapaata tahtoamme", niin ettei se johda täydelliseen "anarkiaan"?

      Katselin tuota samaa dokkaria vähän sivusilmällä. Musta on kyllä hieno juttu, että "pahuuskin" on fysiologista ja jos ei nyt suorastaan parannettavissa, niin sitten ainakin eristettävissä. Tieteen kehityshän on aivan mahtava juttu kun jopa "pahan" mekanismit voidaan selvittää ja parantaa! Hallelujah!

      Ei tästä kovin pitkä aika ole, kun sairauksien luultiin johtuvan pahoista hengistä(osa tietysti luulee yhä) ja sitten löydettiin bakteerit ja virukset, sun muut eri sairauksien mekanismit.

      Oma näkemykseni asiasta on se, että henkimaailmassa on aina tiedetty nämä ihmisessä olevat mekanismit ja pystytty niitä manipuloimaan ts. suunnittelemaan elämä aikalailla valmiiksi "paketiksi". Nyt vähitellen näitä samoja mekanismeja aletaan löytää ja soveltaa myös täällä maan päällä. Tiedekin on oikeastaan alunperin peräisin siis "henkimaailmasta". Kehityksen kehittyessä saamme yhä enemmän tätä tiedettä "vuotamaan" tänne materiaaliseenkin maailmaamme ja mitä enemmän tätä "vuotoa" tapahtuu, sitä enemmän opimme hallitsemaan tätä kaikkea, jopa karmaamme. Tietysti tämä kehitys ei ole tapahtunut aivan hetkessä ja karmallakin on ollut oma kehitystä palveleva osansa tässä kaikessa. Moni kyynel, hiki ja veri on kuitenkin ensin vuosituhansien aikana vuodatettu kaiken tämän kehityksen eteen. Kehityksen, joka avaa uuden karmattoman maailman eteemme, missä jokainen vuodatettu kyynel, hiki ja veri ei enää määrää tulevaisuuttamme.

      Aikoinaan tuossa leikittelin ajatuksella, että hautakiveeni voitaisiin riipustaa:" Ei voinut itselleen yhtään mitään!". Ihan sama siis mitä itsekin ajoit takaa ja niinhän se loppujen lopuksi aina onkin! Ihmiset elävät illuusioissa vapaudesta, vaikka ovat ehdollistettuja toimimaan juuri niinkuin toimivat. Tämäkin on yksi sellainen "fakta" joka puhuu reinkarnaation ja karman puolesta. Miten ketään voi tuomita sellaisesta mihin hänellä ei ole edes mitään mahdollisuutta vaikuttaa itse? Jos murhamieskin murhaa siksi, että otsan aivolohkoissa on vikaa, niin voiko häntä oikeastaan silloin pitää "pahana"? Minusta tällainen murhamies on oikeastaan vain uhri itsekin.

      Tämän valossa vanha "Älkää tuomitko!" alkaa tuntua yhä vain viisaammalta ajatukselta.

      Voihan tälläinen aivovaurioinen murhamies olla "karman instrumenttikin" tai "karman pyöveli", joka vain totetuttaa "silmä silmästä, hammas hampaasta" karmaa, aiheuttamatta itselleen kuitenkaan karmaa. Ehkä vähän hurja ja pelottavakin ajatus, mutta ei ihan mahdotonkaan. Viaton uhri kun ei välttämättä olekaan karman kannalta ajateltuna ollenkaan viaton. Niin useinhan maailmassa, niin viattomilta vaikuttaville ihmisille tapahtuu pahaa ja jokin karman mekanismihan siinäkin on todennäköisesti silloin kyseessä.

      Yksi käsityshän mikä välillä nousee esiin, on holokausti, jota on väitetty järjestetyksi. Siinä miljoonat juutalaisiksi syntyneet sielut olisivat valinneet tai karmallisesti joutuneet kokemaan natsien keskitysleirien kauhut. Hurja ajatus, mutta jos ajatellaan, että sielut todellakin suunnittelevat kaikenlaista, mihin ainakin minä kovasti uskon, niin miksikä ei? Mitä enemmän kaikenlaista täällä funtsailee, niin sitä enemmän kaikki tuntuu etukäteen suunnitellulta ja loogiselta. En oikein käsitä miten joku voi edes uskoa sattumaan? Se tuntuu täysin naurettavalta ajatukselta. Sattuma on kyllä olemassa mutta se ei hallitse elämäämme ollenkaan niin paljon kuin luullaan. Sattuma ehkä käynnistääkin aina vain jonkin varasuunnitelman: b,c,d,e...

      >>Karman lain ajattelen (kuten kai moni muukin) TASAPAINON ja energian palautumisen lakina.

      • -Q-

        ...kaksi täysin eri asiaa jota ei kovin helposti osaa aina mieltää erillisiksi.

        On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo. Se mihin ikäänkuin ajaudumme, jota emme saa itse valita. Tämä voi olla vaikkapa tietynlaiseen perheeseen syntyminen ja sille perheelle ominaisten pipipäisyyksien sietäminen ja periminen. Se voi olla joku onnettomuus, tietylle uralle päätyminen, syöpä jne. Se on se mikä vaan tapahtuu ja mikä on vaan sitten kestettävä.

        Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme. Voimme ottaa kaikkeen kokemaamme marttyyriasenteen, voimme raivostua ja katkeroitua, voimme olla vähät välittämättä tai ehkä jopa kiitollisia. TÄMÄ on se missä meillä ON valinnanvapaus. Ainakin minun mielestäni. Kyllähän sitä voi tietysti vaikkapa aivopestä jonkun valitsemaan jonkinlaisen positiivisuuden tai myös vihaisuuden, mutta se olisi valheellinen installaatio eikä valheilla ole merkitystä, vaan sillä mitä ON todella. Pitkälti koko elämä on yhtä valhetta jos on aivan liian sekaisin päästään kaiken kokemansa vuoksi, mutta sitten kun siihen saa välimatkaa ja mieltää että enhän minä ole kaikki tämä konkreettinen kova elämäni, vaan minä olen tämä aineeton henki täällä näkymättömänä piilossa, niin vot.

        Vaikeinta elämässä on oppia olemaan syyttämättä mitään tai ketään. On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin. Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään. Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta.

        Niin tuttuja juttuja minulle.

        Mutta eihän se sitä tarkoita että kun ei syytä muita että pitää syyttää itseään! Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten.


      • Neiti Karmaiseva
        -Q- kirjoitti:

        ...kaksi täysin eri asiaa jota ei kovin helposti osaa aina mieltää erillisiksi.

        On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo. Se mihin ikäänkuin ajaudumme, jota emme saa itse valita. Tämä voi olla vaikkapa tietynlaiseen perheeseen syntyminen ja sille perheelle ominaisten pipipäisyyksien sietäminen ja periminen. Se voi olla joku onnettomuus, tietylle uralle päätyminen, syöpä jne. Se on se mikä vaan tapahtuu ja mikä on vaan sitten kestettävä.

        Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme. Voimme ottaa kaikkeen kokemaamme marttyyriasenteen, voimme raivostua ja katkeroitua, voimme olla vähät välittämättä tai ehkä jopa kiitollisia. TÄMÄ on se missä meillä ON valinnanvapaus. Ainakin minun mielestäni. Kyllähän sitä voi tietysti vaikkapa aivopestä jonkun valitsemaan jonkinlaisen positiivisuuden tai myös vihaisuuden, mutta se olisi valheellinen installaatio eikä valheilla ole merkitystä, vaan sillä mitä ON todella. Pitkälti koko elämä on yhtä valhetta jos on aivan liian sekaisin päästään kaiken kokemansa vuoksi, mutta sitten kun siihen saa välimatkaa ja mieltää että enhän minä ole kaikki tämä konkreettinen kova elämäni, vaan minä olen tämä aineeton henki täällä näkymättömänä piilossa, niin vot.

        Vaikeinta elämässä on oppia olemaan syyttämättä mitään tai ketään. On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin. Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään. Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta.

        Niin tuttuja juttuja minulle.

        Mutta eihän se sitä tarkoita että kun ei syytä muita että pitää syyttää itseään! Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten.

        "taputtaa käsiään" ja hihkuu olevansa samaa mieltä (Jumalan armosta) Ihanaa!


      • Ganda
        -Q- kirjoitti:

        ...kaksi täysin eri asiaa jota ei kovin helposti osaa aina mieltää erillisiksi.

        On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo. Se mihin ikäänkuin ajaudumme, jota emme saa itse valita. Tämä voi olla vaikkapa tietynlaiseen perheeseen syntyminen ja sille perheelle ominaisten pipipäisyyksien sietäminen ja periminen. Se voi olla joku onnettomuus, tietylle uralle päätyminen, syöpä jne. Se on se mikä vaan tapahtuu ja mikä on vaan sitten kestettävä.

        Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme. Voimme ottaa kaikkeen kokemaamme marttyyriasenteen, voimme raivostua ja katkeroitua, voimme olla vähät välittämättä tai ehkä jopa kiitollisia. TÄMÄ on se missä meillä ON valinnanvapaus. Ainakin minun mielestäni. Kyllähän sitä voi tietysti vaikkapa aivopestä jonkun valitsemaan jonkinlaisen positiivisuuden tai myös vihaisuuden, mutta se olisi valheellinen installaatio eikä valheilla ole merkitystä, vaan sillä mitä ON todella. Pitkälti koko elämä on yhtä valhetta jos on aivan liian sekaisin päästään kaiken kokemansa vuoksi, mutta sitten kun siihen saa välimatkaa ja mieltää että enhän minä ole kaikki tämä konkreettinen kova elämäni, vaan minä olen tämä aineeton henki täällä näkymättömänä piilossa, niin vot.

        Vaikeinta elämässä on oppia olemaan syyttämättä mitään tai ketään. On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin. Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään. Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta.

        Niin tuttuja juttuja minulle.

        Mutta eihän se sitä tarkoita että kun ei syytä muita että pitää syyttää itseään! Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten.

        En tahtoisi olla ilonpilaaja, mutta olen alkanut vahvasti epäillä tätä "asenneasiaakin" ja tullut vähän siihen lopputulokseen, että olemme myös eriasteisesti "asennevammaisia" jo sielullisestikin ja emme oikeastaan voi koko asiaan itse edes pahemmin vaikuttaa.

        "Perusasenteemmekin" on siis istutettu meihin jo ennen tänne syntymäämme. Mikään oma keksintöni tämäkään asia ei tietenkään ole mutta kyllä kokemukseni pahasti viittaa tähän. Onko se sitten niin kamalaa, että vapautemmekin on todellisuudessa pelkkä illuusio? Ihmiskuntahan kyllä etenee ja porskuttaa illuusionkin voimalla aivan mainiosti, kuten havaita saattaa.

        Helpotuksesi voisin sanoa, että tuskin tämä ihmisenä oleminen on vielä sielulle kovinkaan pitkälle kehittynyt "aste", vaan aika alkeistasoa ja se todellinen "vapaa tahto" alkaa vasta orastaa joillain "valaistuneilla". Turhaa tässä on nyt masentua siitä, että olemme täällä maan päällä hetken illuusion vankeina. Sielun "vankilahan" tämä todellisuutemme vain muutenkin on. Kun se Jessekin aina toisteli sitä "Tapahtukoom sinun tahtosi" asiaa niin sekin jo viittaa siiten, että oma vapaa tahtomme ei välttämättä ole itsemme kannalta sitä kaikkein parhainta tahtoa. Mysteerihän taas tässäkin piilee.

        Ehkä tämä on sitä tietoa lisäävä tuskaa sitten, mutta nähdäkseni menee ohi kuten kaikki muukin tuska. Sielujen "leikkiähän" tämä kaikki vaan taitaa olla ja välillä varsin hurjaakin sellaista, mutta terveethän leikkii paljon, vaikka eivät aina tajuakaan lopettaa ajoissa ja sitten tulee se itku ja hammasten kiristys.

        Älkää nyt ihmiset aivan masentuko, kyllä täällä kosmiksessa riittää muutakin ihmeellistä , kuin pelkästään tämä ihmisenä oleminen. Hyväksykää illuusio vapaudesta jotta voisitte siitä vapautua! Paradoksaalista kyllä. ;-)

        Tuosta syyttämisasiasta en osaa paljon sanoa juuta ekä jaata, kun en oikein osaa syyttää enää edes itseäni. Joskus tule toki pimeä hetki minullakin ja sitten tämä "maailman tuhoamis" karmani nostaa rumaa päätään. "Maailman vihatuin mies" syndrooma iskee päälle ja kiroan kaikki ja kaiken alimpaan helvettiin. En siis ole täydellinen minäkään.

        Tietysti minulla ei ole tässä elämässäni ollut juuri kokemusta läheisen ihmisen paskamaisuudesta. Minua ovat enemmänkin "ahdistelleet" satunnaisesti täysin tuntemattomat ihmiset. Mitä nyt ovat joskus hulluksi ja paskapääksi sanoneet, mutta eihän se haukku haavaa tee, ei ainakaan kovinkaan suurta haavaa. Ja kyllähän mä ymmärrän, että kaikkia ei voi millään täällä mielyttää ja jos yksikin ajattelee musta jotain posittivista niin se voittaa jo tuhat negatiivista ajatusta. Olen todellakin sitä mieltä, että läheisen ihmisen taholta koettu "kuspäisyys" on paljon katkeroittavampaa, kuin ventovieraiden "kuspäisyys". Täytyy nyt muistaa se, että eiväthän he todellaakan voi yleensä itselleen yhtään mitään.

        Sen verran kyllä voisin vetää vähän takaisinkin päin, että uskon pieneen mahdollisuuteen voittaa tämä sielullinen "asennevamma". Todella vaikeaahan se kyllä on, muttei täysin mahdotontakaan. Voisi ajatella, että se on lähes yhtä vaikeaa kuin oman egonsa hiljentäminen. Eiköhän ego käytä hyväkseen tätäkin heikkouttamme? Syöttää meihin kaikenmaailman asenteitakin ja pitää siten illuusiotamme yllä. Haastavaahan tämä on mutta sitähän me oikeastaan lopulta haluammekin ja aikaahan meillä on lukuisten inkarnaatioden verran. Eihän tämä haaste siinä valossa nyt niin suuri ole. Jos olisi vain yksi, ainut elämä, niin johan tulis kiirus!


      • -Q-
        Ganda kirjoitti:

        En tahtoisi olla ilonpilaaja, mutta olen alkanut vahvasti epäillä tätä "asenneasiaakin" ja tullut vähän siihen lopputulokseen, että olemme myös eriasteisesti "asennevammaisia" jo sielullisestikin ja emme oikeastaan voi koko asiaan itse edes pahemmin vaikuttaa.

        "Perusasenteemmekin" on siis istutettu meihin jo ennen tänne syntymäämme. Mikään oma keksintöni tämäkään asia ei tietenkään ole mutta kyllä kokemukseni pahasti viittaa tähän. Onko se sitten niin kamalaa, että vapautemmekin on todellisuudessa pelkkä illuusio? Ihmiskuntahan kyllä etenee ja porskuttaa illuusionkin voimalla aivan mainiosti, kuten havaita saattaa.

        Helpotuksesi voisin sanoa, että tuskin tämä ihmisenä oleminen on vielä sielulle kovinkaan pitkälle kehittynyt "aste", vaan aika alkeistasoa ja se todellinen "vapaa tahto" alkaa vasta orastaa joillain "valaistuneilla". Turhaa tässä on nyt masentua siitä, että olemme täällä maan päällä hetken illuusion vankeina. Sielun "vankilahan" tämä todellisuutemme vain muutenkin on. Kun se Jessekin aina toisteli sitä "Tapahtukoom sinun tahtosi" asiaa niin sekin jo viittaa siiten, että oma vapaa tahtomme ei välttämättä ole itsemme kannalta sitä kaikkein parhainta tahtoa. Mysteerihän taas tässäkin piilee.

        Ehkä tämä on sitä tietoa lisäävä tuskaa sitten, mutta nähdäkseni menee ohi kuten kaikki muukin tuska. Sielujen "leikkiähän" tämä kaikki vaan taitaa olla ja välillä varsin hurjaakin sellaista, mutta terveethän leikkii paljon, vaikka eivät aina tajuakaan lopettaa ajoissa ja sitten tulee se itku ja hammasten kiristys.

        Älkää nyt ihmiset aivan masentuko, kyllä täällä kosmiksessa riittää muutakin ihmeellistä , kuin pelkästään tämä ihmisenä oleminen. Hyväksykää illuusio vapaudesta jotta voisitte siitä vapautua! Paradoksaalista kyllä. ;-)

        Tuosta syyttämisasiasta en osaa paljon sanoa juuta ekä jaata, kun en oikein osaa syyttää enää edes itseäni. Joskus tule toki pimeä hetki minullakin ja sitten tämä "maailman tuhoamis" karmani nostaa rumaa päätään. "Maailman vihatuin mies" syndrooma iskee päälle ja kiroan kaikki ja kaiken alimpaan helvettiin. En siis ole täydellinen minäkään.

        Tietysti minulla ei ole tässä elämässäni ollut juuri kokemusta läheisen ihmisen paskamaisuudesta. Minua ovat enemmänkin "ahdistelleet" satunnaisesti täysin tuntemattomat ihmiset. Mitä nyt ovat joskus hulluksi ja paskapääksi sanoneet, mutta eihän se haukku haavaa tee, ei ainakaan kovinkaan suurta haavaa. Ja kyllähän mä ymmärrän, että kaikkia ei voi millään täällä mielyttää ja jos yksikin ajattelee musta jotain posittivista niin se voittaa jo tuhat negatiivista ajatusta. Olen todellakin sitä mieltä, että läheisen ihmisen taholta koettu "kuspäisyys" on paljon katkeroittavampaa, kuin ventovieraiden "kuspäisyys". Täytyy nyt muistaa se, että eiväthän he todellaakan voi yleensä itselleen yhtään mitään.

        Sen verran kyllä voisin vetää vähän takaisinkin päin, että uskon pieneen mahdollisuuteen voittaa tämä sielullinen "asennevamma". Todella vaikeaahan se kyllä on, muttei täysin mahdotontakaan. Voisi ajatella, että se on lähes yhtä vaikeaa kuin oman egonsa hiljentäminen. Eiköhän ego käytä hyväkseen tätäkin heikkouttamme? Syöttää meihin kaikenmaailman asenteitakin ja pitää siten illuusiotamme yllä. Haastavaahan tämä on mutta sitähän me oikeastaan lopulta haluammekin ja aikaahan meillä on lukuisten inkarnaatioden verran. Eihän tämä haaste siinä valossa nyt niin suuri ole. Jos olisi vain yksi, ainut elämä, niin johan tulis kiirus!

        On se valinnan vapaus tosiaan aika kimurantti juttu. Tässähäntä "nagualismissakin" CC:n don Juan sanoo että ihminen ei pysty muuttumaan, mutta silti ei oikein muutakaan voi kuin yrittää vaan kumminkin.

        Oikeastaan se "muuttuminen" ei ole sitä että pitäisi veivata egonsa uuteen uskoon, koska teki niin tai näin niin egohan se siinä kumminkin olla möllöttää, tulppana Itsen ja tämän maisen elämämme välillä. Ehkäpä se muuttumisurakka onkin lähinnä vaan puuhastelua jolla väsytetään sitä egoa sen verran että sitä alkaa väsyttää ja se saattaa toisinaan vähän uinahtaakin (esmes hetket jolloin ajatukset kaikkoavat päästä, mutta edelleenkin on mitä suurimmassa määrin tietoinen).

        Nämä lähinnä kotoa tulevat valmiit asenteet juuri saavat helposti katkeroitumaan, vaikka vanhemmathan ovat saaneet ne omilta vanhemmiltaan jne. - tai sitten jossain sukupolvessa joku erityisen merkittävä kokemus on saanut ihmisen asennoitumaan (vammautumaan) tietyllä tavalla ja sitä hän on sitten toimittanut eteenpäin aleneville polville. (Tulee tässä mieleen se juutalaisten 3. ja 4. polveen kostamisjuttu mieleen!)

        Itseni on helpompi antaa anteeksi läheisille ihmisille, sillä heistä näkee sen hyvänkin puolen ja heidän erehtyväisyytensä ja inhimillisyytensä. Ventovieraista näkee vain sen puolen mikä heistä nyt kulloinkin on näkyvissä, ja jos ventovieras tulee ja hakkaa sairaalakuntoon tms. niin aika vaikea tuntea häntä kohtaan myötätuntoa. Ja miksi pitäisikään, teeskennelty myötätunto on väkivaltaa omaa itseä kohtaan.

        Mutta tietenkään karmisessa mielessä tuo sairaalaan hakannut ei ole mikään vieras, vaan tod.näk. tuttu jolle on jäänyt velkaa...

        Niin jotta siihen alkuun kiertyen: ainoa vapaa valinta taitaa olla luovuttaa se valitsemisen vapaus Itselle (Jumalalle, Hengelle, Taolle...) Egosta tulee pelkkä tyhjä kuori johon Henki virtaa. Mutta tämä on NIIN harvinainen tilanne ihmislajin edustajien joukossa, että on oikeastaan aika hassua ja tarpeetonta puhua siitä kun itse on vasta pahasti Tien puolivälissä.


      • Ganda
        -Q- kirjoitti:

        On se valinnan vapaus tosiaan aika kimurantti juttu. Tässähäntä "nagualismissakin" CC:n don Juan sanoo että ihminen ei pysty muuttumaan, mutta silti ei oikein muutakaan voi kuin yrittää vaan kumminkin.

        Oikeastaan se "muuttuminen" ei ole sitä että pitäisi veivata egonsa uuteen uskoon, koska teki niin tai näin niin egohan se siinä kumminkin olla möllöttää, tulppana Itsen ja tämän maisen elämämme välillä. Ehkäpä se muuttumisurakka onkin lähinnä vaan puuhastelua jolla väsytetään sitä egoa sen verran että sitä alkaa väsyttää ja se saattaa toisinaan vähän uinahtaakin (esmes hetket jolloin ajatukset kaikkoavat päästä, mutta edelleenkin on mitä suurimmassa määrin tietoinen).

        Nämä lähinnä kotoa tulevat valmiit asenteet juuri saavat helposti katkeroitumaan, vaikka vanhemmathan ovat saaneet ne omilta vanhemmiltaan jne. - tai sitten jossain sukupolvessa joku erityisen merkittävä kokemus on saanut ihmisen asennoitumaan (vammautumaan) tietyllä tavalla ja sitä hän on sitten toimittanut eteenpäin aleneville polville. (Tulee tässä mieleen se juutalaisten 3. ja 4. polveen kostamisjuttu mieleen!)

        Itseni on helpompi antaa anteeksi läheisille ihmisille, sillä heistä näkee sen hyvänkin puolen ja heidän erehtyväisyytensä ja inhimillisyytensä. Ventovieraista näkee vain sen puolen mikä heistä nyt kulloinkin on näkyvissä, ja jos ventovieras tulee ja hakkaa sairaalakuntoon tms. niin aika vaikea tuntea häntä kohtaan myötätuntoa. Ja miksi pitäisikään, teeskennelty myötätunto on väkivaltaa omaa itseä kohtaan.

        Mutta tietenkään karmisessa mielessä tuo sairaalaan hakannut ei ole mikään vieras, vaan tod.näk. tuttu jolle on jäänyt velkaa...

        Niin jotta siihen alkuun kiertyen: ainoa vapaa valinta taitaa olla luovuttaa se valitsemisen vapaus Itselle (Jumalalle, Hengelle, Taolle...) Egosta tulee pelkkä tyhjä kuori johon Henki virtaa. Mutta tämä on NIIN harvinainen tilanne ihmislajin edustajien joukossa, että on oikeastaan aika hassua ja tarpeetonta puhua siitä kun itse on vasta pahasti Tien puolivälissä.

        >>Mutta tietenkään karmisessa mielessä tuo sairaalaan hakannut ei ole mikään vieras, vaan tod.näk. tuttu jolle on jäänyt velkaa...


      • -Q-
        Ganda kirjoitti:

        >>Mutta tietenkään karmisessa mielessä tuo sairaalaan hakannut ei ole mikään vieras, vaan tod.näk. tuttu jolle on jäänyt velkaa...

        Muistelisin että Mahabharatassa kunkku menettää nirrinsä metsästysonnettomuudesta. Jos ajatellaan että toisen vahingossa ampuminen ja esim. eläimen syömäksi tuleminen ovat karmaa luomattomia tilanteita (en tosiaankaan usko että minut eräässä elämässäni raadellut hai teki karmaa - sehän vaan söi...) - niin entä jos sellainen aivovammainen sitten olisi syyntakeeton yhtälailla... Eli että syntyy semmoiseksi ettei voi muuta kuin tappaa (kuten aloituksessa funtsailin), ja siten sitten maksaa karmapotut karmapottuina.

        Mutta jotenkin tämä ajatus ei kyllä minua(kaan?) kiehdo. Ehkä se on parempi ettei ihan kaikkea mietiskele, kun ei kumminkaan tule hullua hurskaammaksi ja sitten alkaa vaan pänniä. Nuo puutkin jököttävät tuolla pihalla ilman että minun täytyy niitä ajatella pystyyn jököttämään. xD

        Häätyypä tsekata se rysähtämisjuttu. On tuossa miehenpuoli jo odotellut kovin jotain kovemman luokan häppeningiä, jotain maailmanloppua taannoin toivoi mutta ei vaan ilmaantunut.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        ...kaksi täysin eri asiaa jota ei kovin helposti osaa aina mieltää erillisiksi.

        On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo. Se mihin ikäänkuin ajaudumme, jota emme saa itse valita. Tämä voi olla vaikkapa tietynlaiseen perheeseen syntyminen ja sille perheelle ominaisten pipipäisyyksien sietäminen ja periminen. Se voi olla joku onnettomuus, tietylle uralle päätyminen, syöpä jne. Se on se mikä vaan tapahtuu ja mikä on vaan sitten kestettävä.

        Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme. Voimme ottaa kaikkeen kokemaamme marttyyriasenteen, voimme raivostua ja katkeroitua, voimme olla vähät välittämättä tai ehkä jopa kiitollisia. TÄMÄ on se missä meillä ON valinnanvapaus. Ainakin minun mielestäni. Kyllähän sitä voi tietysti vaikkapa aivopestä jonkun valitsemaan jonkinlaisen positiivisuuden tai myös vihaisuuden, mutta se olisi valheellinen installaatio eikä valheilla ole merkitystä, vaan sillä mitä ON todella. Pitkälti koko elämä on yhtä valhetta jos on aivan liian sekaisin päästään kaiken kokemansa vuoksi, mutta sitten kun siihen saa välimatkaa ja mieltää että enhän minä ole kaikki tämä konkreettinen kova elämäni, vaan minä olen tämä aineeton henki täällä näkymättömänä piilossa, niin vot.

        Vaikeinta elämässä on oppia olemaan syyttämättä mitään tai ketään. On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin. Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään. Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta.

        Niin tuttuja juttuja minulle.

        Mutta eihän se sitä tarkoita että kun ei syytä muita että pitää syyttää itseään! Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten.

        "On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo."

        Muistanet tyyneysrukouksen:
        Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tsemppiä.

        Elämä ei ole täysihoitoa, mutta ei myöskään pelkästään siedätyshoitoa. Tsemppiä.

        "Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme."

        Tasapainoile:
        Elä, koe, nauti vs. elä koe, nauti.
        Muista ettet ole yksin; tarvitset muita, muut tarvitsevat sinua. Tsemppiä.

        "On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin."
        Älä etsi syypäätä, vaan pääsyytä. Tsemppiä.

        "Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään."

        Älä enää mene tämän viestin alkuun - sinulla on elämätöntäkin elämää. Ota varteesi jo opittu, tee voitavasi, hyödynnä potentiaalisi ja ymmärrä sen olevan riittävästi sinun ainutlaatuiseen elämääsi. Hanki koira ja Jumala. Juttele molemmille:)

        "Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta." Tuosta listasta puuttuu tien pää - itsetuho. Sinun täytyy arvostaa itseäsi, jotta voit arvostaa elämäsi pyrkimyksiäsi. Miten muuten voisit motivoitua mihinkään? Sinulla on halu elää, mutta sinulla on palava halu onnistua hankkeissasi. Toivottomuuttakin pahempaa on vain turha toivo, sanoisi ateisti.

        Kunnioitan sitä, että et suostu nielemään valmiiksi pureksittua uskontoa. Siitähän tuossa Frank Sinatran biisissä on myös osaltaan kyse.

        http://www.lyricsfreak.com/f/frank sinatra/my way_20056378.html

        Elviksen esittämänä kappale on vielä kiehtovampi kun Frankin versiona:

        http://video.google.com/videoplay?docid=-3580664397636507047&q=my way elvis

        Huomaa silti, että kappaleen sanoitus kaikessa "loogisuudessaan" ontuu sikäli, että se ottaa kantaa perimmäisiä kysymyksiä sivuten, kiistäen kuitenkin nöyryyden olevan viisautta. Onneksi ihminen saa koetella myös Jumalaansa, tämän olemassaolonkin suhteen - Jumalan ehdoin. Älä siis tee mitään tyhmää ja vaadi näyttöä, vaan kerro asiasi, odota ja elä arkeasi kärsivällisesti. Jotenkin ne asiat vielä lutviintuu.

        Anna palaa!


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "On eräänlaiset "kovat" puitteet joita emme pysty muuttamaan; tämä on kohtalo."

        Muistanet tyyneysrukouksen:
        Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tsemppiä.

        Elämä ei ole täysihoitoa, mutta ei myöskään pelkästään siedätyshoitoa. Tsemppiä.

        "Sitten on pehmeämpi puoli, se mitä korviemme välissä koemme."

        Tasapainoile:
        Elä, koe, nauti vs. elä koe, nauti.
        Muista ettet ole yksin; tarvitset muita, muut tarvitsevat sinua. Tsemppiä.

        "On niin helppo etsiä syyllisiä ja syntipukkeja milloin mihinkin."
        Älä etsi syypäätä, vaan pääsyytä. Tsemppiä.

        "Ja jos sitten ihminen ajautuu/ajetaan ahtaalle tajuamaan että HÄN EI VOI SYYTTÄÄ KETÄÄN mistään, hän alkaa helposti syyttää omaa itseään."

        Älä enää mene tämän viestin alkuun - sinulla on elämätöntäkin elämää. Ota varteesi jo opittu, tee voitavasi, hyödynnä potentiaalisi ja ymmärrä sen olevan riittävästi sinun ainutlaatuiseen elämääsi. Hanki koira ja Jumala. Juttele molemmille:)

        "Iskee masennus, itseinho, itseviha, halu olla olematta." Tuosta listasta puuttuu tien pää - itsetuho. Sinun täytyy arvostaa itseäsi, jotta voit arvostaa elämäsi pyrkimyksiäsi. Miten muuten voisit motivoitua mihinkään? Sinulla on halu elää, mutta sinulla on palava halu onnistua hankkeissasi. Toivottomuuttakin pahempaa on vain turha toivo, sanoisi ateisti.

        Kunnioitan sitä, että et suostu nielemään valmiiksi pureksittua uskontoa. Siitähän tuossa Frank Sinatran biisissä on myös osaltaan kyse.

        http://www.lyricsfreak.com/f/frank sinatra/my way_20056378.html

        Elviksen esittämänä kappale on vielä kiehtovampi kun Frankin versiona:

        http://video.google.com/videoplay?docid=-3580664397636507047&q=my way elvis

        Huomaa silti, että kappaleen sanoitus kaikessa "loogisuudessaan" ontuu sikäli, että se ottaa kantaa perimmäisiä kysymyksiä sivuten, kiistäen kuitenkin nöyryyden olevan viisautta. Onneksi ihminen saa koetella myös Jumalaansa, tämän olemassaolonkin suhteen - Jumalan ehdoin. Älä siis tee mitään tyhmää ja vaadi näyttöä, vaan kerro asiasi, odota ja elä arkeasi kärsivällisesti. Jotenkin ne asiat vielä lutviintuu.

        Anna palaa!

        Koira tähän kissojen sekaan, johan on ilo ylimmillään...

        Mutta kummiskin kammiskin, tässä maassa oppii pakostikin elämään toinen jalka jo valmiiksi haudassa eikä sitä kannata niin vakavasti ottaa että pitäisi vallan itsetuhoon ryhtyä. Sitä ei koskaan voi olla varma että on yrittänyt jo tarpeeksi, tehnyt kaikkensa. Puolivälistä matkaa ei kannata vielä kieseiltä karata jos nyt vähän välillä jurppisikin. Olen elämässäni nähnyt itsetuhoisia ihmisiä jonkin verran ja aina tulee mieleen että heillä olisi vielä ollut yhtä ja toista edessään jos vain olisivat vähän malttaneet ja jaksaneet vielä seuraavan nurkan taakse kurkata.

        Senkin vuoksi itse kerron melko avoimesti miltä milloinkin tuntuu, enkä pidätä sitä itsessäni niin että paine sen kuin nousee vaan. Parempi pieraista pihalle kaikki vaan sitä mukaa kuin pännii, itsekseen hautojia ja murjottajia maassa riittää pilvin pimein.

        ;)


    • WideBelief

      ...jos aidosti uskoo että henkisessä mielessä valinta on vapaa? Toki "täyden" vapauden saavuttaminen on kussakin inkarnaatiossa äärimmäisen vaikeaa kunkin ajan yhteiskunnallisista ja sosiaalisista normeista johtuen, kun se egogin aina pullistelee itse kenelläkin :-) Sisältään sen vapauden voi uskoakseni kuitenkin löytää ja tähän liittyen laitoit hyviä pointteja.

      "Jos ihminen syntyy jo alunperinkin tilanteeseen joka hyvin suurella todennäköisyydellä johtaa kielteiseen toimintaan, tuntuu hieman oudolta ajatella että karman laki olisi erityisesti RANGAISTUKSEN laki. Miksi ihmistä rangaistaisiin sellaisesta mitä hän ei voi välttää saatuaan niskaansa sellaisen määrän todennäköisyyksiä että niistä ei lipeä kuin korkeintaan itsensä tappamalla? "

      Oman uskomukseni mukaan ihminen syntyy "alunperin" tilanteeseen jossa kanssaihmiset ja kunkin ajan normisto määrittelee sen mitkä mahdollisuudet antaa ihmiselle joka ei toimi normien "rajoissa". Tavallaan näen tällaiset ihmiset laajemmassa mielessä "opettajina", jotka antavat tieteelle, yhteiskunnalle ja loppupeleissä itselle ajattelemisen aihetta. Samoin koen henkilökohtaisella tasolla. Jokainen ihminen joka herättää yhtään mitään tunteita suhteessa siihen mitä kukin on tuona hetkenä antaa mahdollisuuden tutkia itseään. Eihän se siltä tunnu toki niinä aikoina kun paskaa niskaansa ottaa, mutta nuo haasteet antavat mahdollisuuden olla lähempänä itseäsi ja sitä kautta muita.

      "Näin ollen katson että pelot siitä mitä karma tulee tuomaan ja syyllisyys siitä, että tietää että karmaa tulee takuulla, kannattaa unohtaa. Jos ihminen on ollut tilanteessa jossa hän ei ole mitenkään kyennyt valitsemaan paremmin, hän on tehnyt mitä on tehnyt ja karma sitten laittaa asetelman tulevaisuudessa uusiksi siten että ihminen saa kokea vastaanottavana tahona sen mitä hän on itse tehnyt aktiivisesti toiselle.

      Tässä on semmoinen probleemi että voidaan väittää että vastuun teoistaan voi tyystin unohtaa, sen kun tekee mitä lystää (koska ei muka voinut muutakaan) ja "maksaa" sitten viulut aikanaan kärsimällä karmataakan omissa nahoissaan. Mutta ihminen joka kykenee valitsemaan että "voin tehdä mitä lystään" on jo niin kehittynyt että hän voi tietentahtoen jättää pahan tekemättä. Vastuutaan ei voi siis välttää kuin olemalla niin kehittymätön, yksinkertainen, vammainen tms. että ei ymmärrä VAPAAN VALINNAN mahdollisuutta.

      Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että ihmisten arvosteleminen, haukkuminen ja syyllistäminen on naurettavaa, koska se joka ei mahda itselleen mitään ei haukkumalla tokene, ja se joka tekee TAHALLAAN pahoin, ei syyllisty. (Mietinpä tätä - ehkä? - sitten kun seuraavan kerran lähtee etusormi sojottamaan ojoon jotta sitä heristäisin.)
      "

      Tässäpä tuli asiaa. Kyse on mielestäni ehdollistumisista vapautumisesta. Eräs ehdollistumisista tässä yhteydessä on se kuinka esim. karman määrittelee tässä inkarnaatiossa.
      Jos karman määrittelee ihmisyydessä ihmisyydenmukaiseksi laiksi spekuloitavaa riittää, jos karman määrittelee samantyyppiseksi laiksi kuin gravitaation tai vaikkapa magnetismin spekuloitavaa riittää. Nykytieteen tiedon valossa gravitaatio tai magnetismi eivät sinällään ole huonoja vertauksia karmaa ajatellessa. Käsitteitä joiden toiminta tiedostetaan/tiedetään, mutta ei tiedetä/tiedosteta mitä ne oikeasti ovat :-)

      Vastuuta ajatuksistaan, sanoistaan tai teoistaan ei uskoakseni voi välttää, koska jokainen näistä toiminnoista luo todellisuutta. Suurin osa tosin ei ota vastuuta mistään noista, mutta eipä se ole mikään vaatimuskaan :-)

      "Mutta ihminen joka kykenee valitsemaan että "voin tehdä mitä lystään" on jo niin kehittynyt että hän voi tietentahtoen jättää pahan tekemättä. "

      Voi olla noinkin, mutta itse näen että koko kehittyneisyys käsitteenä on hieman dualistinen kuten kehittymättömyyskin. Paha on pahaa ja hyvä on hyvää dualistisesessa mielessä aikajanasta riippuen historiallisessa mielessä.

      "Vastuutaan ei voi siis välttää kuin olemalla niin kehittymätön, yksinkertainen, vammainen tms. että ei ymmärrä VAPAAN VALINNAN mahdollisuutta.
      "

      Kuten aiemmin tuossa mainitsin tavallani, nämä ihmiset ovat kantaneet "vastuunsa" jo ennen tänne tuloaan. Voi olla niin että heidän "vapaa valinta" on tapahtunut siellä missä vapaus on aitoa, missä ikinä se onkaan :-)

      "Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen että ihmisten arvosteleminen, haukkuminen ja syyllistäminen on naurettavaa, koska se joka ei mahda itselleen mitään ei haukkumalla tokene, ja se joka tekee TAHALLAAN pahoin, ei syyllisty. (Mietinpä tätä - ehkä? - sitten kun seuraavan kerran lähtee etusormi sojottamaan ojoon jotta sitä heristäisin.)
      "

      Tähän ei ole lisättävää.

      Karmaa en ajattele "lakina". Karman ajattelen jonakin joka ON. Karmasta yleensä puhutaan ajatuksina, sanoina ja tekoina siitä mitä joku toinen tekee itselle. Näppärästi unohdetaan oma vastuu tässä kohtaa. Karma voidaan myös nähdä siinä kuinka tiedostat toisten ajatukset, sanat ja teot suhteessa itseesi. Karma voidaan myös nähdä kombinaatioina. Jokainen valitsee vapaasti :-)

      • -Q-

        Itselleni karma on laki siinä missä gravitaatiokin; ei sen takia että joku olisi sen lain "laatinut", vaan sen takia että se ei kuuntele mitään inhimillisiä vikinöitä. Näin minä sen koen.

        Inhimilliseen karmaan ja karmaherroihin, tai miten sen nyt sanoisi, uskovat korostavat aina kaiken rakkaudellisuutta ja sitä että on olemassa joku hyvä taho joka ikäänkuin hyväksyen katselee kun me täällä opettelemme olemaan ihmisiksi. Minä kun en oikein tuollaiseen erilliseen tahoon usko, niin en myöskään paljon usko aina siihen rakkaus-hömppäänkään. (Sori nyt itsekullekin...)

        Tai tavallaan uskon rakkauteen sellaisena luksuksena jonka itsekukin voi tarjota toisille ja itselleen jos on niin hieno ihminen että semmoiseen kykenee. Eli se rakkaus on meissä, eikä jossakin ulkopuolella josta se meidän elämäämme vaikuttaisi. Jos meissä ei ole rakkautta, ei sitä mistään muualtakaan esiin purskua...

        Nii. Että oikeastaan minulla se usko menee aina niin että sisäpuolisiin juttuihin uskon, mutta en ulkopuolisiin. Uskon että kaikki kumpuaa sisältä käsin. Tai jaloin. xD


      • Neiti Karmaiseva

        Sanskritin kielinen sana Karma on käännetty englanniksi (What is done). Ei siis voida sanoa että on olemassa karman laki.

        Jos käännät sanskritin kielestä karma sanan suomeksi, se on verbi joka ilmaisee tekemistä. Eli kun puhutaan karman laista, sanotaan itse asiassa että "se mitä tehdään-laki" mikä ei kuulosta järjelliseltä.

        Sen sijaan esimerkiksi jos halutaan puhua laista, niin esim. buddhalaiset käyttävät termiä "syyn ja seurauksen laki" joka seuraa tekemisiä.

        Muilla kielillä esim. tiibetin kielessä Karma (nimi)tarkoittaa tähteä. Karma sana voi siis tarkoittaa eri kielillä eri asioita.

        Suomessa karma käsitetään rangaistus-lakina luterilaisesta valtauskonnon opetuksesta ja uskonnon ja Jumala tietoisuuden meille ominaisesta ymmärtämisestä johtuen.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        Itselleni karma on laki siinä missä gravitaatiokin; ei sen takia että joku olisi sen lain "laatinut", vaan sen takia että se ei kuuntele mitään inhimillisiä vikinöitä. Näin minä sen koen.

        Inhimilliseen karmaan ja karmaherroihin, tai miten sen nyt sanoisi, uskovat korostavat aina kaiken rakkaudellisuutta ja sitä että on olemassa joku hyvä taho joka ikäänkuin hyväksyen katselee kun me täällä opettelemme olemaan ihmisiksi. Minä kun en oikein tuollaiseen erilliseen tahoon usko, niin en myöskään paljon usko aina siihen rakkaus-hömppäänkään. (Sori nyt itsekullekin...)

        Tai tavallaan uskon rakkauteen sellaisena luksuksena jonka itsekukin voi tarjota toisille ja itselleen jos on niin hieno ihminen että semmoiseen kykenee. Eli se rakkaus on meissä, eikä jossakin ulkopuolella josta se meidän elämäämme vaikuttaisi. Jos meissä ei ole rakkautta, ei sitä mistään muualtakaan esiin purskua...

        Nii. Että oikeastaan minulla se usko menee aina niin että sisäpuolisiin juttuihin uskon, mutta en ulkopuolisiin. Uskon että kaikki kumpuaa sisältä käsin. Tai jaloin. xD

        "Itselleni karma on laki siinä missä gravitaatiokin"

        Paska valuu alas päin ja leviää.

        "Uskon että kaikki kumpuaa sisältä käsin."

        "Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi."

        Sellaisesta kokonaisuudesta, mistä karma puhuu tarkoittaessaan Jumalaa, voi vähentää pois pahuuden, välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja toivottomuuden ja jäljelle jää siis Jumala, joka hyvyyden ja kaikkitietävyyden lisäksi kykenee luomaankin jotain.

        "en usko Jumalan jumalimmillaan olevan persoonallisuus"

        Persoonaa kehitellessään karmistit pyrkivät persoonattomaan jumaluuteen?

        "Se erityisesti etten osaa selittää uskoani oikeastaan kenellekään toiselle pännii ajoittain."
        Tätä olen hakenut. Buddhalaisuudessa pätee prikuulleen, että esitetään riittävän epämääräisesti jumalista viisautta, jotta jokainen voi luulla löytäneensä mitä ikinä on siinä näkevinään. Kummalliset ajatukset herättävät uusia ajatuksia, historiallinen syvyys ja kattava guruvalikoima sen auktoriteetin. Vaikka puhuisimmekin karmasta, lienet siis tunnustanut puhuvasi omiasi.

        " vierastan palvelusuhteita joissa helposti orjuutetaan sitä alempaa porrasta. Mutta tämä ajatus tietenkin tulee suoraan siitä mitä ihmiset ovat toisilleen tehneet..."

        Tämä ajatus on tunne, mutta myös paljon enemmän. Se on tavattoman arvokas huomio, josta toivoisin sinun ottavan kaiken irti. Käänteiskristillisyys edustaa juuri tätä mainittua pyramidimallia, jossa vallan huipulla on eräänlainen faarao. Jeesuksen antamassa esimerkissä tuo pyramidi oli toisinpäin eli hän kertoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi. Hahmotat tuon pyramidivertauksen, jos vertaat sitä ns. Daavidin tähteen eli (vanhemmalta nimeltään) Salomonin sinettiin.

        ...

        "Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin."

        Nyt sinä esität, että tuo "persoonaton" halusi jotakin. Hassua, surullista.

        "Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten."

        Tämä nyt siltä varalta, että keksisit heittäytyä häijyksi itsellesi tai vaikkapa minulle. Terve tietoisuus tunnistaa virheet, myös omansa, terve itsetunto kestää ne. Tervehtynyt sielu on jo saanut anteeksi.


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "Itselleni karma on laki siinä missä gravitaatiokin"

        Paska valuu alas päin ja leviää.

        "Uskon että kaikki kumpuaa sisältä käsin."

        "Jumala on (huono nimike) kaikki-mitä-on-olemassa, joten en koe häntä erilliseksi "häneksi" tai persoonaksi, vaan kokonaisuuden summaksi."

        Sellaisesta kokonaisuudesta, mistä karma puhuu tarkoittaessaan Jumalaa, voi vähentää pois pahuuden, välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja toivottomuuden ja jäljelle jää siis Jumala, joka hyvyyden ja kaikkitietävyyden lisäksi kykenee luomaankin jotain.

        "en usko Jumalan jumalimmillaan olevan persoonallisuus"

        Persoonaa kehitellessään karmistit pyrkivät persoonattomaan jumaluuteen?

        "Se erityisesti etten osaa selittää uskoani oikeastaan kenellekään toiselle pännii ajoittain."
        Tätä olen hakenut. Buddhalaisuudessa pätee prikuulleen, että esitetään riittävän epämääräisesti jumalista viisautta, jotta jokainen voi luulla löytäneensä mitä ikinä on siinä näkevinään. Kummalliset ajatukset herättävät uusia ajatuksia, historiallinen syvyys ja kattava guruvalikoima sen auktoriteetin. Vaikka puhuisimmekin karmasta, lienet siis tunnustanut puhuvasi omiasi.

        " vierastan palvelusuhteita joissa helposti orjuutetaan sitä alempaa porrasta. Mutta tämä ajatus tietenkin tulee suoraan siitä mitä ihmiset ovat toisilleen tehneet..."

        Tämä ajatus on tunne, mutta myös paljon enemmän. Se on tavattoman arvokas huomio, josta toivoisin sinun ottavan kaiken irti. Käänteiskristillisyys edustaa juuri tätä mainittua pyramidimallia, jossa vallan huipulla on eräänlainen faarao. Jeesuksen antamassa esimerkissä tuo pyramidi oli toisinpäin eli hän kertoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi. Hahmotat tuon pyramidivertauksen, jos vertaat sitä ns. Daavidin tähteen eli (vanhemmalta nimeltään) Salomonin sinettiin.

        ...

        "Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin."

        Nyt sinä esität, että tuo "persoonaton" halusi jotakin. Hassua, surullista.

        "Myös oma itsekin pitää lopulta armahtaa, tajuta että tässä nyt pitäisi elää eikä etsiä murhanhimoisin silmin tahoja joita syytellä siitä että elämä ei mene niinkuin tykkäisi eniten."

        Tämä nyt siltä varalta, että keksisit heittäytyä häijyksi itsellesi tai vaikkapa minulle. Terve tietoisuus tunnistaa virheet, myös omansa, terve itsetunto kestää ne. Tervehtynyt sielu on jo saanut anteeksi.

        Se että on vaikea kertoa uskostaan johtuu siitä että kieli on vajavainen väline ja me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Mutta ennenkaikkea ongelma on siinä että pisara ei pysty kuvailemaan merta, vaikka on samaa substanssia. Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena.

        >Persoonaa kehitellessään karmistit pyrkivät persoonattomaan jumaluuteen?

        Enköhän ainoastaan minä ole tämän persoonattoman jumalan fanittaja näillä palstoilla, tosin en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen, mutta sen voi ehkä toisinaan kytkeä pois päältä ja silloin ehkä Henki/Itse/Jumala pääsee läpi tuomaan oman viestinsä. (Mystistä? Olkoon. :))

        >>"Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin."

        >Nyt sinä esität, että tuo "persoonaton" halusi jotakin. Hassua, surullista.

        Minun uskoni ei tietenkään ole aina sen loogisempaa kuin kenenkään muunkaan, mutta tätä täytyykin mietiskellä. Käytän mielelläni sanaa "persoonaton" osoittaakseni ettei taho jota minä pidän sylttytehtaana ole inhimillinen, eli siinä ei ole meidän vikojamme ja vajeitamme. Persoonaton olento tai kokonaisuus ei mielestäni ole kenenkään pompoteltavissa ja suutahtele tuon tuostakin kuten me ihmiset teemme sekä meidän kaikki ne jumalat joita "pyhistä kirjoistamme" löytyy. Inhimillinen jumala valitettavasti on minulle ällötys.

        Mutta täytyy pohdiskella joku muu sana tuon persoonattoman tilalle, koska siitä on ennenkin tullut vain pelkkää närää kun monet tuntuvat olettavan että persoonaton = olematon. Ja voiko persoonaton haluta jotain?

        Onko persoonallista haluta olemassaoloa? Kysymys joka kuulostaa jotenkin kauhean itämaiselta.

        >Jeesuksen antamassa esimerkissä tuo pyramidi oli toisinpäin eli hän kertoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi.

        Tämäpä pitäisikin muistaa kun Jeesuksesta tulee puhe. Olen niin väsynyt siihen Jeesus on Jumala -huutoon, että Jeesuksen palvelusaspekti on ihan tervetullut ajatuksi aina vaihteeksi.

        Tunneihmisenä menen toki laidasta laitaan, mutta periaate nyt kumminkin on se että positiiviseen positiivista ja negatiiviseen negatiivista. ;) Tai ei nyt ainakaan koskaan positiiviseen negatiivista.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        Se että on vaikea kertoa uskostaan johtuu siitä että kieli on vajavainen väline ja me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Mutta ennenkaikkea ongelma on siinä että pisara ei pysty kuvailemaan merta, vaikka on samaa substanssia. Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena.

        >Persoonaa kehitellessään karmistit pyrkivät persoonattomaan jumaluuteen?

        Enköhän ainoastaan minä ole tämän persoonattoman jumalan fanittaja näillä palstoilla, tosin en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen, mutta sen voi ehkä toisinaan kytkeä pois päältä ja silloin ehkä Henki/Itse/Jumala pääsee läpi tuomaan oman viestinsä. (Mystistä? Olkoon. :))

        >>"Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin."

        >Nyt sinä esität, että tuo "persoonaton" halusi jotakin. Hassua, surullista.

        Minun uskoni ei tietenkään ole aina sen loogisempaa kuin kenenkään muunkaan, mutta tätä täytyykin mietiskellä. Käytän mielelläni sanaa "persoonaton" osoittaakseni ettei taho jota minä pidän sylttytehtaana ole inhimillinen, eli siinä ei ole meidän vikojamme ja vajeitamme. Persoonaton olento tai kokonaisuus ei mielestäni ole kenenkään pompoteltavissa ja suutahtele tuon tuostakin kuten me ihmiset teemme sekä meidän kaikki ne jumalat joita "pyhistä kirjoistamme" löytyy. Inhimillinen jumala valitettavasti on minulle ällötys.

        Mutta täytyy pohdiskella joku muu sana tuon persoonattoman tilalle, koska siitä on ennenkin tullut vain pelkkää närää kun monet tuntuvat olettavan että persoonaton = olematon. Ja voiko persoonaton haluta jotain?

        Onko persoonallista haluta olemassaoloa? Kysymys joka kuulostaa jotenkin kauhean itämaiselta.

        >Jeesuksen antamassa esimerkissä tuo pyramidi oli toisinpäin eli hän kertoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi.

        Tämäpä pitäisikin muistaa kun Jeesuksesta tulee puhe. Olen niin väsynyt siihen Jeesus on Jumala -huutoon, että Jeesuksen palvelusaspekti on ihan tervetullut ajatuksi aina vaihteeksi.

        Tunneihmisenä menen toki laidasta laitaan, mutta periaate nyt kumminkin on se että positiiviseen positiivista ja negatiiviseen negatiivista. ;) Tai ei nyt ainakaan koskaan positiiviseen negatiivista.

        "en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen"

        Tuossa esiintyvä ristiriita kertonee ettet ole asiasta kovinkaan varma, mutta tällä hetkellä tunnet pettymystä ihmisiin, niinkö?

        Hmm... pureskelen viestiäsi tarkemmin ja palaan asiaan.


      • Neiti Karmanen
        H.H. kirjoitti:

        "en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen"

        Tuossa esiintyvä ristiriita kertonee ettet ole asiasta kovinkaan varma, mutta tällä hetkellä tunnet pettymystä ihmisiin, niinkö?

        Hmm... pureskelen viestiäsi tarkemmin ja palaan asiaan.

        nautin viestiesi lukemisesta ;)


      • H.H.
        Neiti Karmanen kirjoitti:

        nautin viestiesi lukemisesta ;)

        Kiitos, kiitos :)

        Eikö kukaan kuitenkaan kertonut sinulle minun olevan vähintäinkin osa-aikakristitty?


      • Neiti Karmanen
        H.H. kirjoitti:

        Kiitos, kiitos :)

        Eikö kukaan kuitenkaan kertonut sinulle minun olevan vähintäinkin osa-aikakristitty?

        itse puutun melkein joka asiaan, joka nenän eteeni tulee. Odotan pelolla että analysoit minut.. :)


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen"

        Tuossa esiintyvä ristiriita kertonee ettet ole asiasta kovinkaan varma, mutta tällä hetkellä tunnet pettymystä ihmisiin, niinkö?

        Hmm... pureskelen viestiäsi tarkemmin ja palaan asiaan.

        Minulla ei ole mitään lukkoon lyötyä käsitystä mistään, vaan hetkestä hetkeen ajattelen asiat uusiksi kulloisenkin ymmärrykseni pohjalta. Tämä on yksi niistä syistä miksi en voi ottaa valmiiksi pureskeltua, valmiina ojennettua uskontoa. Sitä mukaa kuin minulle tulee uusia ajatuksia ja oivalluksia jokainen oppi ja uskonto jäisi väistämättä ikäänkuin "liian pieneksi". Eihän siinä olisi mitään järkeä että pomppisin uskonnosta toiseen kuin paraskin takinkääntäjä; parempi on että olen uskonnotta ja ajattelen ja koen asioita uusiksi sitä mukaa kuin tarvis on.

        Tällä hetkellä olen kai enemmän kuin koskaan sitä mieltä että persoona ei voi täydellistyä. En silti ole sen pettyneempi ihmisiin kuin aiemminkaan, miellän vain enempi tätä kehittymisjuttua toiselta kantilta kuin mitä esim. New Age yleensä kai tapaa käsitellä.

        Kehittymisen hyvin helposti kuvittelee lisäämiseksi ja kasvamiseksi, mutta jospa se onkin vähentämistä. Mitä sen on väliä millainen persoona ihmiseltä löytyy, jos pääasia onkin laittaa tämä persoona sivuun ja saada siten suora yhteys Henkeen...

        Tämä funtsailu on toki vähän vaiheessa ja ehkä suotta hämmennän sinua näitä tähän pohtimalla. Mutta saahan näitä muutkin toki lukea.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        Se että on vaikea kertoa uskostaan johtuu siitä että kieli on vajavainen väline ja me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Mutta ennenkaikkea ongelma on siinä että pisara ei pysty kuvailemaan merta, vaikka on samaa substanssia. Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena.

        >Persoonaa kehitellessään karmistit pyrkivät persoonattomaan jumaluuteen?

        Enköhän ainoastaan minä ole tämän persoonattoman jumalan fanittaja näillä palstoilla, tosin en tiedä että kehitänkö tässä persoonaani. Nykyisin näkisin että persoona on kaikilla ihmisillä täyspaska ja sitä ei pysty kehittämään täydellisyyteen, mutta sen voi ehkä toisinaan kytkeä pois päältä ja silloin ehkä Henki/Itse/Jumala pääsee läpi tuomaan oman viestinsä. (Mystistä? Olkoon. :))

        >>"Minä uskon että me olemme täällä koska Alkusyy (Jumala, Tao, Yksi) haluaa niin."

        >Nyt sinä esität, että tuo "persoonaton" halusi jotakin. Hassua, surullista.

        Minun uskoni ei tietenkään ole aina sen loogisempaa kuin kenenkään muunkaan, mutta tätä täytyykin mietiskellä. Käytän mielelläni sanaa "persoonaton" osoittaakseni ettei taho jota minä pidän sylttytehtaana ole inhimillinen, eli siinä ei ole meidän vikojamme ja vajeitamme. Persoonaton olento tai kokonaisuus ei mielestäni ole kenenkään pompoteltavissa ja suutahtele tuon tuostakin kuten me ihmiset teemme sekä meidän kaikki ne jumalat joita "pyhistä kirjoistamme" löytyy. Inhimillinen jumala valitettavasti on minulle ällötys.

        Mutta täytyy pohdiskella joku muu sana tuon persoonattoman tilalle, koska siitä on ennenkin tullut vain pelkkää närää kun monet tuntuvat olettavan että persoonaton = olematon. Ja voiko persoonaton haluta jotain?

        Onko persoonallista haluta olemassaoloa? Kysymys joka kuulostaa jotenkin kauhean itämaiselta.

        >Jeesuksen antamassa esimerkissä tuo pyramidi oli toisinpäin eli hän kertoi tulleensa palvelemaan, ei palveltavaksi.

        Tämäpä pitäisikin muistaa kun Jeesuksesta tulee puhe. Olen niin väsynyt siihen Jeesus on Jumala -huutoon, että Jeesuksen palvelusaspekti on ihan tervetullut ajatuksi aina vaihteeksi.

        Tunneihmisenä menen toki laidasta laitaan, mutta periaate nyt kumminkin on se että positiiviseen positiivista ja negatiiviseen negatiivista. ;) Tai ei nyt ainakaan koskaan positiiviseen negatiivista.

        Lupasin palata asiaan.

        "Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena."

        Muotoillaan tuota uudelleen jättämällä turhat pois: Yksittäisenä ihmisolentona en voi hahmottaa kokonaisuutta.
        Tästä syystä logiikan keinoin ei myöskään voi saada kokonaisvaltaista otetta 'kokonaisuudesta'. Varsinkin tuonpuoleisuuden käsittely tuppaa parhaimmillaankin jäämään ns. sivistyneiden arvausten tasolle. Rehellinen etsijä joutuu myöntämään, että sekä prosessoimansa kokemukselliset tapahtumat että toisten kokemukset ja päättelyt totuudentavoittelussaan, jos eivät johda umpikujaan, niin ainakin jättävät puolitiehen ja eksyksiin.

        Umpikuja ei tarjoa filosofisesti mitään inhimillisesti loogisia vaihtoehtoja, jos et voi mennä takaisin mistä tulit. Myös eksyksissä oleva on aikansa harhailtuaan samassa asemassa. Jos jotakin hyvää on tämänkaltaisissa ahdingoissa, niin silloin ainakin ihminen on rehellisimmillään ja kykenee ehkäpä jopa luopumaan omavoimaisuudestaan. Ei, siis ei kykene, vaan se on riisuttu kaikki pois.

        Tuossa alastomuudessa ei inhimillinen megalomania lämmitä. Miksi siis edelleen pitäytyä sellaisessa ajatuksessa, joka kuihtuu olemattomiin ruokkiessaan itseään?

        Kristillinen usko ei aukea sekään kokonaisuutena, eikä se tarjoa pakettiratkaisuja elämään. Sen sanoma on, että saat elämän, jos vain huolit. Ilmoitususkonto tosin ei puhuttele niitä, jotka väittävät itsestään liikoja, mm. sanoessaan olevansa jumalia.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        Minulla ei ole mitään lukkoon lyötyä käsitystä mistään, vaan hetkestä hetkeen ajattelen asiat uusiksi kulloisenkin ymmärrykseni pohjalta. Tämä on yksi niistä syistä miksi en voi ottaa valmiiksi pureskeltua, valmiina ojennettua uskontoa. Sitä mukaa kuin minulle tulee uusia ajatuksia ja oivalluksia jokainen oppi ja uskonto jäisi väistämättä ikäänkuin "liian pieneksi". Eihän siinä olisi mitään järkeä että pomppisin uskonnosta toiseen kuin paraskin takinkääntäjä; parempi on että olen uskonnotta ja ajattelen ja koen asioita uusiksi sitä mukaa kuin tarvis on.

        Tällä hetkellä olen kai enemmän kuin koskaan sitä mieltä että persoona ei voi täydellistyä. En silti ole sen pettyneempi ihmisiin kuin aiemminkaan, miellän vain enempi tätä kehittymisjuttua toiselta kantilta kuin mitä esim. New Age yleensä kai tapaa käsitellä.

        Kehittymisen hyvin helposti kuvittelee lisäämiseksi ja kasvamiseksi, mutta jospa se onkin vähentämistä. Mitä sen on väliä millainen persoona ihmiseltä löytyy, jos pääasia onkin laittaa tämä persoona sivuun ja saada siten suora yhteys Henkeen...

        Tämä funtsailu on toki vähän vaiheessa ja ehkä suotta hämmennän sinua näitä tähän pohtimalla. Mutta saahan näitä muutkin toki lukea.

        Siinä määrin osuit hermoon, että viestisi oli kuin omasta näppiksestäni. Oma otsikkoni olisi vain ollut Tiiäpä Hänestä, isolla H:lla, ilman pistettä ja kahdella isolla H:lla pisteineen ;)


      • &quot;älä ala&quot; ;D
        H.H. kirjoitti:

        Lupasin palata asiaan.

        "Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena."

        Muotoillaan tuota uudelleen jättämällä turhat pois: Yksittäisenä ihmisolentona en voi hahmottaa kokonaisuutta.
        Tästä syystä logiikan keinoin ei myöskään voi saada kokonaisvaltaista otetta 'kokonaisuudesta'. Varsinkin tuonpuoleisuuden käsittely tuppaa parhaimmillaankin jäämään ns. sivistyneiden arvausten tasolle. Rehellinen etsijä joutuu myöntämään, että sekä prosessoimansa kokemukselliset tapahtumat että toisten kokemukset ja päättelyt totuudentavoittelussaan, jos eivät johda umpikujaan, niin ainakin jättävät puolitiehen ja eksyksiin.

        Umpikuja ei tarjoa filosofisesti mitään inhimillisesti loogisia vaihtoehtoja, jos et voi mennä takaisin mistä tulit. Myös eksyksissä oleva on aikansa harhailtuaan samassa asemassa. Jos jotakin hyvää on tämänkaltaisissa ahdingoissa, niin silloin ainakin ihminen on rehellisimmillään ja kykenee ehkäpä jopa luopumaan omavoimaisuudestaan. Ei, siis ei kykene, vaan se on riisuttu kaikki pois.

        Tuossa alastomuudessa ei inhimillinen megalomania lämmitä. Miksi siis edelleen pitäytyä sellaisessa ajatuksessa, joka kuihtuu olemattomiin ruokkiessaan itseään?

        Kristillinen usko ei aukea sekään kokonaisuutena, eikä se tarjoa pakettiratkaisuja elämään. Sen sanoma on, että saat elämän, jos vain huolit. Ilmoitususkonto tosin ei puhuttele niitä, jotka väittävät itsestään liikoja, mm. sanoessaan olevansa jumalia.

        ¤Sen sanoma on, että saat elämän, jos vain huolit.¤

        "Saat elämän kun menetät sen" on se sanoma ja se tarkoittaa juuri Q:n selittämää oleellisesti ihmismäisen turhuuden laventamista olemattomiin.

        Asioiden turhuuden ja käsittämättömän typeryydenkin oivaltaminen tekee ne 'tyhjiksi', vain olennainen jää ja se olennainen avaa kaiken oleellisen (tietenkin).


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        Lupasin palata asiaan.

        "Yksittäisenä mitättömänä ihmisolentona en voi mitenkään hahmottaa sellaista määrätöntä kokonaisuutta johon kuulun yhtenä osasena."

        Muotoillaan tuota uudelleen jättämällä turhat pois: Yksittäisenä ihmisolentona en voi hahmottaa kokonaisuutta.
        Tästä syystä logiikan keinoin ei myöskään voi saada kokonaisvaltaista otetta 'kokonaisuudesta'. Varsinkin tuonpuoleisuuden käsittely tuppaa parhaimmillaankin jäämään ns. sivistyneiden arvausten tasolle. Rehellinen etsijä joutuu myöntämään, että sekä prosessoimansa kokemukselliset tapahtumat että toisten kokemukset ja päättelyt totuudentavoittelussaan, jos eivät johda umpikujaan, niin ainakin jättävät puolitiehen ja eksyksiin.

        Umpikuja ei tarjoa filosofisesti mitään inhimillisesti loogisia vaihtoehtoja, jos et voi mennä takaisin mistä tulit. Myös eksyksissä oleva on aikansa harhailtuaan samassa asemassa. Jos jotakin hyvää on tämänkaltaisissa ahdingoissa, niin silloin ainakin ihminen on rehellisimmillään ja kykenee ehkäpä jopa luopumaan omavoimaisuudestaan. Ei, siis ei kykene, vaan se on riisuttu kaikki pois.

        Tuossa alastomuudessa ei inhimillinen megalomania lämmitä. Miksi siis edelleen pitäytyä sellaisessa ajatuksessa, joka kuihtuu olemattomiin ruokkiessaan itseään?

        Kristillinen usko ei aukea sekään kokonaisuutena, eikä se tarjoa pakettiratkaisuja elämään. Sen sanoma on, että saat elämän, jos vain huolit. Ilmoitususkonto tosin ei puhuttele niitä, jotka väittävät itsestään liikoja, mm. sanoessaan olevansa jumalia.

        Jeesus sanoi että "te olette jumalia", mutta itse en ole kehdannut sellaista koskaan väittää sen paremmin muista kuin itsestänikään. Siinä on eroa onko Jumalaa vaiko jumala. Pisara on osa merta, mutta ei meri.

        Kannattaa näissä katsomuksellisissa keskusteluissa aina välillä muistaakin, toden totta, että lätinää ja löpötystä tämä vain on! Periaatteessa omien syvien kokemusten (jos niitä on) pitäisi riittää ihmiselle, mutta koskas ne ovat ikinä riittäneet kun pitää aikaa tappaa.

        Ymmärrettävää toki on ettei niistä kokemuksistaan välttämättä kukaan halua puhua, sillä joskus ne ovat liian henkilökohtaisia esiin tuotavaksi ja joskus taas ei ole mitään mieltä antaa arvokkaimpia kokemuksiaan kaikkien rääpösteltäväksi.


      • Neiti Karmanen
        -Q- kirjoitti:

        Jeesus sanoi että "te olette jumalia", mutta itse en ole kehdannut sellaista koskaan väittää sen paremmin muista kuin itsestänikään. Siinä on eroa onko Jumalaa vaiko jumala. Pisara on osa merta, mutta ei meri.

        Kannattaa näissä katsomuksellisissa keskusteluissa aina välillä muistaakin, toden totta, että lätinää ja löpötystä tämä vain on! Periaatteessa omien syvien kokemusten (jos niitä on) pitäisi riittää ihmiselle, mutta koskas ne ovat ikinä riittäneet kun pitää aikaa tappaa.

        Ymmärrettävää toki on ettei niistä kokemuksistaan välttämättä kukaan halua puhua, sillä joskus ne ovat liian henkilökohtaisia esiin tuotavaksi ja joskus taas ei ole mitään mieltä antaa arvokkaimpia kokemuksiaan kaikkien rääpösteltäväksi.

        että Jeesus olisi sanonut että te olette Jumalia. Katsoisin sen mielenkiinnolla jos se raamatusta löytyy. Sattuisitko tietämään kohdan?


      • H.H.
        Neiti Karmanen kirjoitti:

        että Jeesus olisi sanonut että te olette Jumalia. Katsoisin sen mielenkiinnolla jos se raamatusta löytyy. Sattuisitko tietämään kohdan?

        Psalmit 82

        Jumala on jumalien tuomari
        1 Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: [2. Moos. 15:11 ]
        2 "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela)
        3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista.
        4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. [Job 29:12-17]
        5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät.
        6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, [Joh. 10:34]
        7 te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" [Jes. 14:15; Hes. 28:8]
        8 Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. [1. Moos. 18:25 ]

        Johannes 10

        30 Minä ja Isä olemme yhtä."
        31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
        32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"
        33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." [3. Moos. 24:16; Mark. 14:64; Joh. 5:18]
        34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]
        35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
        36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
        37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
        38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." [Joh. 14:10,11]

        Nämä kohdat löytyivät ao. linkin raamattuhaulla:

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible


      • H.H.
        H.H. kirjoitti:

        Psalmit 82

        Jumala on jumalien tuomari
        1 Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: [2. Moos. 15:11 ]
        2 "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela)
        3 Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista.
        4 Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. [Job 29:12-17]
        5 Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät.
        6 Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, [Joh. 10:34]
        7 te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" [Jes. 14:15; Hes. 28:8]
        8 Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. [1. Moos. 18:25 ]

        Johannes 10

        30 Minä ja Isä olemme yhtä."
        31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.
        32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"
        33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." [3. Moos. 24:16; Mark. 14:64; Joh. 5:18]
        34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]
        35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
        36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
        37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
        38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." [Joh. 14:10,11]

        Nämä kohdat löytyivät ao. linkin raamattuhaulla:

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

        Katso myös 2.Tess: 3-12


      • Neiti Karmanen
        H.H. kirjoitti:

        Katso myös 2.Tess: 3-12

        asia on harvinaisen selvä. Uskon olevani Jumalan palvelija, ja sellaisena pysyn. Minä en ole Jumala.Raamattu on niin ristiriitainen, ikäänkuin siinä ei olisi vain yhtä uskomusta, vaan monia. Tunnen että on parempi jättää sen tutkiminen.Kiitos!


      • -Q-
        Neiti Karmanen kirjoitti:

        että Jeesus olisi sanonut että te olette Jumalia. Katsoisin sen mielenkiinnolla jos se raamatusta löytyy. Sattuisitko tietämään kohdan?

        34. Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?

        Joh.10:34

        http://ftp.funet.fi/index/bible/finnish/1933,38/Joh.10.html

        Siellä Jeesusta on syytetty Jumalan pilkkaamisesta kun hän sanoo olevansa tämän poika, ja Jeesus muistuttaa jne.

        Jotkut uskovaiset ovat sitä mieltä että mitään mitä on tapahtunut ennen Jeesusta ei tarvitse noteerata, toiset taas ovat sitä mieltä että ei Laki mihinkään ole hävinnyt. Mitä yleensäkin tarkoittaa se kun Jeesus sanoo "täyttäneensä" lain? Itselleni tulisi lähinnä mieleen että hän täydellistäisi lain sillä rakkauden kaksoiskäskyllään, mutta tässä tietenkin pohdin asiaa joka ei välttämättä minulle edes kuulu kun en ole k-uskovainen (mutta spekulaatio sinänsä on aina antoisaa).

        Johanneksen evankeliumi on kyllä sen verran vaikea kirja etten ihmettelisi vaikka se olisi alunperin ollut gnostilainen. Sellaisenkin teorian olen kuullut että sen kirjoitti Jeesuksen puoliso Maria Magdaleena, jonka vuoksi se Jeesuksen ylistäminen siinä sitten olisi niin prominenttia. Mutta olenpa kuullut sellaisenkin teorian että Jeesus itse kirjoitti sen, vähän kai niinkuin Carlos Castaneda kirjoitti kaikki omat kirjansa. Ei välttämättä yksi yhteen todellisten tapahtumien kanssa, vaan opettavaksi tarinaksi.

        Viime aikoina olen vähän ihmetellyt että mitä ihmeen eroa UT:n kirjoitelmissa on esim. teosofisiin kirjoihin, kun ne kuulostavat melkolailla samoilta joskus. Ehkei mitään eroa - ehkä Jeesus kumppaneineen oli sen oman aikansa Sen Jutun puuhamiehiä ja -naisia, ja kaikki ne kirjoitelmat oli tosiaan tarkoitettu ymmärrettäviksi vähän syvemmällä tasolla kuin että ne olisivat vain kuvaus "todellisista tapahtumista".

        Ihmisten on joskus vähän vaikea ymmärtää sitä että ei se homma niin mene että kaiken mitä kirjoitetaan pitää olla absolut tapahtunut ja totta jotta siitä saisi jotain viisasta ja hyvää irti. Mutta elämme maassa missä luetaan Päätaloa ja yritetään saada selville kuka oli Linnan Rokka, joten turha kai täällä on tämmöisestä aiheesta edes aloittaakaan.


      • H.H.
        Neiti Karmanen kirjoitti:

        asia on harvinaisen selvä. Uskon olevani Jumalan palvelija, ja sellaisena pysyn. Minä en ole Jumala.Raamattu on niin ristiriitainen, ikäänkuin siinä ei olisi vain yhtä uskomusta, vaan monia. Tunnen että on parempi jättää sen tutkiminen.Kiitos!

        "Raamattu on niin ristiriitainen, ikäänkuin siinä ei olisi vain yhtä uskomusta, vaan monia. Tunnen että on parempi jättää sen tutkiminen.Kiitos!"

        Äkkiväärien pikalinjausten sijaan mieti hetki, miksi jotkut harkitsevaiset ihmiset pitäytyvät Raamatussa, vaikka he varmasti ovat kokeneet samoin kuin sinä. Itse koen joidenkin näennäisesti ristikkäisten uskomusten avautuneen omassa elämässäni, vieläpä senhetkiseen tarpeeseen. Varmaankin tästä syystä toiset puhuvat elävästä kirjasta.

        Pelkän painomusteanalyysin sijaan koeta lukea sydämelläsi. Tjaah, ehkäpä minun ei pitäisi ärtsyillä sinulle, ja huomaat toki Raamatussa monien keskeistenkin henkilöiden vastustelleen Jumalan kutsua. Vaikka Jumala kertoisi itsestään meille miten paljon hyvänsä, aina suuri osa jää mysteeriksi. Siitä syystä Raamatun, Jumalan ja maailmankuvan tiedollinen hallinta joutuu aina lopulta alistumaan uskonvaraisuuksiksi.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        34. Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?

        Joh.10:34

        http://ftp.funet.fi/index/bible/finnish/1933,38/Joh.10.html

        Siellä Jeesusta on syytetty Jumalan pilkkaamisesta kun hän sanoo olevansa tämän poika, ja Jeesus muistuttaa jne.

        Jotkut uskovaiset ovat sitä mieltä että mitään mitä on tapahtunut ennen Jeesusta ei tarvitse noteerata, toiset taas ovat sitä mieltä että ei Laki mihinkään ole hävinnyt. Mitä yleensäkin tarkoittaa se kun Jeesus sanoo "täyttäneensä" lain? Itselleni tulisi lähinnä mieleen että hän täydellistäisi lain sillä rakkauden kaksoiskäskyllään, mutta tässä tietenkin pohdin asiaa joka ei välttämättä minulle edes kuulu kun en ole k-uskovainen (mutta spekulaatio sinänsä on aina antoisaa).

        Johanneksen evankeliumi on kyllä sen verran vaikea kirja etten ihmettelisi vaikka se olisi alunperin ollut gnostilainen. Sellaisenkin teorian olen kuullut että sen kirjoitti Jeesuksen puoliso Maria Magdaleena, jonka vuoksi se Jeesuksen ylistäminen siinä sitten olisi niin prominenttia. Mutta olenpa kuullut sellaisenkin teorian että Jeesus itse kirjoitti sen, vähän kai niinkuin Carlos Castaneda kirjoitti kaikki omat kirjansa. Ei välttämättä yksi yhteen todellisten tapahtumien kanssa, vaan opettavaksi tarinaksi.

        Viime aikoina olen vähän ihmetellyt että mitä ihmeen eroa UT:n kirjoitelmissa on esim. teosofisiin kirjoihin, kun ne kuulostavat melkolailla samoilta joskus. Ehkei mitään eroa - ehkä Jeesus kumppaneineen oli sen oman aikansa Sen Jutun puuhamiehiä ja -naisia, ja kaikki ne kirjoitelmat oli tosiaan tarkoitettu ymmärrettäviksi vähän syvemmällä tasolla kuin että ne olisivat vain kuvaus "todellisista tapahtumista".

        Ihmisten on joskus vähän vaikea ymmärtää sitä että ei se homma niin mene että kaiken mitä kirjoitetaan pitää olla absolut tapahtunut ja totta jotta siitä saisi jotain viisasta ja hyvää irti. Mutta elämme maassa missä luetaan Päätaloa ja yritetään saada selville kuka oli Linnan Rokka, joten turha kai täällä on tämmöisestä aiheesta edes aloittaakaan.

        "spekulaatio sinänsä on aina antoisaa"

        => Vapaamuurarimentaliteetti, joka ilmenee myös mormonismissa. Faktat kyseisiä kuppikuntia pyritään hukuttamaan disinformaatiotulvalla. Vanhastaan konstista käytettiin ilmaisua vastaväitteitten suo.

        "Viime aikoina olen vähän ihmetellyt että mitä ihmeen eroa UT:n kirjoitelmissa on esim. teosofisiin kirjoihin"

        Tästäpä:

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/teosofia.html

        Kristinusko ei siis ole okkultismia.

        Näin lisäyksenä vielä huomautus: Kaikenlaiset kevyet letkaukset asiainkulusta eivät ole teorioita. Jenkkipojat ja -tytöt käyttävät sanaa teoria kylläkin kahdessa merkityksessä, joista toinen on tämä mutu = teoria ja toinen sitten se paremmin perusteltu, tosiasioiden pohjalta tehty kuvaus.


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "spekulaatio sinänsä on aina antoisaa"

        => Vapaamuurarimentaliteetti, joka ilmenee myös mormonismissa. Faktat kyseisiä kuppikuntia pyritään hukuttamaan disinformaatiotulvalla. Vanhastaan konstista käytettiin ilmaisua vastaväitteitten suo.

        "Viime aikoina olen vähän ihmetellyt että mitä ihmeen eroa UT:n kirjoitelmissa on esim. teosofisiin kirjoihin"

        Tästäpä:

        http://www.uskontojenuhrientuki.fi/teosofia.html

        Kristinusko ei siis ole okkultismia.

        Näin lisäyksenä vielä huomautus: Kaikenlaiset kevyet letkaukset asiainkulusta eivät ole teorioita. Jenkkipojat ja -tytöt käyttävät sanaa teoria kylläkin kahdessa merkityksessä, joista toinen on tämä mutu = teoria ja toinen sitten se paremmin perusteltu, tosiasioiden pohjalta tehty kuvaus.

        -sanaa käytän mikäli aiheesta on kokonainen kirjakin värkätty. Siitä on jo vuosia, mutta kumminkin muistelisin nähneeni Akateemisessa kirjakaupassa kirjan jossa väitettiin Jeesuksen kirjoittaneen Johanneksen evankeliumin. Sitä en muista missä näin ajatuksen siitä että Maria M olisi sen kirjoittanut, mutta jokatapauksessa kyseessä on toisen ihmisen näkemys eikä oma "musta nyt vaan tuntuis tältä". Pyrin kyllä aina tuomaan esille ovatko esittämäni ajatukset omiani vai muiden.

        Tällä palstalla ei ole mitään velvollisuutta noudattaa k-uskolle nykyisin määriteltyjä rajoituksia. Eikä sen puoleen minkään muunkaan. Teosofiaa en myöskään pitäisi okkultismina, koska okkultismi tarkoittaa salatiedettä ja teosofiassa ei ole mitään salaista - siellähän ne on kaikki kirjat vapaasti kirjastossa kaikkien lainattavissa.

        Sensijaan joku keskieurooppalainen Ruusuristi, mikä lie Amorc, voisi olla jo eri asia ja siihen en olekaan itse sen kummemmin perehtynyt varsinaisesti. Itseasiassa suhtaudun salaseuroihin hieman karsaasti. Enimmäkseen niihin osallistuvat vain luulevat olevansa jotakin ihmeellistä...


      • Neiti Karmanen
        H.H. kirjoitti:

        "Raamattu on niin ristiriitainen, ikäänkuin siinä ei olisi vain yhtä uskomusta, vaan monia. Tunnen että on parempi jättää sen tutkiminen.Kiitos!"

        Äkkiväärien pikalinjausten sijaan mieti hetki, miksi jotkut harkitsevaiset ihmiset pitäytyvät Raamatussa, vaikka he varmasti ovat kokeneet samoin kuin sinä. Itse koen joidenkin näennäisesti ristikkäisten uskomusten avautuneen omassa elämässäni, vieläpä senhetkiseen tarpeeseen. Varmaankin tästä syystä toiset puhuvat elävästä kirjasta.

        Pelkän painomusteanalyysin sijaan koeta lukea sydämelläsi. Tjaah, ehkäpä minun ei pitäisi ärtsyillä sinulle, ja huomaat toki Raamatussa monien keskeistenkin henkilöiden vastustelleen Jumalan kutsua. Vaikka Jumala kertoisi itsestään meille miten paljon hyvänsä, aina suuri osa jää mysteeriksi. Siitä syystä Raamatun, Jumalan ja maailmankuvan tiedollinen hallinta joutuu aina lopulta alistumaan uskonvaraisuuksiksi.

        Olet hyvin älykäs ihminen, ja ihailen sitä. Jos olisi olemassa kristitty seurakunta missä olisi sinun kaltaisiasi ihmisiä äänessä ja muut pidettäisiin hiljaa, voisin olla siellä oppimassa. Joten olen seurakunnaton.

        Minulla on toisenlaiset oppikirjat tällä hetkellä mihin keskityn, ja en ole Jumalaton. Lisäksi uskon että olemassa on vain yksi Jumala, jolle on annettu erilaisia nimiä eri puolilla maailmaa. Pyhät kirjat ovat myös erilaisia. Jumalan armosta meillä on mahdollisuus valita oppijärjestelmämme sen puitteissa, mikä meitä eniten viehättää.

        Minua viehättää erityisesti uskonnon harjoittaminen kasvissyönnin puitteissa. Jumalan armosta tällainen on mahdollista.Kristityt pitävät aika ankarasti kiinni lihansyönnistä, ja minulle on monta kertaa sanottu, että kuule syö vain lihaa, Raamatussa sanotaan että saat syödä lihaa.

        Kun se ei ole saamisesta kiinni, en vain halua. En halua syödä eläimiä, ja uskoakseni minulla on oikeus siihen massojen painostuksesta huolimatta.

        En silti ole heittänyt Raamatullani vesilintua, kyllä sitä tulee silloin tällöin selailtua, vaikka vain sen takia, että se ärsyttää.


      • H.H.
        Neiti Karmanen kirjoitti:

        Olet hyvin älykäs ihminen, ja ihailen sitä. Jos olisi olemassa kristitty seurakunta missä olisi sinun kaltaisiasi ihmisiä äänessä ja muut pidettäisiin hiljaa, voisin olla siellä oppimassa. Joten olen seurakunnaton.

        Minulla on toisenlaiset oppikirjat tällä hetkellä mihin keskityn, ja en ole Jumalaton. Lisäksi uskon että olemassa on vain yksi Jumala, jolle on annettu erilaisia nimiä eri puolilla maailmaa. Pyhät kirjat ovat myös erilaisia. Jumalan armosta meillä on mahdollisuus valita oppijärjestelmämme sen puitteissa, mikä meitä eniten viehättää.

        Minua viehättää erityisesti uskonnon harjoittaminen kasvissyönnin puitteissa. Jumalan armosta tällainen on mahdollista.Kristityt pitävät aika ankarasti kiinni lihansyönnistä, ja minulle on monta kertaa sanottu, että kuule syö vain lihaa, Raamatussa sanotaan että saat syödä lihaa.

        Kun se ei ole saamisesta kiinni, en vain halua. En halua syödä eläimiä, ja uskoakseni minulla on oikeus siihen massojen painostuksesta huolimatta.

        En silti ole heittänyt Raamatullani vesilintua, kyllä sitä tulee silloin tällöin selailtua, vaikka vain sen takia, että se ärsyttää.

        "Minulla on toisenlaiset oppikirjat tällä hetkellä mihin keskityn, ja en ole Jumalaton."

        Toivon sinulle jaksamista opintoihisi;)

        "Lisäksi uskon että olemassa on vain yksi Jumala, jolle on annettu erilaisia nimiä eri puolilla maailmaa."
        Näin minäkin uskon, mutta tuo ajatus altistaa käsityksemme Jumalasta korruptiolle. Tällä palstalla tivataan, että mikä tulkinta on oikea, mikä teologinen suunta puhdasoppinen, jolloin kysymykset ja vaatimukset jo itsessään vievät harhaan.

        Miksi?

        Silloin luovutaan evankeliumin ydinsanomasta, sovituksesta ja että uskon kautta pelastutaan, eikä suinkaan oman erinomaisuuden takia.

        Monista Jumalan nimistä

        Apostolien teot 4
        12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." [Luuk. 1:21; Ap. t. 2:21; Room. 10:13]

        Ekumeniaa pahimmillaan:
        http://www.maitreya.org/

        Kertomus Jeesuksesta on vesitetty jo järjestön käyttämässä symbolissa, jossa risti on vain yksi merkki muiden joukossa. Kyseinen järjestö esittää Jeesuksen vain mestariksi, henkisen kehityksen lihajalosteeksi. Vastaavanlaisia Jeesuksesta ja Jumalasta puhuvia uskomuskuppikuntia esiintyy vaikka kuinka paljon, mutta vain kristitty pitää ristillä kuollutta Jeesusta Kristuksena ja kaikkivaltiaana, anteeksi antavana Jumalana.

        "Minua viehättää erityisesti uskonnon harjoittaminen kasvissyönnin puitteissa."

        Mikä jottei?
        Roomalaiskirje 14
        3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. [Kol. 2:16]

        "En silti ole heittänyt Raamatullani vesilintua, kyllä sitä tulee silloin tällöin selailtua, vaikka vain sen takia, että se ärsyttää."

        Tuo oli hauska:)


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        -sanaa käytän mikäli aiheesta on kokonainen kirjakin värkätty. Siitä on jo vuosia, mutta kumminkin muistelisin nähneeni Akateemisessa kirjakaupassa kirjan jossa väitettiin Jeesuksen kirjoittaneen Johanneksen evankeliumin. Sitä en muista missä näin ajatuksen siitä että Maria M olisi sen kirjoittanut, mutta jokatapauksessa kyseessä on toisen ihmisen näkemys eikä oma "musta nyt vaan tuntuis tältä". Pyrin kyllä aina tuomaan esille ovatko esittämäni ajatukset omiani vai muiden.

        Tällä palstalla ei ole mitään velvollisuutta noudattaa k-uskolle nykyisin määriteltyjä rajoituksia. Eikä sen puoleen minkään muunkaan. Teosofiaa en myöskään pitäisi okkultismina, koska okkultismi tarkoittaa salatiedettä ja teosofiassa ei ole mitään salaista - siellähän ne on kaikki kirjat vapaasti kirjastossa kaikkien lainattavissa.

        Sensijaan joku keskieurooppalainen Ruusuristi, mikä lie Amorc, voisi olla jo eri asia ja siihen en olekaan itse sen kummemmin perehtynyt varsinaisesti. Itseasiassa suhtaudun salaseuroihin hieman karsaasti. Enimmäkseen niihin osallistuvat vain luulevat olevansa jotakin ihmeellistä...

        "Teoria-sanaa käytän mikäli aiheesta on kokonainen kirjakin värkätty."

        Mistäpä aiheesta ei ole värkätty? Kirjoittaisin heti! Ymmärrän, että tarkoittanet sellaista aihetta, mitä nyt otsikon ja takakannen perusteella ei voi suoraan huuhaaksi väittää.

        Takeet tajunnanvirtaa syvemmästä prosessista eivät silti ole taatut ja viittauksetkin voivat olla näitä "mitä joku on saattanut ajatella".

        "Teosofiaa en myöskään pitäisi okkultismina, koska okkultismi tarkoittaa salatiedettä ja teosofiassa ei ole mitään salaista - siellähän ne on kaikki kirjat vapaasti kirjastossa kaikkien lainattavissa."

        Nyt teosofia hetkeksi syrjään ja avoin noituus tilalle. Määritelmäahdasmielisyyden mukaan noituuden harjoittaminen ei ole okkultismia, jos aiheesta on vapaasti kirjallisuutta tarjolla. Eikö pikemminkin tämän kerro yhteiskunnastamme? Sinun selityksesi mukaisesti okkultistinen kirjallisuus ei voisi olla kenenkään saatavilla, koska silloinhan se ei olisi tältä enää salaista.

        Kristillisesti tulkittuna okkultismi edustaa ainoastaan sellaista salaisuuta, joka on pahaan vihkiytyneitten keskinäistä näpertelyä.

        "Itseasiassa suhtaudun salaseuroihin hieman karsaasti."
        Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "Teoria-sanaa käytän mikäli aiheesta on kokonainen kirjakin värkätty."

        Mistäpä aiheesta ei ole värkätty? Kirjoittaisin heti! Ymmärrän, että tarkoittanet sellaista aihetta, mitä nyt otsikon ja takakannen perusteella ei voi suoraan huuhaaksi väittää.

        Takeet tajunnanvirtaa syvemmästä prosessista eivät silti ole taatut ja viittauksetkin voivat olla näitä "mitä joku on saattanut ajatella".

        "Teosofiaa en myöskään pitäisi okkultismina, koska okkultismi tarkoittaa salatiedettä ja teosofiassa ei ole mitään salaista - siellähän ne on kaikki kirjat vapaasti kirjastossa kaikkien lainattavissa."

        Nyt teosofia hetkeksi syrjään ja avoin noituus tilalle. Määritelmäahdasmielisyyden mukaan noituuden harjoittaminen ei ole okkultismia, jos aiheesta on vapaasti kirjallisuutta tarjolla. Eikö pikemminkin tämän kerro yhteiskunnastamme? Sinun selityksesi mukaisesti okkultistinen kirjallisuus ei voisi olla kenenkään saatavilla, koska silloinhan se ei olisi tältä enää salaista.

        Kristillisesti tulkittuna okkultismi edustaa ainoastaan sellaista salaisuuta, joka on pahaan vihkiytyneitten keskinäistä näpertelyä.

        "Itseasiassa suhtaudun salaseuroihin hieman karsaasti."
        Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        >Kristillisesti tulkittuna okkultismi edustaa ainoastaan sellaista salaisuuta, joka on pahaan vihkiytyneitten keskinäistä näpertelyä.

        Teosofiaa tutkineet eivät ole pahaan vihkiytyneitä, koska he haluavat kehittää ihmiskuntaa ja edistää yleistä tiedonsaantia, veljeyttä yms. Tämä selviää heidän ohjelmanjulistuksestaan. En kuitenkaan väitä että heillä on totuutta sinänsä sen enempää kuin kenelläkään muullakaan, ja itse en varsinaisesti pidä itseäni teosofina. En esim. usko Lemurian olemassaoloon.

        >Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        Pakkohan se oli tietysti puhua asioita salassa jos ei halunnut roviolle...

        K-uskokin on aikanaan ollut "okkultismia" kun sen harjoittajat ovat joutuneet pitämään jumalanpalveluksia katakombeissa. Jos kaikki olisi tehty avoimesti ja jokaiikka olisi rynnännyt Rooman keisarille huutamaan olevansa kristitty ja kaikki olisi syötetty leijonille, niin kuka moista oppia olisi opettanut muille? Toisin sanoen: jotkut uskovaiset pysyivät salassa oppinsa kanssa. Väistämätön johtopäätös.

        Eivät kaikki salaisuudet aina ole pahoja. Mutta mielestäni olisi hienoa jos ei tarvitsisi olla mitään salaisuuksia. Nämäkin uskonnon foorumit täällä S24:ssä voisivat olla hienoja avoimuuden ja jakamisen paikkoja, mutta jostain syystä k-uskovaisia pelottaa avoimuus ja jakaminen. Oli mikä vaan palsta kyseessä, niin eivätkö aktiivisimpia ole k-uskovaiset joiden ainoa sanoma tuntuu olevan että suu kiinni kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Sitten ihmetellään että mikä on kun uskovaisia ei pidetä suvaitsevaisina. Katsokaas kun muut ihmiset haluavat puhua muustakin! Sekin hieman väsyttää jo että minkä takia tämä Karma-palsta on pelkkää Jumalaa, onhan tuolla noita palstoja Jumala-keskusteluja varten. :P

        Karmaan en kyllä noituutta tai pahuutta osaa liittää mitenkään. Enkä ymmärrä miten karmaoppia "harjoitetaan" muuten kuin että sitä vaan siirtyy sieluna toiseen kehoon. Yhtä simppeliä kuin että omppu tippuu puusta aina maahan, koska on olemassa painovoima.


      • H.H.
        -Q- kirjoitti:

        >Kristillisesti tulkittuna okkultismi edustaa ainoastaan sellaista salaisuuta, joka on pahaan vihkiytyneitten keskinäistä näpertelyä.

        Teosofiaa tutkineet eivät ole pahaan vihkiytyneitä, koska he haluavat kehittää ihmiskuntaa ja edistää yleistä tiedonsaantia, veljeyttä yms. Tämä selviää heidän ohjelmanjulistuksestaan. En kuitenkaan väitä että heillä on totuutta sinänsä sen enempää kuin kenelläkään muullakaan, ja itse en varsinaisesti pidä itseäni teosofina. En esim. usko Lemurian olemassaoloon.

        >Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        Pakkohan se oli tietysti puhua asioita salassa jos ei halunnut roviolle...

        K-uskokin on aikanaan ollut "okkultismia" kun sen harjoittajat ovat joutuneet pitämään jumalanpalveluksia katakombeissa. Jos kaikki olisi tehty avoimesti ja jokaiikka olisi rynnännyt Rooman keisarille huutamaan olevansa kristitty ja kaikki olisi syötetty leijonille, niin kuka moista oppia olisi opettanut muille? Toisin sanoen: jotkut uskovaiset pysyivät salassa oppinsa kanssa. Väistämätön johtopäätös.

        Eivät kaikki salaisuudet aina ole pahoja. Mutta mielestäni olisi hienoa jos ei tarvitsisi olla mitään salaisuuksia. Nämäkin uskonnon foorumit täällä S24:ssä voisivat olla hienoja avoimuuden ja jakamisen paikkoja, mutta jostain syystä k-uskovaisia pelottaa avoimuus ja jakaminen. Oli mikä vaan palsta kyseessä, niin eivätkö aktiivisimpia ole k-uskovaiset joiden ainoa sanoma tuntuu olevan että suu kiinni kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Sitten ihmetellään että mikä on kun uskovaisia ei pidetä suvaitsevaisina. Katsokaas kun muut ihmiset haluavat puhua muustakin! Sekin hieman väsyttää jo että minkä takia tämä Karma-palsta on pelkkää Jumalaa, onhan tuolla noita palstoja Jumala-keskusteluja varten. :P

        Karmaan en kyllä noituutta tai pahuutta osaa liittää mitenkään. Enkä ymmärrä miten karmaoppia "harjoitetaan" muuten kuin että sitä vaan siirtyy sieluna toiseen kehoon. Yhtä simppeliä kuin että omppu tippuu puusta aina maahan, koska on olemassa painovoima.

        "Yhtä simppeliä kuin että omppu tippuu puusta aina maahan, koska on olemassa painovoima."

        Tuollaisia simppeliyksiä voi kehitellä loputtomiin, mutta painovoima on todennettavissa oleva ilmiö, sen seuraukset voidaan laskea jnejnejne, joten älä kiltti sotke näitä asioita keskenään, jookosta?

        ">Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        Pakkohan se oli tietysti puhua asioita salassa jos ei halunnut roviolle..."

        Melkoisen suppea kuva historiasta. Tietenkin on valtakulttuurien rajapintoja esiintynyt aina, eikä siitä kannata tuoda siis esimerkkinä niitä poliittisia vainoja, joita kristinuskon nimissä tehtiin. Mites se menikään tuo viides käsky?

        "K-uskokin on aikanaan ollut "okkultismia" kun sen harjoittajat ovat joutuneet pitämään jumalanpalveluksia katakombeissa."

        Nyt sinä vertaat vainottuja sanoman viejiä vainoaviin salatiedon panttaajiin. Jumalaa rakastavat ja Hänen käskyjään noudattamaan pyrkivät lähetyskäskyn noudattajat tokkopa lie olleet murhanhimoisia okkultisteja, kuten sinä yrität asian esittää.

        Raamatussa kerrottu kirjaroviokin oli entisten hörhämöjen oma-aloitteisuuta:

        Apostolien teot 19
        18 Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet,
        19 ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan.

        "Eivät kaikki salaisuudet aina ole pahoja."
        Jos Jumala on suurempi kuin mitä ihminen voi ymmärtää, niin aina jää ihmiselle ratkaisemattomia salaisuuksia, samoin myös sellaisia joita tämä ei osannut mysteereiksi edes aavistaa. Kerro siis nyt edes yksi esimerkki jonkin salaseuran (paljastetuista) ikiaikaisista salaisuuksista, mikä olisi luonteeltaan hyvä. Kerro sitten vielä sekin, miksi kyseinen salaisuus oli pidettävä pimennossa eli mitä hyvää sillä saavutettiin.

        "jostain syystä k-uskovaisia pelottaa avoimuus ja jakaminen"

        Mitä tarkoitat? Minkä asian suhteen toivot, että jaan sen kanssasi?

        "suu kiinni kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Sitten ihmetellään että mikä on kun uskovaisia ei pidetä suvaitsevaisina."
        Tokkopa karmistinakaan vain karmasta jauhat. No, mitäpä tuohon huutoon muuta vastaamaan, kyseessähän oli oirehdinta.

        "Katsokaas kun muut ihmiset haluavat puhua muustakin!"
        Siitä vain. Puhu ja pulputa vaikka mistä hömpästä, mutta älä ala uskomaan näihin mielentuotteisiin.

        "Sekin hieman väsyttää jo että minkä takia tämä Karma-palsta on pelkkää Jumalaa, onhan tuolla noita palstoja Jumala-keskusteluja varten."
        Joskus hermostuit, kun pohdiskelin ateistista karmasynsteemiä, itseohjelmoitunutta sielunkierrätysautomaattia, joka kosmisella nokkeluudella täsmäyttää persoonalliset - mutta ruumiittomat - ihmiset ja tohvelieläimet uusiin välivarastoihin, siis kroppiin. Ei mennä siihen uudelleen. Moni karmaan uskova siis oivaltaa Jumalan edes jotenkin.

        " :P "
        Ittelles - ja hyvää yötä:)


      • -Q-
        H.H. kirjoitti:

        "Yhtä simppeliä kuin että omppu tippuu puusta aina maahan, koska on olemassa painovoima."

        Tuollaisia simppeliyksiä voi kehitellä loputtomiin, mutta painovoima on todennettavissa oleva ilmiö, sen seuraukset voidaan laskea jnejnejne, joten älä kiltti sotke näitä asioita keskenään, jookosta?

        ">Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        Pakkohan se oli tietysti puhua asioita salassa jos ei halunnut roviolle..."

        Melkoisen suppea kuva historiasta. Tietenkin on valtakulttuurien rajapintoja esiintynyt aina, eikä siitä kannata tuoda siis esimerkkinä niitä poliittisia vainoja, joita kristinuskon nimissä tehtiin. Mites se menikään tuo viides käsky?

        "K-uskokin on aikanaan ollut "okkultismia" kun sen harjoittajat ovat joutuneet pitämään jumalanpalveluksia katakombeissa."

        Nyt sinä vertaat vainottuja sanoman viejiä vainoaviin salatiedon panttaajiin. Jumalaa rakastavat ja Hänen käskyjään noudattamaan pyrkivät lähetyskäskyn noudattajat tokkopa lie olleet murhanhimoisia okkultisteja, kuten sinä yrität asian esittää.

        Raamatussa kerrottu kirjaroviokin oli entisten hörhämöjen oma-aloitteisuuta:

        Apostolien teot 19
        18 Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet,
        19 ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan.

        "Eivät kaikki salaisuudet aina ole pahoja."
        Jos Jumala on suurempi kuin mitä ihminen voi ymmärtää, niin aina jää ihmiselle ratkaisemattomia salaisuuksia, samoin myös sellaisia joita tämä ei osannut mysteereiksi edes aavistaa. Kerro siis nyt edes yksi esimerkki jonkin salaseuran (paljastetuista) ikiaikaisista salaisuuksista, mikä olisi luonteeltaan hyvä. Kerro sitten vielä sekin, miksi kyseinen salaisuus oli pidettävä pimennossa eli mitä hyvää sillä saavutettiin.

        "jostain syystä k-uskovaisia pelottaa avoimuus ja jakaminen"

        Mitä tarkoitat? Minkä asian suhteen toivot, että jaan sen kanssasi?

        "suu kiinni kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Sitten ihmetellään että mikä on kun uskovaisia ei pidetä suvaitsevaisina."
        Tokkopa karmistinakaan vain karmasta jauhat. No, mitäpä tuohon huutoon muuta vastaamaan, kyseessähän oli oirehdinta.

        "Katsokaas kun muut ihmiset haluavat puhua muustakin!"
        Siitä vain. Puhu ja pulputa vaikka mistä hömpästä, mutta älä ala uskomaan näihin mielentuotteisiin.

        "Sekin hieman väsyttää jo että minkä takia tämä Karma-palsta on pelkkää Jumalaa, onhan tuolla noita palstoja Jumala-keskusteluja varten."
        Joskus hermostuit, kun pohdiskelin ateistista karmasynsteemiä, itseohjelmoitunutta sielunkierrätysautomaattia, joka kosmisella nokkeluudella täsmäyttää persoonalliset - mutta ruumiittomat - ihmiset ja tohvelieläimet uusiin välivarastoihin, siis kroppiin. Ei mennä siihen uudelleen. Moni karmaan uskova siis oivaltaa Jumalan edes jotenkin.

        " :P "
        Ittelles - ja hyvää yötä:)

        Painovoimasta ei ole aina tiedetty. Karmasta/reinkarnaatiostakaan ei ole aina tiedetty. Minun katsomuksessani noilla asioilla ei ole eroa, kumpikin olemassaoloon vaikuttava tekijä. Eiköstä jookosta mutta näin se nyt vaan minulle on, ja ihan yhtä oikea tai väärä usko kuin Jeesuksen palvominen jumalana. :P

        >eikä siitä kannata tuoda siis esimerkkinä niitä poliittisia vainoja, joita kristinuskon nimissä tehtiin

        Miksei? Onko se jotenkin noloa k-uskovaisille? Mitä _poliittista_ on siinä että vihataan jotakuta koska hän ei usko täsmälleen kuten itse uskoo (=kerettiläinen) tai koska häntä taikauskoisesti pidetään "noitana"? Kuka ihminen on moisten seikkojen perusteella ansainnut tulla elävältä poltetuksi???

        Minusta siinä ei ole mitään poliittista, vaan pelkästään syvää vihaa ja alitajuista torjuntaa, halua tuhota lähimmäinen jotta itse olisi "puhtaampi" (=oikeauskoisempi).

        Entä mitä 5. käsky tähän liittyy? Meidän kotona ei oltu uskovaisia. Muuten sinänsä kyllä ihan hyvät käskyt, mutta tuskin ne sitä tarkoittavat että lapsien on pakko uskoa tai olla uskomatta täsmälleen kuten vanhempansa? (Vähän tosin tuolla VT:ssa on epäselvää mikä on kunkin käskyn järjestysluku, mutta käsitän siis niin että 5. käsky on tuo vanhempiin liittyvä.)

        Jos vanhempien kunnioittaminen merkkaisi että ei saa uskoa toisin kuin vanhempansa, silloinhan alkukristittyjenkin olisi pitänyt jäädä juutalaisiksi ja Isis-kulttilaisiksi ja mitä niitä olikaan?

        >tokkopa lie olleet murhanhimoisia okkultisteja, kuten sinä yrität asian esittää.

        En nyt jaksa tarkistaa mutta jotenkin muistelisin etten ole sanonut okkultisteja murhanhimoisiksi, mutta se nyt tietysti riippuu tosiaankin täysin siitä mitä sillä okkultismilla mielletään. Luulen että jos menisit teosofien (joita pidit okkultisteina?) kokoukseen ja sanoisit heille siellä että he ovat murhanhimoisia, loukkaisit heitä syvästi. Mutta kokeile toki jos haluat:

        http://www.teosofinenseura.fi/

        Siellä on luentoaikataulut varmaan kaupungeittain. Kerro sitten miten kävi.

        >Kerro siis nyt edes yksi esimerkki jonkin salaseuran (paljastetuista) ikiaikaisista salaisuuksista, mikä olisi luonteeltaan hyvä. Kerro sitten vielä sekin, miksi kyseinen salaisuus oli pidettävä pimennossa eli mitä hyvää sillä saavutettiin.

        Eiköhän tässä tietysti lähinnä tule tämä reinkarnaatio ja karma mieleen. Ei niistä voinut huudella avoimesti, koska esim. kataarit jotka uskoivat reinkarnaatioon tuhottiin viimeiseen mieheen. Tieto karmasta on hyvää, sillä ihminen mieltää että maailmassa on olemassa jonkinlainen oikeudenmukaisuus, eli kukaan ei kärsi syyttömänä. Mutta tätähän tällä palstalla lienee jo käsitelty pitkään ja hartaasti.

        Suosittelen esim. Maurice Cotterellin kirjaa "The Tutankhamon Prophecis" jos haluat kuulla lisää siitä miten reinkarnaatio on ollut niin tärkeä "salaisuus" että MC:n mielestä muutama tyyppi on halunnut tiedottaa asiasta jälkipolville hautakapistuksiinsa koodatulla infolla.

        Muista salaisuuksista en sitten varmuudella tiedäkään, kun en ole salaseuralainen. Onhan näitä kirjoja pukannut vuosittain missä on yhtä sun toista väitetty esim. vapaamuurareista ja heidän tiedostaan, mutta en menisi väittämään että se kaikki on totta, vaikka mielenkiintoista olisikin.

        >Mitä tarkoitat? Minkä asian suhteen toivot, että jaan sen kanssasi?

        Karman ja reinkarnaation tietenkin. :) Äh, kunhan möläytin jotain kun olen kyllästynyt siihen että tuntuu ettei missään päästä mistään muusta puhumaan kuin Jeesuksesta ja Jumalasta. Mitä hänestä ja siitä nyt voi enempää sanoa? Kaikenlaista on jo sanottu tässä vuoden varrella.

        >Joskus hermostuit, kun pohdiskelin ateistista karmasynsteemiä, itseohjelmoitunutta sielunkierrätysautomaattia, joka kosmisella nokkeluudella täsmäyttää persoonalliset - mutta ruumiittomat - ihmiset ja tohvelieläimet uusiin välivarastoihin, siis kroppiin. Ei mennä siihen uudelleen. Moni karmaan uskova siis oivaltaa Jumalan edes jotenkin.

        Jaa, en tiedä sitten, kun en ihan kaikkea aina ulkoa muista. Minä kumminkin oivallan että Jumala on ainoa mitä on, kun se/hän on kaikki mitä on. Mutta ehkä taidan pikkuhiljaa heivata koko Jumalan ja puhua mieluummin vaikka Taosta, kun se minun katsomuksessani liippaa lähempää semmoista mitä ei voi änkeä ihmismäisiin kuoriin, tehden siten koko asiasta rajallisen, puutteellisen ja osaratkaisun.

        Eihän minulla mitään Jumalaa ole vastaan, ainoastaan inhimillistä eli vajavaista "Jumalaa". Kiteyttäisiköhän tämä jotain?


      • WideBelief
        H.H. kirjoitti:

        "Yhtä simppeliä kuin että omppu tippuu puusta aina maahan, koska on olemassa painovoima."

        Tuollaisia simppeliyksiä voi kehitellä loputtomiin, mutta painovoima on todennettavissa oleva ilmiö, sen seuraukset voidaan laskea jnejnejne, joten älä kiltti sotke näitä asioita keskenään, jookosta?

        ">Ennen vääränlaista liberalismia karmaoppi edusti myös salatietoa ja sitä harjoitettiin salassa.

        Pakkohan se oli tietysti puhua asioita salassa jos ei halunnut roviolle..."

        Melkoisen suppea kuva historiasta. Tietenkin on valtakulttuurien rajapintoja esiintynyt aina, eikä siitä kannata tuoda siis esimerkkinä niitä poliittisia vainoja, joita kristinuskon nimissä tehtiin. Mites se menikään tuo viides käsky?

        "K-uskokin on aikanaan ollut "okkultismia" kun sen harjoittajat ovat joutuneet pitämään jumalanpalveluksia katakombeissa."

        Nyt sinä vertaat vainottuja sanoman viejiä vainoaviin salatiedon panttaajiin. Jumalaa rakastavat ja Hänen käskyjään noudattamaan pyrkivät lähetyskäskyn noudattajat tokkopa lie olleet murhanhimoisia okkultisteja, kuten sinä yrität asian esittää.

        Raamatussa kerrottu kirjaroviokin oli entisten hörhämöjen oma-aloitteisuuta:

        Apostolien teot 19
        18 Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet,
        19 ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan.

        "Eivät kaikki salaisuudet aina ole pahoja."
        Jos Jumala on suurempi kuin mitä ihminen voi ymmärtää, niin aina jää ihmiselle ratkaisemattomia salaisuuksia, samoin myös sellaisia joita tämä ei osannut mysteereiksi edes aavistaa. Kerro siis nyt edes yksi esimerkki jonkin salaseuran (paljastetuista) ikiaikaisista salaisuuksista, mikä olisi luonteeltaan hyvä. Kerro sitten vielä sekin, miksi kyseinen salaisuus oli pidettävä pimennossa eli mitä hyvää sillä saavutettiin.

        "jostain syystä k-uskovaisia pelottaa avoimuus ja jakaminen"

        Mitä tarkoitat? Minkä asian suhteen toivot, että jaan sen kanssasi?

        "suu kiinni kaikesta muusta paitsi Jeesuksesta. Sitten ihmetellään että mikä on kun uskovaisia ei pidetä suvaitsevaisina."
        Tokkopa karmistinakaan vain karmasta jauhat. No, mitäpä tuohon huutoon muuta vastaamaan, kyseessähän oli oirehdinta.

        "Katsokaas kun muut ihmiset haluavat puhua muustakin!"
        Siitä vain. Puhu ja pulputa vaikka mistä hömpästä, mutta älä ala uskomaan näihin mielentuotteisiin.

        "Sekin hieman väsyttää jo että minkä takia tämä Karma-palsta on pelkkää Jumalaa, onhan tuolla noita palstoja Jumala-keskusteluja varten."
        Joskus hermostuit, kun pohdiskelin ateistista karmasynsteemiä, itseohjelmoitunutta sielunkierrätysautomaattia, joka kosmisella nokkeluudella täsmäyttää persoonalliset - mutta ruumiittomat - ihmiset ja tohvelieläimet uusiin välivarastoihin, siis kroppiin. Ei mennä siihen uudelleen. Moni karmaan uskova siis oivaltaa Jumalan edes jotenkin.

        " :P "
        Ittelles - ja hyvää yötä:)

        Kerrotko minulle mikä on sinulle monimutkaista oppirakenteiden ja ehdollistumien takana mielestäsi?
        Vai oletko uskaltanut kurkata oman "minuutesi" ulkopuolelle?

        Sinulle kaikki on simppeliä monimutkaisuuksien kautta ja siksi yksinkertaisuus on sinulle käsittämätöntä :-) Ganda taisi joskus jossain viestissä sanoa että jotkin asiat ovat niin helppoja että lapsikin sen ymmärtää. Se oli mielestäni hienosti sanottu.

        Se että kaipaat "väittelyseuraa" uskomuksellisissa asioissa on tietenkin inhimillistä. Se että peittelet omaa sisintäsi on myös inhimillistä. Suurin osa Kristitityistäkin on samaa mieltä että sisimmästään sen totuuden löytää.

        Aina maailmassa on ollut ihmisiä jotka haluavat rauhaa ja niitä jotka eivät halua. On myös ihmisiä jotka luovat rauhaa ja jotka eivät luo.

        Hienoa että sinä olet löytänyt sisimmästäsi jotakin suurta ja oikeaa. Niin on moni muukin. Etsitkö omaa ymmärtämystäsi vai haluatko oman ymmärryksesi myös toisille tunnetasolla jotta sinun olisi "helpompi" olla itsesi kanssa?

        Jos kirjassasi sanotaan "oikeasta" tavasta elää ihmisenä ja viedä sanomaa eteenpäin niin mikäpä siinä. Käsittääkseni raamatussa(kaan) ei kehoiteta piinaamaan lähimmäistä tietentahtoen? Älykkäänä ihmisenä toki tiedät tämän ja perustelet tekemisesi "kirjan" sanoilla vältellen omia tunteitasi. Ethän omia tuntemuksiasi halua/uskalla tuoda esille netissä kuten olet sanonut.

        Jessen uskon olleen yhden historiallisista ihmisistä joka oli äärimmäisen "valaistunut/pitkällä" ja tietoinen "kokonaisuudesta". Persoonajumalaksi en silti häntä korotta, kuten en ketään/mitään muutakaan jalustalle nosta tai sen puoleen laskekaan. Jessen sanomisia olen tulkannut juurikin ihmisen omaa voimaantumista korostavana.

        Eräs asia joka tätä "voimaantumista" omassa uskossani tarkoittaa on se sisältä nouseva tunne jonkin "suuren" löytämisestä. Aivan kuten itselläsikin. Toiset pyrkivät perustelemaan uskonsa filosofisten loogisuuksien lainalaisuuksien ehdollistamana ja toiset eivät. Usko tunnetason käsitteenä jo sulkee ulos filosofisen loogisuuden joten enpä tiedä mitä tässä jorisen ;-)


      • Neiti Karmanen
        H.H. kirjoitti:

        "Minulla on toisenlaiset oppikirjat tällä hetkellä mihin keskityn, ja en ole Jumalaton."

        Toivon sinulle jaksamista opintoihisi;)

        "Lisäksi uskon että olemassa on vain yksi Jumala, jolle on annettu erilaisia nimiä eri puolilla maailmaa."
        Näin minäkin uskon, mutta tuo ajatus altistaa käsityksemme Jumalasta korruptiolle. Tällä palstalla tivataan, että mikä tulkinta on oikea, mikä teologinen suunta puhdasoppinen, jolloin kysymykset ja vaatimukset jo itsessään vievät harhaan.

        Miksi?

        Silloin luovutaan evankeliumin ydinsanomasta, sovituksesta ja että uskon kautta pelastutaan, eikä suinkaan oman erinomaisuuden takia.

        Monista Jumalan nimistä

        Apostolien teot 4
        12 Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." [Luuk. 1:21; Ap. t. 2:21; Room. 10:13]

        Ekumeniaa pahimmillaan:
        http://www.maitreya.org/

        Kertomus Jeesuksesta on vesitetty jo järjestön käyttämässä symbolissa, jossa risti on vain yksi merkki muiden joukossa. Kyseinen järjestö esittää Jeesuksen vain mestariksi, henkisen kehityksen lihajalosteeksi. Vastaavanlaisia Jeesuksesta ja Jumalasta puhuvia uskomuskuppikuntia esiintyy vaikka kuinka paljon, mutta vain kristitty pitää ristillä kuollutta Jeesusta Kristuksena ja kaikkivaltiaana, anteeksi antavana Jumalana.

        "Minua viehättää erityisesti uskonnon harjoittaminen kasvissyönnin puitteissa."

        Mikä jottei?
        Roomalaiskirje 14
        3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. [Kol. 2:16]

        "En silti ole heittänyt Raamatullani vesilintua, kyllä sitä tulee silloin tällöin selailtua, vaikka vain sen takia, että se ärsyttää."

        Tuo oli hauska:)

        aramian kielen tutkiminen. Napsha.
        "Go show your napsha to the priests.."
        "He who finds his own napsha shall lose it, but he who loses his own napsha for my way shall find it"

        To lose the effect of one's napsha,then, appears to be the result if ..yks sana napsha..napsha

        Voi hyvät napshat, rauha olkoon napshassanne.
        Ja kohtele naapuriasi niinkuin omaa napshaasi.
        Napsha Napsha 10 pokdanii.
        Herra suojelkoon teitä sheedii
        Ja olkoon shlama kanssanne
        rukha d'koodsha = force which is divinely intended for man, the third unit of the Trinity.


      • -Q-
        -Q- kirjoitti:

        Painovoimasta ei ole aina tiedetty. Karmasta/reinkarnaatiostakaan ei ole aina tiedetty. Minun katsomuksessani noilla asioilla ei ole eroa, kumpikin olemassaoloon vaikuttava tekijä. Eiköstä jookosta mutta näin se nyt vaan minulle on, ja ihan yhtä oikea tai väärä usko kuin Jeesuksen palvominen jumalana. :P

        >eikä siitä kannata tuoda siis esimerkkinä niitä poliittisia vainoja, joita kristinuskon nimissä tehtiin

        Miksei? Onko se jotenkin noloa k-uskovaisille? Mitä _poliittista_ on siinä että vihataan jotakuta koska hän ei usko täsmälleen kuten itse uskoo (=kerettiläinen) tai koska häntä taikauskoisesti pidetään "noitana"? Kuka ihminen on moisten seikkojen perusteella ansainnut tulla elävältä poltetuksi???

        Minusta siinä ei ole mitään poliittista, vaan pelkästään syvää vihaa ja alitajuista torjuntaa, halua tuhota lähimmäinen jotta itse olisi "puhtaampi" (=oikeauskoisempi).

        Entä mitä 5. käsky tähän liittyy? Meidän kotona ei oltu uskovaisia. Muuten sinänsä kyllä ihan hyvät käskyt, mutta tuskin ne sitä tarkoittavat että lapsien on pakko uskoa tai olla uskomatta täsmälleen kuten vanhempansa? (Vähän tosin tuolla VT:ssa on epäselvää mikä on kunkin käskyn järjestysluku, mutta käsitän siis niin että 5. käsky on tuo vanhempiin liittyvä.)

        Jos vanhempien kunnioittaminen merkkaisi että ei saa uskoa toisin kuin vanhempansa, silloinhan alkukristittyjenkin olisi pitänyt jäädä juutalaisiksi ja Isis-kulttilaisiksi ja mitä niitä olikaan?

        >tokkopa lie olleet murhanhimoisia okkultisteja, kuten sinä yrität asian esittää.

        En nyt jaksa tarkistaa mutta jotenkin muistelisin etten ole sanonut okkultisteja murhanhimoisiksi, mutta se nyt tietysti riippuu tosiaankin täysin siitä mitä sillä okkultismilla mielletään. Luulen että jos menisit teosofien (joita pidit okkultisteina?) kokoukseen ja sanoisit heille siellä että he ovat murhanhimoisia, loukkaisit heitä syvästi. Mutta kokeile toki jos haluat:

        http://www.teosofinenseura.fi/

        Siellä on luentoaikataulut varmaan kaupungeittain. Kerro sitten miten kävi.

        >Kerro siis nyt edes yksi esimerkki jonkin salaseuran (paljastetuista) ikiaikaisista salaisuuksista, mikä olisi luonteeltaan hyvä. Kerro sitten vielä sekin, miksi kyseinen salaisuus oli pidettävä pimennossa eli mitä hyvää sillä saavutettiin.

        Eiköhän tässä tietysti lähinnä tule tämä reinkarnaatio ja karma mieleen. Ei niistä voinut huudella avoimesti, koska esim. kataarit jotka uskoivat reinkarnaatioon tuhottiin viimeiseen mieheen. Tieto karmasta on hyvää, sillä ihminen mieltää että maailmassa on olemassa jonkinlainen oikeudenmukaisuus, eli kukaan ei kärsi syyttömänä. Mutta tätähän tällä palstalla lienee jo käsitelty pitkään ja hartaasti.

        Suosittelen esim. Maurice Cotterellin kirjaa "The Tutankhamon Prophecis" jos haluat kuulla lisää siitä miten reinkarnaatio on ollut niin tärkeä "salaisuus" että MC:n mielestä muutama tyyppi on halunnut tiedottaa asiasta jälkipolville hautakapistuksiinsa koodatulla infolla.

        Muista salaisuuksista en sitten varmuudella tiedäkään, kun en ole salaseuralainen. Onhan näitä kirjoja pukannut vuosittain missä on yhtä sun toista väitetty esim. vapaamuurareista ja heidän tiedostaan, mutta en menisi väittämään että se kaikki on totta, vaikka mielenkiintoista olisikin.

        >Mitä tarkoitat? Minkä asian suhteen toivot, että jaan sen kanssasi?

        Karman ja reinkarnaation tietenkin. :) Äh, kunhan möläytin jotain kun olen kyllästynyt siihen että tuntuu ettei missään päästä mistään muusta puhumaan kuin Jeesuksesta ja Jumalasta. Mitä hänestä ja siitä nyt voi enempää sanoa? Kaikenlaista on jo sanottu tässä vuoden varrella.

        >Joskus hermostuit, kun pohdiskelin ateistista karmasynsteemiä, itseohjelmoitunutta sielunkierrätysautomaattia, joka kosmisella nokkeluudella täsmäyttää persoonalliset - mutta ruumiittomat - ihmiset ja tohvelieläimet uusiin välivarastoihin, siis kroppiin. Ei mennä siihen uudelleen. Moni karmaan uskova siis oivaltaa Jumalan edes jotenkin.

        Jaa, en tiedä sitten, kun en ihan kaikkea aina ulkoa muista. Minä kumminkin oivallan että Jumala on ainoa mitä on, kun se/hän on kaikki mitä on. Mutta ehkä taidan pikkuhiljaa heivata koko Jumalan ja puhua mieluummin vaikka Taosta, kun se minun katsomuksessani liippaa lähempää semmoista mitä ei voi änkeä ihmismäisiin kuoriin, tehden siten koko asiasta rajallisen, puutteellisen ja osaratkaisun.

        Eihän minulla mitään Jumalaa ole vastaan, ainoastaan inhimillistä eli vajavaista "Jumalaa". Kiteyttäisiköhän tämä jotain?

        Todellakin tuo järjestys on hieman hämärä, joten tarkistin systeemin eräästä engl.kielisestä kirjasta jonka on kirjoittanut juutalainen. Luulisi juutalaisten käskynsä osaavan. Tässä lyhyt referaatti:

        1. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

        2. Älä tee kuvaa.

        3. Älä lausu Jumalan nimeä turhaan.

        4. Muista pyhittää lepopäivä.

        5. Kunnioita vanhempiasi.

        6. Älä tapa.

        7. Älä tee aviorikosta.

        8. Älä varasta.

        9. Älä todista väärin.

        10. Älä himoitse sitä sun tätä.

        Lapsuudessani muistelisin lukeneeni jostain että suomalaiset haluavat jostain syystä jakaa tuon 10. käskyn kahdeksi eri käskyksi, mutta mitäs järkeä siinä olisi että himoitsemisesta olisi kaksi käskyä. Sitä en tiedä että mikä käsky täällä sitten halutaan piilottaa ymppäämällä yhteen johonkin toiseen käskyyn.

        Raamatustahan ne pitää katsoa kun ei mitään uskovaisten kirjallisuutta harrasta... ;)

        2.Moos.20:2-17


      • WideBelief
        Neiti Karmaiseva kirjoitti:

        Sanskritin kielinen sana Karma on käännetty englanniksi (What is done). Ei siis voida sanoa että on olemassa karman laki.

        Jos käännät sanskritin kielestä karma sanan suomeksi, se on verbi joka ilmaisee tekemistä. Eli kun puhutaan karman laista, sanotaan itse asiassa että "se mitä tehdään-laki" mikä ei kuulosta järjelliseltä.

        Sen sijaan esimerkiksi jos halutaan puhua laista, niin esim. buddhalaiset käyttävät termiä "syyn ja seurauksen laki" joka seuraa tekemisiä.

        Muilla kielillä esim. tiibetin kielessä Karma (nimi)tarkoittaa tähteä. Karma sana voi siis tarkoittaa eri kielillä eri asioita.

        Suomessa karma käsitetään rangaistus-lakina luterilaisesta valtauskonnon opetuksesta ja uskonnon ja Jumala tietoisuuden meille ominaisesta ymmärtämisestä johtuen.

        Toivottavasti sinäkin muistat ainakin ajoittain tarkistaa mitä sisimpäsi ja tunteesi kertovat ;-) Kiitos tästä perin informatiivisesta tiedosta kuitenkin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jussi Hakulinen on kuollut - YÖ yhtyeen hittien tekijä

      https://www.is.fi/viihde/art-2000008994171.html Vielä ei ole kerrottu kuoleman syytä. Jussi Hakulinen loi YÖ yhtyeen kuuluisimmat hit
      Maailman menoa
      206
      4287
    2. Loiri on kuollut.

      Poistui kuvioista.
      Maailman menoa
      167
      2943
    3. Kirja: Martina Aitolehti näki narkomaani-siskonsa piikitetyn käsivarren: "Sillä hetkellä tajusin..."

      Hyvinvointiyrittäjä ja triatlonisti Martina Aitolehti avautuu rehellisesti mm. pikkusiskonsa-Steffin huumehöyryisestä elämästä uudessa elämäkertakirja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      2393
    4. Törkeä ryöstö Hyrynsalmella

      Törkeä ryöstö Hyrynsalmella – miehet tunkeutuivat aamuyöllä taloon, otsikoivat lehdet. Kenen sakkija ovat tunkeutujat olleet ja missä??
      Hyrynsalmi
      47
      1525
    5. Yön Jussi Hakulinen on Kuollut

      Näin kertoo lehdet, esim satakunnankansa. R.I.P. Jussi. Olit hyvä laulaja ja sanoittaja.
      Pori
      131
      1440
    6. Martinan vastenmielinen menneisyys

      Martinan kirjasta julkaistujen otteiden perusteella hän on vastenmielinen sarjapettäjä ja epävakaa persoona. Kukaan normaali ihminen ei huuda kuutta t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      178
      1333
    7. Joko kadonnut?

      Onko löytynyt jo?
      Hyrynsalmi
      9
      1061
    8. Miksi Martina puhuu kirjassaan

      …muunneltua totuutta. Hän ei ole ollut apuvalmentajana hevostallilla nuoruudessaan. Hän on ollut ihan tavallinen tallityttö muiden tallityttöjen jouko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1043
    9. Kiinasta taas uusi virus maailman iloksi

      Kiinassa on tunnistettu uusi Langya henipavirus (LayV), johon on sairastunut jo kymmeniä ihmisiä. Tutkijoiden mukaan virus on todennäköisesti tarttun
      Maailman menoa
      39
      979
    10. Käynköhän mä vielä siellä

      lähiaikoina.. 🤔 Jaa-a, siinäpä mietittävää meille molemmille.
      Tunteet
      65
      862
    Aihe