Minulla siis 4- vuotias lapsi, jonka syömisestä on tullut aikaa vievä (ja äitiä stressaava) urakka.
Syöminen kestää minimissään aina tunnin, ei väliä onko aamiainen, lounas yms. tai herkkuruokaa tai vähemmän herkullista. Aina kestää. Lapsi haaveilee, mietiskelee, jutustelee. Välillä syö lusikallisen ja taas tekee jotain muuta.
Ikäväksi asian tekee sen että päivän aikana olisi tehtävä muutakin kun istuttava siinä pöydässä. Aamuisin olisi ehdittävä kerhoon ja lapsi sinne menee mielellään ja viihtyy mutta edes se tai muu "palkkio" ruokailun jälkeen ei riitä. Kyse ei siitä etteikö lapsi haluaisi tai jaksaisi syödä.
Toisinaan syöminen yltyy pöydässä leikkimiseksi ja touhuiluksi. Kun näin käy ja tarpeeksi monennen kerran jälkeen poistan pöydästä ruuan. Tällöin lapsi hyppii tasajalkaa ja huutaa täyttä kurkkua. Periksi en ole antanut vaikka se koville ottaakin. Pakko syöttöä en harrasta, meillä siis sanotaan jos mahaan ei ruokaa enään mahdu ja silloin saa pöydästä nousta. Tilanne on todella stressaava, etenkin aamuisin, kun olisi ehdittävä sinne kerhoon.
Joo ja varmaan olisi herättävä aikaisemmin että lapsi ehtii "rauhassa" syödä. Tunnin leivän syönti kaikkineen touhuineen ei kumminkaan ole enää kovin järkevää mielestäni, varsinkaan kun tämän jälkee on vielä nälkä... Neuvoja siis kaipailisin.
Syöminen kestää minimissään aina tunnin, ei väliä onko aamiainen, lounas yms. tai herkkuruokaa tai vähemmän herkullista. Aina kestää. Lapsi haaveilee, mietiskelee, jutustelee. Välillä syö lusikallisen ja taas tekee jotain muuta.
Ikäväksi asian tekee sen että päivän aikana olisi tehtävä muutakin kun istuttava siinä pöydässä. Aamuisin olisi ehdittävä kerhoon ja lapsi sinne menee mielellään ja viihtyy mutta edes se tai muu "palkkio" ruokailun jälkeen ei riitä. Kyse ei siitä etteikö lapsi haluaisi tai jaksaisi syödä.
Toisinaan syöminen yltyy pöydässä leikkimiseksi ja touhuiluksi. Kun näin käy ja tarpeeksi monennen kerran jälkeen poistan pöydästä ruuan. Tällöin lapsi hyppii tasajalkaa ja huutaa täyttä kurkkua. Periksi en ole antanut vaikka se koville ottaakin. Pakko syöttöä en harrasta, meillä siis sanotaan jos mahaan ei ruokaa enään mahdu ja silloin saa pöydästä nousta. Tilanne on todella stressaava, etenkin aamuisin, kun olisi ehdittävä sinne kerhoon.
Joo ja varmaan olisi herättävä aikaisemmin että lapsi ehtii "rauhassa" syödä. Tunnin leivän syönti kaikkineen touhuineen ei kumminkaan ole enää kovin järkevää mielestäni, varsinkaan kun tämän jälkee on vielä nälkä... Neuvoja siis kaipailisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä olen asettanut pian 4 vuotiaalle aikarajan syöntiin. Ruoka on syötävä puolessatunnissa enkä jousta siinä yhtään. Muuten yhden leivän syömiseen menisi tunti ja jos vähänkin "isompi" annos, niin tunti ei riittäisikään. Poika pureskelee tosi hitaasi, pyörittelee ruokaa suussaan jopa 5-10min. ennenkuin nielaisee. Aikaraja on toiminut, joskus paremmin joskus huomommin mutta enää en käytä päiviä ruokapöydässä istumiseen.
Meillä on kylmän rauhallisesti kokeiltu sitä että ruokaa ei tuputeta, jos ei ole nälkä. Neidin pitää itse tulla pyytämään ruokaa. Nälkä on ollut kaikkein paras mauste.
lapsella hyvä ruokahalu vaikka syö tuon tunninkin, ylikin??eli syö kumminkin, ettei tee ruokailusta vaan seurusteluhetkee,kun meillä se tahtoo tytöllä, 4v mennä höpöttelyksi, ja kun muut syövät hän muistutteluista huolimatta höpöttää, ja kun muut on syöny ja noussut pöydästä niin sitten ei huvitakkaan enään syödä ja taistelu siitä alkaa!!meillä käytössä ihan ruokavälit, eli jos ei syö tietää että seuraavalla kerralla syödään vasta esim illalla, jos lounas ei maistunu, ja välipaloja ei tule!!
mitä palkkoioita olette käyttäneet?
itse täällä tuskailen kohta 4-vuotiaan tempperamenttisen miehenalun kanssa jolla tuo syöminen on kanssa "koko päivän" kestävää puuhaa... ja entistä enemmän hermostun nyt, kun kuukauden sisään syntyy toinen niin pitäisi todellakin saada päivän aikana muutakin tehtyä kuin vahtia isoa kaveria ruokapöydässä!
poika myös syö, kunhan haaveilultaan ja höpöttelyltään muistaa. eli toisin sanoen joka välissä pitää muistuttaa että lapioi sitä sapuskaa ja välillä. hänellä on kyllä nälkä, ulkoillaan paljon ja päivärytmi/unirytmikin on säännöllinen ollut jo yli kolme vuotta. en vaan ymmärrä että mitä tuon ruokailun kanssa voi tehdä =(
välillä hermostun ja käytän tuota "aikarajaa", varoitan pariin otteeseen ja sitten sapuska roskiin. tosin tästä seuraa koko päivän kestävä kiukuttelu kaikissa asioissa: nälkä on kova, päätä särkee ja mikään ei onnistu/huvita, mutta poikaa ei saa kunnolla ja reippaasti syömään. kolme ekaa haarukallista voi mennä hyvin, on sitten herkkuruokaa tai vähemmän herkkua ja sitten se taukoamaton höpötys ja haaveilu alkaa.
eikä meillä sen kummemmin saa ylimääräisiä välipaloja, ei herkkuja ja aina on pidetty kiinni siitä että syömisestä ei anneta tulla vallankäytön välinettä. eli laitan ruoan ja iltapäivisin syömme koko perhe yhtä aikaa ja lounaalla yleensä laitan pojalle ruoan ja saatan itse juoda siinä kahvit samalla tai tehdä kotitöitä. tilanne ihan sama on siinä pöydässä muita tai ei: ruoka makaa lautasella ja poika haaveilee tai höpöttää =( joka välissä jos huomauttaa että koitas syödä ja välillä niin haarukallinen voi mennä, muuten ei mitään. ja nälkä on varmasti jos on jo puolipäivä ja aamupalatkin jäi syömättä ja on oltu 3 tuntia pihalla.
en vaan enää ymmärrä mitä sitä tekisi, kaikki keinot ja neuvot otan mielelläni vastaan. omat konstit alkaa olla loppu. ja päälle vielä ahdistaa kun neuvolassa joka kerta jaksetaan ihmetellä että eikö poika saa ruokaa tarpeeksi kun paino on viimeiset kolme vuotta raahannut 30% pakkasen puolella keskiarvosta =( pituutta kyllä tulee normaalisti sentään.
että keinot tosiaan loppu..kirjoitin tuossa aiemmin 4v tytöstä jolla sama ongelma, vai oiskohan se vähän jo mullakin..=) sitten se ikuinen mikroshow, lämmitettäväx10 vähintään,kun se kerkee jäähtyä, ja vaikka kuinka koitettu että sitten varmaan pitää syödä kylmänä ruoka kun kestää ja kestää, ja kyllä tyttö tajuaa että jos ruoan syö heti, ja viivyttelemättä se ei jäähdy..mutta aina se syöminen on vähint.kakkonen..meillä ei leluja tuoda ruokapöytään, ja kaikki muukin ylim.karsittu pois kiinnittämästä huomioo.. mutta sitten on se höpötys, ja ruualla leikkiminen, pyöriminen ja hyöriminen tuolissa, ja makaaminen..jos hetkeksikin häviää itse keittiöstä on muksu jo hävinny pöydästä..meille tulossa kanssa pikkunen sisar, ja jo ihmettelen että miten yhdistän tuon syömisen ja vauvan hoidon..kun ei voi poistuu keittiöstä hetkeksikään..mietin että kai se on syötävä kun vauva nukkuu, mutta eihän tuosta nukkumisestakaan takeita oo..ja sittenhän sais muuttaa koko tytön päivärytmin..ei hyvä!!!* hakkaa päätä seinään jo *..mutta neuvoja kaivataan täälläkin siis..
on myös sama juttu. 3,5v. tyttö syö ensimmäiset lusikalliset hyvin, sitten onkin jo maha mukamas täynnä ja pyöriminen alkaa. Lapsi on jonkin verran alipainoinen. Ongelma on ratkaistu nyt väliaikaisesti niin, että säännöllisiä ruoka-aikoja ei ole ja herkkuja ei saa välipaloiksi. Syödään silloin kun on nälkä (lapsi itse pyytää) ja pöydässä ei ole pakko istua (esimerkiksi leivän kanssa saa kuljeskella, pääasia että se tulee syödyksi). Silti lapsi osaa tarvittaessa istua siivosti myös pöydässä. Annan tytön silloin tällöin syödä telkkarin ääressä, koska siellä ruoka tuntuu menevän huomaamatta vauhdikkaammin alas. Kiireessä otan itse lusikan ja syötän lasta, silloin ruoka menee hieman vauhdikkaammin alas. Tämän ikäiselle toimii myös vertaaminen toisiin lapsiin, esim kerron kuinka muutkin lapset ovat syöneet paljon puuroa, että jaksavat sitten leikkiä kerhossa.
En viitsi stressata itseäni ruokailuilla. Lapsi oppii syömisjutut kyllä ajan kanssa kasvaessaan ja pöytätapoja ehtii harjoitella sitten myöhemminkin (lapsi siis osaa jo suht hyvin mutta keskittymiskyky ei vain tässä vaiheessa riitä). Ehkä olen lepsu äiti mutta mielestäni tässä ruokailuasiassa on turha alkaa väkisin riidellä. Pääasia että lapsi syö ja kasvaa, vaikka sitten vähän "väärillä" keinoilla. Varmasti meistäkin moni on ollut lapsena samanlainen ja silti olemme ehtineet oppia ne hyvätkin tavat. :)
kun mieheni lapsi, ei suostu syömään kun aamulla, ja seuraavan kerran on nälkä illalla 20 aikaan..mutta kaippa tämäkin voi olla mahydollista..kun kokeilee pvän mittaan ruokaa tarjota esim.päiväruualla jne, ei syö,yökkii ja tilanne aivan kamala!!ihmettelenkin millä tuo pikku ihminen jaksaa..ei tosin ole meillä kun joka toinen vkoloppu, äidin luona ei ole säännöllistä rytmiä,liekkö tämä voisi vaikuttaa jossain määrin??ei todellakaan tuomitsevalla linjalla..mutta asia mua vaivaa ja huolestuttaa..toinen suuri huolenaihe kun paino tippunut vaan viime käynnistä, ja muutenkin hentoinen lapsi!!