Tapaus:
olen nyt juossut miltei 3 vuotta, 1-3 kertaa viikossa, n. 10-12 km kerrallaan. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ravannut tasan tarkkaan samaa reittiä, kerrasta toiseen. Nyt sitten kun yritin vaihtaa reittiä palasivat harrastukseni alkuaikojen ns. penikkakivut takaisin todella äkäisesti. Älyttömiä kiputiloja, jalat kävelyarkoina monta päivää.
Olen nyt vaihtanut takaisin vanhaan reittiin ja hyvin menee. Tyhmäähän se on varmasti ravata samaa rundia monen mielestä, mutta kuitenkin nautin siitä paljon.
Onko kukaan muu kokenut vastaavaa? onko jaloissa noinkin tarkka "lihasmuisti"?
olen nyt juossut miltei 3 vuotta, 1-3 kertaa viikossa, n. 10-12 km kerrallaan. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ravannut tasan tarkkaan samaa reittiä, kerrasta toiseen. Nyt sitten kun yritin vaihtaa reittiä palasivat harrastukseni alkuaikojen ns. penikkakivut takaisin todella äkäisesti. Älyttömiä kiputiloja, jalat kävelyarkoina monta päivää.
Olen nyt vaihtanut takaisin vanhaan reittiin ja hyvin menee. Tyhmäähän se on varmasti ravata samaa rundia monen mielestä, mutta kuitenkin nautin siitä paljon.
Onko kukaan muu kokenut vastaavaa? onko jaloissa noinkin tarkka "lihasmuisti"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ympäristöllä on vaikutusta jouksutekniikkaan. Kapealla pururadalla on aivan erilaista juosta kuin leveällä maantiellä. Päivällä erilaista kuin katuvaloissa.
Pään asennolla on suuri merkitys juoksutekniikkaan. Kapealla polulla katse kohdistuu automaattisesti oikealle etäisyydelle, jolloin pään asento ja samalla myös muun kropan asento tulee oikeaksi. Avaralla tiellä juostessa katse pyrkii harhailemaan ja etsimään kohdetta. Samalla myös juoksutekniikka voi hajota.
Eli tutulla reitillä olet "sinut ympäristösi kanssa". Kun menet uudelle reitille, et tiedä missä olet. Juoksuun tulee ehkä enemmän ylos-alas-liikettä, mikä tuntuu jaloissasi.
todella mielenkiintoinen ja terävä näkemys sekä varmasti myös totta, kun nyt asiaa tarkemmin miettii.
olisko sulla laittaa jotain linkkiä tai osaatko sanoa itse missä katse tulisi pitää oikean juoksuasennon saavuttamiseksi? pitääkin alkaa keskittyä tohon juoksutekniikkaan..
Ohjeita juoksutekniikan hakemiseen on netti pullollaan esim. Intersportin nettisivut. Eriasia löytyykö oikea asento ohjeita lukemalla.
Jonkun ohjeen mukaan pitäisi katsoa n 15 metrin päähän edessä. Lisäksi voit kuvitella, että lantiossa on kiinni vaijeri, joka vetää sinua eteen päin. Itse vielä "kiskon" käsillä eteenpäin tästä vaijerista.
Huuhaalta kulostaa, mutta itsellä toimii. Olen näillä mielikuvatempuilla löytänyt erittäin taloudellisen ja jalkaystävällisen juoksutyylin.
Ja mikä parasta, ennen vihasin juoksemista, nyt suorastaan nautin.
Olen lenkkeillyt vuosia ja yritän keksiä aina uusia reittejä ja sekoitella niitä. Yritän myös juosta erilaisia alustoja ja maastoja. Tuskin kierrän kahta kertaa peräkkäin tasan samaa reittiä. Lenkkimaastot ovat tietenkin rajalliset, joten jokin osa lenkistä voi olla samakin. Lenkin kilometripituus on samantekevä, kellosta katson lenkin pituuden.
Uusien lenkkireittien kokeiluhan se on se, minkä takia juoksu on niin antoisaa! Ennen juoksin aina samaa pururatalenkkiä, eikä kehitystä tapahtunut mihinkään suuntaan. Viime keväänä aloin vaihtelemaan reittiä ja lenkkien pituutta, niin kunto lähti huimaan nousuun ja lenkkeihin tuli uutta mielekkyyttä uusien maisemien myötä. Nykyään katson aina päivällä kartasta, minne päin illalla lähden juoksemaan.. Eikä tule samoja reittejä usein kierreltyä
kaipa se taitaa olla myös makuasia, juoksussa on se mukava puoli että sitä voi toteuttaa juuri haluamallaan tavalla. pääasia että siitä nauttii.
Tein juuri eilen "vauhtileikittelyn" koska sitä on joka paikassa kehuttu, tasainen vauhti on kuulemma tylsää. Seurauksena oli huono olo ja penikkataudin poikanen sääressä.
Päätin juosta niin kuin tähän asti. Hitaita lenkkejä nopeita lenkkejä, mutta tasaista vauhtia.
Pääasia on todellakin että nauttii!