Valaiskaapa mua hiukan: Mitä on oraalinen fiksaatio, miten se ilmenee ja kenellä?
Googlasin sanan, mutta tulokset olivat epämääräisiä ja niissä puhuttiin lähinnä alkoholismista, eikä vastattu kysymykseen, mitä oraalinen fiksaatio oikein tarkoittaa.
Googlasin sanan, mutta tulokset olivat epämääräisiä ja niissä puhuttiin lähinnä alkoholismista, eikä vastattu kysymykseen, mitä oraalinen fiksaatio oikein tarkoittaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suuhun tai suoneen pistettävä menee Oraalisen frustraation piikkiin voisi olla Or:ta.
tapahtuvaa, toistuvaa tai jatkuvaa nautintoa.
Eli siis sitä, että henkilö tuntee mielihyvää suun kautta, jotakin mussuttaessaan tai napostellessaan. Tai juodessaan. Joku tunneperäinen vaiva mun mielestä.
psykoanalyyttisen teorian mukaan seksualiteetin ensimmäinen kehitysvaihe (ensimmäisenä ikävuotena), jolloin mielihyvä keskittyy imemistoimintoihin. Psykologiassa fiksaatio tarkoittaa tottumuksen muodostumista oppimisen yhteydessä. Joten eiköhän meillä kaikilla ole joskus ollut nälästä johtuva oraalinen fiksaatio. Tarpeiden tyydyttämättömyys saattaa myös johtaa myöhemmällä iällä viinan ja huumeiden imeskelyyn.
kun on tunnesyöjiä. Niin onko näitä jo tuon ikässä? Kaikki lapset eivät varmaan tässäkään asiassa ole samanlaisia, joitakin miellyttää syöminen enemmän kuin muita ja näillä muilla on sitten jotain muita kiinostuksen kohteita esim. syli, valot, äänet, värit tai liike ovat kiinostavampia. Kai tuon ikäisissäkin on omia piirteitään?
en.wikipedia.org/wiki/Oral_fixation
Onko se oraalista fiksaatiota? Jos esim. tunnet mielihyvää siitä, että et syö, hallitset nälän tunnettasi, samalla hallitset myös ulkonäköäsi. Silloinhan myös korjaat tilaasi oraalisella nautinnolla, mutta käänteisesti. Miksi tätä sanotaan?
vielä tota ulkonäön hallintaa, et se on mun mielestä terveellistä, niin sitä kannattaa siksi tehdä ja tietysti sydän ja verisuonitautien ja muiden sairauksien takia.
Jos on kysymys esim. tunnesyöjästä, hänhän ei etsi ratkaisukeinoa tarpeilleen välttämättä muusta kuin syömisestä. Hän ei siis pysty olemaan sen olonsa kanssa lainkaan, eikä harjoitella selviytymistä eikä ratkaista omaa pahaa oloaan. Voiko näin ajatella? Onko tämä faktaa vai fiktiota?
Yritän juuri laihduttaa iän mukanaan tuomia kiloja. En ole lapsena ollut ylipainoinen ja mietin juuri, että mitä tarvetta tyydytän kun kävelen monesti päivän päätteeksi kauppaan. Voi katsoa melko suoraan kalenterista milloin tätä tapahtuu. Tulin siihen tulokseen, että haluan kenties omaa aikaa. Tuntuu aika inhottavalta ajatukselta, että haluan toteuttaa itseäni syömällä.
että kuinka paljon mulla ylensyöminen oli ja ehkä on, toivottavasti ei enää koskaan tule olemaan, oire mun yleiskunnon laskemisesta.
Tää ylensyöminen alkoi nostaa päätään n. 12-vuotiaana, kun sain käyttööni omaa rahaa ostelin herkkkuja ja valitsin mitä söin, jatkui päihteiden käytöllä ja köyhyys-laihdutus-ahmiminenkierteellä ja nyt loppui turhautumiseen, toissa viikonloppuna, omaa käyttäytymistä kohtaan sekä siihen, et mä koen oman vartaloni niin esteelliseksi, että se hankaloitti/hankaloittaa elämääni.
Mielestäni tuo edellä kertomani oli/on oire siitä, että elämästäni puuttui jotain tärkeää, vaikka kaikki päällisin puolin olikin hyvin. Vois sanoo, et sellainen oma itse, osa omista mielihyvän lähteistä puuttui tai oli piilossa kaiken muun alla. Ne ei ikäänkuin olleet sallittuja perheeni ja ikätovereideni parissa. Ehkä näin oli hyvä, ehkä ei.