Keikka Annin ja Ennin synttäreille

Ravintolakoulun palveluihin kuului toimittaa edulliseen hintaan erilaisia juhlavarusteluja. Eräänä lokakuisena päivänä saimme tilauksen suhteellisen kallilla alueella sijaitsevaan osoitteeseen. Kyseessä olisi tilaajan mukaan “synttäriyllätys” hänen viisitoista vuotta täyttäville kaksostyttärilleen.
Ryhdyimme väsäämään pöperöitä. Se ei ollutkaan ihan pikkujuttu, coctail-ja suolapalat saivat rinnalleen kalatäytteisen voileipäkakun ja makeaa puolta varten leivottiin kaksi kerrostäytekakkua, joiden pintaan kirjailtiin mansikoista ja kermavaahdosta kirjaimet A ja E sekä numero 15. Tilaaja oli kertonut tyttäriensä nimet, jotka olivat Anni ja Enni, vaikka tuskin kukaan sellaista sivuseikkaa oli tullut kysyneeksi. Ihmettelimme hetken, minkä instanssin voimin teinikaksosten syntymäpäiviä olisi määrä juhlia näin pontevasti, mutta päättelimme sitten, ettei asia kuuluisi meille. Se, mikä kuuluisi, olisi mahdollisimman koreaksi pantu pöytä.
Lähdimme viemään toimitusta perille. Opettajamme, koulun konditoriapuolta sivutoimekseen pyörittänyt Henna, oli ratissa ja minä, Annukka ja Pasi kyydissä. Astiat tulisivat talon puolesta, mutta meidän mukanaolomme oli arveltu kuuluvan asiaan ainakin aluksi.
Henna ajoi Länsiväylää Westendiin. Olisihan se pitänyt arvata. Rikkailla voi olla varaa jopa tämäntyyppiseen juhlintaan. Kun muistelin omia 15-vuotispäiviäni, joihin olin itse väsännyt mielestäni (ja muidenkin mielestä) varsin onnistuneen täytekakun, ei mitään yhtäläisyyksiä tuntunut löytyvän. Paitsi tietysti tarjoilujen laatijan henkilöllisyys...
Talo, johon kakkulastimme oli tilattu, oli varsin hieno, mutta niinhän ne kaikki talot tuossa osassa Espoota ovat. Seinillä riippui tauluja, joiden kulmissa oli taidehistorian kirjoista tuttuja nimiä Eero Järnefeltistä Albert Edelfeltiin ja Akseli Gallen-Kallelaan. Vieraampiakin nimiä toki mahtui joukkoon, mutta kaiken kaikkiaan oli havaittavissa, että talon omistaja oli huomattava taideharrastaja, jolla oli myös varaa moiseen.
Nuorehko mies, joka kehoitti meitä kutsumaan itseään Batleriksi, kuten kuulemma kaikki muutkin, ohjasi meidät keittiöön ja näytti ruokailutilan, johon tarjoomukset olisi katettava. Batler näytti meille myös kahvinkeittimet ja muut kodinkoneet, joita meillä olisi vapaat vallat käyttää. Toinen, selvästi Batleriakin nuorempi mies istuutui ruokailutilan nurkkaan piirustuslehtiö kädessään ja alkoi kenenkään häiritsemättä raapustaa lyijykynäpiirrosta juhlapöydästä samaan tahtiin, kuin sitä saimme rakennettua. Ihmettelin ääneen, miksi hän moista teki, hän vastasi olevansa toinen talon kotitaiteilijoista. Koska isäntä oli kieltänyt sisätiloissa valokuvaamisen ja videoinnin, oli ikimuistoisista tapahtumista jälkipolville jäävät muistot talletettava tällaisella perinteisemmällä tavalla. Minulla, ilmeisimmin myös Annukalla, oli selityksen kuultuamme lieviä vaikeuksia pidättää nauruamme, mutta keittiöön päästyämme nauroimme katketaksemme, kunnes päätimme, ettei tässä kertakaikkiaan ole mitään nauramista ja jatkoimme pöydän koristelua.

Saatuamme pöydän valmiiksi vilkaisin, mitä Akiksi esittäytynyt nuori taiteilija oli saanut aikaan. Varsin näköisen kuvan. Hänellä oli myös vesiväripaletti, jolla hän ryhtyi värittämään kuvaansa saatuaan ensin meidät siirtämään hedelmätarjottimen valaistuksen kannalta suotuisampaan paikkaan. Tämä alkoi minusta olla jo sen sortin hienostelua, että päätin pitää ohjelmaamme lakisääteisestikin kuuluvan kahvitauon. Batler tuli mukaan ja kertoi isännän olevan taidemaanikko. Näiden kahden talossa nyt olevan taiteilijan lisäksi hänellä on palkkalistoillaan kaksi muutakin, jotka parhaillaan toivat taloon lisätienistejä Pariisin Montmartren Place du Tertrellä, jossa jopa tuhannet turistit päivittäin ostavat “pikamuotokuvansa”. Aki ja hänen tämänhetkinen työparinsa Iiro ovat myös kasvattaneet omia taitojaan samassa paikassa.
Kysyin, missä Iiro nyt on, Batler arveli hänen olevan seuraamassa ja ikuistamassa päivänsankaritarten valmistautumista juhliinsa.
Samassa soi puhelin, Batler vastasi ja kuunteli hetken hiljaa. Sitten hän tyynesti kuittasi puhelun päättyneeksi, laski luurin paikalleen ja alkoi riisuutua. Ihmetellessäni miksi hän niin teki, Batler huomautti, että meidänkin olisi aiheellista välittömästi luopua kaikista vaatteistamme, sillä “taiteen nimessä” oli tehty päätös, että kaikkien Annin ja Ennin 15-vuotispäiviin tavalla tai toisella osallistuvien tulee olla alasti. Annukka nielaisi pari kertaa tyhjää, minä muistin vanhan sananlaskun “talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan” ja aloin avata farkkujeni nappeja, jopa iloisena siitä, että kohta saisimme palvelusväen asemastamme huolimatta olla ainakin vaatetuksen suhteen tasa-arvoisessa asemassa Westendin porhojen kanssa. Annukka kääntyi selin meihin ja alkoi hänkin riisuutua, selvästi kuitenkin verkkaisemmin. Batler oli jo alasti, kun minulla oli vielä sukkahousutkin päällä ja Annukka melkein täysissä pukeissa.
Ruokailutilan puolelta kuului jotain kovaäänistä keskustelua, joku mies huusi Batleria, joka lähtikin samantien rientämään paikalle. Hetken kuluttua Henna tuli keittiöön kasvot vihasta leiskuen, keräsi omat kamansa ja ilmoitti heti lähteväsnä tällaisesta perverssien pesästä. Huomatessaan, että minä olin jo alasti ja Annukallakin enää vain pikkuhousut jalassa, Henna näytti hieman yllättyneeltä, mutta lakkasi puhisemasta. Pasikin tuli keittiöön ja alkoi riisuutua.

Lähdin ruokailutilan puolelle, koska jonkunhan meistä sielläkin olisi oltava, jotta tehtävä tulisi suoritettua. Batler keskusteli kahden nuoren miehen kanssa, toinen heistä oli Aki ja toinen joku, ilmeisesti varhain paikalle ehtinyt vieras. Katselin pöytäämme sillä silmällä, ettei siitä enää mitään puuttuisi. Ei ainakaan siltä vaikuttanut. Huomasin, että Batlerilla oli todellinen megasladdi, Akin ja tämän toisen jätkän pippelit, joissa niissäkin oli ihan kotitarpeiksi ulottuvuutta, olivat siihen verrattuna suorastaan vaatimattoman kokoiset. Tosin kaikki olivat lepotilassa, mutta silti...
Samassa kuulin takaani teinitytöille ominaista kikatusta ja arvasin oikein, Anni ja Enni saapuivat. He olivat melkein identtiset, tummatukkaiset ja vaaleahipiäiset auringonsäteet. Molemmilla oli kohtalaisen kokoiset, kiinteät rinnat ja aavistuksen verran karvoitusta jalkoväleissään. Renessanssiajan mestarit tuskin olisivat Annista ja Ennistä hirvittävästi innostuneet, vaikka eivät he missään nimessä mitään anorektikkojakaan olleet, kuten valitettavan monet ikätoverinsa.

Annukka ja Pasikin tulivat keittiöstä ja Batler esitteli meidät. Oikeastaan oli turha sanoa, kumpi kaksosista oli Anni ja kumpi Enni, sillä ei heitä kuitenkaan pystynyt erottamaan, eikä asialla sinänsä ollut edes mitään väliä. Ennillä oli kuulemma jokin hiuskiehkura enemmän, mutta ei se siltä näyttänyt. Tai riippuu tietysti, mistä kiehkuroista oli kyse. Vieras jätkä oli talon toinen taiteilija Iiro.
Samassa soi ovikello ja Batler lähti avaamaan. Hetken kuluttua hän ohjasi sisään kaksi hämmentyneen oloista nuorukaista ja punatukkaisen tytön, jotka olivat jo siirtyneet “juhlavaatetukseen”. Tyttö esittäytyi Kataksi ja pojat Olliksi ja Teemuksi. Tarjoilin heille sampanjaa, jota he kilistelivät Annin ja Ennin kanssa, Iiro hahmotteli toimitusta omaan lehtiöönsä, Aki viimeisteli akvarellimaalaustaan juhlapöydästä, jota minä ja Annukka olimme kattamassa, silloin vielä vaatteet päällämme.
Ovikello soi uudelleen ja Batler poistui jälleen joukosta opastaakseen sisään lisää väkeä. Tällä kertaa tulokkaita oli kaksi, molemmat tyttöjä, vaalea Maiju ja oikeasti tummahipiäinen Eleanor. Nämä olivat ilmiselvästi ennenkin olleet yllättävissä ja oudoissa tilanteissa, sillä Batlerin ei todellakaan tarvinnut pitkään heitä eteisessä odotella, kun he jo riensivät luonnollisissa asuissaan halaamaan päivänsankarittaria.
Teemu kysyi, joko pöydän antimiin saisi käydä käsiksi. Kaikki katsoivat Akia, joka antoi luvan, pöytä olisi ikuistettu akvarelliin ja nyt sen tarjoomuksista saisi tehdä selvää jälkeä. Siihen ei jannuja tarvinnut kahta kertaa käskeä ja pian oli niin suolaisempi kuin makeampikin puoli tarjonnasta siirtynyt nälkäisiin suihin.

Kesken syöminkien Anni ja Enni alkoivat suudella toisiaan niin provosoivasti, että muutkin joutuivat jättämään aterian sikseen ja ottivat mallia. Batler viittasi minulle, Annukalle ja Pasille, että olisi aiheellista liittyä seuraan. Kumarruin Pasin eteen ja otin hänen jäykistyneen elimensä suuhuni, olin toki huomannut Pasilla jo vähän aiemmin olleen vaikeuksia peitellä kasvavaa erektiotaan. Olli oli jo ryhtynyt haromaan jommankumman sankarittaren takamuksia löytääkseen mukavamman toimintaympäristön jäykistyneelle sladdilleen, Iiro puolestaan oli istunut sivummalle ja alkanut taas piirtää uutta, toiminnallista kuvaa. Iirolla oli varsin huomattava seisokki, mutta hän ei antanut sen häiritä taiteentekoaan.
Batler oli saanut Eleanorin kiinni ja työnsi muhkeaa kaluaan tämän paksun karvatupsun verhoamaan häpyyn, Maiju ja Teemu eivät olleet vielä päässet yhtä pitkälle, vaikka Teemukin oli jo siirtänyt lautasensa syrjään ja ryhtynyt tutustumaan siihen, mitä Maijulla voisi hänellä olla tarjolla. Kata tuli meidän luoksemme ja onnistuin viemään pari sormea oikeasta kädestäni hänen tiukkaan pimppiinsä samalla, kun Pasi laukesi suuhuni ja Annukka hieroi minulle illan ensimmäistä orgasmiani.
Kata sanoi kiinnostuneensa minusta, koska ei koskaan ennen ollut nähnyt karvattomaksi ajeltua pimpsaa ja haluavansa koskettaa sitä. Käskin hänen niin tehdä ja kysyin, kiinnostaisiko häntä ajella samanlainen itselleenkin. En kuullut, mitä Kata vastasi, sillä samalla hetkellä huoneen täytti ensin huomattava voihke ja sitten ilmeisimmin Annin sadattelu hänen valittaessaan, että Enni oli korkattu, vaikka oli häntä viisi minuuttia nuorempi. Olli lojui lattialla melko yllättyneen näköisenä vielä loppuja spermoja kalustaan puristellen ja Anni alkoi riuhtoa Batleria irti Eleanorista, joka kuitenkin piti kiinni saamastaan herkkupalasta koko painollaan.
Batler nosti Eleanorin ruokapöytää vasten ja kiihdytti vauhtiaan entisestään, Anni kietoi kätensä hänen ympärilleen, jolloin Pasi päätti päästää Annin pinteestä ja meni sujauttamaan uudelleen jäykistyneen kalunsa Annin jalkojen väliin. Anni oli ilmeisen yllättynyt, mutta ilahtunut tapahtumien uudesta käänteestä, mutta ei silti päästänyt irti Batlerista, eikä tämän sanelemaan rytmiin ollut ilmeisesti Pasillakaan mitään vastaansanomista.

Kata oli yhä vieressäni ja kysyin, mihin olimmekaan jääneet. Kata vastasi, ettei muistanut, mutta arvatenkin juuri nyt haluavansa, että joku nuolisi häntä samalla, kun hän tekee suullaan läheisempää tuttavuutta minun pimpsani kanssa. Annukka kuuli tämän ja riensi hätiin. Triangeliimme tuli mukaan myös Aki, joka halusi ilmeisesti purkaa räjähtämäisillään olevan kalunsa johonkin omaa kättä virikkeellisempään. Sainkin suuni täyteen aitoa taiteilijaspermaa melkein heti, kun Aki oli vehkeensä sinne työntänyt. Samalla hetkellä Kataa värisyttivät toisaalta Annukan taitavat sormet pimpissä, Akin vetreät kädet rinnoilla ja minun pimpsani suussa. Asentomme oli varmasti omituisen näköinen ja kun orgasmisarjat vähän hellittivät, katsoin ympärilleni. Pasin, Annin, Batlerin ja Eleanorin muodostama kerrosvoileipä pöydän kulmalla ei varmasti ollut yhtään sen jokapäiväisempi näky. Puhumattakaan toisaalla samassa huoneessa naiskennelleista Maijusta ja Teemusta tai Ennistä ja Ollista. Tai mistäs minä tiedän kaikista rikkaiden kotkotuksista...
Huomasin Iiron yhä jatkavan toimituksen kuvittamista täysin kaiken ulko-tai yläpuolelle asettuneena. Päätin palauttaa hänet maan pinnalle ja polvistuin hänen eteensä ottaen täydessä mitassaan sojottavan jonkarin suuhuni. Iiro ei antanut toimitukseni mitenkään häiritä taiteentekemistään, mutta on myönnettävä, että sekä hänen että Akin spermoissa oli pikantti, ranskalaisvivahteinen maku. Ilmeisesti pojille oli Pariisissa maistunut hyvä ruoka, eikä tapoja oltu muutettu kotimaassakaan.

Nieltyäni kaiken, mitä Iirosta irti sain, vilkaisin hänen piirustustaan. Se oli, jos mahdollista, vielä aidomman näköinen, kuin mustavalkoinen valokuva tapahtumasta olisi ollut. Muutkin tulivat katsomaan ja Anni ja Enni innostuivat kuvasta niin, että alkoivat yhteistuumin herätellä Iiron fallosta uuteen eloon. Varsin pian se onnistuikin ja Enni otti paisuneen vehkeen suuhunsa alkaen imeä sitä minun hetkeä aiemmin näyttämäni mallin mukaan.
Anni puolestaan otti minua kädestä ja kysyi, olisinko valmis ajelemaan hänenkin pimppiään verhoavat karvat. Sanoin tulkinneeni Katan myöskin moista käsittelyä haluavan ja olevani valmis auttamaan. Anni vinkkasi Katan ja Akin mukaan ja vei meidät saunan pesuhuoneeseen. Siellä hän esitteli käytettävissä olevan arsenaalin, sähköparranajokoneen, ladyshaverin, irtoteriä, vaahtoja ym. Valitsin mielestäni vähiten ihoa ärsyttävät välineet ja käskin Annin levittää jalkansa. Hänen nuori pillunsa oli todella kiihottava, mutta päätin keskittyä vain ajelemiseen, mikä olikin pian tehty, Annin tupsu kun ei kovinkaan runsas ollut.
Saatuani urakan valmiiksi näin tiivistyneen kosteuden nousevan hänen paljaille häpyhuulilleen, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan työnsin kolme sormeani pimppireikään. Anni voihkaisi ja kaivauduin vielä syvemmälle. Anni heittäytyi selälleen lattialle ja Kata kyykistyi hänen kasvojensa päälle antaen Annin nuolla vielä karvojen peittämää omaa vakoaan, mutta kehoitin häntä tulemaan luokseni, jotta voisin tehdä hänestä kanssamme tasa-arvoisen. Kata totteli joutuisasti, eikä hänenkään vakonsa paljastuminen“talviturkin”suojista kestänyt paria minuuttia kauempaa. Aki istui jakkaralla ja piirsi kynä savuten laite täydessä seisokissa.
Viimeistellessäni Katan posliinipimppiä Anni nousi vuorostaan istumaan Katan rintojen päälle ja Kata kaivautui sormillaan vasta-ajeltuun pimppiin. Minä päätin, etten jäisi tässä toimituksessa muita heikommaksi ja ryhdyin innokkaasti nuolemaan Katan häpyä.

Kuulin kyllä jonkun tulevan sisään, mutta olin silti yllättynyt tuntiessani omassa hävyssäni isokokoisen sladdin. Arvasin, että se oli Batler, Pasi olisi tiennyt, ettei minua pidä yllättää takaapäin mitään sanomatta ja muilla pojilla oli käsittääkseni parempaakin tekemistä toisella puolella. Ja Batlerillahan totisesti oli jotain, mikä täyttää naisen kuin naisen...
Nostin katsettani Katan jalkojen välistä ja huomasin Akin olevan juuri työntämässä sladdiaan hänen suuhunsa. Batler nosti vyötäröäni ylemmäs ja sai paremman otteen, mutta minulla oli muita suunnitelmia ja heitin kuperkeikan saadakseni hänen vehkeensä suuhuni. Batlerilta tuli melkein samantien, olikin aika ihmeellistä, että hänellä oli vielä niinkin runsaat tarjoomukset jäljellä, kun muistetaan hänen jo tehneen temppuja ainakin Eleanorin ja ehkäpä päivänsankarittarienkin kanssa. Niellessäni Batlerin spermaa huomasin Akinkin juuri tulevan Katan suuhun ja kun Kata ei näyttänyt olevan mausta hirveän innoissaan, menin antamaan hänelle syvää kielisuudelmaa saadakseni suuhuni lisää herkullista taiteilijaspermaa.
Jompikumpi kaksosista huuteli Batleria, joka lähtikin samantien äänen suuntaan. Ilmeni, että koko muu sakki katsoi olevansa kovan aktin jälkeen ryypyn tarpeessa ja vaikka Batler hyvin tiesikin vain minun, Annukan, Pasin ja taiteilijapoikien olevan täysi-ikäisiä, hän ryhtyi mukisematta sekoittelemaan suhteellisen styjyjä drinkkejä. Enni (nyt heidät oli tosiaan”kiharoiden”perusteella helppo erottaa toisistaan) kysyi, kiinnostaisiko vieraita sauna tai kylpy ja ilmeni, että kiinnostusta molempia kohtaan ilmeni. Sauna oli kuulemma ollut lämpiämässä jo useamman tunnin ja kylpyvesikin olisi pian laskettu, joten otimme juomat mukaan ja menimme testaamaan valikoimaa. Eleanor tosin valitteli väsymystä ja pyysi saada vetäytyä nukkumaan, mihin Anni toki suostui ja lähti näyttämään hänelle vierashuonetta.
Saunassa tuli vähän ahdasta, joten Enni ja Olli menivät ensiksi kylpyammeeseen. Me muut olimme sen verran voipuneita, ettei kukaan jaksanut oikeastaan heittää löylyäkään, tai Batler ehkä olisi, mutta hän ilmeisesti olisi niin tehnyt vain, jos joku olisi keksinyt sitä häneltä pyytää. Me olimme Pasin ja Annukan ahtautuneet äärimmäiseen nurkkaan ja olimme miltei nukahtamispisteessä, kun Teemu, jonka sylissä Maijukin istui, yhtäkkiä kysyi, oliko yhtään täytekakkua jäänyt. Vastasin, että sitä saattaisi keittiöstä löytyä vielä lisää, jos varsinainen herkkupöytä olikin syöty tyhjäksi. Pasi lupasi käydä tarkistamassa, mutta Teemu sanoi syömisen aina jaksavan odottaa. Pasi vakuutti, ettei meidän koulumme pitopalvelu jätä tehtäviään puolitiehen, mutta Annukka kietoi kätensä Pasin ympärille ja sanoi, että joillakin asioilla on prioriteettijärjestys ja juuri nyt hän luulisi Pasilla olevan kiinnostavampaakin tekemistä kuin kakkupalojen inventointi. Alemmalla lauteella kohdallani istunut Anni hymähti ja painautui jalkojani vasten. Hän sanoi ainakin olevansa tyytyväinen saamaansa palveluun ja suosittelevansa sitä muillekin.
Nousin ja kiipesin kylpyammeeseen Ennin ja Ollin seuraksi. Olli vaikutti hieman hämmentyneeltä, kun otin hänen puolitanassa olleen kalunsa suuhuni, mutta innostui välittömästi. Myös Enni kiinnostui siitä, mitä minä hänen silmiensä eteen heitin ja ennen pitkää olimmekin täydessä touhussa. Enni työnsi kielensä pimppiini ja sai hetkessä aikaan koko kroppaani tärisyttävän orgasmin ja Ollin jo hieman vetisen makuinen, mutta kuitenkin siksi itsekseen tunnistettavaa sperma palautti taas omalta osaltaan uskoani siihen,ettei nuoriso sittenkään taida olla ihan kelvotonta...

Keräsimme Annukan ja Pasin kanssa ruokapöydän tuntumaan jääneet tähteet ja astiat keittiöön, Batlerin seuratessa vierestä ja Iiron vielä viimeistellessä viimeistä kuvaansa, jossa kolme ryhmäaktia vallitsi samanaikaisesti. Pakkasimme sen, mitä mukaamme kuului ja Batler tilasi taksin. Pukeuduimme vähän haikeina, kuitenkin tietoisina siitä, että kaikki loppuu joskus ja että tyytyväinen asiakas voi käyttää palvelujamme toistekin. Taksi tuli ja Batler, joka oli kietoutunut paksuun harmaaseen piisamiturkkiin, kävi maksamassa kuskille reilun ylihinnan suhteessa siihen, mitä kyyti oikeastaan tulisi maksamaan.
Seuraavana päivänä Henna vaikutti koulussa hieman takakireältä kysyessään, miten tehtävä oli suoritettu loppuun. Vakuutimme kaiken menneen hyvin. Asiakaspalautteen pari päivää myöhemmin saatuaan Hennakin uskoi tämän ja ilmeisesti oli meistä vähän ylpeäkin, vaikkei tietenkään voinutkaan kenellekään sitä myöntää...