Ongelma on siis se että minulla menee aivan uskomattoman nopeasti hermot. Siis heti. En siedä minkäänlaista stressiä, vaikka todellisuudessa ei edes ole stressattavaa.
Tämä ei ehkä kuulosta kovin vakavalta, mutta sitten kun ne hermot menee, niin maailma mustenee hetkeksi enkä ymmärrä mitä teen. Tänään sattui olemaan silmälasit ja puukko kädessä kun pinna paloi. Luojan kiitos ne oli lasit jotka lensi mieheni naamaan.
Mieheni, jolla on järkyttävän hyvät hermot, ja on kärsivällisin ihminen jonka tiedän, lähti vetämään. Suurin ongelma on juuri se, että en tiedä koska mieheni lähtee lopullisesti. Vuoden on jaksanu kattella tällaista hermorauniota jolla ei ole edes syytä hermoilla, pelkään että pian tulee senki mitta täyteen. Ja tämä tänpäiväinen on siis ihan normaalia, aiemmin päivällä lensi lautanen. Ongelma ei ole varmaan se että hermot menee, en vain hallitse itseäni ollenkaan, eikä muissakaan asioissa ole minkäänlaista itsekuria...
En haluaisi mitään vahvoja lääkkeitä, Löytyykö jotain esimerkiksi luontaistuotelääkkeitä jotka auttaisivat stessinsietoon tai jotain muuta apua millä saisi pidettyä hermot kurissa?
Huom, kun saan hermokohtauksen tulee "fyysisiä oireita", tärisen, päässä pyörii, sydän hakkaa, hengitys kiihtyy... Mutta sitten kun saan jotain heitettyä tai potkaistua niin helpottaa. Senkin voisi vielä mainita että kun en hermoile olen ihan normaali iloinen ihminen, en ole mikään hullu, muutun vain hulluksi kun pinna palaa.
Tämä ei ehkä kuulosta kovin vakavalta, mutta sitten kun ne hermot menee, niin maailma mustenee hetkeksi enkä ymmärrä mitä teen. Tänään sattui olemaan silmälasit ja puukko kädessä kun pinna paloi. Luojan kiitos ne oli lasit jotka lensi mieheni naamaan.
Mieheni, jolla on järkyttävän hyvät hermot, ja on kärsivällisin ihminen jonka tiedän, lähti vetämään. Suurin ongelma on juuri se, että en tiedä koska mieheni lähtee lopullisesti. Vuoden on jaksanu kattella tällaista hermorauniota jolla ei ole edes syytä hermoilla, pelkään että pian tulee senki mitta täyteen. Ja tämä tänpäiväinen on siis ihan normaalia, aiemmin päivällä lensi lautanen. Ongelma ei ole varmaan se että hermot menee, en vain hallitse itseäni ollenkaan, eikä muissakaan asioissa ole minkäänlaista itsekuria...
En haluaisi mitään vahvoja lääkkeitä, Löytyykö jotain esimerkiksi luontaistuotelääkkeitä jotka auttaisivat stessinsietoon tai jotain muuta apua millä saisi pidettyä hermot kurissa?
Huom, kun saan hermokohtauksen tulee "fyysisiä oireita", tärisen, päässä pyörii, sydän hakkaa, hengitys kiihtyy... Mutta sitten kun saan jotain heitettyä tai potkaistua niin helpottaa. Senkin voisi vielä mainita että kun en hermoile olen ihan normaali iloinen ihminen, en ole mikään hullu, muutun vain hulluksi kun pinna palaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!
Olen sitä mieltä,että meistä jokainen joskus hermostuu niin että päässä pimenee. Älä siis säikähdä,et ole ainoa joka kärsii samanlaisista vaivoista.
En ole varma,mutta luontaistuote kaupassa kannattaa käydä kysymässä, olisiko jotain lääkettä stressin sietoon,mutta veikkaan että tämän purkauksen takana saattaa olla joku muukin syynä kuin pelkkä stressi??
-älä murehdi-
no joo. mulla on aivan sama juttu...VAIKKA syön mielialalääkkeitä,joista ilmeisesti puhuit ettet halua..no voin sanoa et ne pitää silleen koossa et ei vaivu niin alas ettei jaksa,mutta olen kysellyt psykiatreilta tästä ongelmasta kun menee heti hermot kaikkeen,niin neki on sanoneet ettei siihen semmoseen ole oikein lääkkeitä muutaku rauhottavat..ja kuka niitä ottas just sillon ku raivokohtaus tulee,tai mitä ne auttas kun eihän semmosta voi ennakoida.ja luontaistuotteet...sekä minun mies että minä ollaan kokeiltu esim.sellasta ku stress control,mutta ei kyllä ole yhtään auttanut.olet siinä mielessä onnekas,kun sulla on hyvä ja rauhallinen mies.me taas ollaan samanlaisia,mies vielä hermoheikompi kun minä,joten jokapäiväiset räjähdykset on kyllä taattuja.on lentänyt televisiot ja astiat ja kaikki,melko uuteen autoon tullut lommoja jne..
en tiedä onko normaalia vai ei,mutta sanosin sulle että kannattas ehkä käydä juttelemassa jossakin,se helpottaa ees vähän kun voi purkaa niitä asioita jollekin muulle kun siihen omaan mieheen.mut itse en ole tähän ongelmaan juuri apua löytänyt,kai se on synnynnäistä ja pitäs vaan jotenkin opetella hillitsemään itseään..mutta miten?en tiedä..
kun sattui tulemaan sama otsikko edellisen kirjoittajan kanssa.niin oisin vielä kysynyt että liittyikö esim.tämänpäiväiseen puukko juttuun alkoholia?meillä se monesti pahentaa,tosin voin sanoa et pahimmat jutut on melkein sattuneet selvinpäin.itsekin olen puukon kanssa sohinut enkä voisi edes olla varma,että kun täysin raivostun niin voisin varmaan sekopäissäni vaikka osuakin.se pelottaa.
Ei liittynyt tällä kertaa alkoholi... Alkoholin oon jättäny melkeen kokonaan pois ku siittä seuraa varmasti raivokohtaus. Yhtäkkiä vaan päässä sanoo NAPS. Niin enkä yrittänyt osua mieheeni, ihan ittekseni hermoilin, en sille, mutta jotenki ne sitten pöydän/seinän/sohvan kautta lensi häneen päin.
kuules, homma on niin, että sinun vihanhallinnallesi (sen puutteelle) pitää tehdä jotain. Ja heti! En tiedä onko teillä lapsia tai suunnitteletteko, mutta tällainen käytös vaikuttaa voimakkaasti kasvavan lapseen. Ja miehesi kärsii tilanteesta ihan takuulla. Kypsänä ihmisenä SINÄ teet asialle jotain!
miehelläni OLI samanlainen ongelma kuin sinulla, kun hänellä meni hermot, lähti kontrolli täysin. se oli pelottavaa!! itsekin olen temperamenttinen ihminen, mutta pystyn pitämään langat käsissäni. vain äärimmäisissä tilanteissa kuulen adrenaliinin suhisevan korvissa ja näen konkreettisesti punaista.
mutta siis, kysyit mitä pitäisi tehdä. Mieheni on käynyt nyt muutaman kerran terapeutilla juuri tämän vihanhallinnan puutteen takia. se on auttanut! nykyään hän pystyy rauhottumaan nopeammin kuin ennen, ja on jopa raivon puuskassaan sanonut, että tuntuu että kohta napsahtaa päässä! tähän olen sanonut että hengitä nyt syvään ja ota aikaa että rauhotut, katotaan sitten uudestaan. Tämä on auttanut, ja jo puolen tunnin päästä kykenemme normaaliin keskusteluun samasta asiasta. Olen siis tukenut häntä muuttamaan raivostumiskeinojaan.
eikun rohkeasti puhumaan terapeutille. hyvä terapeutti antaa välineet käsitellä suuttumustaan rakentavalla tavalla. Tuollainen raivohulluus on pelottavaa, ja se voi johtaa väkivaltaan, kuten meille kävi :( Tosin pikkuhiljaa eteenpäin, väkivaltaa ei meillä ole ollut moniin kuukausiin enää, onneksi.