urheilu on kallista

jos onkin esittely iltoja ei niissä yleensä pääse kokeilemaan mitään. Maalla on lisäksi vaikea päästä harrastuksiin kun ei ole kulkuyhteyksiä. Harraste paikkaan voi olla jopa 20km matka ja ei sitä oikeen jaksa pyöräilläkkään edes takas. Lapsuuden karvaita kokemuksia. Vanhemmat ovat kotona niin myöhään etteivät enää ehdi autollakaan viedä, bussit ei kulje iltaisin kuin ehkä jokatoinen tunti ja takaisin ei pääse niilläkään. Pimeässä ei viitsisi kävellä kun ei ole katuvaloja ja olo on turvaton.

kaupungissa kirjoitti:

jos onkin esittely iltoja ei niissä yleensä pääse kokeilemaan mitään. Maalla on lisäksi vaikea päästä harrastuksiin kun ei ole kulkuyhteyksiä. Harraste paikkaan voi olla jopa 20km matka ja ei sitä oikeen jaksa pyöräilläkkään edes takas. Lapsuuden karvaita kokemuksia. Vanhemmat ovat kotona niin myöhään etteivät enää ehdi autollakaan viedä, bussit ei kulje iltaisin kuin ehkä jokatoinen tunti ja takaisin ei pääse niilläkään. Pimeässä ei viitsisi kävellä kun ei ole katuvaloja ja olo on turvaton.

Lue lisää

se on justiinsa vanhemmista kiinni, miten paljon lapset harrastaa. justiinsa niitten halusta uhrata euroja (ei niinkään varoista, vaan halusta) harrastuksiin ja niitten halusta kuskata.

ei kuule yhteiskunnan tarvi maksaa, jos joku murkkuikäinen tyttö haluaa kokeilla tanssia hienoissa hepeneissä kilpatanssia. eikä sitä, jos joku poika haluaa kokeilla ilmaiseksi sitä mäkihyppyä. ja yleensä ilmaiseksi tosiaan voi kokeilla vaikka mitä kerran tai pari, mutta jatkuvampaan harrastukseen tarvitaan vanhempien kukkaroa.

miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sitä tyttöä maksamalla hänelle salimaksut, kilpamaksut, matkat ja puvut? varsinkin kuin mitä todennäköisimmin tämä tyttö jättää lajin 15 vuotiaana? jos vanhemmat panostavat siihen alunperinkin, todennäköisimmin myös lapsen kiinnostus säilyy lajiin.

minä tiedän, mitä on pitkät harjoitusmatkat. ensinnäkin jopa omaan keskustaamme on 25 km matkaa ja sieltä löytyy 2 harrastusta. yhtä viedään 52 km päähän kaksi kertaa viikossa. lisäksi tulevat kisamatkat. seura maksaa jotakin, mutta suurimman osan olen minä maksanut ihan tavallisella keskituloisella palkallani ja kuskannut 10 vuotta vanhalla autollani.

mukaan tulijoita olis vaikka kuinka "kun meidän miska NIIN tykkäis tuosta koriksesta, mutta kun ei me millään pystytä kuskaamaan montaa kertaa viikossa..." no, muutaman viikon miska kulkikin mukana, mutta kun sieltä ei kyytitarjousta tippunut meillepäin, unohdin noutaa miskan. ja siinäkin oli tapaus, että aikaa olisi ollut, mutta vanhemmilla ei viitseliäisyyttä.

sama juttu kun kisamatkoja sumplitaan. kyytiläisiä saa ottaa auton täyteen, mutta jos joskus ei itse pääsekään viemään, jää oma ilman kyytiä varmasti.

miettikää vähän ennenkuin vaaditten yhteiskuntaa kustantamaan harrastuksia, kun kaikkein välttämättömimpäänkään ei ole rahaa.

ei se lasten liikalihavuus johdu siitä, että ettei yhteiskunta tue lasten harrastuskyytejä, vaan siitä, että vanhemmat eivät viitsi viedä ja kannustaa liikkumaan. ei sen liikkumisen tarvitse olla hienoa sambaa tai seinäkiipeilyä. se voi olla ihan tavallista hiihtoa ja juoksuakin.

kaupungissa kirjoitti:

jos onkin esittely iltoja ei niissä yleensä pääse kokeilemaan mitään. Maalla on lisäksi vaikea päästä harrastuksiin kun ei ole kulkuyhteyksiä. Harraste paikkaan voi olla jopa 20km matka ja ei sitä oikeen jaksa pyöräilläkkään edes takas. Lapsuuden karvaita kokemuksia. Vanhemmat ovat kotona niin myöhään etteivät enää ehdi autollakaan viedä, bussit ei kulje iltaisin kuin ehkä jokatoinen tunti ja takaisin ei pääse niilläkään. Pimeässä ei viitsisi kävellä kun ei ole katuvaloja ja olo on turvaton.

Lue lisää

heitteillejätetty. Jos nimittäin oleilit yksin kotona ja vanhemmat tulivat myöhään kotiin...