Olen täysin sitä mieltä että urheilu harrastukset ja seuramaksut ovat aivan liian kalliita. Itse ja perhe harrastaisi paljon enemmän mutta tavallisena allekeskitulon perheenä ei siihen ole kyllä varaa. Samoin kaikki kausimaksut tulevat aina samaan aikaan. Jos jokailen harrastaa jotakin on syyskauden harrastemaksut n. 150.- per nuppi (ei edes riitä)lisäksi tietysti kaikki varusteet mitä ehkä vaaditaan. Lapsille suositelleen että kokeilevat kaikenlaisia urheilumuotoja mutta missä voit käydä vaan kokeilemassa? Ja onko mahdollista saada näihin kokeiluihin lainata välineitä. Ois tosi kiva kokeilla tennistä, kiipeilyä, judoa, kilpatanssia, mäkihyppyä ynm. mutta kuka sitten neuvoo ja opastaa??? Olisko kellään ideoita tai vastauksia.
Yhteiskunnalta pitäisi saada tukea ainakin lasten urheilutoimintaan, sitten ei olisi niin suuri riski ajautua ylipainoiseski mistä on ollut nyt niin paljon puhetta. Haja-asutus alueelle olisi kiva myös että lapsille järjestettäisiin kuljetuksia harrastuksiin. Bussit eivät yleensä kulje enää koulu ja työaikojen ulkopuolella ja vanhemmilla ai kaikilla ole mahdollisuuksia kuskata.
Yhteiskunnalta pitäisi saada tukea ainakin lasten urheilutoimintaan, sitten ei olisi niin suuri riski ajautua ylipainoiseski mistä on ollut nyt niin paljon puhetta. Haja-asutus alueelle olisi kiva myös että lapsille järjestettäisiin kuljetuksia harrastuksiin. Bussit eivät yleensä kulje enää koulu ja työaikojen ulkopuolella ja vanhemmilla ai kaikilla ole mahdollisuuksia kuskata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, vaikka olen vain 16-vuotias tyttö.
Itsekin harrastaisin vaikka mitä, jos vain olisi varaa!
Ja nykyään pulistaan niin paljon siitä, kun lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt huimasti, he eivät liiku tarpeeksi ja istuvat koneiden ääressä.
Mutta miksi valtio ei tue liikuntaharrastus toimintaa?!
Itselläni ei kyllä ole paino-ongelmia, mutta olisihan se kiva reenata säännöllisesti jotakin, huomata kuinka kehittyis lajissa... But no money.
Vai vielä yhteiskunnan pitäisi maksaa jos joku haluaa kokeilla mäkihyppyä?? Oletko siis aivan järjissäsi? Koulussa kokeillaan kyllä monia lajeja, mm. tennistä ja tanssia jne.
Kilpatanssia pääsee seuroissa kokeilemaan aivan ilmaiseksi, samoin kamppailulajeja ja ihan ohjatusti. Kaikki seurat, tai ainakin useimmat, järjestävät yleensä syyskauden alussa tutustumistilaisuuden jonne kuka tahansa voi mennä. Eikä maksa mitään. Ei kaikki harrastaminen maksa mitään erityistä, liikkua kun voi muutenkin kuin jossain järjestössä!
jos onkin esittely iltoja ei niissä yleensä pääse kokeilemaan mitään. Maalla on lisäksi vaikea päästä harrastuksiin kun ei ole kulkuyhteyksiä. Harraste paikkaan voi olla jopa 20km matka ja ei sitä oikeen jaksa pyöräilläkkään edes takas. Lapsuuden karvaita kokemuksia. Vanhemmat ovat kotona niin myöhään etteivät enää ehdi autollakaan viedä, bussit ei kulje iltaisin kuin ehkä jokatoinen tunti ja takaisin ei pääse niilläkään. Pimeässä ei viitsisi kävellä kun ei ole katuvaloja ja olo on turvaton.
se on justiinsa vanhemmista kiinni, miten paljon lapset harrastaa. justiinsa niitten halusta uhrata euroja (ei niinkään varoista, vaan halusta) harrastuksiin ja niitten halusta kuskata.
ei kuule yhteiskunnan tarvi maksaa, jos joku murkkuikäinen tyttö haluaa kokeilla tanssia hienoissa hepeneissä kilpatanssia. eikä sitä, jos joku poika haluaa kokeilla ilmaiseksi sitä mäkihyppyä. ja yleensä ilmaiseksi tosiaan voi kokeilla vaikka mitä kerran tai pari, mutta jatkuvampaan harrastukseen tarvitaan vanhempien kukkaroa.
miksi yhteiskunnan pitäisi tukea sitä tyttöä maksamalla hänelle salimaksut, kilpamaksut, matkat ja puvut? varsinkin kuin mitä todennäköisimmin tämä tyttö jättää lajin 15 vuotiaana? jos vanhemmat panostavat siihen alunperinkin, todennäköisimmin myös lapsen kiinnostus säilyy lajiin.
minä tiedän, mitä on pitkät harjoitusmatkat. ensinnäkin jopa omaan keskustaamme on 25 km matkaa ja sieltä löytyy 2 harrastusta. yhtä viedään 52 km päähän kaksi kertaa viikossa. lisäksi tulevat kisamatkat. seura maksaa jotakin, mutta suurimman osan olen minä maksanut ihan tavallisella keskituloisella palkallani ja kuskannut 10 vuotta vanhalla autollani.
mukaan tulijoita olis vaikka kuinka "kun meidän miska NIIN tykkäis tuosta koriksesta, mutta kun ei me millään pystytä kuskaamaan montaa kertaa viikossa..." no, muutaman viikon miska kulkikin mukana, mutta kun sieltä ei kyytitarjousta tippunut meillepäin, unohdin noutaa miskan. ja siinäkin oli tapaus, että aikaa olisi ollut, mutta vanhemmilla ei viitseliäisyyttä.
sama juttu kun kisamatkoja sumplitaan. kyytiläisiä saa ottaa auton täyteen, mutta jos joskus ei itse pääsekään viemään, jää oma ilman kyytiä varmasti.
miettikää vähän ennenkuin vaaditten yhteiskuntaa kustantamaan harrastuksia, kun kaikkein välttämättömimpäänkään ei ole rahaa.
ei se lasten liikalihavuus johdu siitä, että ettei yhteiskunta tue lasten harrastuskyytejä, vaan siitä, että vanhemmat eivät viitsi viedä ja kannustaa liikkumaan. ei sen liikkumisen tarvitse olla hienoa sambaa tai seinäkiipeilyä. se voi olla ihan tavallista hiihtoa ja juoksuakin.
heitteillejätetty. Jos nimittäin oleilit yksin kotona ja vanhemmat tulivat myöhään kotiin...